Hankoon

Hanko on monen kesäreissaajan kohde. Tällä kertaa mekin suuntasimme sinne viikonlopun viettoon. Reissun ajatuksena oli lähteä heittelemään frisbeetä Hankoon ja alamäkipyöräilemään Saloon. Siis omalta kohdaltani en ajatellut tehdä kumpaakaan, mutta kaverimme harrastavat alamäkipyöräiyä ja frisbeeratoja löytyy joka kaupungista. Frisbeegolfin metsäradat eivät lainkaan houkuttaneet, koska hyttysparvet viihtyivät ympärilläni, no niin ehkä monen muunkin. Elettiin siis kesäkuun puolta väliä.

Lähdimme liikenteeseen perjantaina puolilta päivin. Tein etätöitä kotona aamupäivän ja matka Hankoon kesti sen verran pitkään, että pystyin vielä jatkamaan töitä matkalla. Pienoiseksi haasteeksi kyllä koitui liikkuva auto yhdistettynä hiiren käyttöön. Ehkä ensi kerralla muistan sitten valita reissumatkatyöksi jonkun, jossa ei tarvitse käyttää hiirtä, esim. päivän, jossa on paljon etäpalavereita.

Tuulimyllyjä

Työpäivän päätyttyä siirryin etupenkille ja horisontissa alkoikin näkymään tuulimyllyjä. Tämä oli merkki siitä, että olemme varmasti lähellä merta, jossa useimmiten tuulee. Pääsimme Hankoon ja odotellessamme reissukavereitamme vuokra-autollaan, kävimme tutustumassa Hangon keskustaan. Pyörähdimme myös kahdella eri frisbeeradalla. Tai ehkä vain toista niistä saattoi kutsua frisbeeradaksi, koska puistoon rakennettu rata oli vähän kärsinyt villiintyneestä kasvillisuudesta ja suuremmalla todennäköisyydellä radalla hukkasi kiekon kuin pääsi korille asti. Puisto oli kyllä muuten kaunis.

Kierreltyämme hetken Hangossa ja käytyämme frisbeeradalla, menimme jo edeltä odottelemaan kavereita Silversandin leirintäalueelle. Kuten jo aikasemmin olen kertonut, emme juuri käytä leirintäalueita, koska meiltä löytyy autosta kaikki tarvittava. Tällä kertaa teimme poikkeuksen. Silversand oli iso alue meren rannassa ja tottuneina puskailijoina sekä koiran kanssa matkatessa, emme halunneet asettua rantapaikoille vaan löysimme melko rauhallisen nurkkauksen metsän reunasta. Pystytimme leirin ja pian kaverimmekin jo saapuivat.

Miehet kantoivat tuoleja leiriimme, jotta kaikille löytyi istumapaikka, kun emme olleet pakanneet mukaan kuin omat kaksi penkkiämme, jotka aina mukanamme kulkivat. Varasimme porukalla tynnyrisaunan ja saunan ohessa kävimme pulahtamassa myös meressä. Merivesi oli yllättävän lämmintä, toki olihan hellettä jo jonkin aikaa jatkunut. Aurinko laski värjäten taivaan upeaksi. Istuimme saunassa ja nautimme maisemista lempeiden löylyjen lämmössä.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä heittämään frisbeetä ja sen myötä laskemaan alamäkipyörällä Saloon. Valitettavasti edellisillan kaunis rusko ennakoi seuraavan aamun vesisadetta, kuten vanha sananlasku kertoo. Illan rusko – aamun pas… No tiedättehän.

Saderintama saapuu

Joka tapauksessa purimme leirin vielä hyvänsään aikaan ja myöhemmin päivällä lähdimme kohti Saloa. Kävimme nyt porukalla katselemassa maisemia ja pyörähdimme Hangon uimarannalla. Katselimme horisonttiin ja totesimme, että olisi paras poistua ennen kuin tuleva sade kastelee meidät täysin. Emme ihan kerenneet rannalta pois, kun sade jo saavutti meidät. Reippain askelin juoksimme autolle ja pohdimme, mihin voisimme mennä, kun sadetta näytti nyt riittävän koko päiväksi.


Ajelimme Hangosta kohti Saloa ja kävimme katsomassa alamäkipyöräilykohteen. Tällä kertaa kaverimme eivät lähteneet pyöräilemään, koska pyörähissi oli pois käytöstä. He kuitenkin pääsivät kokeilemaan alamäkiautoilua, jonka hissit olivat käytössä. Meidän lisäksemme paikalla oli vain yksi perhe, joiden lapsi oli alamäkiautoilemassa. Alamäkiautoilu oli hauskan näköistä, mutta tyydyin vain kuvailemaan autoilijoita.

Matkan varrella poikkesimme vielä Halikonlahden lintutornilla. Kävin siellä suuren sateenvarjon ja kameran kanssa etsimässä kuvattavia kohteita. Kohteikseni osui kuitenkin lähinnä lokkeja ja muutama joutsen. Oli siellä myös nokikanoja. Ikuistaessani kaatosateessa rääkyviä lokkeja, muut tekivät autossa välipalaa ja jatkoimme pian matkaa. Päivän päätteeksi löysimme itsemme Kemiönsaarelle vievän lossirannan parkkipaikalta. Paikka oli nimeltään Kokkilan lossi Angelniemen kylällä.

Puskassa

Alueella oli pari euroa maksava yleinen sauna ja siihen liittyvä uintimahdollisuus meressä. Meriveden lämpötilaksi oli ilmoitettu 20 astetta, siellä oli kiva käydä saunomisen ohessa pulahtamassa. Saunan jälkeen siirryimme Lossirannan ravintolan terassille, jossa eaiinyi Skotlannista kotoisin oleva trubaduuri Mike Haywood. Oli mahtavaa kuunnella livemusiikkia lasillisen äärellä. Sadekin hellitti iltaa kohden. Sunnuntaina ajellessamme kotiin taas aurinko paistoi, harmi, että sade iski juuri lauantaille, kun olisi ollut aikaa kierrellä paikoissa. Oli kuitenkin rentouttava viikonloppu.

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *