Pahoitteluni lukijoille, koska olette joutuneet odottamaan tarinan jatkoa. Minulla oli teknisiä ongelmia blogialustan kanssa ja nyt se vihdoin taas toimii. Nyt ollaan jo syyskuussa, mutta onhan sitä mukava palata kesälomatunnelmiin taas parin kuukauden jälkeen..
Nyt siis reissukertomuksen kimppuun..
Hollannissa
Saavuimme Hollannin puolelle ja sieltä olimme varanneet B&B majoituksen paikasta It Noflik Stee, jossa meidät lämpimästi vastaanotti majoituspaikan omistaja. Hän esitteli meille tilat eli kauniissa miljöössä sijaitsevan aamiaisravintolan sekä varaamamme huoneen. Omistaja kertoi, että meillä oli ollut tuuria, kun saimme varattua koko viikonlopuksi majoituksen, koska edellinen varauksen tehnyt oli joutunut perumaan. Paikka oli kuulemma alle puoli tuntia Bookingissa varattavissa peruutuksen jälkeen, kun olimme jo saaneet varauksen tehtyä itsellemme. En yhtään ihmettele, että paikka oli suosittu.
Varaamamme huone sijaitsi aamiaisravintolan yläkerrassa ja toinen asunto oli aamiaisravintolan ”takana”, jossa oli tälläkin hetkellä muita vierailijoita. He taisivat olla paikallisia tai ainakin hollantilaisia ja ilmeisesti pyörällä liikenteessä, kun pyörät olivat heidän huoneiston oven vieressä eikä muita autoja pihassa näkynyt.
Asetuttuamme taloksi (kuten kuvasta näkyy) lähdimme nautiskelemaan kesästä majoituspaikan puutarhaan. Ravintolan puolella oli paikallisia oluita ja viinejä myytävänä, joita sai vapaasti sieltä ottaa ja maksaa majoituksen päättyessä. Tietenkin piti sitten paikallista olutta maistella. Kahta sorttia otettiin ja toinen oli ihan hyvää ja toinen.. no hieman erikoisempaa.
Ulkolämpötila tänään oli noin 33 astetta ja myös tämän osalta meillä oli tuuria, koska varaamassamme huoneessa oli ilmastointilaite. Oli mukava nukkua viileässä huoneessa yön yli.
Lähdimme seuraavana aamuna tutustumaan lähikaupunkiin Franeker:iin, jossa oli paljon kaunista katseltavaa. Liikkeet ja ravintolat vasta availivat oviaan. Olimme ehkä tyypilliseen tapaamme hieman liian aikaisin liikenteessä. Kävelimme hiljaisilla kaduilla ihastellen rakennuksia.
Franekeristä lähdimme vielä jatkamaan matkaa Harlingeniin. Harlingen näytti siltä, millaisena Hollannin mielessäni näen. Olen myös noin 20 vuotta sitten käynyt Amsterdamissa ollessani noin 13 vuotias. Muistoissani ja mielikuvissani Hollannissa oli kapeita, kauniita ja koristeellisia taloja, kanaaleja ja paljon väriä kaikkialla. Lisäksi yhdistän Hollantiin puukengät ja vanhan ajan tuulimyllyt sekä kauniit kukkaloistot.
Nykyaikaisia tuulivoimaloita on kyllä nähty matkan varrella paljon, kuten myös aurinkopaneelipeltoja, mutta ei vanhanajan tuulimyllyjä. Tarkoituksenamme oli kyllä jatkaa viikonlopun jälkeen Alankomaiden eteläosiin, jossa tuulimyllyjä ja muita turistikohteita olisi luultavasti enemmän. Sieltä mahdollisesti matka jatkuisi Belgiaan ja ehkä jopa Ranskaan.
Suuret olivat suunnitelmat reissun suhteen, mutta Harlingenissa vastoinkäymiset iskivät vasten kasvoja tai ehkä tässä tapauksessa auton jarruja, nimittäin etsiessämme Harlingenin uimarantaa, alkoi käännöksissä kuulua outoa rahinaa auton renkaista.
Löysimme uimarannan parkkiksen ja tutkailimme tuskastuneena auton renkaita ja jarruja löytääksemme vian. Kieltämättä tällainen vastoinkäyminen pilasi päivän ja tulevat reissusuunnitelmat. Kävimme kuitenkin uimarannalla katselemassa maisemia ja juomassa virvoitusjuomat. Palattuamme autolle tutkimme tilannetta vielä tarkemmin ja vika löytyi auton käsijarrusta. Onneksi vain käsijarrusta, jonka ei pitäisi merkittävästi vaikuttaa arkiseen ajoon. Ainoa vaihtoehtomme näin lauantai-iltana kuitenkin oli lähteä takaisin majoituksellemme selvittämään tulevan viikon suunnitelmia.
Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen kerroimme talon isännille harmillisen tilanteemme, otimme juomavedet kanisteriin ja lähdimme takaisin Saksaan päin, josta alkuviikosta olisi mahdollisesti helpompaa löytää autohuolto. Saksa olisi myös lähempänä Suomea, jos reissu päättyisikin siihen. Alankomaat, Belgia ja Ranska jäivät tällä kertaa kokematta.
Saksassa taas
Palasimme taas Saksan puolelle käsijarrun rahinan kera. Matkaa taitoimme päivän aikana noin 450km, jolloin olimme lähellä Saksan isoja kaupunkeja ja mahdollista Teslan huoltoa. Yövyimme Vogelzungen leirintäalueella, joka löydettiin ihan googlettamalla kartasta sopivaan kohtaan osuva paikka. Tämä paikka oli ihan kiva, mutta yhteisiä huoltotiloja oli lähinnä suihkut ja wc. Ei ollut keittiötä tai muita oleskelutiloja, joten kaivoimme Trangian esiin ja keittelimme – edelleen mieli aika maassa – ruoaksi pussipastaa, koska emme tajunneet, ettei Saksassa ole kaupat sunnuntaisin auki. Olisimme matkalla käyneet ostoksilla, mutta sekään ei tällä kertaa onnistunut. Onneksi sentään hätävararuoat löytyivät kuiva-ainetarvikkeiden joukosta.
Syötyämme aloimme selvittämään, mihin voisimme auton aamulla viedä. Haasteen tähän teki vielä se, että emme puhu Saksaa lainkaan ja hyvin heikosti englantiakaan. Onneksemme meillä on hyvä Tesla-yhteisö, josta löytyi useamman välikäden kautta avuksemme suomea puhuva henkilö, joka asuu Saksassa. Näiden kaikkien välikäsien avulla saimme järjestettyä asiat niin, että tiedämme, mihin aamulla suuntaamme.
Liikkuvan kaksion huoltopäivä
Ajoimme aamulla heti kahdeksaksi Gettorfiin Tesla-huoltoon. Auto otettiin heti huoltotiskiltä käsittelyyn ja sille tehtiin diagnoosi. Diagnoosina oli jarruvika, jonka olimme jo itse todenneet. Ainoaksi ongelmaksi tässä muodostui se, ettei huollosta oltu valmiita tekemään vain pikaista käsijarrukorjausta, jotta tekisimme tarkemman jarruhuollon sitten kotia päästyämme. Vaihtoehtoina oli ainoastaan tehdä täydellinen jarruremontti, jotta Tesla ottaisi vastuun, jos jotain sattuisi tai sitten he eivät tee mitään ja vastuu on täysin meidän. Meille kerrottiin tietenkin myös, miksi tällainen jarrujen kokonaiskorjaus on tarpeen tehdä, mutta silti mietimme pitkään, mitä tekisimme. Jarruremontin hinta-arvio oli 2900 euroa ja emme tietenkään tällaisella ylimääräisellä hätävaralla olleet valmistautuneet reissuun. Jonkinlaisella kylläkin, mutta ei noin suurella. Pohdittuamme asiaa, tulimme siihen tulokseen, että hankitaan rahat, jotta voimme sitten jatkaa reissua rauhallisin mielin ja kiirehtimättä kotiin.
Jätimme siis Teslan huoltoon ja lähdimme tutustumaan Gettorfin kaupunkiin. Edessä oli pitkän pitkä päivä kulkea kävellen joka paikkaan ja odottaa rempan valmistumista. Arvioitu valmistumisaika oli iltapäivällä noin klo 15. Gettorf osoittautui hyvin hiljaiseksi kyläksi, jossa valtaosa asukkaista taisi olla iäkkäämpiä. Katujen varsilla oli paljon erilaisia apuvälinekauppoja ja kenelläkään ei näyttänyt olevan kiire mihinkään.
Ilma alkoi näyttämään synkältä ja pian alkoikin satamaan vettä. Menimme mukavaan pieneen kahvilaan kuluttamaan aikaa sateen ajaksi. Täytynee kertoa, että söimme ehkä kaikkien aikojen parhaimmat täytetyt sämpylät kyseisessä kahvilassa. Kahvin ja sämpylöiden jälkeen lähdimme katsomaan kartalta löytyviä nähtävyyksiä. Vesisadekin hellitti päivän edetessä ja keli muuttui kostean kuumaksi. Käveltyämme aikamme kylässä, löysimme ulkoilmamuseon ja sen jälkeen lähdimme seuraamaan keltaisia jalanjälkiä maassa ja yllätykseksemme löysimme hyvin ison eläintarhan.
Eläintarhassa saikin mukavasti kulumaan useamman tunnin. Loppupeleissä totesimme, että tällaisena päivänä, kun olemme ns. pakotettuja tutustumaan ympäristöön, löysimme paljon enemmän nähtävää kuin olisimme toisessa tilanteessa löytäneet.
Saimme auton iltapäivällä valmiiksi ja lähdimme jatkamaan lomareissua.