Porvooseen(ko?)

Kesän aikana reissaaminen on ollut hieman vähäisempää, mutta näin syksyn tullen alkaa meidän puskailukausi. Tällä kertaa lähdimme Lahden kautta kohti Porvoota. Kävimme siis Samin tyttären luona Lahdessa kahvilla ja moikkaamassa pikku-Bellaa. Lahdesta tarkoituksena oli jatkaa matkaa kohti Köttbodan uimarantaa, Porvoon kupeeseen.

Bella papan sylissä

Poikkesimme kuitenkin suunnitelmastamme ja menimmekin Lahdesta Myrskylään eräälle mökille illaksi. Jäimme mökin pihaan yöksi ja aamupäivällä jatkoimme matkaa kohti Porvoota.

Aamulenkki koiran kanssa oli mukava raikkaassa, aurinkoisessa kelissä. Yöllä oli mennyt keli pakkaselle ja pellot olivat kauniissa kuurassa. Aamun lämpötila taisi olla pari astetta plussan puolella. Kävin myös pellonlaidalla kuvailemassa auringonnousua, mutta crocs-kengät eivät olleet paras mahdollinen jalkine pellolla kävellessä. Onneksi maa oli hieman kohmeessa.

Ajelimme Porvooseeen ihastellen kauniita maalaismaisemia. Pian pääsisimme tekemään ruokaa ja päiväunille. Koska päiväunethan ovat vapaapäivän kohokohta. Ajellessamme kohteeseen horisontissa varjosti erittäin tumma pilvi.

Veikkasimme, että kohta sataa…

Pääsimme rannalle ja katselimme hieman ympäristöä vielä kun aurinko paistoi. Sadepilvi varjosti edelleen horisontissa, mutta ei satanut vielä. Paikka, johon pysäköimme oli tarkoitettu koiran kanssa liikkuville, alueella oli nimittäin koirien uimaranta. Luulen, että kesällä tämä on erittäin suosittu kohde koiranomistajien keskuudessa.

Köttbodan koirauimaranta

Ulkoiluhetken jälkeen rupesimme ruoanlaittoon. Ruokana oli kanaa ja riisiä sekä salaattia. Ruokailun jälkeen koitti se hetki, kun sai kömpiä peiton alle ja nukkua vaikka koko päivän. Parin tunnin unet tuli nukuttua ja sen aikana tummana varjostanut pilvi oli aiheuttanut kaatosateen. Sadetta kesti käytännössä koko illan, pieniä taukoja lukuunottamatta.

Sateen tauotessa oli aina käytävä hieman ulkoilemassa. Iltaa kohden sade ei enää hellittänytkään. Ilta meni mukavasti piirrellen ja televisiota katsellen. Sadetta kesti koko yön ja sunnuntaina aamulla herätessämme näytti huolestuttavasti siltä, että päästäänkö lainkaan liikkeelle, kun yöllinen sade oli muodostanut isoja lammikoita metsäalustalle, josta meidän piti ajaa pois. Pääsimme kuitenkin liikkeelle ja lähdimme jo aamusta ennen klo 9 kotia kohti, kun sade ei vieläkään näyttänyt hellittävän. Heinolassa sitten paistoikin aurinko.

Aina matkalla jonnekin – Minne ikinä päätyykin

Tunnetko Egotripin Matkustaja -biisin?
Laulussa lauletaan, että:


Yöllä linja-autossa
Yksi väsynyt matkustaja

Huuruisesta ikkunasta katsoo,
vaihtuvat maisemat.
Laskee vastaantulijat
Pysäkit kun ohi vilahtavat
Tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla
Se oikea

Sen enempää sanojen merkitykseen tai Egotripin hittikappaleen en mene. Tämä biisi vain tuli mieleen, kun autot ja pysäkit ohi vilahtavat miettiessämme, mihin suunnistamme seuraavaksi. Lomaa oli onneksi vielä rutkasti jäljellä, elettiinhän vasta maanantaita. Maanantaiaamuna siis lähdimme Ilomantsista jatkamaan matkaa. Päätimme ajaa Kolille, kun olimme edellispäivänä nähneet kivan kuvan kivasta puskasta Kolilla. Puska näytti kuvassa sellaiselta, että sinne sai saunankin.

Ajellessamme Kolia kohti mieleen tuli viime syksyn loma, jossa tavoitteenamme oli mennä Kuusamoon ja päädyimme Norjaan. Tällä kertaa piti mennä Savitaipaleelle, mutta päädyimmekin Kolille. Ehkä elokuussa tulevaa kesälomareissua ei kannata suunnitella kovin pitkän matkan päähän, kun matkat näyttävät aina kasvavan kolminkertaisiksi suunnitellusta. Toki karavaanailun ihanuutta on juuri tämä, kun suunnitelmat voivat lennossa muuttua. Tosin, se tuo samalla myös oman haasteensa, koska yöpaikasta ei koskaan ole varmuutta, onko tilaa, onko liian pientä tietä vai kenties liian lähellä asutusta. Toki teknologian avulla, kuten google mapsin satelliittiominaisuutta hyödyntämällä pääsee jonkinlaiseen käsitykseen kohteesta. Ilman liikkuvaa kaksiota emme olisi nähneet Suomea niin paljon.

Saavuimme Kolille, aurinko paistoi ja lämpötila oli yli 20 asteen. Oli hienoa päästä katselemaan maisemia näin kauniilla kelillä. Viimeksi Kolilla käydessämme oli sumua ja sadetta ilmassa. Olihan silloin lokakuu.

Päästyämme autosta ulos huomasimme ihmisten kävelevän rappusia ylös ja alas – siis maisemahissi mitä ilmeisemmin oli pois käytöstä. Tuskan hiki valui jo siitä ajatuksesta, että vaaran päälle piti kävellä.

Lähdimme kiipeämään portaita ylös. Muutaman pysähdystä joutui tekemään, että sai hieman hengitystä tasattua. Oli kunto päässyt lumettoman talven aikana heikentymään PALJON.
Pääsimme Kolikeskukseen ja jatkoimme edelleen rappusten kiipeämistä päästäksemme Ukko-Kolille. Kolilla oli mitä ilmeisemmin ollut talvella myös lunta, koska sitä oli nytkin vielä varjopaikoissa. Ukko-Kolilta avautuivat kauniit maisemat.

Lomalaiset

Laskeuduimme huipulta alas niitä samoja portaita, joita äsken kävelimme ylös. Alaspäin oli huomattavasti helpompaa mennä. Lähdimme kohti puskaa, johon olimme suunnitelleet ajavamme. Paikka tosiaan oli kaunis ja täydellinen saunan pystyttämiselle. Tähän paikkaan ei kyllä olisi muita meidän lisäksemme mahtunut, joten oli onni, että paikka oli tyhjä. Aloitimme saunan kasaamisen lähes heti saavuttuamme kohteeseen. Saunan lämmetessä paistelin lettuja, joita söimme saunomisen jälkeen kera mansikkahillon ja kermavaahdon.

Puskaparkissa Kolilla

Saunan yhteydessä tuli pulahdettua myös Pielisessä uimassa. Vesi oli jonkin verran kylmempää, kuin viikonloppuna mökillä.
Lettujen ja kahvin jälkeen kannoimme penkit rannalle, otimme lasit viiniä ja nautimme olostamme ilta-auringossa.

Auringon laskiessa

Tiistaina taas matka jatkui. Tällä kertaa pääsimme jo lähtemään kohti etelää, vaikka mielessä kävi jo Kuopio, länsirannikko ja mitä lie. Päätimme kuitenkin nyt toteuttaa alkuperäisen suunnitelmamme ja lähdimme ajamaan Itä-Suomeen. Välietappeja emme olleet suunnitelleet, mutta matkan varrella poikkesimme valokuvailemassa upeaa kirkkoa Kerimäellä, josta matka jatkui vielä kohti Savonlinnaa. Valitettavasti Olavinlinna oli suljettu, joten tyydyimme katselmaan kauniita maisemia Olavinlinnan ympäristössä.

Kerimäen kirkko
Olavinlinna

Savonlinnasta lähdimme ajelemaan kohti Punkaharjun maisemia. Etsimme Punkaharjulta puskaparkkia, mutta päädyimme kuitenkin jatkamaan matkaa pidemmälle ja aina vaan pidemmälle. Nyt saavuimme vihdoin kohti sitä suunniteltua itärajaa. Ajoimme parkkiin Parikkalaan Siikalahden Lintujärvelle. Tämä paikka oli lintubongarin unelma. Tilasin aamuksi herätyksen, jotta pääsen oikeaan aikaan lintuapajille.

Äitienpäiväviikonloppu

Tämän viikonlopun reissussa käytiin äitejä juhlimassa. Ensin isännän puolelta, sitten omaa äitiäni. Viikonlopun aikana kerettiin nähdä mukavia erilaisia paikkoja, sääkin meitä suosi. Viikonloppuun mahtui tietenkin valokuvausta ja frisbeegolfia reissaamisen ohessa.

Perjantaina siis suuntasimme ensin Mikkeliin mökille, jossa pääsimme ehkä maailman parhaaseen saunaan. Mökin sauna on ihana paikka irtautua arjesta. Samille ehkä vielä minua enemmän, koska on koko lapsuutensa mökillä viettänyt. Mökkeilyyn tietenkin kuuluu notski ja grillimakkarat. Tosin viime viikonloppuna jo totesin, että nyt alkaa olla makkarakiintiö täynnä, mutta niin se vaan upposi taas kerran.

Lauantaina keli oli hieman vaihteleva. Välillä satoi, välillä paistoi, mutta tuuli oli kokoajan kova. Kuvailin lintuja ja leikitimme Millaa aamupäivällä. Anopin tarjoaman herkkuruuan jälkeen päiväunet maistuivat erinomaisilta. Päiväunien jälkeen joimme kahvit ja lähdimme ajelemaan eteenpäin.

Ensimmäisenä kohteenamme oli Kyykoski Luumäellä. Olimme kuulleet, että se on hieno paikka. Ajelimme aina vain pienemmälle ja pienemmälle tielle ja alkoi jo epätoivo iskeä, olemmeko lainkaan oikeassa paikassa. Yllättäen tien varressa oli pieni opaste Kyykoskelle, joten uskoimme olevamme oikeassa paikassa.

Saavuimme pienelle parkkipaikalle, jossa sijaitsi rakennus, jossa oli ainakin huussi. Parkkiksen vieressä, puomin takana sijaitsi hieno kallioinen retkeilyalue. Luulimme olevamme Kyykoskella. Luettuamme kuitenkin tarkemmin tietoja, olimmekin Sulunkoskella. Kyykoski olisi ollut vajaan 1 km:n kävelymatkan päässä. Retkeilyalueella oli pari laavua ja tulipaikkoja sekä savustuspönttöjä. Tällaisessa paikassa viihtyisi vaikka pidempäänkin.

Laavun seinältä löytyi kartta, josta kävi ilmi, että olimme Väliväylän varrella ja retkipaikkoja Väliväylän varrella olikin runsaasti. Ihasteltuamme hetken aluetta, jatkoimme matkaa Park4Night -sovelluksesta löytyvälle Kannuskosken uimarannalle. Kannuskoski olikin viehättävä aito maalaiskylä joen varrella. (Linkissä lisätietoa retkikohteista Väliväylällä https://kannuskoski.fi/fi_FI/etusivun-paakuva-alueen-kuvat-ja-tuotteet/kyykosken-viehekalastusalue)

Aitoa maalaistunnelmaa
Historian havinaa

Kannuskosken uimaranta sijaitsi keskeisellä paikalla maalaiskylässä. Koimme, että olemme hieman tunkeilevia, mikäli jäisimme tähän yöksi. Uimarannalla oli kyllä grillikatos ja tilaa vaikka jäädä yöksi, mutta jotenkin koimme olevamme liian ulkopuolisia.. Matkamme siis jatkui vielä – nyt kohti Kausalaa.

Jatkoimme Iitin Urajärvelle. Urajärven rannalta Radansuun Kartanohotellin lähiympäristöstä mieleeni palautui hetkiä lapsuudestani. Silloin Radansuussa toimi leirintäalue, jossa kävimme äidin kanssa aina kesäisin myymässä leipää karavaanareille. Enää leirintäaluetta ei siinä ollut. Paikalla oli yleinen uimaranta ja jousiammuntarata. Vähän matkan päästä löysimme paikan, johon rauhoittua yöksi. Paikka oli Urajärven rannalla, hieman sivummassa kuin yleinen uimaranta. Sunnuntaina matka jatkui kohti Nastolaa.

Lauantai-illan näkymät olivat rentouttavat
Puskassa

Lähdimme sunnuntaiaamuna ajelemaan kohti Nastolaa. Kävimme ensin lapsuuden maisemissani Uudenkylän perukoilla. Ajoimme vanhan ala-asteeni ohi, joka on vanha puukoulu. Koulu näytti niin kovin pieneltä nyt, mitä se muistoissani oli. Pyörähdimme myös lapsuuteni uimarannalla Sylvöjärvellä. Muistelin, kuinka polkupyörällä aina sinne poljettiin ja uitiin ja polskittiin. Sitten poljimme kotiin, jolloin olimme taas yhtä hikisiä kuin ennen rannalle menoa. Siihen aikaan kuitenkin uimarannalla olo taisi olla enemmän leikkimistä kuin viilentymistä varten. Muistelujen jälkeen ajoimme Nastolan urheilukeskukseen heittämään frisbeetä.

Frisbeekierroksen jälkeen teimme ruokaa, söimme ja lähdimme kohti vanhempieni taloa. Esittelimme isälleni uutta autoamme ja pian myös veljeni saapui äitienpäivää viettämään. Äiti oli tehnyt täytekakkua ja suolaista tarjottavaa, veljeni toi itsetekemiään karjalanpiirakoita. Joimme kahvit ja söimme kakut ja vatsat turvoksissa lähdimme ajelemaan kotia kohti. Viikonloppu oli aivan liian nopeasti taas ohi. Vielä pari viikkoa töitä ja sitten meillä olisi yksi viikko lomaa. Katsotaan, mihin suuntaan auton keula lomalla kuljettaa.

Päijänne tutuksi

Viikonloppu alkoi perjantaina sillä, että haettiin autoomme mattosarja Vääksystä. Tämä luonnollisesti ohjasi viikonlopun puskien suunnan. Päätimme samalla asettaa kesän tavoitteeksi teeman ”Päijänne tutuksi.” Olkoot tämä tarinan alku. Mattosarja kuului pakettiin ostaessamme autoa, mutta sovimme, että se noudetaan myöhemmin suoraan ompelijalta, joka sijaitsee Vääksyssä. Meiltä Vääksyyn ei ole kovin pitkä matka. Haimme mattosarjan ja jatkoimme matkaa kohti Padasjokea. Keli oli kaunis ja aurinko lämmitti mukavasti tuulilasin läpi.

Suunnittelimme viettävämme ensimmäisen yön Kellosalmen sillan kupeessa, Kelossin parkkipaikalla. Kahvila-Ravintola Kelossi on avoinna vain kesäaikaan, joten toistaiseksi paikka oli vielä kiinni. Loistava mahdollisuus siis yöpymiseen. Kelossin pizzat tulivat meille tutuiksi aiemman harrastuksen – järvipelastuksen – yhteydessä. Kävimme usein päivystysvuoroilla pizzalla kyseisessä paikassa. Kelossin pizzaa tulee edelleen ainakin kerran kesässä syötyä. Harrastuksistamme järvipelastus on nyt taakse jäänyttä elämää, nykyisin kiertelemme rantoja toisesta suunnasta – maanteitä pitkin. Tuuli ei tuiverra eikä hiukset hulmua paikasta toiseen siirryttäessä, mutta karavaanarin elämä muistuttaa hyvin paljon veneilijöiden elämää. Kauniit maisemat, sauna ja retkieväät sekä vapaus yöpyä eri paikoissa etukäteen suunnittelematta yhdistää näitä kahta retkeilyn muotoa.

Ajellessamme Kelossille, huomasimme tien varressa pienen kyltin, jossa luki uimaranta. Teimme U-käännöksen Kelossin parkkiksella ja kävimme katsomassa, millainen uimaranta oli. Paikkana se olikin aivan mahtava! Tosin käsitykseni uimarannasta on hieman erilainen, mitä tämä oli. Kuvittelen, että uimarannalla kuuluu olla edes pieni ranta-alue ja laituri sekä pukukopit. Pukukopit ja laituri täältäkin löytyi, mutta ei hiekkarantaa. Sen sijaan parkkiksen vieressä oli nuotiopaikka, puita ja hyvin jyrkästi laskeva rinne. Rinteen alapuolelta löytyi laituri, josta ilmeisesti kesäisin pääsee uimaan. Nyt ei ollut edes portaita vedessä. Avotulen teko oli tällä hetkellä kiellettyä, joten odotettavissa ei ollut ketään nuotiopaikallekaan tulijoita. Täydellinen puskaparkki siis.

Uimarannan parkkis

Yövyimme tässä paikassa ja jatkoimme aamulla matkaa taas. Suuntasimme ensin Padasjoen frisbeegolfradalle heittämään frisbeetä. Radalla menikin pari tuntia. Alkuun oli hieman jopa ehkä viileä keli, mutta vaihtelevassa maastolla kiivetessä kylmyys kummasti kaikkosi ja hiki alkoi tulla. Kaksi tuntia kiersimme radalla. Radan varrella oli näkötorni, jossa poikkesimme ihailemassa maisemia.

Frisbeegolfin jälkeen ajelimme Padasjoen satamaan ruuan laittoon ja päiväunille. Ruokana oli ihan tavallista jauhelihakastiketta ja makaroonia sekä paikallista ruisleipää. Kun saimme mahat täyteen, sänky suorastaan huusi päiväunille. Ja kyllä päiväunet hyvältä maistuivatkin ulkoilun ja ruoan päälle!

Liki kahden tunnin päiväunien jälkeen matka jatkui kohti Pulkkilanharjun maisemia ja sitä myöten Naumin uimarannalle. Naumin uimarannan löysimme viime kesänä sattumalta ja silloin jo mietimme, että tämä paikka on kiva puskaparkki syksy- tai kevätaikaan, koska kesällä paikka on varmasti yksi suosituimmista uimarannoista tällä alueella. On se sen verran upea paikka hienoine hiekkarantoineen Päijänteen rannalla. Nautimme olostamme rauhallisella uimarannalla ja illan aikana Kari ja Mara tulivat kanssamme paistelemaan makkaraa ja ihastelemaan auringonlaskua. Onneksemme rannalla on hormillinen grilli(katos), joten iltanuotionkin teko onnistui hienosti.

Sunnuntaiaamuna nukuimme pitkään ja noin 11 aikaan lähdimme kotia. Kerkesi siinä aamupäivän aikana käydä vähän lintujakin kuvailemassa. Uutena lintulajina bongasin palokärjen. Alla kuvia ja tunnelmia Naumin uimarannalta. Uskon, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tähän on hyvä päättää tämä viikko ja odotella ensi viikolla olevaa kolmen päivän vapaata Vapusta johtuen. Suuntaamme kohti Itä-Suomea ensi viikolla.

Milla tutustumassa ympäristöön
”serkukset”
Västäräkistä vähäsen
Palokärki