Aamulla heräilimme jälleen hyvissä ajoin ja jatkoimme matkaa pysähtyen Laksforsen putouksella valokuvailemassa. Tämäkin putous oli jokin voimalaitoksen putous, mutta oli kuitenkin komea ja varsin iso putous. Putouksilta jatkettiin matkaa Mosjoen laturille. Tämäkin paikka oli oivallinen valokuvailuun, niinkuin lähes kaikki paikat Norjassa. Päivän edetessä päätimme, että ajamme Borgeniin, josta pääsee lautalla joko Lofooteille tai Pohjois-Norjan näköalareiteille. Olin innoissani, että päästään käymään Lofooteilla.
Varasimme pienen mökin hotellin yhteydestä. Mökissä oli pieni keittiönurkkaus, oma pesuhuone ja kaksi sänkyä. Mökki oli kyllä jämähtänyt 1970-luvulle. Tämä mökki maksoi noin 95 euroa. Varmastikin perus Norjan hintatasoa, mutta Suomessa emme ikinä maksaisi tuota summaa vatsavasta mökistä. Aamulla herätessämme katsoimme säätiedotusta ja yllätys yllätys, Lofooteille ennustettiin pahaa myrskyä. Näin lähellä Lofooteille menoa emme vielä olleetkaan olleet, mutta tälläkin kertaa reissu jäi toteuttamatta. Menimme siis lautalla Loangeniin, josta jatkoimme ajoa kohti Pohjois-Norjaa.
Narvikissa pysähdyimme matkan varrella kalassa ja nauttimassa ensimmäisestä aurinkoisesta päivästä. Aurinko lämmitti kivasti rantakallioilla, mutta tuuli, joka mereltä puhalsi oli kova ja kylmä. Aurinko oli ihanaa, mutta t-paitakelistä ei voinut puhua. Tässä kuitenkin nautiskelimme hetken ja sitten matka jatkui.
Ajoimme seuraavaksi Skibotteniin laturille ja mietimme, mitä seuravaksi teemme. Katselimme laturitilannetta ja ajattelimme, että otamme suunnaksi Hammerfestin. Matka jatkui kuitenkin vasta aamulla, koska menimme yöksi Skibottenissa sijaitsevalle leirintäalueelle. Tämän illan aikana kelikin oli ihan mukava ja tuli istuskeltua retkituoleissa kosken kuohutessa vieressä. Leiripaikkana tämä oli ihan mukava, mutta suihkut ym. eivät lainkaan houkutelleet. Aamulla lähdimme Hammerfestiin.
Matkalla Hammerfestiin ajelimme hienoja maisemia ihaillen ja yhdessä kohdassa olimme pilvien korkeudella. Pitihän sinne tietenkin pysähtyä ottamaan kuvia. Olimme tästä kyllä ajaneet aiemminkin, mutta oli se näky varsin mykistävä tälläkin kertaa. Näköalapaikalla oli joitakin pyöräilijöitäkin. Kyllä hattua nostan näille pyöräilijöille, jotka tuolla vuoristossa polkevat. Monillakaan ei ole edes sähköavusteista pyörää vaan ihan perinteisiä maastopyöriä.
Näköalapaikalla oli melko kosteaa, kun tosiaan olimme pilven sisässä. Kavuttuamme pitkän matkan ylös, tietenkin seurasi pitkä alamäki alas. Laskeutuminen tuntui kuin lentokoneella olisi laskeutunut. Korvat menivät lukkoon ja tyhjät muovipullot napsahtelivat ilmanpaineen vaihdellessa. Tästä napsahtelusta koko reissulla aina tiesi, että taidetaan taas olla korkealla.
Hammerfestin sillan alla kävimme taas kalassa ja kalaa tulikin lähes joka heitolla. Olimme lukeneet, että pari tuntia ennen nousuveden huippua on paras hetki kalastaa ja meillä olikin hyvä tuuri tämän suhteen, emme olleet siis tarkastaneet aiemmin veden nousuaikatauluja, mutta nyt sitä katsoessamme Hammerfestin kupeessa huomasimme, että parin tunnin kuluttua onkin nousuveden huippu. Aikataulut löytyivät netistä googlettamalla.
Hammerfestin sillalta ajoimme Hammerfestiin. Olihan se hieno paikka, mutta mitään erityistä siellä ei ollut, joten otimme parit valokuvat ja lähdimme ajamaan takaisin etsien hyvää puskaparkkia, kun kello oli jo melko paljon. Pysähdyimme Skaidiin lataamaan autoa ja syömään burgeriateriat auton latautuessa.
Yöpaikan etsiminen osoittautuikin erittäin vaikeaksi. Katselimme jo päivällä ennen Hammerfestiin menoa, että kalastajia oli kokoontunut erään putiikin ympärille, mutta emme tajunneet, että he hakivat kalastuslupia sille päivälle. Itse kalastimme vain merestä, missä ei erillisiä lupia tarvita, joten eipä tätä osattu ajatella.
Ajoimme siis takaisin Altaan asti, kun yhtään sopivaa paikkaa autolle ei löytynyt joen varresta, kun kalastajien autoja oli joka pysäkillä siten, ettei meidän ollut järkevää edes yrittää samoille paikoille.
Altasta vihdoin löytyikin kiva paikka puskaparkkeilijoille. Ja niitähän siellä riitti. Kello oli 22.30, joten päätettiin, että aivan sama vaikka on paljon porukkaa, tähän jäädään. Onneksi kävimme ravintolassa syömässä erittäin hyvät burgerit, ettei enää tarvinnut miettiä ruoanlaittoa.
Tästä matkaa jatkaessamme ajoimmekin jo Suomen puolelle. Sattumoisin myös Samin veli vaimonsa kanssa olivat matkalla pohjoiseen, joten sovimme treffit Sannan kaupalle, josta perinteisesti aina haemme kahvit ja munkit 0,50e hintaan sekä koiralle poron sarvia. Niin teimme tälläkin kertaa. Huvittavinta tässä on se, että veljekset asuvat noin 50km päässä toisistaan, mutta treffit oli hyvä sopia 950km päähän kotoa.
Sannan kaupalta ajoimmekin suoraan lähimmälle leirintäalueelle, joka oli Lapin lomamökit ja Camping. Kysyimme, mitä maksaisi mökit ja sattuisiko niitä olemaan vapaana. Tällä kertaa meillä kävi hyvä tuuri ja varasimme yöksi mökin, jossa oli oma saunakin. Tämä mökki maksoi 55 euroa, joten otimme sen heti. Mietimme jopa kahden yön varausta. Otimme sen kuitenkin aluksi vain yhdeksi yöksi ja lähdimme saunan lämmitykseen. Oli ihana päästä saunaan viikon reissaamisen ja leirintäalueiden suihkujen jälkeen. Saunaa tulikin lämmitettyä sekä illalla että aamulla. Pesimme myös viikon aikana kertyneet pyykit. Ostimme leirintäalueen respasta lonkeron ja jäätelön ja kävimme katsomassa aluetta. Myös leirintäalueen saunat lämpenivät joka ilta ja alueen palvelut oli käytettävissä. Voisimme ensi kerralla yöpyä vaikka tällä leirintäalueellakin. Paikat ja puitteet näyttivät olevan kunnossa.
Lomamökeiltä jatkoimme aamupäivällä matkaa kohti Kolaria, jossa näimme vanhaa ystävääni. Matkan varrella kävimme Levillä ja Ylläksellä. Ylläksellä kävimme luontokeskus Kellokkaassa ja gondolihissillä Ylläksen huipulla. Kieltämättä sieltäkin oli aika huippunäkymät vaikka Norjan jälkeen näkymät Suomessa ovat melko erilaiset.
Seuraavaksi valitsimme yöpaikan nimeltä Vuennonkoski Camping. Tämä paikka näytti hyvin autiolta, mutta siellä olikin sauna lämmin ja sisävessat ym., jota emme osanneet odottaa. Suihkutilat olivat huomattavasti siistimmät kuin yhdelläkään leirintäalueista, joissa olimme kuluneen viikon aikana olleet. Hyttyset olivat täälläkin ärsyttävä kiusa niinkuin olivat edellispäivänä varatulla mökilläkin olleet ja siksi emme jääneet sinne enää toiseksi yöksi.
Matka jatkui aamulla kohti Haaparannan karkkikauppoja, joissa kävimme kahdessa erilaisessa. Sanonta ”kuin lapset karkkikaupassa” kuvasti kyllä meitä. Poikkeuksena se, että emme olleet lapsia. Isot pussit ja halvat hinnat houkuttelivat karkkiostoksille melko huolimattomasti. Mietimme matkan varrella vielä yöpymistä jossain, mutta oma sänky alkoi jo kuulostamaan houkuttelevalta ajatukselta. Poikkesimme matkalla Vaskikellolla kahvilla ja olimme vihdoin kotona illalla noin 21.00.
Oli mahtava lomareissu ja lomaa vielä viikko jäljellä.
