Vuosi 2021 alkaa olla paketissa ja Liikkuva kaksio seikkaili vuoden mittaan monessa paikassa, vaikka Norjaan asti ei tiet tänä vuonna vieneet. Elämän muut muutokset vaikuttivat suuresti kaikenlaiseen reissaamiseen ja tekemiseen. Ajattelin tässä tehdä pienen kertauksen kuluneesta vuodesta ja toivottaa samalla uuden vuoden tervetulleeksi uusin tuulin.
Vuosi vaihtui Jaalan kerhotalolla elikkäs Sonnanjoen varressa sijaitsevalla kodalla Myllykoskella. Uutta vuotta juhlittin perinteisin puskalaisten tavoin eli nauttimalla hyvää ruokaa ja juomaa mitä parhaimmassa seurassa. Vuodenvaihteen reissusta seurasikin pidempi jakso, ettei reissuun päästy, koska lähdimme kodalta lumisadetta karkuun ja sen jälkeen lumen tulo olikin varsin runsasta seuraavien viikkojen aikana.
Tammikuu mennä hujahti kotioloissa lähinnä takkatulen ääressä istuen. Taisi tammikuuhun mahtua myös jonkin verran ulkoilua ja joku laavuretkikin koiran kanssa tuli tehtyä. Lisäksi Bella vieraili meillä ja oli yökylässäkin. Tammikuu vaihtui nopeasti helmikuun puolelle ja helmikuussa meillä olikin talviloma, jota odotettiin innolla.
Talviloman ajaksi veimme koiran hoitoon ja aluksi suuntasimme Mikkeliin mökille pariksi yöksi ja siitä sitten matka jatkui eteenpäin Juvalle ja Rantasalmelle. Tavoitteena oli päästä luistelemaan ja hiihtämään sekä ihan yleisesti nauttia talvisesta lomasta. Lomareissu kuitenkin oli vastoinkäymisiä täynnä ja pakkasen (-24°c) purressa kaksion vesiputkiin ja viemäreihin loma loppui lyhyeen. Selvisimme kuitenkin vastoinkäymisten kautta voittoon ja loppuviikosta sainkin kuulla uudesta työpaikasta, jonka olin saanut. Tämän seurauksena tuli tietenkin irtisanoutuminen vanhasta työstä, joka tiesi sitä, ettei kesälle ollut tulossa lomia.
Aika helmikuusta maaliskuuhun tuntui ikuisuudelta odottaessa uuden työn alkamista. Tämä ajanjakso oli kuitenkin talven viettoa parhaimmillaan. Siihen sisältyi paljon ulkoilua hiihdon, luistelun ja ihan vain lenkkeilyn parissa. Lisäksi frisbeegolfharrastukseen liittyen tehtiin paljon taustatyötä tulevaa kesää ajatellen. Kesällä oli frisbeegolfin parissa tulossa jotain isoa ja mahtavaa, josta ei vielä tässä vaiheessa edes tiedetty, mitä kaikkea se tuleekaan sisältämään.
Kuluneiden viikkojen aikana leipomisellekin löytyi kivasti aikaa ja kokeilin uudenlaisia herkkuja. Tuli hankittua uusi auto ja intoa puhkuen odotin uutta työtä, joka maaliskuun lopulla alkoi. Koin, että tästä alkaisi – jos ei uusi elämä – ainakin uudenlainen elämänvaihe. Ja niin todella tapahtui!
Maaliskuun lopulla uudet työt asiantuntijatehtävissä vihdoin alkoivat ja alkoi kaiken uuden opettelu, koska en milloinkaan aiemmin ollut tehnyt vastaavaa työtä.
Kuitenkin oltuani vasta viikon uudessa työssä meitä kohtasi vastoinkäyminen kotona, vesivahinko. Tämä romahdutti kaiken uutuuden viehätyksen. Kaiken sen aiemman onnen tunteen, ilon kiljahdukset ja uuden innon. Tämä ei tuntunut todelliselta.
Vahinkotarkastajat kävivät useamman kerran tekemässä tutkimuksia ja yrittivät selvittää, miksi vesi oli päässyt sisään. Vakutuusyhtiö hylkäsi kerta toisensa jälkeen meidän korvaushakemuksen, koska kyseessä oli sadeveden aiheuttama vahinko.
Kuukauden päivät menivät sumussa uudessa työssä ja korkeat verenpaineet aiheuttivat parin päivän sairaalajakson (joka sekin oli elämäni ensimmäinen potilaana). Odottelimme taas uutta tulosta viimeisimmästä raportista, jossa vihdoin oli löydetty syy sille, miksi sadevedet tulivat sisään kellarikerrokseen.
Sydän pamppaillen vastasimme puheluun, jossa kerrottiin, että onneksemme ongelman aiheuttaja oli löytynyt ja vika siihen sellainen, että vakuutusyhtiö tämän korvaa. Se oli osaltaan erittäin helpottava tieto, sillä kuukauden ajan olimme nukkuneet autossa, peseytyneet pihalle pystytetyssä telttasaunassa ja murehtineet tilannetta monet itkut itkien. Emme tienneet, mitä olisimme tehneet, mikäli vakuutusyhtiö ei olisi tätä korvannut.
Koska odottavan aika on pitkä, yritimme löytää positiivista siitä, että yleensäkin omistimme asuntoauton, johon majoittua odottelun ajaksi ja että meillä oli kaikenlisäksi jo valmiina telttasauna. Tosin täytyy myöntää, että tuon kevään tapahtumien jälkeen emme tainneet pystyttää telttasaunaa kertaakaan koko kesänä.
Huhtikuu toi tulleessaan ihanaa kevään tuntua, joka edesauttoi jaksamisen kanssa tässä vaikeassa tilanteessa. Huhtikuussa teimme perinteisen reissun keväiselle Pistohiekalle, tosin tämä reissu aiheutti kuljettajalle muutaman sadan euron loven lompakkoon, koska matkalla Pistikselle kaksio ”pääsi” valokuvaan. Tämä keväinen tuulahdus Pistohiekalla oli kyllä todella tarpeen.
Huhti-toukokuun vaihde meni odotellessa purkutöiden alkamista. Tarkastajan tuomio vesvahingossa vaurioituneelle alueelle oli se, että kaikki piti purkaa pohjia myöten auki. Oma roolimme tavaroiden siivoamisen jälkeen oli melko tarpeeton, ikään kuin sivustaseuraaja. Oli hurjaa katsoa, kuinka lattiaa alettiin piikkaamaan ja kohta se oli vain kasa kivimurskaa.
Etsimme itsellemme vara-asunnon, jossa asustella remontin ajan. Kalustettu asunto löytyi onneksi melko läheltä ja kyseessä oli rivitaloasunto, jotta pystyimme jatkamaan elämäämme lähes entiseen tapaan. Neliöitä asunnossa oli noin puolet omasta asunnostamme, mutta pärjäsimme siellä kohtalaisesti. Remontin oli tarkoitus valmistua syyskuun loppuun mennessä, johon asti meillä oli mahdollisuus asua kyseisessä vara-asunnossa.
Toukokuu vaihtui kesäkuuksi ja kesän edetessä alakerran purkutyöt edistyivät vaihtelevalla tahdilla.
Kesäkuun puolen välin paikkeilla lähdimme Hankoon kavereidemme Mikon ja Annen kanssa. Hekin vuokrasivat asuntoauton ja viikonloppu oli jatkuvasta vesisateesta huolimatta oikein loistava. Saunoimme tynnyrisaunassa ja kävimme meressä uimassa ja muuten vain vietimme viikonlopun uusissa maisemissa. Kävimme jopa terassilla, jossa oli live-esiintyjä. Se piristi paljon koronakevään keskellä. Juhannuksen vietimme sekä mökillä Mikkelissä toisena päivänä ja toisena päivänä mökillä Vuolenkoskella.
Heinäkuun alun paikkeilla emme reissanneet juuri missään. Aika kului kotitalon pihalla normaaleja kesän hommia tehdessä ja frisbeegolfia pelaillessa. Heinäkuun lopulla meillä oli viikon loma, jolloin kesä oli kuumimillaan ja ainoa vaihtoehto retkikohteeksi oli paikassa, jossa kävisi edes pieni tuulenvire. Kesäloma alkoi Kotkasta karavaanarikavereidemme pihaparkista ja siitä jatkoimme matkaa kohti Turkua ja Saariston rengastietä. Lomaviikon aikana tuli paljon ajettua autolla, mutta auton ilmastointi oli kyllä pelastus kuuman kesän keskellä. Valitettavasti kesälomareissusta ei tullut kirjoitettua reissublogia, mutta alla muutama kuva matkan varrelta.
Lomareissun jälkeen vietimme joitakin öitä vanhempieni vuokraamalla mökillä Vuolenkoskella. Teimme usein myös iltasaunareissuja ihan vain saunomisen ja uimisen vuoksi sinne, koska mökki sijaitsi sopivasti tuossa melkein vieressä. Mökkeily tuntui mukavalta myös osaltaan sen vuoksi, että olin ostanut itselleni synttärilahjaksi sup-laudan. Laudan kanssa oli kiva lillutella pitkin järveä.
Elokuun loppupuolella alkoi se keväällä suunniteltu suuri frisbeegolftapahtuma, FribaFestari, ja koko kolmen viikon ajan Sami vietti aikaa frisbeeradalla vapaaehtoistehtävissä. Toisinaan jopa yötä päivää. Itsekin olin joitakin kertoja vapaaehtoishommissa mukana, mitä töiltäni ehdin.
Syyskuun puolella kaksio palveli meitä makuupaikkana eräissä häissä ja teimme yhden reissun Karin ja Maran kanssa Viktorinrantaan. Syyskuu alkoi lähenemään loppuaan, mutta meidän remontti ei. Meillä oli asunto käytettävissä vain syyskuun loppuun, joten tämä tarkoitti sitä, että piti vielä etsiä uusi asunto loppuremontin ajaksi. Ei olisi millään jaksanut enää näitä pettymyksiä, joiden keskellä olimme jo eläneet monta kuukautta. Eihän siinä muu auttanut kuin etsiä seuraava asunto.
Syyskuussa remontti oli edennyt siihen pisteeseen, että valut tehtäisiin pian. Eli ainakin muutamia viikkoja vielä menisi, ennen kuin päästäisiin kotiin muuttamaan.
Lattiavalujen jälkeen homma eteni vauhdikkaasti ja pian sinne alkoi jo seiniä muodostumaan ja pääsimme valitsemaan pintamateriaaleja.
Alkoi olla jo pimeää ja tyypillinen lokakuinen sää, joten reissuja ei enää juuri kaksiolla tehty. Lokakuun puolessa välissä kävimme kuitenkin tekemässä vielä yhden reissun, jossa sanoimme Hyvästi Pistohiekka. Pistohiekkaa oli jo alettu keväällä kehittämään ja tällä reissulla kävimme katsomassa tilanteen ja totesimme, ettei paikka ollut enää entisenlainen. Ei houkutellut enää puskaparkkilaista.
Lokakuu läheni loppuaan ja kotiin muutto ei vieläkään ollut mahdollista, koska remontti oli edelleen kesken. Rappuset puuttuivat ja vesiä ei vielä voitu laittaa päälle. Aloitimme kuitenkin lämmittämään jo yläkertaa ja hiljalleen tuomaan vara-asunnosta tavaroita pois siinä toivossa, että marraskuun puolessa välissä pääsisimme muuttamaan.
Osallistuimme itse remonttiin siltä osin, että paneloimme alakerran katon, tai siis Sami paneloi kaverinsa Mikon kanssa. Katon panelointi raikasti ilmettä kummasti ja nyt alakerta alkoi jo hiljalleen näyttämään houkuttelevalta. Enää puuttui muut pintamateriaalit.
Marraskuun puoliväli lähestyi ja alakertaan saatiin pintamateriaalit ja olimme valmiita muuttamaan. Tässä kohtaa, kun alakerta alkoi näyttämään uudistetulta ja raikkaalta, alkoi hiipiä ajatus siitä, että yläkertaa voisi hiljalleen jatkaa remontoiden. Remontti kuitenkin vaatii aina rahaa ja sitä ei nyt kovin ollut, kun vakuutusyhtönkin korvauksen jälkeen itselle jäi jonkin verran maksettavaa. Mielessämme välähti ajatus asuntoauton myymisestä, jotta saisimme rahaa säästöön ja remontoitua kotia hiljalleen…
Laitoimme jääkaapin päälle alkuviikosta, kun loppuviikosta oli tarkoitus muuttaa. Yllätys yllätys, jääkaappi oli hajonnut remontin aikana. Se käynnistyi, mutta ei lähtenyt kylmenemään. Tässä kohtaa olimme tehneet sen ison päätöksen, että asuntoauto myydään ja rupeamme säästämään ja remontoimaan kotia. Autoa tultiin hakemaan torstai-iltana ja olimme muuttamassa perjantaina takaisin kotiin, vaikka rappuset vielä puuttuivatkin. Olihan meillä yläkerrassa vessa, keittiö, makuuhuone ja kaikki tarvittava. Alakerrassa pesutilat ja remontoidut tilat rappushuonetta lukuunottamatta valmis, kunnes….
ASUNNOSSAMME OLI UUSI VESIVAHINKO!!!
Tämä ei enää tuntunut todelliselta, kivi pyörähti takaisin harteille ja ajatukset juoksivat verenpaineen kanssa kilpaa. ”Mitä me nyt tehdään???”
Puhelu vakuutusyhtiölle, jossa tietenkin järjestelmissä tekninen päivitys, soitto Polygonille, joka remontoinut alakertaa ja soitto vuokranantajalle, kenen asunnosta olimme juuri päässeet muuttamaan kotiin… Kaikki alkaisi alusta!
..Tai niin ainakin luulimme. Nukuttuamme yön yli, teimme tarvittavat järjestelyt ja tutkimme sen, mistä vuoto johtuu. Perjantai kului jälleen sumussa kaiken suhteen, että mitä nyt tapahtuu, miten muuttomme käy, miten selviämme tästä…
Vuotokohdan löytymiseksi vaadittiin yläkerran wc:n purku. Vuoto johtui viemärin ilmastointikanavaan kertyneestä kondenssivedestä eikä onneksemme kyseessä ollut vesijohtovuoto. Valitettavasti vakuutusyhtiö ei tätä korvannut. Pääsimme muuttamaan kotiin remontin keskelle, ilman kunnollisia rappusia alakertaan, ilman yläkerran vessaa. Tämä oli ainoa vaihtoehtomme.
Kotona on kiva olla vaikka joku muu päätti puolestamme, mistä yläkerran remontti aloitetaan. Toivottavasti saamme rappuset vielä ennen joulua ja vessan yläkertaan vielä tämän vuoden puolella.
Liikkuvan kaksion tarina päättyi tähän onnen ja epäonnen vuoteen. Ehkä jonain päivänä saamme uuden liikkuvan kaksion tai ehkä jonain päivänä vuokraamme oman mökin. Ehkä jonain päivänä saamme remontin valmiiksi tai ehkä jonain päivänä myymme talon. Enää en tiedä, mitä seuraavana päivänä voi tapahtua. Ehkä jonain päivänä kaikki on taas hyvin.
Liikkuva kaksio ja kaksion (tätä nykyä entiset) omistajat Katja ja Sami kiittävät kaksion seikkailuja seuranneita ihmisiä, karavaanarielämästä saaduista uusista ystävistä, uusista seikkailuista ja kokemuksista ja ennen kaikkea mahtavan karavaanarielämän löytämisestä osaksi arkea. Vuosi 2022 vaihtuu pian ja tulevan vuoden seikkailuista emme vielä tiedä mitään.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
KIITOS JA KUMARRUS!