Juhannus lähestyi ja oli aika suunnitella, missä sitä vietetään. Meillä oli vaihtoehtoina lähteä Möhköön karavaanikavereiden kanssa, mökille Mikkeliin tai mökille Vuolenkoskelle. Pistohiekka ei tällä kertaa ollut vaihtoehtona vaikka viime kesän reissu Pistohiekalla olikin erittäin mukava. Karavaanailu on kasvattanut suosiotaan niin paljon, että kertaakaan emme ole pääsiäisen jälkeen käyneet Pistohiekalla. Kuulemme aina tutuilta, kuinka siellä on täyttä. Mökki oli siis hyvä vaihtoehto juhannuksen viettoon.
Juhannusaaton aattona lähdimme ajelemaan kohti Mikkeliä, jossa Samin vanhempien mökki sijaitsee. Mökille tuli myös Samin veli perheineen. Juhannuksesta ei ole montaa sanaa sanottavana, mutta nostan kuitenkin esiin siihen liittyvän ruokailun. Ruoka kuuluu olennaisesti keskikesän juhlaan, kuten myös jouluun.
Perinteisesti Mikkelissä Juhannusruokaa on reilusti ja vatsa tulee täytettyä mitä ihanimmilla kalaruoilla. Niin oli tänä Juhannuksenakin. Juhannusaaton ateriana söimme muikkukeittoa. Muikkukeitto on etenkin Samin suurta herkkua. Olihan se hyvää, mutta itse odotin enemmän muiden kalojen syömistä unohtamatta kaikkia ihania lisukkeita. Tarjolla oli lohta monessa eri muodossa, savusiikaa ja monenlaisia salaatteja. Tänäkään Juhannuksena emme nälkää nähneet…
Perinteiseen suomalaiseen juhannussäähän kuuluu muutakin kuin auringonpaistetta ja niin se oli tälläkin kertaa. Kovat helteet olivat kehitelleet kovia ukkosia ja ukkoset iskivät päällemme. Milla pelkää ukkosta, joten tyydyimme makoilemaan sisällä sohvalla, kun ukkosmyrsky oli pahimmillaan.
Seuraavaksi päiväksi meillä oli sovittu, että menemme minun vanhempien mökille viettämään juhannusta. Seuraavnakin päivänä ilma oli niin epävakaa, että päädyimme ruokailemaan vanhempieni kotiin, mutta lähdimme sitten ruokailun päälle vielä saunomaan mökille Vuolenkoskelle. Loppupeleissä sää suosikin meitä illan aikana saunoessa ja uidessa. Toisin oli Mikkelissä, jossa rajut ukkoset olivat jatkuneet ja rikkoneet myös ilmalämpöpumpun mökiltä.
Juhannus oli varsin perinteinen eikä sen viettämisessä ollut mitään erityistä eikä edes meille tyypillisiä kommervenkkejä. Yleensä meillä vähintään koirat ovat aiheittaneet harmaita hiuksia, mutta tällä kertaa ei edes sellaista ollut. Onneksi!