Roadtrip 2022, osa 2

Ruotsi jäi taakse kokonaisen yhden päivän tutustumisen jälkeen ja matka jatkui kohti Norjaa. Norjassa ajoimme melkein Osloon ja hieman ennen Osloa lähdimme kohti pohjoista E6-tietä pitkin. Viikon ainoaksi jäänyt urhilusuoritus toteutettiin tällä matkalla Hamarissa. Kävimme siellä kokeilemassa frisbeegolfrataa Børstad FrisbeegolfParkissa. Frisbeegolfradalla ja kyseisen paikan klubissa oli maininta vuodesta 1986, kenties siitä asti seura tai frisbeegolfkeskus on ollut olemassa.

Sääntö-Suomen kansalaisena ja kuuliaisesti ohjeita noudattavana frisbeegolfaajana moneen asiaan tuli kiinnitettyä huomiota kyseisellä radalla. Esimerkiksi väylillä ei odotettu, että edessä olevat henkilöt olisivat olleet valmiita ja kiekkoja heitettiin ”niskaan.” Väylät menivät ristiin rastiin, tosin niin ne menevät monilla suomalaisillakin radoilla, mutta tässä paikassa ei lainkaan nähnyt ristiin tulevaa väylää ennen kuin se kiekko vilahti siitä edestä. Muuten kyllä ihan mukavan oloinen rata ja hieno, iso puisto esim. pituusheittelyyn. Lisäksi puiston laidalla oli kiekkomyyjiä. Tästä tuli ihan kotiradan Kippiksen myyntikontti mieleen. Kelikin osui kohdalleen tänä päivänä. Kokeilimme vain muutaman väylää ja tietenkin Sami hukkasi heti ensimmäisellä heitolla kiekkonsa. Onneksi mukana oli sellaiset kiekot, jotka eivät olleet ihan parhaimmistoa.

Matka jatkui frisbeeradalta kohti Lillehammeria, jossa katselimme Olympiarinteitä ja pohdimme, millaista täällä on esimerkiksi lasketella, kun laskettelurinteet näyttivät valtavan pitkiltä ja jyrkiltä. Laskettelurinteiden puolessa välissä näkyi selkeästi laskettelukeskusten majoituskyliä. Itsekin menimme yöksi noin kilometrin korkeuteen eräälle leirintäalueelle. Pystytimme pikkuteltan ja lähdimme ruoanlaittoon keittiölle. Alueen keittiö oli tosi siistissä kunnossa ja paikkana kyseinen leirintäalue oli hyvin norjalainen. Rakennukset olivat luontoon mukavasti sulautuvia hirsimökkejä tai muuten mökkimäisiä rakennuksia. Ruoan jälkeen asettauduimme makuupussien alle katselemaan leffaa tabletilta, koska olimme päässeet leiriytymään jo hyvissä ajoin.

Matka jatkui aamulla ja keli muuttui sateiseksi ja ajattelimme, että ajellaan nyt sitten koko päivä ja katsellaan maisemia, sen mitä sumun alta näimme. Välillä vettä tuli kaatamalla ja välillä vähän vähemmän, välillä aurinkokin paistoi. Tämä oli hyvin tyypillinen norjalainen keli. Kävimme matkalla kaupasta ostamassa salaatit ja söimme ne Trondheimissä meren rannalla. Salaattia syödessä alkoikin taas kunnolla satamaan ja kauniit maisemat katosivat sumun alle. Lähdin viemään roskia ja – pufff – tuuli levitti kaikki meidän roskat. Siellä minä juoksin roskien perässä kaatosateessa ja myrskyssä. Mahtoi kanssaolijoilla olla hauskaa katsella touhujani.

Jatkoimme roskafiason jälkeen matkaa ja kello alkoi olla kuusi illalla, joten oli aika etsiä yöpaikka. Paria puskaa kävimme katsomassa ja leirintäalueita osui matkan varrelle muutamia sekä mielessä kävi jo hotellit ja leirintämökit, kun sateessa ajelimme. Leirintäalueet olivat valitettavasti aivan täynnä, olihan nyt viikonloppu ja kello jo paljon, joten päätimme, että ajellaan nyt vielä ja katsotaan löytyykö sopivia puskia, johon asettautua yöksi. Kävimme matkan varrella katsomassa myös Park4night -sovelluksesta löytyvää puskaa, joka oli jonkin voimalaitoksen putous ja ajateltiin jäädä sinne, mutta ei sitten jäätykään. Loppuenlopuksi löysimme omatoimialueen tai puskan tai miksikä sitä kutsuisi, johon päätimme kurvata yöksi. Paikka oli maksullinen, mutta ei sisältänyt mitään palveluita huussin lisäksi. Asuntovaunuille ja autoille oli rakennettu hienot terassit järvelle päin. Että sinänsä hieno paikka, jos aikoi jäädä pidemmäksikin aikaa. Kilometrejä kertyi tälle päivälle noin 500 km. Illalla ruoanlaiton ajaksi sattui sopivasti sateeton hetki ja aamulla taas jatkoimme matkaa.

Iltanäkymät puskasta
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Roadtrip 2022

Tesla nimeltä Kirsikka

Vihdoin koitti se kauan odotettu kolmiviikkoinen. Lomaa oli viimeksi ollut joulun ja uudenvuoden välipäivät. Toki pari pidennettyä viikonloppua oli kevääseen mahtunut, mutta varsinaista lomaa ei ollut yli puoleen vuoteen. Arki oli vihdoin tasoittunut kuluneen kevään aikana viimevuotisen vesivahingon jäljiltä ja loman odottelu tuntui ikuisuudelta jo toukokuusta lähtien. Jälleen kerran olimme päättäneet suunnata Norjaan, mutta tällä kertaa meitä kuljetti asuntoauton sijaan täyssähköauto Tesla, jonka keväällä ostimme. Reissun teko siis poikkesi hieman perinteisestä.

Selvennykseksi kerron pari asiaa Teslasta heille, jotka eivät kyseistä kulkupeliä tunne.
Tesla on täyssähköauto, jota voidaan ladata erilaisissa sähköautojen latauspisteissä. Latausasemia löytyy tänä päivänä kauppojen, työpaikkojen, huoltoasemien, hotellien ym. pihoilta ja parkkihalleista. Latausasemia on monenlaisia erilaisella teholla ja erilaisella hinnoittelulla paikasta ja sähköyhtiöstä riippuen. Teslalla on kuitenkin olemassa oma maailmanlaajuinen latausverkostonsa Tesla Supercharger. Arkikielessä näistä Teslan omista asemista puhutaan supereina. Tietyin kriteerein Teslan lataaminen on ilmaista näillä supereilla ja meillä juurikin on sellainen auto, johon kuuluu ilmaiset lataukset. Lisätietoa näistä löytyy ihan googlettamalla.

Tesla Supercharger

Toinen tärkeä tieto Teslasta on siinä olevat ilmastointiin liittyvät ominaisuudet. Kesän ensimmäisten reissujen kohdalla jo näistä hieman kerroinkin, mutta kerrataan vielä. Eli Teslassa on sellainen asetus kuin Camp mode, joka siis on tarkoitettu nimenomaan autossa nukkumista varten. Camp mode pitää auton sisätilan viileänä/lämpimänä itse määriteltyjen asetusten mukaan. Nukkumispaikka saadaan kaatamalla takapenkit ja asettamalla patjat kaadettuejn penkkien päälle. Tällainen Camp mode -ominaisuus saattaa olla muissakin sähköautoissa, mutta oma kokemukseni sähköautoista perustuu vain Teslaan. Teslan ilmastointiin liittyy muitakin asetuksia, mutta ne eivät ole oleellisia tämänkertaisessa reissukertomuksessamme.

Lähdetäänpä siis matkaan….

Reissun aloitus

Reissusuunnitelmana oli lähteä laivalla Turusta Tukholmaan ja tutustua hieman laajemmin Ruotsiin. Tähänastiset kokemukset Ruotsista rajoittuivat lähinnä Tukholman risteilyyn ja edellisestä risteilystä oli kulunut jo monta vuotta. Pakkasimme auton edellisiltana lähtökuntoon ja aamulla lähdimme liikenteeseen. Ajoimme Turkuun Tampereen kautta, koska veimme koiran reissun ajaksi veljelleni hoitoon. Auto oli pakattu tupaten täyteen tavaraa ja olimme aivan varmoja, että kaikki mukaan pakattu oli tarpeen.

Ajomatka Tampereelle sujui oikein loistavasti runsaista tietyöalueista huolimatta. Jätimme koiran kaatosateessa hoitoon ja jatkoimme matkaa Turkuun. Toivoimme, että koko loma ei olisi yhtä kaatosadetta. Päästyämme Turkuun kelikin oli muuttunut aurinkoiseksi ja melko kuumaksikin. Turussa kiertelimme kaupunkia ja nähtävyyksiä, osittain siitäkin syystä, että olimme jatkuvasti väärällä kaistalla. Tästä tuli jo ihan vitsi reissumme aikana. Onneksi aikaa oli kuitenkin varattu reilusti, joten pieni kiertely ei mitään haitannut. Kävimme katsomassa, mistä laivaanlähtö tapahtuu ja ajelimme kaupunkipotkulaudoilla hieman paikkoja katselleen. Lisäksi kävimme ihastelemassa Turun linnaa. Otimme muutamat valokuvat Turun linnalla ja sitten ajelimme Hesburgeriin hakemaan ruokaa. Söimme burgeriateriat autossa odotellessamme laivaannousua.

Laivalle päästyämme katselimme laivan lähtöä kannelta ja sitten siirryimme Taxfreen kautta hyttiin nukkumaan. Kello oli laivan lähtiessä Turusta noin 20.30. Yöllä käytävillä oli hirveä mekkala ja tuntui, ettei sängyssä osannut nukkua. Laiva oli Tukholman satamassa aamukuudelta. Olimme varanneet laivalta aamiaisen ennen laivasta nousua, jotta ensimmäisenä maissa ei tarvitse etsiä ruokapaikkaa, joka olisi auki klo 6 aamulla.

Söimme mahat täyteen ja maihinnoustuamme lähdimme ajelemaan ensimmäiselle laturille. Aamukuuden aikaan ei ruuhkaa laturilla ollut ja muutenkin Ruotsissa oli laajemmat latausasemat. Tämän jälkeen ajoimme Örebrohon katsomaan Örebron linnaa. Olimme niin ajoissa liikkeellä, että emme päässeet tännekään linnaan sisään, koska se avautui vasta myöhemmin päivällä. Örebrossa oli myös jokin taidetapahtuma alkamassa, joten pitihän sitä ottaa valokuvia taiteesta vaikkei siitä mitään ymmärrettykään. Hauskoja innovaatioita siellä tuntui olevan. Kaikki oli vielä niin alkutekijöissään, että olisi ollut hauska olla päätapahtumassa mukana, mutta oletettavasti se oli vasta parin päivän päästä.

Katselimme muitakin paikkoja, missä voisimme käydä, mutta matkan varrelta ei sellaisia juuri löytynyt, koska ajatukset olivat jo Norjassa, johon oli ennustettu huonompaa keliä loppuviikkoon. Siltä osin siis suunnitelmat tutustumisesta Ruotsiin muuttuivat jo ensimmäisenä päivänä ja jatkoimme matkaa kohti Norjan rajaa.

Löysimme yöpaikan Ruotsin ja Norjan rajan tuntumasta. Leirintäalue oli tosi pieni ja melko vanhanaikainen. Olimme paikalla melko hyvissä ajoin, joten saimme valita telttapaikan, mihin asettua. Tietenkin juuri silloin, kun piti tavaroita ruveta purkamaan, alkoi satamaan. Illan aikana sinne tuli muitakin telttailijoita, joista yksi oli oletettavasti suomalainen, koska auton rekisteritunnus oli suomalainen. Emme kuitenkaan nähneet kyseistä auton kuljettajaa. Telttailualue oli aika ison mäen alapuolella ja melko kaukana wc- ja suihkutiloista. Oli ärsyttävää kävellä vessaan pitkä matka ja jyrkkä ylämäki. Tästä opimme seuraavia alueita varten katsomaan, että wc löytyy telttapaikan lähettyviltä. Aamulla jatkoimme matkaa Norjan puolelle jo ennnen kahdeksaa. Telttailualueella ei näkynyt minkäänlaista liikehdintää vielä siinä vaiheessa. Eli tälläkin kertaa tutustuminen Ruotsiin jäi melko pieneksi.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Kaksion pikkusisko Kirsikka

Kaksio – se voi olla asunto tai se voi olla liikkuva koti, toisinaan se voi toimia nukkumapaikkana tai ehkä se voi olla vain jokin muu vertauskuva.
Pikkusisko – kuvastaa usein nuorempaa yksilöä, saattaa viitata myös jonkin kokoon.
Kirsikka – se herkullinen marja, joka kasvaa upeasti kukkivissa puissa. Kirsikka voi olla myös punaisen eri sävy.

Blogin päähenkilöinä toimii tuttuun tapaan Katja, Sami ja karvakorva Milla. Nykyään tästä perheestä voi puhua kai retkeilijöinä karavaanarien sijaan.

Kasattava kolmio

Lokakuussa 2021 Pössl -retkeilyauto siirtyi uusille omistajille ja helmikuussa 2022 ostimme teltan. Ei kuitenkaan mitään ihan pientä vaan kahden huoneen teltan, jossa mahtuu aikuinen ihminen seisomaan kyyristelemättä ja jossa voi nukkua tai ruokailla pöydän ääressä sateelta suojassa. Teltta, joka on tarkoitettu ajanviettoon, ei vain yhden yön nukkumapaikaksi. Nimesimme sen kasattavaksi kolmioksi. Kolmioon tarvitaan kuitenkin ns. kolmas huone, johon kenties jo tarinan otsikko viittaa.

Kasattava kolmio

Koko kevät odotettiin, milloin päästään uutta retkikotia testaamaan. Tietenkin tämä talvi oli äärimmäisen pitkä, kylmä ja runsasluminen. Täytyi vain todeta, että odottavan aika on pitkä. Tuli toukokuu ja tuntui, että kylmää ja koleaa riitti aina vaan. Emme päässeet retkelle vieläkään.

Pikkuhiljaa googlen haku täyttyi sanoista sähköauto, camping, lataaminen jne., Tästä saamme syyttää kaveriamme, joka oli ostanut Teslan ja kuinka ollakaan, ihastuimme autoon ja pian sellainen seisoi meidänkin pihassa.
Seuraavaksi oli perusteltava itselleen, miksi tällaiseen kannatti sijoittaa. Omantunnon tuskat ja ostopäätöksen katuminen vaivasivat parin päivän ajan, kunnes uuteen kulkupeliin tutustuminen antoi sellaisen ahaa-elämyksen, että katumus ja omantunnon tuskat olivat tipotiessään. Teslassa on ominaisuus Camp mode, joka on tarkoitettu autolla retkeilyyn. Camp Moden avulla ”ajonäyttöön” syttyy takkatulen tunnelma ja auton saa tarvittaessa lämmittämään. Tämä ratkaisi pitkän ja ikusiuudelta kestävän kevään/syksyn retkeilyongelmat. Enää tarvitsi testata, saadaanko telttakylä mahtumaan autoon.

Teltta itsessään meni hyvinkin pieneen tilaan, mutta nyt mukaan piti pakata patjat, peitot, tyynyt, vaihtovaatteet, ruoanlaittovälineet, ruokailuvälineet, vedet, telttasauna lauteineen, kiuas, vesiämpärit jne. unohtamatta ruokapöytää ja tuoleja, jotka jatkossa toimittavat keittiön virkaa. Aluksi ajattelimme pärjätä retkeilyalueiden huusseilla ja tarvittaessa leirintäalueiden palveluilla eli käytännössä vessa oli ainoa, joka nyt puuttui retkeilyautoon verraten. Hieman epäuskoisina katsottiin autoon pakattavaa tavaramäärää ja niin vaan tetriksen lailla, saimme tavarat autoon mahtumaan. Kyydissämme oli siis telttakylä.


Telttakylän sovittamisesta autoon kului parisen viikkoa, jolloin meillä oli pidennetty viikonloppu ja tarkoituksenamme oli lähteä testaamaan camp moden käyttöä. Autoon ei kuitenkaan tarvinnut pakata kaikkea kuvissa näkyvää, kun tarkoituksena oli ihan vain testata sen käytännöllisyyttä. Viikonlopun lähestyessä testailimme camp moden käyttöä aika ajoin, välillä se toimi, välillä ei. Harmiksemme siis taas retkeilykauden aloitus siirtyi.

Päätimme kuitenkin lähteä käymään Puumalassa Pistohiekalla päiväretkellä, jonka jälkeen suuntasimme Mikkeliin mökille. Olimme yhden yön mökillä ja seuraavana päivänä frisbeekisojen vuoksi ajoimme kotiin. Lähdimme vielä kuitenkin toiveikkaana kisan jälkeen toiselle mökille, pakkasimme oleelliset retkeilytarvikkeet mukaan ja ajattelimme, että harjoittelemme retkeilyä turvallisessa paikassa. Camp modekin oli toiminut jo muutaman päivän putkeen. Testasimme asetuksen vielä mökin pihassa, jotta se varmasti toimii. Onneksemme se toimi!

Harjoittelimme ruoanlaittoa trangialla, saunoimme ja nautimme olostamme kesäillassa. Kaadoimme Teslan takapenkit, asettelimme patjat ja sukelsimme meidän ”retkeilyautoon” ajatuksena asettautua camp moden siivittämänä peittojen alle. Arvatenkin camp mode oli lopettanut toimintansa eikä mitenkään lähtenyt päälle. Makoilimme hetken peittojen alla vain todetaksemme, että liian hyvin olisi mennytkin, jos tämä olisi onnistunut. Ei muuta kun tavarat takaisin kasaan ja nokka kohti kotia. Kello oli noin puolen yön tässä vaiheessa. Odotimme seuraavaa kokeilua kiltisti viikon verran, että auto oli käynyt huollossa. Huollon jälkeen camp mode toimi moitteettomasti ja pääsimme vihdoin testaamaan sen toiminnan. Olihan mahtava aloittaa kesäkuu nukahtamalla tunnelmallisen ”takkatulen” loimutessa ja herätä aamulla vesisateen ropistessa, Kirsikaksi nimetyn, auton kattoon.
Kesän seikkailut voivat siis alkaa!

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kiitos ja kumarrus

Vuosi 2021 alkaa olla paketissa ja Liikkuva kaksio seikkaili vuoden mittaan monessa paikassa, vaikka Norjaan asti ei tiet tänä vuonna vieneet. Elämän muut muutokset vaikuttivat suuresti kaikenlaiseen reissaamiseen ja tekemiseen. Ajattelin tässä tehdä pienen kertauksen kuluneesta vuodesta ja toivottaa samalla uuden vuoden tervetulleeksi uusin tuulin.


Vuosi vaihtui Jaalan kerhotalolla elikkäs Sonnanjoen varressa sijaitsevalla kodalla Myllykoskella. Uutta vuotta juhlittin perinteisin puskalaisten tavoin eli nauttimalla hyvää ruokaa ja juomaa mitä parhaimmassa seurassa. Vuodenvaihteen reissusta seurasikin pidempi jakso, ettei reissuun päästy, koska lähdimme kodalta lumisadetta karkuun ja sen jälkeen lumen tulo olikin varsin runsasta seuraavien viikkojen aikana.

Sonnanjoen näkymiä vuoden vaihteessa
Bella

Tammikuu mennä hujahti kotioloissa lähinnä takkatulen ääressä istuen. Taisi tammikuuhun mahtua myös jonkin verran ulkoilua ja joku laavuretkikin koiran kanssa tuli tehtyä. Lisäksi Bella vieraili meillä ja oli yökylässäkin. Tammikuu vaihtui nopeasti helmikuun puolelle ja helmikuussa meillä olikin talviloma, jota odotettiin innolla.

Talviloman ajaksi veimme koiran hoitoon ja aluksi suuntasimme Mikkeliin mökille pariksi yöksi ja siitä sitten matka jatkui eteenpäin Juvalle ja Rantasalmelle. Tavoitteena oli päästä luistelemaan ja hiihtämään sekä ihan yleisesti nauttia talvisesta lomasta. Lomareissu kuitenkin oli vastoinkäymisiä täynnä ja pakkasen (-24°c) purressa kaksion vesiputkiin ja viemäreihin loma loppui lyhyeen. Selvisimme kuitenkin vastoinkäymisten kautta voittoon ja loppuviikosta sainkin kuulla uudesta työpaikasta, jonka olin saanut. Tämän seurauksena tuli tietenkin irtisanoutuminen vanhasta työstä, joka tiesi sitä, ettei kesälle ollut tulossa lomia.

Mökillä talvilomalla

Aika helmikuusta maaliskuuhun tuntui ikuisuudelta odottaessa uuden työn alkamista. Tämä ajanjakso oli kuitenkin talven viettoa parhaimmillaan. Siihen sisältyi paljon ulkoilua hiihdon, luistelun ja ihan vain lenkkeilyn parissa. Lisäksi frisbeegolfharrastukseen liittyen tehtiin paljon taustatyötä tulevaa kesää ajatellen. Kesällä oli frisbeegolfin parissa tulossa jotain isoa ja mahtavaa, josta ei vielä tässä vaiheessa edes tiedetty, mitä kaikkea se tuleekaan sisältämään.

Kuluneiden viikkojen aikana leipomisellekin löytyi kivasti aikaa ja kokeilin uudenlaisia herkkuja. Tuli hankittua uusi auto ja intoa puhkuen odotin uutta työtä, joka maaliskuun lopulla alkoi. Koin, että tästä alkaisi – jos ei uusi elämä – ainakin uudenlainen elämänvaihe. Ja niin todella tapahtui!

Maaliskuun lopulla uudet työt asiantuntijatehtävissä vihdoin alkoivat ja alkoi kaiken uuden opettelu, koska en milloinkaan aiemmin ollut tehnyt vastaavaa työtä.

Kuitenkin oltuani vasta viikon uudessa työssä meitä kohtasi vastoinkäyminen kotona, vesivahinko. Tämä romahdutti kaiken uutuuden viehätyksen. Kaiken sen aiemman onnen tunteen, ilon kiljahdukset ja uuden innon. Tämä ei tuntunut todelliselta.

Vahinkotarkastajat kävivät useamman kerran tekemässä tutkimuksia ja yrittivät selvittää, miksi vesi oli päässyt sisään. Vakutuusyhtiö hylkäsi kerta toisensa jälkeen meidän korvaushakemuksen, koska kyseessä oli sadeveden aiheuttama vahinko.

Kuukauden päivät menivät sumussa uudessa työssä ja korkeat verenpaineet aiheuttivat parin päivän sairaalajakson (joka sekin oli elämäni ensimmäinen potilaana). Odottelimme taas uutta tulosta viimeisimmästä raportista, jossa vihdoin oli löydetty syy sille, miksi sadevedet tulivat sisään kellarikerrokseen.
Sydän pamppaillen vastasimme puheluun, jossa kerrottiin, että onneksemme ongelman aiheuttaja oli löytynyt ja vika siihen sellainen, että vakuutusyhtiö tämän korvaa. Se oli osaltaan erittäin helpottava tieto, sillä kuukauden ajan olimme nukkuneet autossa, peseytyneet pihalle pystytetyssä telttasaunassa ja murehtineet tilannetta monet itkut itkien. Emme tienneet, mitä olisimme tehneet, mikäli vakuutusyhtiö ei olisi tätä korvannut.

Koska odottavan aika on pitkä, yritimme löytää positiivista siitä, että yleensäkin omistimme asuntoauton, johon majoittua odottelun ajaksi ja että meillä oli kaikenlisäksi jo valmiina telttasauna. Tosin täytyy myöntää, että tuon kevään tapahtumien jälkeen emme tainneet pystyttää telttasaunaa kertaakaan koko kesänä.

Huhtikuu toi tulleessaan ihanaa kevään tuntua, joka edesauttoi jaksamisen kanssa tässä vaikeassa tilanteessa. Huhtikuussa teimme perinteisen reissun keväiselle Pistohiekalle, tosin tämä reissu aiheutti kuljettajalle muutaman sadan euron loven lompakkoon, koska matkalla Pistikselle kaksio ”pääsi” valokuvaan. Tämä keväinen tuulahdus Pistohiekalla oli kyllä todella tarpeen.

Huhti-toukokuun vaihde meni odotellessa purkutöiden alkamista. Tarkastajan tuomio vesvahingossa vaurioituneelle alueelle oli se, että kaikki piti purkaa pohjia myöten auki. Oma roolimme tavaroiden siivoamisen jälkeen oli melko tarpeeton, ikään kuin sivustaseuraaja. Oli hurjaa katsoa, kuinka lattiaa alettiin piikkaamaan ja kohta se oli vain kasa kivimurskaa.

Etsimme itsellemme vara-asunnon, jossa asustella remontin ajan. Kalustettu asunto löytyi onneksi melko läheltä ja kyseessä oli rivitaloasunto, jotta pystyimme jatkamaan elämäämme lähes entiseen tapaan. Neliöitä asunnossa oli noin puolet omasta asunnostamme, mutta pärjäsimme siellä kohtalaisesti. Remontin oli tarkoitus valmistua syyskuun loppuun mennessä, johon asti meillä oli mahdollisuus asua kyseisessä vara-asunnossa.

Milla muuttopuuhissa

Toukokuu vaihtui kesäkuuksi ja kesän edetessä alakerran purkutyöt edistyivät vaihtelevalla tahdilla.

Kesäkuun puolen välin paikkeilla lähdimme Hankoon kavereidemme Mikon ja Annen kanssa. Hekin vuokrasivat asuntoauton ja viikonloppu oli jatkuvasta vesisateesta huolimatta oikein loistava. Saunoimme tynnyrisaunassa ja kävimme meressä uimassa ja muuten vain vietimme viikonlopun uusissa maisemissa. Kävimme jopa terassilla, jossa oli live-esiintyjä. Se piristi paljon koronakevään keskellä. Juhannuksen vietimme sekä mökillä Mikkelissä toisena päivänä ja toisena päivänä mökillä Vuolenkoskella.

Heinäkuun alun paikkeilla emme reissanneet juuri missään. Aika kului kotitalon pihalla normaaleja kesän hommia tehdessä ja frisbeegolfia pelaillessa. Heinäkuun lopulla meillä oli viikon loma, jolloin kesä oli kuumimillaan ja ainoa vaihtoehto retkikohteeksi oli paikassa, jossa kävisi edes pieni tuulenvire. Kesäloma alkoi Kotkasta karavaanarikavereidemme pihaparkista ja siitä jatkoimme matkaa kohti Turkua ja Saariston rengastietä. Lomaviikon aikana tuli paljon ajettua autolla, mutta auton ilmastointi oli kyllä pelastus kuuman kesän keskellä. Valitettavasti kesälomareissusta ei tullut kirjoitettua reissublogia, mutta alla muutama kuva matkan varrelta.

Lomareissun jälkeen vietimme joitakin öitä vanhempieni vuokraamalla mökillä Vuolenkoskella. Teimme usein myös iltasaunareissuja ihan vain saunomisen ja uimisen vuoksi sinne, koska mökki sijaitsi sopivasti tuossa melkein vieressä. Mökkeily tuntui mukavalta myös osaltaan sen vuoksi, että olin ostanut itselleni synttärilahjaksi sup-laudan. Laudan kanssa oli kiva lillutella pitkin järveä.

Elokuun loppupuolella alkoi se keväällä suunniteltu suuri frisbeegolftapahtuma, FribaFestari, ja koko kolmen viikon ajan Sami vietti aikaa frisbeeradalla vapaaehtoistehtävissä. Toisinaan jopa yötä päivää. Itsekin olin joitakin kertoja vapaaehtoishommissa mukana, mitä töiltäni ehdin.

Syyskuun puolella kaksio palveli meitä makuupaikkana eräissä häissä ja teimme yhden reissun Karin ja Maran kanssa Viktorinrantaan. Syyskuu alkoi lähenemään loppuaan, mutta meidän remontti ei. Meillä oli asunto käytettävissä vain syyskuun loppuun, joten tämä tarkoitti sitä, että piti vielä etsiä uusi asunto loppuremontin ajaksi. Ei olisi millään jaksanut enää näitä pettymyksiä, joiden keskellä olimme jo eläneet monta kuukautta. Eihän siinä muu auttanut kuin etsiä seuraava asunto.

Syyskuussa remontti oli edennyt siihen pisteeseen, että valut tehtäisiin pian. Eli ainakin muutamia viikkoja vielä menisi, ennen kuin päästäisiin kotiin muuttamaan.

17.9.2021
29.10.2021

Lattiavalujen jälkeen homma eteni vauhdikkaasti ja pian sinne alkoi jo seiniä muodostumaan ja pääsimme valitsemaan pintamateriaaleja.

seiniä kasaillaan

Alkoi olla jo pimeää ja tyypillinen lokakuinen sää, joten reissuja ei enää juuri kaksiolla tehty. Lokakuun puolessa välissä kävimme kuitenkin tekemässä vielä yhden reissun, jossa sanoimme Hyvästi Pistohiekka. Pistohiekkaa oli jo alettu keväällä kehittämään ja tällä reissulla kävimme katsomassa tilanteen ja totesimme, ettei paikka ollut enää entisenlainen. Ei houkutellut enää puskaparkkilaista.

Tavarakaaos

Lokakuu läheni loppuaan ja kotiin muutto ei vieläkään ollut mahdollista, koska remontti oli edelleen kesken. Rappuset puuttuivat ja vesiä ei vielä voitu laittaa päälle. Aloitimme kuitenkin lämmittämään jo yläkertaa ja hiljalleen tuomaan vara-asunnosta tavaroita pois siinä toivossa, että marraskuun puolessa välissä pääsisimme muuttamaan.


Osallistuimme itse remonttiin siltä osin, että paneloimme alakerran katon, tai siis Sami paneloi kaverinsa Mikon kanssa. Katon panelointi raikasti ilmettä kummasti ja nyt alakerta alkoi jo hiljalleen näyttämään houkuttelevalta. Enää puuttui muut pintamateriaalit.

Marraskuun puoliväli lähestyi ja alakertaan saatiin pintamateriaalit ja olimme valmiita muuttamaan. Tässä kohtaa, kun alakerta alkoi näyttämään uudistetulta ja raikkaalta, alkoi hiipiä ajatus siitä, että yläkertaa voisi hiljalleen jatkaa remontoiden. Remontti kuitenkin vaatii aina rahaa ja sitä ei nyt kovin ollut, kun vakuutusyhtönkin korvauksen jälkeen itselle jäi jonkin verran maksettavaa. Mielessämme välähti ajatus asuntoauton myymisestä, jotta saisimme rahaa säästöön ja remontoitua kotia hiljalleen…

Katto paneloitu
Rappuset vielä puuttuu
Listoja vaille valmis

Laitoimme jääkaapin päälle alkuviikosta, kun loppuviikosta oli tarkoitus muuttaa. Yllätys yllätys, jääkaappi oli hajonnut remontin aikana. Se käynnistyi, mutta ei lähtenyt kylmenemään. Tässä kohtaa olimme tehneet sen ison päätöksen, että asuntoauto myydään ja rupeamme säästämään ja remontoimaan kotia. Autoa tultiin hakemaan torstai-iltana ja olimme muuttamassa perjantaina takaisin kotiin, vaikka rappuset vielä puuttuivatkin. Olihan meillä yläkerrassa vessa, keittiö, makuuhuone ja kaikki tarvittava. Alakerrassa pesutilat ja remontoidut tilat rappushuonetta lukuunottamatta valmis, kunnes….

ASUNNOSSAMME OLI UUSI VESIVAHINKO!!!

Tämä ei enää tuntunut todelliselta, kivi pyörähti takaisin harteille ja ajatukset juoksivat verenpaineen kanssa kilpaa. ”Mitä me nyt tehdään???”
Puhelu vakuutusyhtiölle, jossa tietenkin järjestelmissä tekninen päivitys, soitto Polygonille, joka remontoinut alakertaa ja soitto vuokranantajalle, kenen asunnosta olimme juuri päässeet muuttamaan kotiin… Kaikki alkaisi alusta!

..Tai niin ainakin luulimme. Nukuttuamme yön yli, teimme tarvittavat järjestelyt ja tutkimme sen, mistä vuoto johtuu. Perjantai kului jälleen sumussa kaiken suhteen, että mitä nyt tapahtuu, miten muuttomme käy, miten selviämme tästä…

Vuotokohdan löytymiseksi vaadittiin yläkerran wc:n purku. Vuoto johtui viemärin ilmastointikanavaan kertyneestä kondenssivedestä eikä onneksemme kyseessä ollut vesijohtovuoto. Valitettavasti vakuutusyhtiö ei tätä korvannut. Pääsimme muuttamaan kotiin remontin keskelle, ilman kunnollisia rappusia alakertaan, ilman yläkerran vessaa. Tämä oli ainoa vaihtoehtomme.

Kotona on kiva olla vaikka joku muu päätti puolestamme, mistä yläkerran remontti aloitetaan. Toivottavasti saamme rappuset vielä ennen joulua ja vessan yläkertaan vielä tämän vuoden puolella.

Liikkuvan kaksion tarina päättyi tähän onnen ja epäonnen vuoteen. Ehkä jonain päivänä saamme uuden liikkuvan kaksion tai ehkä jonain päivänä vuokraamme oman mökin. Ehkä jonain päivänä saamme remontin valmiiksi tai ehkä jonain päivänä myymme talon. Enää en tiedä, mitä seuraavana päivänä voi tapahtua. Ehkä jonain päivänä kaikki on taas hyvin.

Liikkuva kaksio ja kaksion (tätä nykyä entiset) omistajat Katja ja Sami kiittävät kaksion seikkailuja seuranneita ihmisiä, karavaanarielämästä saaduista uusista ystävistä, uusista seikkailuista ja kokemuksista ja ennen kaikkea mahtavan karavaanarielämän löytämisestä osaksi arkea. Vuosi 2022 vaihtuu pian ja tulevan vuoden seikkailuista emme vielä tiedä mitään.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Katja ja Sami

KIITOS JA KUMARRUS!

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Hyvästi Pistohiekka

”Aika sanoa hyvästi Pistohiekalle”

Nyt se on toden totta. Pistohiekan rakennus- ja kehittämistyöt ovat todella alkaneet. Päätimme lähteä katsomaan, miltä Pistohiekalla näyttää sitten viime kevään. Keväällä rakennustyöt hiljalleen alkoivat, mutta nyt ne olivat todella jo pitkällä. Alueelle oli pystytetty muutamia mökkejä ja tehty isot tiealueet, jotka yhdistävät Pistohiekan ja Rokansalon aluetta. Lisäksi isolle saunarakennukselle oli jo pohjatyöt tehty hyvin pitkälle.

Itse kerkesimme nauttia kolmisen vuotta tästä ihanasta puskaparkista. Kolmen vuoden aikana on kerennyt kertyä monia muistoja, niin vanhalla autolla kuin tällä nykyiselläkin. Niin ja ihan ensikosketus vuokra-autolla kesällä 2018. Olemme uineet, saunoneet, pelailleet pihapelejä ja ennenkaikkea nauraneet paljon, on siellä saatettu muutamat kyyneleetkin tirauttaa. Olemme saaneet uusia ystäviä, olemme syöneet ehkä parhainta puskaruokaa (nämä kerrat ovat yleensä olleet kaverimme Karin valmistamia), koirat ovat saaneet juosta ja nauttia olostaan metsässä, nuotiopaikan tulilla on monet laulut laulettu ja makkarat paistettu. Mitä muuta voi puskaparkilta toivoa…

Pistohiekan alueella on toki muitakin puskia, mutta tuo iso, entinen leirintäalue on mahdollistanut useiden puskalaisten samanaikaisen ajanvieton siellä ja alueella on sopusoinnussa voinut uida niin paikalliset kuin ulkopaikkakuntalaisetkin, eläimet mukaanlukien. Aiemmin tämä ei ollut ns. virallinen uimaranta, joten koirien uittaminenkin oli mahdollista. Veikkaan, että tämäkin mahdollisuus poistuu.

Sanoimme paikalle hyvästi heti lauantaiaamuna, kun olimme aamulenkin alueella tehneet. Paikka ei tuntunut enää ”omalta” vaan oli muuttunut työmaa-alueeksi.
HYVÄSTI!

Lauantaiaamuna suuntasimme aluksi ajatellen Ristiinan aluetta, jossa emme juurikaan olleet käyneet, mutta sieltä ei löytynyt sopivia puskaparkkeja, joten jatkoimme matkaa kohti Mäntyharjua. Mäntyharjulla poikkesimme kaupassa ja suuntasimme sen jälkeen Pitkäjärven laavulle, jossa olimme joskus aikaisemminkin pikaisesti pyörähtäneet. Melko pikaiseksi pyörähdykseksi jäi tälläkin kertaa, sillä epäonneksemme laavulle oli tullut ”leiriytyminen kielletty” -kylttejä.
Emmehän me varsinaisesti edes aikoneet leiriytyä, vain nukkua yön autossa.
Emme kuitenkaan halunneet aiheuttaa kenelläkkän pahaa mieltä toimimalla vastoin ohjeistuksia vaikka yön yli olostamme ei olisi sinne jäänyt jälkeäkään, koska vastuullisina karavaanareina paikat jätetään siistimmiksi lähtiessä kuin sinne mentäessä. Tosin sen muutaman tunnin aikana, kun siellä olimme, ei siellä ketään muita näkynyt.

Makkarat maistuivat hyvältä vaikka makkaraa olikin kesän aikana tullut syötyä melko reilunlaisesti sekä frisbeeradoilla, reissussa että mökkeillessä. Ulkoilun ja makkaroiden syömisen jälkeen päiväunet maistuivat makoisilta, ne sentään kehtasimme laavulla ollessamme nukkua. Sen jälkeen matka jatkui kohti Heisanharjun virkistysaluetta. Ilta Heisanharjulla meni lautapelejä pelatessa. Peleinä meillä oli Skippo, Uno ja Yatzy.

Sunnuntaiaamuna heräilimme ajoissa ja odotellessamme päivän kirkastumista pohdiskelimme, mitä vielä päivä voisi tuoda tullessaan.

Sami jäi siivoilemaan autoa jo lähtökuntoon ja itse lähdin kävelylle Heisanharjun maastoon Millan kanssa. Lenkin jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Kausalan ABC:tä, kun siellä on ilmainen wc:n tyhjennysmahdollisuus. Ilmainen wc:n tyhjennys on harvassa paikassa enää mahdollista, mutta muutamia paikkoja vielä onneksi on. Ennen saimme mukavasti Heinolassa Teboil Tähtihovissa tyhjennettyä, mutta nykyään sekin on mennyt maksulliseksi, joten paikallisten palveluiden käyttäminen siltä osin on omalta osaltamme vähentynyt.

Matkan varrella kävimme lounaalla Kausalan Matkakeitaalla ja sieltä jatkoimme matkaa kohti Heinolaa.

Seuraavaksi pitäisi keksiä, mistä löydämme tulevaisuuden ”vakkaripuskan.” Leirintäalue-elämä ei ole meitä varten, koska tykkäämme olla omissa oloissamme, saunoa telttasaunassa ja asettua väljästi muihin nähden. Ehkä sellainen vielä jostain löytyy.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Hellettä pukkaa

Hellettä oli jatkunut jo ikuisuuden, tai ainakin siltä se tuntui. Monet yöt olimme taistelleet niin vara-asunnollamme kuin kaksiossakin öistä kuumuutta vastaan. Nyt oli kuitenkin lomaviikon aika ja jos yöunet jäivät lyhyeksi, ei mikään estänyt nukkumasta päiväunia. Keväällä vaihtamastani työpaikasta johtuen tälle kesälle en saanut varsinaista kesälomaa, mutta pidin palkatonta lomaa yhden viikon.

Hieman ennen loman alkua tajusin, miten väsynyt tosissaan olin. Lomaviikko tuli tarpeeseen ja siitä otettiin irti kaikki, mitä irti voi saada. Tällä kertaa emme päässeet Norjaan, kuten jokavuotiseksi perinteeksi tuo onkin jo alkanut muodostumaan. Lomamme alkoi karavaanikavereidemme kotoa Kotkasta, jossa juhlittiin Maran synttäreitä ja valmistumista. Meitä oli siis Merja ja Heikki, minä ja Sami ja Mara. Kari karvakamuineen joutui jäämään viikonlopun vietosta pois.

Veimme Maralle synttärilahjaksi kastelukannun, josta hän silminnähden olikin varsin innoissaan. Kastelukannuun liittyy eräs tarina nuotion sammuttamisesta, siis pienen piirin tietoa, jota en tässä nyt sen enempää avaa, koska kerrottuna se ei kuulosta lainkaan niin huvittavalta. Mara kulki kastelukannunsa kanssa koko viikonlopun ja piti huolta mm. kukkien kastelusta nuotion kastelun sijaan…

Kotkassa meren rannassa riitti kameralle töitä. Upean auringonlaskun lisäksi tuli kuvailtua joutsenia, harmaahaikaroita, meriharakkaa ja joitain kosteikkolintuja, joita en aivan tunnista, ovatko vikloja vai rantasipejä ja mitä niitä nyt olikaan. Myös sudenkorentoja oli paljon, jotka myös päätyivät kamerani linssiin.

Kävimme lauantaina ajelemassa Kotkassa, jossa oli väkeä todella paljon. Sapokan vesipuisto oli jo entuudestaan tuttu, mutta tällä kertaa menimme KAtariinan puistoon, joka oli sekin upea näky. Katariinan puistoon paahtoi polttava aurinko, joten emme viihtyneet siellä kauaa. Jätskikioskin jätskit maistuivat kuitenkin erittäin hyvältä kuumana kesäpäivänä. Lisäksi kävimme syömässä erinomaiset lohileivät Kotkan satamassa.

Päiväretken jälkeen oli aika saunoa ja pitihän sitä vähän kokeilla sitä suppailua. Suppailu jäi kuitenkin melko vähäiseksi, koska merellä olikin yllättävän kova voima kuljettaa lautaa valitsemaansa suuntaan. Päätin jättää merellä suppailun sen osaavien hommaksi. Saunassa oli ihanaa käydä ja istua iltaa yhdessä kesäillassa. Sunnuntaina jatkoimme lomareissuamme ja suuntasimme kohti Turkua.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Juhannus 2021

Juhannus lähestyi ja oli aika suunnitella, missä sitä vietetään. Meillä oli vaihtoehtoina lähteä Möhköön karavaanikavereiden kanssa, mökille Mikkeliin tai mökille Vuolenkoskelle. Pistohiekka ei tällä kertaa ollut vaihtoehtona vaikka viime kesän reissu Pistohiekalla olikin erittäin mukava. Karavaanailu on kasvattanut suosiotaan niin paljon, että kertaakaan emme ole pääsiäisen jälkeen käyneet Pistohiekalla. Kuulemme aina tutuilta, kuinka siellä on täyttä. Mökki oli siis hyvä vaihtoehto juhannuksen viettoon.

Juhannusaaton aattona lähdimme ajelemaan kohti Mikkeliä, jossa Samin vanhempien mökki sijaitsee. Mökille tuli myös Samin veli perheineen. Juhannuksesta ei ole montaa sanaa sanottavana, mutta nostan kuitenkin esiin siihen liittyvän ruokailun. Ruoka kuuluu olennaisesti keskikesän juhlaan, kuten myös jouluun.
Perinteisesti Mikkelissä Juhannusruokaa on reilusti ja vatsa tulee täytettyä mitä ihanimmilla kalaruoilla. Niin oli tänä Juhannuksenakin. Juhannusaaton ateriana söimme muikkukeittoa. Muikkukeitto on etenkin Samin suurta herkkua. Olihan se hyvää, mutta itse odotin enemmän muiden kalojen syömistä unohtamatta kaikkia ihania lisukkeita. Tarjolla oli lohta monessa eri muodossa, savusiikaa ja monenlaisia salaatteja. Tänäkään Juhannuksena emme nälkää nähneet…

Perinteiseen suomalaiseen juhannussäähän kuuluu muutakin kuin auringonpaistetta ja niin se oli tälläkin kertaa. Kovat helteet olivat kehitelleet kovia ukkosia ja ukkoset iskivät päällemme. Milla pelkää ukkosta, joten tyydyimme makoilemaan sisällä sohvalla, kun ukkosmyrsky oli pahimmillaan.

Seuraavaksi päiväksi meillä oli sovittu, että menemme minun vanhempien mökille viettämään juhannusta. Seuraavnakin päivänä ilma oli niin epävakaa, että päädyimme ruokailemaan vanhempieni kotiin, mutta lähdimme sitten ruokailun päälle vielä saunomaan mökille Vuolenkoskelle. Loppupeleissä sää suosikin meitä illan aikana saunoessa ja uidessa. Toisin oli Mikkelissä, jossa rajut ukkoset olivat jatkuneet ja rikkoneet myös ilmalämpöpumpun mökiltä.

Juhannus oli varsin perinteinen eikä sen viettämisessä ollut mitään erityistä eikä edes meille tyypillisiä kommervenkkejä. Yleensä meillä vähintään koirat ovat aiheittaneet harmaita hiuksia, mutta tällä kertaa ei edes sellaista ollut. Onneksi!

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Hankoon

Hanko on monen kesäreissaajan kohde. Tällä kertaa mekin suuntasimme sinne viikonlopun viettoon. Reissun ajatuksena oli lähteä heittelemään frisbeetä Hankoon ja alamäkipyöräilemään Saloon. Siis omalta kohdaltani en ajatellut tehdä kumpaakaan, mutta kaverimme harrastavat alamäkipyöräiyä ja frisbeeratoja löytyy joka kaupungista. Frisbeegolfin metsäradat eivät lainkaan houkuttaneet, koska hyttysparvet viihtyivät ympärilläni, no niin ehkä monen muunkin. Elettiin siis kesäkuun puolta väliä.

Lähdimme liikenteeseen perjantaina puolilta päivin. Tein etätöitä kotona aamupäivän ja matka Hankoon kesti sen verran pitkään, että pystyin vielä jatkamaan töitä matkalla. Pienoiseksi haasteeksi kyllä koitui liikkuva auto yhdistettynä hiiren käyttöön. Ehkä ensi kerralla muistan sitten valita reissumatkatyöksi jonkun, jossa ei tarvitse käyttää hiirtä, esim. päivän, jossa on paljon etäpalavereita.

Tuulimyllyjä

Työpäivän päätyttyä siirryin etupenkille ja horisontissa alkoikin näkymään tuulimyllyjä. Tämä oli merkki siitä, että olemme varmasti lähellä merta, jossa useimmiten tuulee. Pääsimme Hankoon ja odotellessamme reissukavereitamme vuokra-autollaan, kävimme tutustumassa Hangon keskustaan. Pyörähdimme myös kahdella eri frisbeeradalla. Tai ehkä vain toista niistä saattoi kutsua frisbeeradaksi, koska puistoon rakennettu rata oli vähän kärsinyt villiintyneestä kasvillisuudesta ja suuremmalla todennäköisyydellä radalla hukkasi kiekon kuin pääsi korille asti. Puisto oli kyllä muuten kaunis.

Kierreltyämme hetken Hangossa ja käytyämme frisbeeradalla, menimme jo edeltä odottelemaan kavereita Silversandin leirintäalueelle. Kuten jo aikasemmin olen kertonut, emme juuri käytä leirintäalueita, koska meiltä löytyy autosta kaikki tarvittava. Tällä kertaa teimme poikkeuksen. Silversand oli iso alue meren rannassa ja tottuneina puskailijoina sekä koiran kanssa matkatessa, emme halunneet asettua rantapaikoille vaan löysimme melko rauhallisen nurkkauksen metsän reunasta. Pystytimme leirin ja pian kaverimmekin jo saapuivat.

Miehet kantoivat tuoleja leiriimme, jotta kaikille löytyi istumapaikka, kun emme olleet pakanneet mukaan kuin omat kaksi penkkiämme, jotka aina mukanamme kulkivat. Varasimme porukalla tynnyrisaunan ja saunan ohessa kävimme pulahtamassa myös meressä. Merivesi oli yllättävän lämmintä, toki olihan hellettä jo jonkin aikaa jatkunut. Aurinko laski värjäten taivaan upeaksi. Istuimme saunassa ja nautimme maisemista lempeiden löylyjen lämmössä.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä heittämään frisbeetä ja sen myötä laskemaan alamäkipyörällä Saloon. Valitettavasti edellisillan kaunis rusko ennakoi seuraavan aamun vesisadetta, kuten vanha sananlasku kertoo. Illan rusko – aamun pas… No tiedättehän.

Saderintama saapuu

Joka tapauksessa purimme leirin vielä hyvänsään aikaan ja myöhemmin päivällä lähdimme kohti Saloa. Kävimme nyt porukalla katselemassa maisemia ja pyörähdimme Hangon uimarannalla. Katselimme horisonttiin ja totesimme, että olisi paras poistua ennen kuin tuleva sade kastelee meidät täysin. Emme ihan kerenneet rannalta pois, kun sade jo saavutti meidät. Reippain askelin juoksimme autolle ja pohdimme, mihin voisimme mennä, kun sadetta näytti nyt riittävän koko päiväksi.


Ajelimme Hangosta kohti Saloa ja kävimme katsomassa alamäkipyöräilykohteen. Tällä kertaa kaverimme eivät lähteneet pyöräilemään, koska pyörähissi oli pois käytöstä. He kuitenkin pääsivät kokeilemaan alamäkiautoilua, jonka hissit olivat käytössä. Meidän lisäksemme paikalla oli vain yksi perhe, joiden lapsi oli alamäkiautoilemassa. Alamäkiautoilu oli hauskan näköistä, mutta tyydyin vain kuvailemaan autoilijoita.

Matkan varrella poikkesimme vielä Halikonlahden lintutornilla. Kävin siellä suuren sateenvarjon ja kameran kanssa etsimässä kuvattavia kohteita. Kohteikseni osui kuitenkin lähinnä lokkeja ja muutama joutsen. Oli siellä myös nokikanoja. Ikuistaessani kaatosateessa rääkyviä lokkeja, muut tekivät autossa välipalaa ja jatkoimme pian matkaa. Päivän päätteeksi löysimme itsemme Kemiönsaarelle vievän lossirannan parkkipaikalta. Paikka oli nimeltään Kokkilan lossi Angelniemen kylällä.

Puskassa

Alueella oli pari euroa maksava yleinen sauna ja siihen liittyvä uintimahdollisuus meressä. Meriveden lämpötilaksi oli ilmoitettu 20 astetta, siellä oli kiva käydä saunomisen ohessa pulahtamassa. Saunan jälkeen siirryimme Lossirannan ravintolan terassille, jossa eaiinyi Skotlannista kotoisin oleva trubaduuri Mike Haywood. Oli mahtavaa kuunnella livemusiikkia lasillisen äärellä. Sadekin hellitti iltaa kohden. Sunnuntaina ajellessamme kotiin taas aurinko paistoi, harmi, että sade iski juuri lauantaille, kun olisi ollut aikaa kierrellä paikoissa. Oli kuitenkin rentouttava viikonloppu.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Päiväretkellä

Kerroin aiemmin, että meillä on vesivahinko kotona eikä aikaa ole juurikaan ollut reissaamiseen. Viime aikoina aikaa on vienyt talomme alakerran siivous purkutöitä varten. Nyt siivous on saatu tehtyä ja purkutyöt alkavat ensi viikolla. Sen verran stressiä on saatu lievitettyä, että saimme vuokrattua vara-asunnon muutaman kilometrin päästä omasta kodistamme. Vuokra-asunnolta on helppo ajella vaikka päivittäin omalle asunnolle katsomaan, miten hommat etenee. Ehkä pääsemme kesän edetessä vielä reissaamaan ellei frisbeegolf vie kaikkea aikaamme. Tai ehkä lähinnä Samin kaikkea aikaa.

Kesäkelit ovat hellineet meitä viime päivinä. Tällä viikolla on aurinko paistanut ja lämpötilat pysytelleet useamman päivän 20 asteen tietämillä. Tämä keli siis ihan loistava kaikkeen muuhunkin ulkoiluun, kuten pyöräilyyn, lenkkeilyyn tai frisbeegolfiin.

Frisbeegolf ohjasi meidän tätäkin päiväretkeä, nimittäin ajelimme Iittiin kokeilemaan Iitin frisbeegolfrataa. Ajelimme Iittiin Vuolenkosken kautta pieniä maalaisteitä pitkin. Luonto oli nyt kauneimmillaan, kun auringon myötä puut olivat saaneet tällä viikolla lehdet ja pellot olivat vihreinä, osalla pelloista kylvötyöt oli juuri aloitettu.

Löysimme Iitin frisbeegolfradalle ja alue näytti lupaavalta. Olimme toki etukäteen ottaneet selvää, millaiselle radalle olimme tulossa ja odotettavissa oli haastavia metsäväyliä. Radan kiertämiseen meni meiltä kahdelta aikaa parisen tuntia ja rata tuntui kestävän ikuisuuden. Osuin joka väylällä puihin ja kierroksen jälkeen lopputulos oli sellainen, jota ei edes kehtaa kertoa. Hiki virtasi (osittain myös +22 asteen lämpötilasta) ja heittokäsi oli aivan uuvuksissa. Tämän jälkeen suuntasimme ruoan laittoon johonkin toiseen paikkaan.

Paikaksi valikoitui lintutorni Perheniemessä, Iittiä tämäkin alue taisi olla. Matkalla taas ihastelimme maalaismaisemia ja rauhallisen paikan tullen pysähdyimme vielä ottamaan valokuvia pelloilla oleilevista linnuista. Tornilla siiryin itse kameran kanssa tutustumaan ympäristöön ja Sami jäi paistelemaan jauhelihaa ja teki meille ruoan. Kylläpä ruoka maistui hyvältä koko päivän ulkona olon ja myös varmasti ”retkeilymeiningin” vuoksi.

Lintutornilta lähtiessämme laitoimme navigaattoriin osoitteeksi Heinola ja ajelimme navigaattorin ohjaistamia teitä, Nastolan kohdilla päätimme kuitenkin mennä Sammalsuolle, josko siellä näkisi lisää lintuja, mutta hetkeä myöhemmin ajatus muuttuikin Immilän myllyksi.

Immilän myllyllä
Myllyn vanhaa tavaraa

Päivän edetessä tummat pilvet olivat varjostaneet horisontissa kokopäivän ja keli oli niin hiostava, että ukkosta oli vamasti odotettavissa. Pääsimme kuitenkin Immilän myllylle vielä kuivana ja sieltä vielä kaupan kautta kotiinkin. Sitten alkoi ukkostamaan. Muutamat välähdykset näimme jo kotimatkalla Immilästä, mutta ukonilma alkoi vasta kotona ollessamme. Päiväretkemme ajoitus oli siis suorastaan täydellinen kaiken suhteen. Pääsimme vähän retkeilemään ja säätkin suosi. Huomisen voi sitten pyhittää taas kaikelle pakolliselle, kuten pihatöille omassa kodissa.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Kauden avaus

Kausi 2021 korkattu, mistäs muualtakaan kuin Pistohiekalta. Pistohiekan rakennustyöt olivat jo alkaneet, mutta vielä alueelle oli retkeilijät löytäneet ja saaneet puskapaikan. Itse olimme ns. ”pikkupistiksen” puolella lähempänä Pistohiekan lavaa. Pistohiekka on ollut isossa roolissa tässä meidän muutaman vuoden karavaanariuralla. Nyt Pistiksen kehittämissuunnitelmien myötä pitäisi löytää uusi ”vakkaripuska”, koska työviikon päätteeksi ei yleensä energia enää riitä uuden paikan etsimiseen, jos suunnitelmiin tulee muutoksia siinä vaiheessa, kun luulee olevansa kohteessa.

Lähtö Pistikselle tuli hieman yllättäen. Meillä kotona on ollut vesivahinko, joka on aiheuttanut stressiä ja mielipahaa sekä paljon ajatustyötä. Reissuun lähteminen on ollut viime aikoina niin vaikeaa, kun takaraivossa jyskyttää asiat, joita pitäisi viikonloppuna hoitaa ja sitten kun viikonloppu koittaa, niitä ei tule kuitenkaan hoidettua. Vielä torstai-iltana laskeskelimme mielessämme, onko järkevää lähteä vai ei ja päätimme, että emme lähde kuin korkeintaan johonkin lähiseudulle. Perjantain koittaessa mieli kuitenkin muuttui ja päätimmekin lähteä Pistikselle. Töistä päästyämme pakkasimme tavarat ja lähdimme kaupan kautta kohti Pistohiekkaa. Matkalla mieli jo virkistyi ja huomasi, miten iso merkitys on sillä, kun vaihtaa maisemaa välillä.

Pistiksellä meille oli varattu paikka Me3:n toimesta. No ehkä edellämainittujen kavereiden omistajallakin, Karilla, oli osuutensa tässä. Lisäksi eräs karavaanikaverimme Heikki oli siellä myös. Sekä Karin että Heikin vaimot olivat perjantaina vielä kotosalla.

Perjantaina saavuimme Pistikselle sen verran myöhään, että aurinko alkoi pian laskea ja ilma kylmeni hetkessä varsin keväisiin lukemiin. Päivisin oli jo liki 15 astetta ollut lämmintä. Ennen auringon laskemista kerkesimme kuitenkin laittamaan tulet nuotioon ja paistamaan makkarat. Syömisen jälkeen siirryimme kukin omiin autoihimme. Aamulla herätessä linnut konseroivat komeasti ja eikä taivaalla näkynyt pilvenhattaraakaan.

Paikka varattu

Keväinen lauantaiaamu lähti käyntiin perinteiseen tapaan kamera kourassa kuunnellen lintujen kuoroa. Kävelin Pikkupistikseltä varsinaiselle Pistohiekan rannalle ja huomasin, että siellä oli ainakin kymmenisen retkikuntaa. He olivat päässeet vielä ranta-alueille. Kävellessäni pysähdyin monen monta kertaa ihastelemaan lintukuoroa ja tuli sieltä jokunen kuvakin otettua. Linnut pysyttelivät kuitenkin hyvin korkealla ja piilossa katseilta paria peippoa lukuunottamatta.

Iltamakkarat toppatakki päällä

Lauantain edetessä Marakin liittyi joukkoomme ja lounaan jälkeen oli aika avata myös krokettikausi. Krokettimestarina toiminut Mara teki sellaisen radan, että itselläni ei ollut mitään mahdollisuutta saada edes toisia kiinni. Peli eteni lähestulkoon siinä tahdissa, että itse olin toisen portin vankina, kun toiset pelasivat jo viimeisiä lyöntejään. Krokettionni ei kyllä ollut tällä kertaa minun matkassa. Kokeilimme pelata radan vielä toiste päin, mutta tälläkään kierroksella en yltänyt mestareiden tasolle.

Krokettipelien jälkeen nautimme Maran kanssa auringonpaisteesta ja keväisestä lämmöstä rannalla, vaikka järvi osittain vielä olikin jäässä. Hetken siinä nautiskeltuamme siirryimme ruoanlaittopuuhiin. Kari paisteli meille grillissä pihvit kera keitettyjen perunoiden ja salaatin. Itse tein naposteltavaa Omnia-uunilla, tällä kertaa pizzarullia.

Syötyämme alkoi taas ilta hämärtämään ja keli kylmenemään ja siirryimme kukin omiin autoihimme loppuillaksi. Lähdimme aamulla ajoissa kotiin, kun olimme sopineet ohjelmaa sunnuntaille jo ennen, kuin päätimme lähteä Pistikselle.

Kotiin ajaessa oli mieli virkeä ja olo rentoutunut ja loppupäiväksi minulle oli vielä ohjelmassa ”Kaikki kevään juhlat” ja Samilla frisbeegolfia.

”Kaikki kevään juhlat” oli siis teemana vanhempieni luona kyläillessä, jonne oli saapunut myös toinen veljeni Tampereelta puolisonsa kanssa ja toinen veljeni siitä lähes vanhempieni vierestä. Aloitimme kevään juhlat äitienpäivälounaalla, koska äiti on oikeana äitienpäivänä töissä. Jälkiruuaksi söimme pääsiäisen kunniaksi Kindermunat ja päiväkahvilla oli äidin syntymäpäiväkakku. Näiden herkkujen jälkeen vatsa oli niin täynnä, että piti lähteä pihahommiin sulattelemaan herkkuja.

Talon pihassa oli hieman turhan isoksi kasvanut Terijoensalava, joka oli jo osittain kuollutkin, joten siirryimme koko poppoo kaatamaan puuta. Tai se oli tarkoitus, kunnes totesimme, että bensa oli moottorisahasta loppu. Koska teimme tiimityötä, lähdin tietenkin kuskiksi bensanhakureissulle. Olisihan isä voinut hakea sitä itsekin, mutta tasapuolisen tekemisen nimissä kyytiini hyppäsi minun ja isän lisäksi myös veljeni ja hänen puolisonsa. Yhteisenkeä parhaimmillaan.

Kun olimme hakeneet bensaa, jatkuikin hommat taas… ..siihen asti, kunnes saha jäi puuhun kiinni…

Työnjohtajia meitä oli useampi ja kukin vuorollaan antoi puun kaatajalle hyviä vinkkejä. Jostain syystä puun kaataja ei ottanut niitä kuuleviin korviinsa. Kun puu saatiin kaadettua ja risut kannettua pihaan, mahtuikin taas mahaan paremmin kahvia ja pullaa. Talkookahvithan kuuluvat ehdottomasti asiaan. Päivä meni mukavasti perheen kanssa aikaa viettäen ja olinkin kotona vasta illalla seitsemän jälkeen.

Viikonloppu oli ohjelmaa täynnä, mutta se, jos mikä oli tällä kertaa enemmän kuin tarpeen.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti