Ruotsi jäi taakse kokonaisen yhden päivän tutustumisen jälkeen ja matka jatkui kohti Norjaa. Norjassa ajoimme melkein Osloon ja hieman ennen Osloa lähdimme kohti pohjoista E6-tietä pitkin. Viikon ainoaksi jäänyt urhilusuoritus toteutettiin tällä matkalla Hamarissa. Kävimme siellä kokeilemassa frisbeegolfrataa Børstad FrisbeegolfParkissa. Frisbeegolfradalla ja kyseisen paikan klubissa oli maininta vuodesta 1986, kenties siitä asti seura tai frisbeegolfkeskus on ollut olemassa.
Sääntö-Suomen kansalaisena ja kuuliaisesti ohjeita noudattavana frisbeegolfaajana moneen asiaan tuli kiinnitettyä huomiota kyseisellä radalla. Esimerkiksi väylillä ei odotettu, että edessä olevat henkilöt olisivat olleet valmiita ja kiekkoja heitettiin ”niskaan.” Väylät menivät ristiin rastiin, tosin niin ne menevät monilla suomalaisillakin radoilla, mutta tässä paikassa ei lainkaan nähnyt ristiin tulevaa väylää ennen kuin se kiekko vilahti siitä edestä. Muuten kyllä ihan mukavan oloinen rata ja hieno, iso puisto esim. pituusheittelyyn. Lisäksi puiston laidalla oli kiekkomyyjiä. Tästä tuli ihan kotiradan Kippiksen myyntikontti mieleen. Kelikin osui kohdalleen tänä päivänä. Kokeilimme vain muutaman väylää ja tietenkin Sami hukkasi heti ensimmäisellä heitolla kiekkonsa. Onneksi mukana oli sellaiset kiekot, jotka eivät olleet ihan parhaimmistoa.
Matka jatkui frisbeeradalta kohti Lillehammeria, jossa katselimme Olympiarinteitä ja pohdimme, millaista täällä on esimerkiksi lasketella, kun laskettelurinteet näyttivät valtavan pitkiltä ja jyrkiltä. Laskettelurinteiden puolessa välissä näkyi selkeästi laskettelukeskusten majoituskyliä. Itsekin menimme yöksi noin kilometrin korkeuteen eräälle leirintäalueelle. Pystytimme pikkuteltan ja lähdimme ruoanlaittoon keittiölle. Alueen keittiö oli tosi siistissä kunnossa ja paikkana kyseinen leirintäalue oli hyvin norjalainen. Rakennukset olivat luontoon mukavasti sulautuvia hirsimökkejä tai muuten mökkimäisiä rakennuksia. Ruoan jälkeen asettauduimme makuupussien alle katselemaan leffaa tabletilta, koska olimme päässeet leiriytymään jo hyvissä ajoin.
Matka jatkui aamulla ja keli muuttui sateiseksi ja ajattelimme, että ajellaan nyt sitten koko päivä ja katsellaan maisemia, sen mitä sumun alta näimme. Välillä vettä tuli kaatamalla ja välillä vähän vähemmän, välillä aurinkokin paistoi. Tämä oli hyvin tyypillinen norjalainen keli. Kävimme matkalla kaupasta ostamassa salaatit ja söimme ne Trondheimissä meren rannalla. Salaattia syödessä alkoikin taas kunnolla satamaan ja kauniit maisemat katosivat sumun alle. Lähdin viemään roskia ja – pufff – tuuli levitti kaikki meidän roskat. Siellä minä juoksin roskien perässä kaatosateessa ja myrskyssä. Mahtoi kanssaolijoilla olla hauskaa katsella touhujani.
Jatkoimme roskafiason jälkeen matkaa ja kello alkoi olla kuusi illalla, joten oli aika etsiä yöpaikka. Paria puskaa kävimme katsomassa ja leirintäalueita osui matkan varrelle muutamia sekä mielessä kävi jo hotellit ja leirintämökit, kun sateessa ajelimme. Leirintäalueet olivat valitettavasti aivan täynnä, olihan nyt viikonloppu ja kello jo paljon, joten päätimme, että ajellaan nyt vielä ja katsotaan löytyykö sopivia puskia, johon asettautua yöksi. Kävimme matkan varrella katsomassa myös Park4night -sovelluksesta löytyvää puskaa, joka oli jonkin voimalaitoksen putous ja ajateltiin jäädä sinne, mutta ei sitten jäätykään. Loppuenlopuksi löysimme omatoimialueen tai puskan tai miksikä sitä kutsuisi, johon päätimme kurvata yöksi. Paikka oli maksullinen, mutta ei sisältänyt mitään palveluita huussin lisäksi. Asuntovaunuille ja autoille oli rakennettu hienot terassit järvelle päin. Että sinänsä hieno paikka, jos aikoi jäädä pidemmäksikin aikaa. Kilometrejä kertyi tälle päivälle noin 500 km. Illalla ruoanlaiton ajaksi sattui sopivasti sateeton hetki ja aamulla taas jatkoimme matkaa.
