14.11.2020 Vuoden harmain päivä – vai oliko sittenkään..?

Vuoden harmainta päivää vietetään 14.11. Oikeastaan en edes tiedä, mistä ko. päivän teema on saanut alkunsa, mutta tosissaan tuo päivä oli ainakin tänä vuonna varsin harmaa. Puolestaan perjantai 13. päivä ei lainkaan ollut maineensa veroinen.

Kolmen viikon tauon jälkeen kaksio starttasi nokan kohti Jaalaa. Jaalassa meitä jo odotti tutut eläkeläiset ja hetkeä myöhemmin seuraamme liittyi muitakin ”puskajengiläisiä.” Viikonlopun teemana oli puskamiitti tutun porukan kesken. Tällä kertaa vietimme sen Jaalassa. Perjantaina meitä oli neljä autokuntaa istumassa iltaa kodalla ja lauantaina seuraamme liittyi vielä pari autokuntaa lisää.

Perjantai-iltaan mahtui kaikenlaista tunnelmaa. Muun muassa tanssittiin tiputanssin tahtiin ja toisinaan kuvittelimme olevamme vähintäänkin Popedan tai Dingon kaltaisia esiintyjiä. Samia muistettiin syntymäpäivälaululla muutamaan kertaan, olihan hän aiemmin tällä viikolla täyttänyt vuosia. Ja välillä valssin tahtiin tallattiin crocsit jalassa kodan betonilattialla. Kaikesta tästä ei ole videomateriaalia ja ehkä jopa parmpi niin. Näin kului mukavasti perjantai-ilta.

Kodalla oli tunnelmaa

Lauantaiaamuna heräilimme vuoden harmaimpaan päivään ja sitä se toden totta oli. Kävin Millan kanssa pitkällä metsälenkillä aamupäivällä ja lenkin jälkeen muutkin olivat tulleet ulkoilemaan. Päätimme juoda kahvit porukalla. Tarjolla oli daim-kakkua Samin (viikolla olleen) syntymäpäivän kunniaksi ja lisäksi kukin toi kätköistään mitä ikinä löysivätkään. Ja taas Samille laulettiin.

Kahvihetki

Ulkoilun ja kahvittelun jälkeen piti hetkeksi mennä autoon sisälle lämmittelemään, kun olimme jo edellisiltana käyttäneet kaikki mukana tuomamme puut. Sisälle mennessä söimme hieman ja nukuimme päiväunet. Peiton alle kömmittyämme, ei sieltä millään olisi halunnut tulla pois. Pakkohan se kuitenkin oli. Iltapäivällä siirryimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan ravintola Vanha Keloon, johon Kari oli järjestänyt meille ruokailun ja yhteisen illanvieton.

Kuinka sitä osasi valita aina oikean auton..

Asetuttuamme komeaan riviin Kelon matkaparkkiin, siirryimme sisätiloihin ottamaan vuoden harmaimman päivän kunniaksi harmaata juomaa.

Illalla arvottiin lotossa suuria summia, joten olihan meidän tehtävä porukkalotto. Setelin kuvat silmissä valitsimme voittonumeroita. Katsotaan suosiko onni meitä, kun kupongit saadaan tarkastettua. Hetken kuluttua oli ruuan aika. Ruoaksi meillä oli erittäin herkullista pihviä lisukkeineen.

Koska mukanamme oli eläkeläisiä niin pitihän meidän osallistua bingoon. Eläkeläisten sijaan bingorivi toisensa jälkeen kuitenkin löytyi omasta lapustani ja loppuen lopuksi ensimmäisen ruudukon voitoista 4/5 osui minulle. Palkinnoksi oli luumuja, saippuaa, sipsejä ja nenäliinoja. Vain vessapaperirulla jäi saamatta. Seuraavilla kierroksilla bingo-onni siirtyi muiden lappuihin.

Voittajan on helppo hymyillä

Bingon jälkeen myöhemmin illalla oli karaoken vuoro. Karaoken laulajina meitä oli monenlaisia, mutta ääntä ainakin lähti. Karaoke alkoi syntymäpäivälaululla, joka muodostui viikonloppumme ohjaavaksi teemaksi. Loppuen lopuksi en edes tiedä, kuinka monet synttärilaulut Sami sai kuulla. Kovasti jo mietimme, kuka saakaan kunnian olla seuraavan miittimme synttärisankari. Ja eikai sillä niin väliä, vaikka hänellä synttärit eivät silloin olisikaan.

Karaokessa piti tietenkin myös laulaa teemaan sopien ”Karavaanari on kaikkien kaveri.” Siihen oli hyvä päättää ilta omalta osaltamme. Lähdimme nukkumaan noin klo 22, kun muut vielä jatkoivat puolille öin.

Sunnuntaiaamun aamupalaksi söimme eiliset Daim-kakun jämät ja katsoimme ruudusta Vain elämää. Kävimme vielä porukalla kahvilla Kelossa ja sen jälkeen suuntasimme kukin omille teilleen. Oli valtavan hauska viikonloppu, seuraavaa mittiä odotellessa.

Aamupala tv:n äärellä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *