Saimaan saaressa

… pikkuinen torppa..

Helpottaakseni korvamatoasi tarjoan tässä linkin suoraan kyseiseen lauluun, jotta voit kuunnella sen.. 🙂

Ja sitten asiaan…

Starttasimme kaksion lokakuisena perjantaina vasta alkuillan puolella. Isännän työpäivä venähti pidemmäksi, joten matkaan lähtö viivästyi. Suuntasimme ensimmäiseksi yöksi tuttuun ja turvalliseen paikkaan Pistohiekalle. Tällä kertaa emme aikoneet jäädä Pistikselle viikonlopun viettoon vaan yövyimme yhden yön siellä ja aamulla jo heti auringon noustessa jatkoimme matkaa kohti uusia maisemia.

Lauantaiaamu oli hyvällä tavalla syksyinen. Ilma oli raikas ja taivaalla kevyttä pilviharsoa. Tienpielet olivat hieman jäisiä, tie onneksi sula. Ajelimme Puumalan kauniissa maisemissa kohti Kyläniemeä.

Aamun sarastaessa

Matkakohteena oli Rastinniemi, eräs virkistysalue Saimaalla. Erikoisen tästä reissusta teki se, että Rastinniemi oli Saimaan saaressa (taas se biisi), jonne mentiin lossilla. Saareen matkustamisesta tuli mieleeni ajat järvipelastustoiminnassa, joka oli iso osa arkeamme noin 10 vuotta sitten. Nyt rantapaikoille meitä kuljettaa veneen sijaan auto.

Lossilla

Saavuimme Rastinniemeen, jossa meitä jo odotti Kari ja Marjaana koirinensa, ”Me3”. Lähdimme tutustumaan alueeseen. Rantaa riitti silmänkantamattomiin. Aamuauringossa veden yllä leijaileva sumupilvi teki maiseman valokuvanomaiseksi. Tuuli kuitenkin oli melko kova, joten todellisuus iski vasten kasvoja – kirjaimellisesti.
Pikkuhiljaa ulkoillessa alkoi nälkä kurnimaan vatsassa ja oli mentävä ruoan laittoon. Ruuaksi tein mitä-kaapista-löytyy risottoa. Ruoka oli ainakin sävyiltään varsin syksyinen.

Ruoan jälkeen päiväunet tekivät terää ja päiväunien jälkeen lähdimme alueen nuotiopaikalle kahville. Sami otti metallinpaljastimen mukaan ja siivosi rantaa folion palasista ja tölkkiklipsuista. Tavoitteena toki oli löytää myös ”aarteita,” mutta toisin kävi. Muut porukastamme lähtivät suppismetsään. Sienestäjien saalis oli valtaisa metsästä palatessa! Ulkoilun päätteeksi oli aika laittaa grilliin tulet ja paistaa makkarat.

Ilta alkoi hämärtyä ja siirryimme sisätiloihin lautapelien pariin loppuillaksi.

Tämä oli se yö, kun kelloja siirretään taakse päin, joten se tarkoitti aikaista aamuherätystä. Nukuimme kuitenkin liki seitsemään ”uutta aikaa,” joten kunnon yöunien jälkeen oli mukava lähteä taas ulkoilemaan. Veden yllä leijaili jälleen sumupilvi, jota ei voinut muuta kuin tuijottaa. Sumuisessa kelissä on jotain taikaa, olen sen aiemminkin todennut. Se lumoaa täysin ja ajantaju hukkuu. Tunnetta ei sanoin voi kuvailla, mutta kuvat puhukoot puolestaan.

Aamun tunnelmaa

Aamun ulkoilun jälkeen lähdimme kohti Mikkeliä, josta poimimme matkaamme yhden nojatuolin kotiin mennessä. Taianomainen näky sumun keskellä jatkui vielä koko ajomatkan Mikkeliin. Kotiin saavuimme iltapäivän puolella.

Pistohiekan silloilla

Porvooseen(ko?)

Kesän aikana reissaaminen on ollut hieman vähäisempää, mutta näin syksyn tullen alkaa meidän puskailukausi. Tällä kertaa lähdimme Lahden kautta kohti Porvoota. Kävimme siis Samin tyttären luona Lahdessa kahvilla ja moikkaamassa pikku-Bellaa. Lahdesta tarkoituksena oli jatkaa matkaa kohti Köttbodan uimarantaa, Porvoon kupeeseen.

Bella papan sylissä

Poikkesimme kuitenkin suunnitelmastamme ja menimmekin Lahdesta Myrskylään eräälle mökille illaksi. Jäimme mökin pihaan yöksi ja aamupäivällä jatkoimme matkaa kohti Porvoota.

Aamulenkki koiran kanssa oli mukava raikkaassa, aurinkoisessa kelissä. Yöllä oli mennyt keli pakkaselle ja pellot olivat kauniissa kuurassa. Aamun lämpötila taisi olla pari astetta plussan puolella. Kävin myös pellonlaidalla kuvailemassa auringonnousua, mutta crocs-kengät eivät olleet paras mahdollinen jalkine pellolla kävellessä. Onneksi maa oli hieman kohmeessa.

Ajelimme Porvooseeen ihastellen kauniita maalaismaisemia. Pian pääsisimme tekemään ruokaa ja päiväunille. Koska päiväunethan ovat vapaapäivän kohokohta. Ajellessamme kohteeseen horisontissa varjosti erittäin tumma pilvi.

Veikkasimme, että kohta sataa…

Pääsimme rannalle ja katselimme hieman ympäristöä vielä kun aurinko paistoi. Sadepilvi varjosti edelleen horisontissa, mutta ei satanut vielä. Paikka, johon pysäköimme oli tarkoitettu koiran kanssa liikkuville, alueella oli nimittäin koirien uimaranta. Luulen, että kesällä tämä on erittäin suosittu kohde koiranomistajien keskuudessa.

Köttbodan koirauimaranta

Ulkoiluhetken jälkeen rupesimme ruoanlaittoon. Ruokana oli kanaa ja riisiä sekä salaattia. Ruokailun jälkeen koitti se hetki, kun sai kömpiä peiton alle ja nukkua vaikka koko päivän. Parin tunnin unet tuli nukuttua ja sen aikana tummana varjostanut pilvi oli aiheuttanut kaatosateen. Sadetta kesti käytännössä koko illan, pieniä taukoja lukuunottamatta.

Sateen tauotessa oli aina käytävä hieman ulkoilemassa. Iltaa kohden sade ei enää hellittänytkään. Ilta meni mukavasti piirrellen ja televisiota katsellen. Sadetta kesti koko yön ja sunnuntaina aamulla herätessämme näytti huolestuttavasti siltä, että päästäänkö lainkaan liikkeelle, kun yöllinen sade oli muodostanut isoja lammikoita metsäalustalle, josta meidän piti ajaa pois. Pääsimme kuitenkin liikkeelle ja lähdimme jo aamusta ennen klo 9 kotia kohti, kun sade ei vieläkään näyttänyt hellittävän. Heinolassa sitten paistoikin aurinko.

Kesä on ihmisen parasta aikaa

Kesää elellään jo pitkällä heinäkuussa ja kaksio on liikkunut paljon, mutta ei varsinaisesti reissannut. Kesä on juhlien kulta-aikaa ja toki perheen tärkeät juhlat menevät puskailun edelle. Olemme saaneet juhlia Samin tyttären rippijuhlia ja toisen tyttären tyttären ristiäisiä. Lisäksi toinen harrastuksemme – frisbeegolf – on ollut isossa roolissa arjessamme. Heinolassa on #Kippis2020 -hanke menossa ja talkooväelle on ollut tarvetta. Parilla sanasella #Kippis2020 -hankkeesta voin mainita, että tavoitteena siis on luoda ammattilaistason frisbeegolfrata Heinolan Kippasuolle ja sen myötä laajentaa Heinolan FrisbeeGolf Worldin tarjontaa erilaisilla peli- ja harjoitusalueilla. Nämä kaksi lausetta saattavat kuvastaa, kuinka suuresta hankkeesta on kyse. Voimme siis ylpeästi kertoa kuuluvamme tähän porukkaan! (lisätietoja #Kippis2020 -hankkeesta https://ldg.fi/?page_id=5677)

Paikallislehdessä oli juttua naisten frisbeegolfiin liittyen

Kesälomareissu Itä-Suomessa toteutettiin toukokuun lopulla ja sen jälkeen olimme juhannuksen Puumalan Rokansalossa. Kävimme myös mökkeilemässä ja tämän lisäksi kesäjuhlat ovat kuljettaneet meitä lähiseutujen lisäksi muun muassa Seinäjoelle ja samaisella reissulla poikkesimme Tuurin kyläkaupalle. Voimme siis todeta, että kesää on vietetty, kuten kesää kuuluukin viettää, vaikka tuntuu, että emme juuri ole reissanneet.

Keskikesän juhla sujui mukavasti tutulla paikalla Puumalassa. Monet aloittivat juhannuksen vieton jo aiemmin viikolla, mutta itse pääsimme juhannuksen viettoon aatonaattona eli torstaina. Päivä työmaalla tuntui kiireiseltä ja epäilykset siitä, päästäänkö ajoissa lähtemään saivat päivän tuntumaan pitkältä. Auto oli pakattu jo hyvissä ajoin alkuviikolla ja ruoat siirretty auton jääkaappiin edellispäivänä. Toiveenamme oli päästä Rokansaloon rantapaikalle, mutta teimme myös varasuunnitelman, mikäli valitsemamme alue olisi täynnä. Tukka putkella kiiruhdimme liikkeelle lähes työmaalta suoraan ja onneksemme valitsemassamme puskassa oli yksi paikka vapaana ja saimme sen! Ei tarvinnutkaan ottaa suunnitelma B:tä käyttöön.

Vaan haasteitta emme selvinneet tästäkään reissusta. Muistot viime kesältä tulvivat mieleemme jäädessämme JÄLLEEN KERRAN hiekkaan kiinni. Onneksi tällä kertaa kulkupelimme oli kevyempi ja irroittautumiseen emme tarvinneet kuin pari syvää hengenvetoa, vaihteiden oikeanlaista käyttöä ja äärimmäistä rauhallisuutta. Onneksi kuljettajana toimi Sami, itseltäni ei tuo olisi onnistunut. Sen jälkeen pääsimme asettautumaan paikalle ja pystyttämään telttasaunan. Saunaa oli kyllä odotettu!

Leiri pystyssä. (Huomaa pehmeä hiekka etualalla)

Vietimme juhannusta vanhempieni ja enoni kanssa. Aamupäivästä ennen vieraiden saapumista kävin keräilemässä niittykukkia, kuten juhannukseen kuuluu kesän kukat. En kuitenkaan ollut ajatellut, että eihän meillä ollut mitään maljakkoa tai astiaa mukana, johon laittaa kukkaset. Mutta onneksi meillä oli ämpäreitä. Ämpärit tosin edellyttivät isomman kimpun keräämistä, mutta tämä vain loi entistä enemmän juhannustunnelmaa. Keräsin siinä ohessa myös pöydälle pienen kukkakimpun.

Juhannuksen tunnelmaa

Vieraat saapuivat ja pääsimme ruoan laittoon. Ruoaksi oli perinteisesti uusia perunoita ja silliä, tietenkin. Lisäksi äiti toi erilaisia salaatteja, eno toi maailman parasta ohraleipää. Näiden lisäksi olin tehnyt lihapullia ja kahvin kaveriksi britakakun. Kuten tavallista, jotain meni pieleen.. Marjat, jotka olin varautunut laittamaan kakun koristeeksi olivatkin homehtuneet. Onneksi hätä ei lue lakia ja meillä olikin mansikka-persikkabritakakkua mansikka-mustikkabritakakun sijaan. Lisäksi juhannusaaton viettoon liittyi sauna ja uiminen.

Illan tullen, kun vieraamme olivat lähteneet kotiin, teimme nuotion järven rantaan ja nautimme kesäillasta. Edes hyttyset eivät kiusanneet.

Milla tarkastamassa saunan lämpötilan

Juhannuksen vietto jatkui lauantaina Samin tyttären tullessa perheineen uimaan ja saunomaan.

Lauantaina päätimme kuitenkin illan tullen pakata saunan autoon ja lähteä kotiin jo lauantai-iltana, jotta välttäisimme pahimman juhannusruuhkan.

Vältimme ruuhkan hyvin ajellessamme kotia lähes ainoana autona matkalla. Olimme kotona puolen yön aikaan ja sunnuntai oli aikaa kotitöille.

Juhannuksen jälkeen seuraava viikonloppureissumme olikin mökillä ja sen jälkeen viikonloput ovatkin menneet jo aiemmin mainittujen perhejuhlien parissa. Puhumattakaan frisbeegolfradan talkoista, joita lähes joka viikonloppu on ollut. Yhdet talkoot jäivät väliin, koska halusimme pitkän tauon jälkeen lähteä karavaanarikavereidemme kanssa puskailemaan heidän palatessaan Norjan reissulta. Viikonloppu meni hyvissä tunnelmissa krokettia pelaillen, hyvästä seurasta nauttien. Vielä olisi pari viikkoa töitä, ennen kuin oman kesäloman ajankohta koittaa.

Alla muutaman kuvaa kesäviikonlopuista.

Kesäistä tunnelmaa frisbeeradalla

”Kuuleeko Kotka”

Tänä viikonloppuna oli puskakavereiden kanssa sovittu tapaaminen erään puskailijapariskunnan pihapiirissä meren rannalla. Siispä muutama sananen tästäkin reissusta.

Ajelimme kohti merenrantaa, poiketen tapaamassa edellisen automme uutta omistajaa. Oli mielenkiintoista katsella autoa hieman toisesta näkökulmasta. Totesimme sen tosissaan olevan iso, kun näimme sen pitkästä aikaa. Olimme edelleen tyytyväisiä tekemäämme valintaan. Retkiksessä tilat toki ovat pienemmät, mutta parin kuukauden kokemuksella on jo niissäkin oppinut elämään.

Saavuimme pian Kotkaan ja saimmekin heti alkajaisiksi nauttia kahvit ja vastaleivottua pullaa. Kahvin päälle pääsimme rantasaunaan. Mikä ihana tunne päästä rantasaunaan. Saunassa oli isot ikkunat merelle päin. Aurinko laski kauniisti värjäten taivaan violetiksi. Löylyt ja tunnelma oli erittäin rentouttava. Saunomisen jälkeen siirryimme muiden seuraan grillikodalle, jossa jo kovasti suunniteltiin iltapalan tarjolle laittamista. Iltapalaksi oli lohta ja salaattia tuoreiden sämpylöiden kera.

Auringon laskiessa

Ilta jatkui kodalla aamuyön tunneille, mutta hyvässä seurassa ei huomannut ajan kulua. Viikonlopun emäntä sai kiitokseksi meiltä yhteisen lahjan – kattilasarjan, jolla kokkailla tulevilla puskareissuilla.

Aamupala meren äärellä

Heräilin lauantaina vasta kahdeksan jälkeen, jolloin keli olikin jo kerennyt muuttumaan hieman harmaaksi. Aamupala ulkona vähän harmaammasakin kelissä maistui siitä huolimatta erinomaiselta. Päivän mittaan tuli useita sadekuuroja, mutta sateen sattuessa hyödynsimme aikamme nukkumalla päiväunia, lukemalla lehtiä ja valokuvailemalla ikkunasta.

Sateen hellittäessä testailimme Samin kanssa kameran jalustaa ja kameran itselaukaisimen käyttöä. Ja hetkeä myöhemmin joimme porukassa kahvit ja söimme täytekakkua. Kahvien jälkeen alkoi olympialaiset, joissa lajeina oli mölkky, kroketti ja tikan heitto. Olympialaisissa pääsimme toiselle sijalle vaikka etenkin kroketissa peli oli erittäin tiukka. Olimme kroketissa lähes koko kierroksen johdossa, kunnes viime hetkellä – viimeisenä lähes koko matkan – tulleet veivät loppupeleissä voiton ja me hävisimme. Olympialaisten sijoitus oli kuitenkin vahva hopea!

Lauantai-ilta meni melko rauhallisissa ja leppoisissa tunnelmissa hyvästä ruuasta ja juomasta nauttien. Sunnuntaina lähdimme aamupäivän aikana kotiin, jotta kerkesimme käydä frisbeetä heittämässä Anjalankoskella. Näin meni sekin toukokuinen viikonloppu. Seuraavat blogit kertovatkin ensimmäisestä lomaviikostamme. Loput lomasta on vasta elokuussa.

Päijänne tutuksi

Viikonloppu alkoi perjantaina sillä, että haettiin autoomme mattosarja Vääksystä. Tämä luonnollisesti ohjasi viikonlopun puskien suunnan. Päätimme samalla asettaa kesän tavoitteeksi teeman ”Päijänne tutuksi.” Olkoot tämä tarinan alku. Mattosarja kuului pakettiin ostaessamme autoa, mutta sovimme, että se noudetaan myöhemmin suoraan ompelijalta, joka sijaitsee Vääksyssä. Meiltä Vääksyyn ei ole kovin pitkä matka. Haimme mattosarjan ja jatkoimme matkaa kohti Padasjokea. Keli oli kaunis ja aurinko lämmitti mukavasti tuulilasin läpi.

Suunnittelimme viettävämme ensimmäisen yön Kellosalmen sillan kupeessa, Kelossin parkkipaikalla. Kahvila-Ravintola Kelossi on avoinna vain kesäaikaan, joten toistaiseksi paikka oli vielä kiinni. Loistava mahdollisuus siis yöpymiseen. Kelossin pizzat tulivat meille tutuiksi aiemman harrastuksen – järvipelastuksen – yhteydessä. Kävimme usein päivystysvuoroilla pizzalla kyseisessä paikassa. Kelossin pizzaa tulee edelleen ainakin kerran kesässä syötyä. Harrastuksistamme järvipelastus on nyt taakse jäänyttä elämää, nykyisin kiertelemme rantoja toisesta suunnasta – maanteitä pitkin. Tuuli ei tuiverra eikä hiukset hulmua paikasta toiseen siirryttäessä, mutta karavaanarin elämä muistuttaa hyvin paljon veneilijöiden elämää. Kauniit maisemat, sauna ja retkieväät sekä vapaus yöpyä eri paikoissa etukäteen suunnittelematta yhdistää näitä kahta retkeilyn muotoa.

Ajellessamme Kelossille, huomasimme tien varressa pienen kyltin, jossa luki uimaranta. Teimme U-käännöksen Kelossin parkkiksella ja kävimme katsomassa, millainen uimaranta oli. Paikkana se olikin aivan mahtava! Tosin käsitykseni uimarannasta on hieman erilainen, mitä tämä oli. Kuvittelen, että uimarannalla kuuluu olla edes pieni ranta-alue ja laituri sekä pukukopit. Pukukopit ja laituri täältäkin löytyi, mutta ei hiekkarantaa. Sen sijaan parkkiksen vieressä oli nuotiopaikka, puita ja hyvin jyrkästi laskeva rinne. Rinteen alapuolelta löytyi laituri, josta ilmeisesti kesäisin pääsee uimaan. Nyt ei ollut edes portaita vedessä. Avotulen teko oli tällä hetkellä kiellettyä, joten odotettavissa ei ollut ketään nuotiopaikallekaan tulijoita. Täydellinen puskaparkki siis.

Uimarannan parkkis

Yövyimme tässä paikassa ja jatkoimme aamulla matkaa taas. Suuntasimme ensin Padasjoen frisbeegolfradalle heittämään frisbeetä. Radalla menikin pari tuntia. Alkuun oli hieman jopa ehkä viileä keli, mutta vaihtelevassa maastolla kiivetessä kylmyys kummasti kaikkosi ja hiki alkoi tulla. Kaksi tuntia kiersimme radalla. Radan varrella oli näkötorni, jossa poikkesimme ihailemassa maisemia.

Frisbeegolfin jälkeen ajelimme Padasjoen satamaan ruuan laittoon ja päiväunille. Ruokana oli ihan tavallista jauhelihakastiketta ja makaroonia sekä paikallista ruisleipää. Kun saimme mahat täyteen, sänky suorastaan huusi päiväunille. Ja kyllä päiväunet hyvältä maistuivatkin ulkoilun ja ruoan päälle!

Liki kahden tunnin päiväunien jälkeen matka jatkui kohti Pulkkilanharjun maisemia ja sitä myöten Naumin uimarannalle. Naumin uimarannan löysimme viime kesänä sattumalta ja silloin jo mietimme, että tämä paikka on kiva puskaparkki syksy- tai kevätaikaan, koska kesällä paikka on varmasti yksi suosituimmista uimarannoista tällä alueella. On se sen verran upea paikka hienoine hiekkarantoineen Päijänteen rannalla. Nautimme olostamme rauhallisella uimarannalla ja illan aikana Kari ja Mara tulivat kanssamme paistelemaan makkaraa ja ihastelemaan auringonlaskua. Onneksemme rannalla on hormillinen grilli(katos), joten iltanuotionkin teko onnistui hienosti.

Sunnuntaiaamuna nukuimme pitkään ja noin 11 aikaan lähdimme kotia. Kerkesi siinä aamupäivän aikana käydä vähän lintujakin kuvailemassa. Uutena lintulajina bongasin palokärjen. Alla kuvia ja tunnelmia Naumin uimarannalta. Uskon, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tähän on hyvä päättää tämä viikko ja odotella ensi viikolla olevaa kolmen päivän vapaata Vapusta johtuen. Suuntaamme kohti Itä-Suomea ensi viikolla.

Milla tutustumassa ympäristöön
”serkukset”
Västäräkistä vähäsen
Palokärki

Hiekkateillä

Viikonlopun alkaessa meillä ei ollut vielä muuta suunnitelmaa, kuin ajaa Muotkalammen laavulle Mäntyharjuun. Olimme nähneet kuvia paikasta toisilta puskailijoilta ja Park4night sovelluksestakin tämä paikka löytyi. Ajelimme pieniä hiekkateitä monia monia kilometrejä, ehkä liki 30 km pelkkää hiekkatietä. Paikka paikoin matkalla näytti aivan kuin ajelisimme keskellä talvea. Lunta ja jäätä oli varjopaikoissa paljon, mutta vastaavasti alueet, johon aurinko oli paistanut – olivat aivan kuravelliä. Samilla tuskan hiki valui, kun auto alkoi kuraantumaan, koska se oli juuri viikolla pesty ja vahattu.

Pääsimme navigaattorin mukaan melkein perille, vain noin puolen kilometrin päähän kohteesta, kun suunnitelmiin tulikin muutos. Tie oli puomitettu. Vielä viikko tai pari takaperin, kun olimme nähneet muiden kuvia tästä paikasta, se ei ollut vielä suljettu. Ei muuta kuin miettimään, mihinköhän sitten. Puskaparkkikartta ja Park4night esiin ja tutkailemaan lähiympäristöä. Onneksi näin huhtikuussa valoisaa riittää jo pidemmälle iltaan, eikä meillä ollut kiire päästä parkkiin. Lähdimme kohti seuraavaa mahdollista paikkaa. Ajelimme samoja hiekkateitä takaisin päin ja käännyimme pienen matkan päästä sivutielle tietämättä, millaisene paikkaan tie vie. Yllätykseksemme se olikin aivan ihana paikka ja kuului Repoveden kansallispuiston maastoihin. Paikka oli nimeltään Pitkäjärven laavu. Laavulla oli kaikkea, mitä retkeilijä voi toivoa. Grilli, puita oli reilusti, pöydät, tuolit, puukkoja, loimutuslautoja, taisi olla halsterikin – kirvestä ja sahaa unohtamatta.

..Mutta, valitettavasti tällä kertaa paikka ei ollut meitä varten, taivaalta alkoi sataa lunta ja laavulta lähtiessä ensimmäisenä oli kohtalaisen iso ylämäki. Olisihan se noloa ensimmäisellä kunnollisella reissulla uuden auton kanssa jäädä jumiin retkeilypaikkaan. Tähän paikkaan kuitenkin palaamme vielä toisella kertaa, kun kelit muuttuvat paremmiksi. Nyt lämpötila oli pari astetta pakkasella ja lunta satoi.

Päätimme lähteä kulkemaamme tietä takaisin päin, koska olimme nähneet matkan varrella pienen lammen, jossa oli mukavan näköistä parkkialuetta. Vaan kuinkas taas kävikään – ”lammelle” päästyämme totesimme, että tämä onkin jonkinlainen jäteveden tyhjennyspaikka. Eli tarvittaessa säiliöauton olisi päästävä tyhjentämään säiliönsä ja silloin olisimme tiellä. Siirryimme jo puskaparkki ym. -sovelluksista maastokartan pariin ja katsoimme, mihin maaston mukaan voisimme mennä yöksi. Nyt kello alkoi jo olla sen verran, että oli päästävä tekemään ruokaa ja laittamaan tavaroita autossa paikalleen. Löysimmekin mukavan kääntöpaikan, johon päätimme asettua.

Ensimmäinen yöpaikka

Lauantaiaamuna heräsimme ajoissa ja siinä aamupalaa syödessä tutkailin nettiä ja lueskelin kaikenlaisia juttuja Omnia -uunista, jolla voi kaasuliedellä tehdä vaikka makaroonilaatikkoa tai leipoa pullaa. Tiesin Omnia -uunin olemassaolosta ja olin sitä jo viikko sitten tutkaillut käydessämme Mikkelissä TilesPoint Caravantarvikkeet -liikkeessä (https://www.facebook.com/caravantarvikkeet/). Sillä kertaa ostos jäi tekemättä, mutta houkutus oli niin suuri, että piti mennä tällä viikolla uudestaan. Samalla reissulla matkaan tarttui uudet terassituolit ja pöytä, koska edelliset menivät vanhan auton mukana.

Matka jatkui taas kuraisilla teillä kauppareissun jälkeen. Ajelimme eräälle ulkoilualueelle hieman sivumpaan, Valkeajärven kalastusalueelle, mutta kas, alueella olikin ruuhkaa. Laskimme, että parkkipaikalla oli yhteensä 13 autoa. Tarkoituksenamme oli jäädä siihen tekemään ruokaa, ottaa päiväunet ja sen jälkeen lähteä lenkittämään koiraa. Puolet edellämainituista onnistuikin, kunnes saimme kutsun makkaranpaistoon eräälle soramontulle, jossa Kari ja Mara kävivät koiria ulkoiluttamassa. Tässä paikassa ei kyllä ollut muita, teimme nuotion ja paistoimme makkarat ja koska keli oli niin kylmä, jatkoimme sen jälkeen matkaa kohti seuravaa kohdetta, joka tosin ei vielä ollut tiedossa, missä se sijaitsisi. Päädyimme tuttuun mökkirantaan, jossa pääsimme vihdoin tutustumaan uuteen ruuanlaittovälineeseemme.

Iltapalaksi tein kinkkupiirakkaa, joka epäilyksistäni huolimatta hyytyi erinomaisesti ja maku oli mitä parhain!

Illan aikana katselimme telkkaria ja söimme tekemääni kinkkupiirakkaa. Uskon, että jatkossa saamme reissueväänä entistäkin parempia herkkuja tuon uunin myötä. Nukuttuamme yön yli aamu valkeni pilvettömältä taivaalta ja suuntasin kameroineni nauttimaan aurongonpaisteesta Samin tuskaillessa kuraista autoamme.

Kotimatka kulki Mäntyharjun kautta Vihantasalmelle, jossa joimme päiväkahvit ja sen jälkeen jatkoimme matkaa kotia kohti. Kotimatkalla ensimmäinen 1000 km tuli mittariin. Tämä hetki oli ikuistettava. Hieman naureskellen totesimme, että aika paljon pystyy viikon aikana uudella kulkineella reissaamaan. Aiemmalla se olisi tullut äärimmäisen paljon kalliimmaksi, joten todettakoon, että olemme tehneet hyvän ratkaisun ostaessamme tämän uuden auton. Toivotaan, että yhteiselo auton kanssa jatkuu yhtä mielekkäänä myös jatkossa. Kotiin päästyämme Sami pääsi vihdoin pesemään auton kertyneestä kurasta. Auto oli jälleen kuin uusi!

”Tilaamanne tuote on noudettavissa”

Kolme viikkoa sitten.

Vihdoin ja viimein tuli se kauan odotettu puhelu, jossa kerrottiin, että automme on noudettavissa. Mikkelin Rinta-Joupilta kanssamme asioinut myyjä soitteli torstaina, että tilaamamme auto olisi nyt noudettavissa. Niinpä pistimme hösseliksi (vai sanoisinko pösseliksi, koska uusi automme on Pössl -merkkinen) ja tyhjensimme vielä viimeisten päivien aikana kertyneet tavarat vaihtoon lähtevistä autoista. Vaihtoon meiltä lähti siis kaksi autoa ja tilalle tuli yksi. Ja koska kesä on tulossa, uskon, että työmatkat taittuvat yhtä hyvin polkupyörällä tai esimerkiksi skootterilla. ”Kauppakassiksi” jää vielä yksi auto, jolla tarvittaessa työmatkatkin taittuu.

Perjantain työpäivä tuntui ikuisuudelta, vaikka tekemistä riittikin. Työpäivän päätteeksi kävin pikaisesti kotona ja moikkasin veljeäni, joka oli tullut koiran vahdiksi, ettei koiran tarvitse koko päivää olla yksin. Sami kerkesi jo hieman aiemmin lähtemään, koska olihan meidän joka tapauksessa pakko mennä kahdella autolla. Virallisen (paperi)osuuden jälkeen kävimme autoa läpi ja siinä sivussa Rinta-Joupin blogia kirjoittava henkilö haastatteli meitä. (Jaan linkin ko. blogiin sitten, kun se julkaistaan.) Otimme pihassa muutamat kuvat ja suuntasimme sen jälkeen kotia kohti.

Hymyssä suin ajelimme auringon laskiessa kotia päin ja pääsimme matkan puoleen väliin, kunnes rupesimme ihmettelemään, että tuntuu hieman viileältä. Sitten huomasimme, että kattoluukku oli rakosellaan. Ajoimme tien sivuun parkkiin ja yritimme laittaa kattoluukkua kiinni, mutta kas – se ei onnistunutkaan. Sami rupesi tutkimaan asiaa ja huomasi, että kattoluukun reuna ottaa kiinni aurinkopaneeliin, joka siihen oli äskettäin asennettu. Ei muuta kuin puhelinyhteys paneelin asentaneeseen firmaan ja sillä puhelulla saimme sovittua, että asia korjataan pikapuoliin. Kello oli tässä vaiheessa noin kuusi perjantai-iltana, joten tänään asiaa ei voinut enää hoitaa, mutta saimme sovittua, että asia korjataan sunnuntaina. Kiitämme nopeasta aikataulusta paneelin asentanutta firmaa. Luonnollisesti tämä ohjasi meidän ensimmäisen puskaparkin suunnan. Kävimme kuitenkin yhden yön vielä nukkumassa omassa sängyssä ennen reissuun lähtöä.

Lauantai-aamuna ei oikein nukuttanut. Sami oli hereillä jo ennen aamuviittä ja olikin jo kuuteen mennessä tutkimassa auton ominaisuuksia. Itse heräilin noin 6.30 ja ei kauaa mennyt, kun itsekin olin autoa pakkailemassa ja valmistelemassa lähtökuntoon. Pienoisen haasteen pakkailuun asetti kuitenkin tavaroiden asettelu ja se, mitkä asiat on tärkeä ottaa mukaan. Säilytystilaa oli puolet vähemmän edelliseen verrattuna. Moneen kertaan asettelin tavaroita eri paikkoihin todeten, että se olisikin parempi ehkä tuolla tai tuolla. Kello oli noin 10, kun tavarat olivat löytäneet paikkansa, ainakin tälle ensimmäiselle reissulle. Päätimme matkan varrella käydä hakemassa hieman muovilaatikoita ja -koreja, jotta saadaan tavarat pysymään paremmassa järjestyksessä.

Täyttäessämme auton vesisäiliötä vastaan tuli seuraava ongelma. Vesipumppu ei lähde päälle. Mitäs nyt tehdään?! Muutaman ärräpään ja hermostuneen vitsin jälkeen syy tähän löytyi. Vesipumpun sulake ei ollut paikallaan. Kun se saatiin kuntoon, sai taas hetken hengähtää ja todeta, että ehkä tästä reissuun tosissaan vielä pääsemme.

Suuntasimme ensin Lahteen viemään veljeäni kotiin, joka oli ollut koiravahtina meillä. Sieltä lähdimme taas Mikkeliin päin. Matkan varrella teimme pienen pysähdyksen erään huoltoaseman pihalla, kun ohjelmassa oli frisbeegolfseuran etäpalaveri. Palaveri meni mukavasti kahvia siemaillen ja pääsihän siinä ensitestiin myös liesi, joka vaikutti kyllä tehokkaammalta kuin edellisen auton liesi.

Matka jatkui kohti Mikkeliä. Olimme ensimmäisen yön Pesäjärvellä. Parkkeeraus oli huomattavasti nopeampaa kuin aiemmin, kun ei tarvinnut kiilojen ja tukijalkojen kanssa pelata. Sen jälkeen kaivoin kameran esiin, kun ympäröivässä puustossa kuului valtaisa lintukuoro. Lintuja en äänestä tunnista, mutta kameran linssiin sain muutamia osumaan. Oletan, että yksi niistä oli vihervarpunen, pari käpytikkaa ja yksinäinen tilhi. Tilhi päästi minut oudon lähelle, joten epäilen sen olevan jollain tavalla sairas yksilö.

Ilta alkoi hämärtää, keli alkoi muuttua kylmäksi ja nälkäkin kurni vatsassa, joten valokuvauksen jälkeen siirryin sisätiloihin ja rupesimme kokkailemaan. Ruokaa laittaessa pääsi testaamaan taas lieden toimintaa. Ruoaksi ei ollut mitään kummoista, mutta nälkä lähti.

Ruoan jälkeen otimme viinilasit esiin ja avasimme pullon viiniä. Nautimme olostamme uudessa kulkupelissä musiikkia kuunnellen. Yö uudessa autossa sujui hyvin, vähän viileämpää oli, kuin mihin olimme tottuneet, mutta hyvä näin. Edellisessä autossa makuutila lämpeni oleskelutilaa enemmän. Tässä autossa lämpimämpänä pysyy oleskelutila, mutta se on vain hyvä juttu.

Sunnuntaina auto meni heti aamusta huoltoliikkeeseen ja se olikin siitä muutaman tunnin kuluttua jo valmis. Ajelimme sen aikaa huoltoliikkeen sijaisautolla ja Sami esitteli nuoruusvuosiensa ajanviettopaikkoja. Viikonloppu meni nopeasti ja oli todella väsyttävä kaiken uuden oppimiseksi. Kävimme kuitenkin vielä illan aikana hieman ajelemassa, että sain itsekin kosketusta auton käyttäytymiseen. Tästä on hyvä jatkaa!

”Autokoulussa”

Autokuumetta

Matkailuauto ja retkeilyauto rinnakkain

Viimeisimmältä Ketturiutan reissulta hieman jäi kaihertelemaan ajatus retkeilyautosta. Reissukaverimme Kari ja Marjaana ovatkin kokoajan kulkeneet retkeilyautolla ja monia kertoja olemme pohtineet, että meillekin riittäisi kokonsa puolesta retkeilyauto. Alkovi, jossakin yhteydessä törmäsin sanaan ”makuukyttyrä” – antaa erinomaisen lisätilan tavaroille, mutta kaikkea turhaakin sinne kertyy, kuten yleensäkin esimerkiksi kotona oleviin varastoihin.

Maanantai-iltana maaliskuun 9. päivänä meillä oli muuta asiaa Lahteen, mutta jotenkin kummallisesti auton ratti kääntyi väkisinkin autoliikkeen pihaan, joka myy muun muassa matkailuautoja ja vaunuja. Siellä oli komeasti rivissä myös retkeilyautoja. Kävimme muutamaa käytettyä retkeilyautoa katsomassa ja kävimme jopa hieman juttelemassa, kuinkahan paljon meidän kaksiosta mahtaisi saada vaihdossa. Tässä vaiheessa kaksio siis ei ollut vielä myynnissä. Ajelimme kotiin keskustellen retkeilyauton hyödyistä ja aloimme tosissaan pohtia matkailuauton vaihtamista retkeilyautoon. Seuraavana päivänä laitoimme kaksion myyntiin ja rupesimme kartoittamaan retkeilyautoja.

Retkeilyautoissa on yllättävän paljon eroavaisuuksia (kuten toki myös matkailuautoissakin). Jos automerkkejä on monia, niin on myös niiden malleja. Jokaisella merkillä ja mallilla on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Niinpä rupesimme arpomaan, mikä ominaisuuksista olisi merkityksellisin. Päädyimme siihen, että vessan tulee olla riittävän tilava ja sängyt pitää olla pituussuunnassa, ettei aina tarvitse kiivetä toisen yli esim. yöllä vessaan mennessä. Lisäksi lisävarusteisiin liittyen oli omat kriteerinsä. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman pienellä välirahalla vaihdettua matkailuauto retkeilyautoon. Vaan kuinkas sitten vaihtoehtojen kartoittamisessa kävikään… Aina katsoimme vain kalliimpaa ja kalliimpaa käytettyä autoa, kunnes totesimme, että ehkä kaikkein järkevintä on kuitenkin sijoittaa uuteen autoon, joka näyttäisi tulevan yhtä kalliiksi, kuin kriteerimme täyttävä käytetty versio. Niinpä alkuperäiset ajatukset hyvästä, ”halvasta” ja helposta vaihdosta alkoivat kaikkoamaan ja rupesimme etsimään kriteerimme täyttäviä uusia autoja.

Kuva lainattu nettikaravaani.com

Saimme muutamia tarjouksia ja osa niistä oli erittäin houkutteleviakin. Sami hoiti käytännön toteutuksen kauppiaiden kanssa ja minä kerroin aina mielipiteitäni niihin asioihin liittyen, joihin itse osasin vaikuttaa. Autossa oleva tekniikka ei ole erikoisalaani, mutta sen sijaan arjen toimintaan liittyvät, kuten keittiöön ja säilytykseen liittyvät ratkaisut olivat asioita, joita pidin merkityksellisenä. Niinpä loppuen lopuksi löysimme auton, josta oikeasti aloimme neuvottelemaan. Auto kuitenkin sijaitsi Espoossa, emmekä tässä vaiheessa olleet sitä vielä livenä nähneet.

Viikonlopun koittaessa päiväreissu Espooseen tuli ajankohtaiseksi. Kari ”Pössl -asiantuntijana” lähti Mikkelistä ja poimi meidät Heinolasta matkaan mukaan. Saimme siis esimakua jo matkalla retkeilyautosta, joka Karilla oli. Pääsimme Espooseen ja rupesimme tutkailemaan siellä olevia vaihtoehtoja. Kävimme koeistumassa useamman retkeilyauton wc:n, sängyn ja kuljettajan penkit. Pallottelimme usean eri vaihtoehdon välillä ja kävimme moneen kertaan vertaamassa autojen tiettyjä ominaisuuksia. Autoliikkeessäkin sai siis aikaa kulumaan noin kaksi tuntia pohtien ja vertaillen eri ominaisuuksia. Olimme jo vähällä vaihtaa alkuperäistä suunnitelmaa ja valita toisen auton, koska WC oli parempi siinä toisessa vaihtoehdossa, mutta sängyt olivat poikittain. Niinpä taas punnitsimme, että kumpi on oleellisempaa; tilava wc vai pitkittäissängyt? Ja tietenkin olimme Samin kanssa kumpikin eri mieltä. Loppuen lopuksi pääsimme kompromissiin ja valitsimme edelleen sen, mitä olimme alunperinkin tulleet katsomaan. Tässä versiossa valitettavasti wc on pienempi, joten katsotaan, kuinka luoviksi wc:n käyttäjiksi opimme.

Teimme siis valintamme, olimme yhteydessä myyjään ja keskustelimme lisävarusteista, joita autoon tarvitaan, ennen kuin se meille saapuu. Näitä olivat muun muassa markiisi, vetokoukku ja aurinkopaneelit. Tuosta Espoon reissusta ja auton ostopäätöksestä on nyt kulunut kaksi viikkoa ja tuo kulunut kaksi viikkoa on tuntunut äärimmäisen pitkältä. Entinen (vai tämänhetkinen) auto on nyt tyhjennetty ja vaihtorenkaat ovat kyydissä. Enää odotamme puhelua, että ”autonne on noudettavissa.” Sillä välin voimme jo pohtia, millä nimellä tulemme kutsumaan uutta kulkupeliä.

Uskon, että tuleva viikko tulee olemaan erittäin pitkä ja koronaviruksen vallitessa, emme tiedä, pääsemmekö koskaan hakemaan uutta autoa. Tällä hetkellä viikon sisällä voi tapahtuaa valtakunnallisesti mitä vain… Odottavan aika on pitkä, ei voi muuta sanoa!

Valinta tehty