Loma alkoi perjantaina 12.2.2021 työpäivän jälkeen. Lomaa oli odotettu kauan, kuten aina, kun lomaa odottaa vaikka edellisestä lomasta olisi lyhyempikin aika. Tällä kertaa siitä oli noin kuusi kuukautta, eli oikeasti kauan, kun lomalla viimeksi olimme. Edellisellä lomalla kävimme Norjassa ihastelemassa maisemia. Tämä talvi on ollut oikea talvi ja pakkasta on riittänyt, joten kaksion reissut ovat olleet muutenkin kovin vähäisiä.
Veimme loman ajaksi Millan hoitoon, jotta koiran autossa tarkenemisesta ei tarvitsisi huolehtia. Lisäksi Millalle teki oikein hyvää päästä juoksemaan parhaan kaverinsa, Väinön, kanssa. Milla jäi lauantaina mielellään hoitoon ja me lähdimme kohti Mikkeliä. Mikkelissä on Samin vanhempien mökki, josta loma oli tarkoitus aloittaa. Mökillä oli odotettavissa ohjelmaa lämmittämisen ja lumien kolailun parissa. Kaikkeen tähän valmistutuneena mökille saapuminen antoi kauan odotetun lomafiiliksen.
Ajaessamme mökille alkoi aurinko kivasti pilkistelemään pilvien raosta. Ilma oli varsin keväinen ja tällaista keliä oli luvattu koko viikolle. Tai ainakin vielä lauantaina niin luulin.
Mökille saapuessamme meitä kohtasi ensimmäinen vastoinkäyminen. Mökin parkkipaikalle vievää tietä ei ollut hetkeen aurattu. Kävimme kävellen katsomassa, saadaanko auto parkkiin asti. Onnistuihan se.
Pakkasimme autosta mökille vietävät tavarat mukaan ja lähdimme tallustamaan jäätä pitkin mökille. Ensitöiksemme yritimme sytyttää takkaan tulia ja lopputuloksena oli mökki täynnä savua. Onneksi ulkona riitti hommaa eikä sisällä savussa tarvinnut istuskella.
Pikkuhiljaa saimme pihalta lumia luotua, savun sisältä hälvenemään ja vedet saunaan kannettua. Ruokailu piti vielä toteuttaa toppatakki päällä, mutta hiljalleen mökin lämpötila kohosi ja sisällä alkoi tarkenemaan ilman toppavaatteita. Jatkoimme vielä hetken pihalla hommia ennen saunaan menoa.
Illan hämärtyessä taivas näytti parastaan ja järven ylle nousi sakea sumu. Saunomisen ja syömisen jälkeen alkoi väsy painamaan ja menimme hyvissä ajoin nukkumaan.
Sunnuntaiaamuna poikkeuksellisesti heräsin jo ennen Samia kuuden aikaan ja keittelin meille aamukahvit. Ihmeellistä, miten reissussa aamupalaleipäkin maistui erityisen hyvältä. Hyvin nopeasti herättyäni myös Sami nousi ylös. Ennen kuin päivä kirkastui, täytin ystävänpäivän kunniaksi tekemäni täytekakun. Pian lähdimme ulkoilemaan, Sami pilkkien ja itse otin sukset alle siinä toivossa, että hangessa hiihtäminen onnistuisi. No eihän siitä mitään tullut, se hiihtoreissu jäi kovin lyhyeksi.
Olimme vielä toisen yön mökillä ja maanantaiaamuna veimme auton huoltoon ja autohuollon jälkeen varsinainen talvilomareissu alkoi. Yksi ja oikeastaan ainoa toiveeni lomalle oli, että pääsisin luistelemaan retkiluistimilla auratuille radoille. Niitä kuitenkin Itä-Suomessa päin oli useita. Ajoimme ensimmäisenä Juvan ABC:lle tankkaamaan vettä säiliöön ja etsimään sen jälkeen mukavaa puskaparkkia, johon mennä yöksi.
Vastoinkäymiset jatkuivat Juvalla. Huomasimme, että kaksion vesisäiliöön oli jäänyt pieni määrä vettä ja se oli jäätynyt. Luonnollisesti tietenkin vesipumppu oli jäätynyt kiinni tähän pieneen vesimäärään. Laitoimme hieman vettä säiliöön siinä toivossa, että liikkuva vesi liuottaisi jään. Totesimme myös, ettei auta muu, kuin etsiä leirintäalue, johon mennä yöksi. Luistelusuunnitelmat unohtuivat tässä hötäkässä ja ajoimme Joroisille SFC Jokirantaan. Jokiranta toimii talvella omatoimialueena. Omatoimialueen haittapuolena on se, ettei siellä välttämättä ole aurattuja paikkoja. Löysimme kuitenkin yhden tyhjän, auratun paikan ja asetuimme siihen.
Laitoimme autoon hyvät lämmöt ja pienellä puhaltimella ilman kiertämään vielä takaosaankin, jossa säiliö sijaitsi. Vietimme illan mukavasti lämpimässä autossa Jokirannassa. Jälleen illan aikana taivas näytti parhaat puolensa ja lumisateen jälkeen taivas muuttui kauniin punaiseksi.
Tiistai oli toivoa täynnä, että säiliö olisi sulanut. Harmiksemme mitään ei ollut tapahtunut. Hyvänä puolena tästäkin – saimme nukkua yön miellyttävän lämpimässä autossa. Aamun valjettua keskityimme seuraavan kohteen etsimiseen. Tavoitteena oli vihdoin päästä luistelemaan, joten etsimme paikkaa retkiluisteluradan läheisyydestä.
Löysimme itsemme aamupäivän aikana Rantasalmelta Rinssi-Everstin matkaparkista. Rinssi-Everstin matkaparkki oli mukava, ympäristöstä löytyi paljon talviurheilumahdollisuuksia, kuten hiihtoladut ja retkiluistelurata. Tutustuessamme ympäristöön, huomasimme, että alueella on paljon myös kesäaktiviteetteja, kuten uimaranta ja frisbeegolfrata. Olin intoa täynnä päästessäni luistelemaan – siihen asti, kunnes menin radalle luistimet jalassa. Rata ei ollutkaan oletetussa kunnossa ja mitä ilmeisimmin vasta samana päivänä ajettu. Jään pinta oli pehmeää ja luistimet upposivat kohvaan. Tämän todettuani motivaatio talviurheilua kohtaan katosi hetkellisesti.
Kävellessäni pois jäältä, huomasin, että hiihtoladut olivat vasta-ajetut. Päätin vielä yrittää ja vaihtaa luistelumonot hiihtomonoihin ja suunnata ladulle. Ladut olivat mahtavat ja iskemättömät. Hiihtäjän kunnossa ei kuitenkaan ollut kehumista, koska vastoinkäymiset senkun jatkuivat, sillä hiihtäessäni varpaat kramppasivat jatkuvasti. Kramppaamisen vuoksi hiihto jäi pariin kilometriin, unohtamatta komeaa kaatumistani täysin naama edellä latuun. Päätin palata autoon ja sukeltaa peiton alle äänikirjan pariin. Se sentään onnistui ja sen päivän vastoinkäymiset oli kärsitty. Kuunnellessani äänikirjaa pystyin rentoutumaan ja kääntämään ajatukset jo seuraavaan päivään, jonka toivoin olevan tätä päivää parempi.
Keskiviikkoaamuna herättyämme taivas oli kauniin sininen auringon paistaessa. Lämpötila oli kuitenkin laskenut -24 asteeseen, joten odotettavissa oli sisällä oloa tai ulkoilua erittäin kirpakassa pakkasessa. Haaveena oli vielä siirtyä seuraavaan kohteeseen. Viimeinen niitti kuitenkin oli se, kun kirpakan pakkasen vuoksi myös viemäri jäätyi ja tiskialtaaseen kaadettu neste, kuten astioiden huuhteluun käytetty vesi, jäi altaaseen. Nyt ei ollut enää mitään tehtävissä putkien sulatuksen suhteen ja päätimme lähteä kotiin. Lomareissu jäi varsin lyhyeksi tällä erää. Tulimme lopputuolokseen, että Liikkuva kaksio on kolmen vuodenajan auto. Rantasalmesta jäi kaikesta huolimatta varsin mukava tunnelma ja uskomme palaavamme tähän matkaparkkiin kesällä uudestaan.
Loma loppuviikkoa kohden muuttui kuitenkin vastoinkäymisten kautta voittoon, koska sain uuden työpaikan toiselta alalta, josta olin haaveillut jo jonkin aikaa. Loppupeleissä siis loma meni varsin mukavissa tunnelmissa ja alkuviikon vastoinkäymiset olivat historiaa. Uusi työ tietää lyhyempiä retkiä kaksiolla lähitulevaisuudessa, mutta olen erittäin onnellinen tästä loman lopputuloksesta. Loppuviikko menikin autokaupoilla ja keskittyessä uusiin tuuliin.