Kolmen valtakunnan matka

Heräsimme Saana -tunturin juurelta parjantaiaamuna. Laitoimme auton lähtökuntoon ja suuntasimme taas kohti pohjoista eli siirryimme Norjan puolelle. Maisemat Norjassa olivat uskomattoman hienot. Tunturien koko kasvoi vuoristoksi ja niiden huipulla oli lunta. En edes osannut kuvitella, kuinka kaunista Norjan puolella on, vaikka sitä monet ovat kehuneet ja suositelleet. Nyt kun sen näki omin silmin, näkemys Norjan postikorttimaisemista muuttui todelliseksi. Valitettavasti Norjan vierailumme oli kovin lyhyt muuttuneista sääennusteista johtuen. Kaksiossa oli kesärenkaat alla ja sunnuntaille ennusteltiin pohjoiseen jopa 10 cm lunta. Emme voineet muuta kuin lähteä lumisadetta pakoon takaisin kohti etelää.

Norjan mutkittelevat tiet ja jyrkät mäet sekä ylös että alas, toivat hieman jännitystä matkaan. Meillä oli kontissa niin paljon tavaraa, että mietimme, kuinkahan kaksio jaksaa kiivetä mäet ylös. Selvisimme mäistä ongelmitta vaikka paikka paikoin hikikarpalot nousivat otsalle. Päästyämme takaisin Suomen puolelle pystyi taas hengittämään. Jälleen yhtä kokemusta rikkaampana ja uutta Norjan matkaa odottaen. Todennäköisesti uusi Norjan reissu tehdään ensi kesänä. Oli se vain niin upeaa!

Norjassa tiet erinomaisessa kunnossa
Äijäkosken laavu- Toisella puolella jokea Ruotsi.

Päästyämme Suomen puolelle, rupesimme miettimään seuraavaa paikkaa, johon ajaisimme lumisadetta pakoon. Ajatuksissa oli ajaa niin pitkälle kuin jaksoi, mutta Norjan reissu vei energiat ja ajoimme vain Muonioon. Siihen mennessä päivän ajokilometrejä oli kertynyt noin 350 ja autossa oli istuttu noin 4,5h. Muoniossa yövyimme Muoniojoen kupeessa, Äijäkosken parkkipaikalla. Parkkipaikka oli iso asfaltoitu alue hieman valtatiestä sivussa. Kävimme kävelemässä Äijäkosken laavulle, joka oli pienen kävelymatkan päässä parkkipaikasta. Koski kuohusi komeasti ja joen toisella puolella oli Ruotsi. Kirjaimellisesti kivenheiton päässä.

Yhtenä tavoitteenani tällä ruskamatkalla oli nähdä revontulet. 27.9-28.9. 2019 välinen yö oli ollut upea revontulien puolesta. Revontulia oli näkynyt lähes joka paikkakunnalla. Valitettavasti omalla kohdalla pilviharso nousi taivaalle ja revontulet jäivät näkemättä – tai niin ainakin luulin. Myöhemmin illalla pilviharso olikin väistynyt ja näin myös itse revontulia. Valitettavasti näky ei ollut se, mitä olin odottanut. Meidän kohdalla revontulet olivat kovin haaleat eikä juuri lainkaan loistaneet vihreää väriä. No voin sanoa tavoitteen täyttyneen tässäkin tapauksessa, mutta parempaa toivoin näkeväni. Ehkä vielä jonain päivänä.

Muoniossa ollessamme pohdimme, mihin voisimme seuraavaksi suunnata. Meillä alkoi olla jo pyykkiä jonkin verran, wc piti tyhjentää ja vettäkään ei juuri ollut. Mietimme yöpymistä leirintäalueella. Samaan aikaan sain yhteydenoton kotimajoituskohteita ja vastaavia kohteita tarjoavan Majoitusovi.comin edustajalta, (https://majoitusovi.com/) että olivat lukeneet blogiani ja olisivat kiinnostuneita yhteistyöstä. Majoitusovi.com haki kotimaan matkailusta blogia pitäviä henkilöitä ja olin omaani heille ehdottanut. Oli iloinen uutinen, että jatkossa voisin tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Tutustuin tietenkin heti matkamme varrella oleviin kohteisiin, josko hyödyntäisimme ns. yhteistyökumppanini tarjoamia kohteita, mutta keksimmekin ajaa Hailuotoon puskaan vielä yhdeksi yöksi.

Päästäksemme Hailuotoon meidän piti kuitenkin ensin saada se wc tyhjennettyä ja tankattua vettä auton vesisäiliöön. Muonion ja Hailuodon välillä ei kuitenkaan ollut kemiallisen wc:n tyhjennyspaikkoja Suomen puolella, joten päätimme ajaa Pellosta Ruotsin puolelle ja käydä siellä tyhjentämässä wc-pyttymme. Hieman tämä huvitti, että piti ajaa Ruotsiin, jotta saamme jatkaa matkaa toivomallamme tavalla. Ruotsissa olikin hieno paikka tuo Kissakoski, johon asuntoauton wc:n sai tyhjentää. Lisäksi sieltä sai vettä säiliöön ja oli siellä yleisöwc:tkin. KAIKKI ILMAISEKSI!

Jatkoimme vielä jonkin matkaa Ruotsin puolella Haaparantaan asti, kävimme Haaparannassa Candy Worldissä ja Suomen puolella kävimme Torniossa syömässä Pizza RAXissa. Nämä käynnit toi kivat pienet tauot ajamiseen, koska Hailuotoon oli vielä reilusti matkaa.

Pian tuulimyllyt alkoivat siintää edessämme ja pääsimme autolautalle, joka vei meidät Hailuotoon.

Ajoimme Hailuodossa vielä noin 25km päästäksemme yöpaikkaamme, mutta se kannatti. Paikka oli aivan mahtava merimetsoineen ja auringonlaskuineen. Tässä paikassa ei voinut muuta kuin nauttia. Päivän kilometrikertymä oli noin 450km. Unta ei tarvinnut kauaa odotella.

Hailuoto kauniissa ruskan sävyissä
Upea auringonlasku 28.9.2019

Ja matka jatkuu

Yövyimme tosiaan reissun ensimmäisen yön Kajaanissa matkaparkissa Kontiomäen Nesteellä. Aamulla jatkoimme siitä eteenpäin. Tavoitteenamme oli päästä Kuusamoon ja yöpyä siellä mahdollisesti parikin yötä, mikäli löytäisimme kivan rantapaikan, johon pystyttää myös telttasauna. Ajelimme ensin Suomussalmelle kauppaan ja tankkaamaan. Matkan varrella poikkesimme Soivassa metsässä soittelemassa soittimia.

Pääsimme Suomusalmen keskustaan ja huomasimmekin kivan näköisen frisbeegolfradan Suomussalmen rantapuistossa. Eihän radan houkutusta voinut vastustaa. Suuntasimme siis rannan tuntumaan, jossa tuuli humisi niin, että tukka oli päästä lähteä, mutta olihan kiva rata, joten se oli pakko heittää kokonaan. Onneksi se oli vain 9 -väyläinen, joten se oli aika nopeasti kierretty. Fribakierroksen jälkeen teimme rannassa vielä ruokaa ja jatkoimme sitten matkaa.

Ruskan sävyjä Kuusamon kupeessa

Matka jatkui kohti pohjoista, mutta päätimme vielä hieman poiketa reitiltä Kuusamoon ja suuntasimmekin Itä-rajalle Hossan kansallispuistoon. Hossassa oli paljon kivan näköisiä puskaparkkipaikkoja, mutta lähes jokapaikassa, jota katselimme, oli yöpyminen kielletty. Sami yritti taas hieman käydä ahvenia kalastamassa, mutta yllätys yllätys – tuloksetta. Emme siis jääneet Hossaan yöksi, vaikka juuri siihen paikkaan, jossa kävimme kalassa, olisi saanutkin jäädä tai ainakaan siinä ei ollut kieltomerkkiä missään. Jatkoimme siis jälleen matkaa. Nyt oikeasti sinne Kuusamoon asti. Kuusamossa yövyimme Keronsalmen veneenlaskupaikalla. Keronsalmessa kävin kuvailemassa muuttolintuja, näin siellä maakotkankin, mutta siitä en saanut kuvaa. Tämä jäi kovin harmittamaan. Oli hieno näky tuo iso kotka saalistamassa. Illan Keronsalmessa kruunasi upea auringonlasku.

Sanonta ”illan rusko aamun pasko” ei kyllä tällä kertaa pitänyt paikkaansa. Keskiviikkoaamu aukeni upealla auringonnousulla. Hitaita aamuja rakastavana ihmisenä pomppasin sängystä ylös hyvinkin ripeäasti katsoessani ikkunasta ulos. Tuo auringonnousu oli päästävä ikuistamaan.

Jatkoimme aamulla matkaa Kuusamoon ja siitä Ylä-Kitkalle Käylän kylään. Matkalla poikkesimme Kuusamon suurpetokeskusksessa katsomassa karhuja, ilveksiä, kettua ym. petoeläimiä. Nuo karhut olivat kyllä mahtava näky. Olivat kuin isoja koiria esitelleessään temppujaan hunajan toivossa, kuten Nalle Puh konsanaan. Kuusamon suurpetokeskuksessa oli opastetut kierrokset, joilla opas kertoi elämistä ja niiden historiasta. Nuo karhut olivat valloittavia, tosin metsässä jos tuollaiseen törmäisin, ajattelisin toisin. On sen verran kunnioitettava eläin!

Ajoimme Käylän kylälle ja mietimme, mihin parkkeeraisimme. Mutta koska meillä ei ollut suunnitelmaa tälle reissulle ja kelikin oli kovin sateinen, päätimme vielä jatkaa matkaa Kemijärvelle, sitten sodankylään, sitten…. Suunnitelmat muuttuivat jatkuvasti ja päätimme noin 350km ajon jälkeen, että eiköhän nyt olisi aika asettua johonkin ruuan laittoon ja mahdollisesti saunomaan. Löysimme puskaparkin Sodankylän Moskuvaarasta ja saimme sinne pystytettyä myös saunan. Mikä mahtava tunne päästä saunaan ja syömään. Aamulla ei taas tiedäkään mihin suuntaamme. Mielessä kävi jo mahdollisuus jatkaa jopa Norjan puolelle asti. Ensin oli kuitenkin nukuttava kunnon yöunet.

Yökaasu, oletko kuullut siitä? Meillä ei tällä kertaa ollut yökaasua eli kaasua, joka loppuu yöllä juuri, kun olet parhaimmassa unessa. Ei, meillä oli onneksemme iltakaasu. Eli se loppui illalla ennen nukkumaan menoa ja tämä sitten määrittelikin suuntamme seuraavana aamuna. Kaasua toki on aina kaksi pulloa, mutta tyhjän tilalle piti ostaa uusi pullo. Lähdimme siis takaisin Sodankylän suuntaan ja ajattelimme, että mennään sitten Leville. Itse en ollut koskaan siellä käynyt, joten mikä ettei.

Lähdimme ajelemaan Sodankylän kautta kohti Leviä. Sodankylästä kävimme ostamassa kaasua ja jatkoimme kohti Leviä. Leville ajaessamme tunturien koko alkoi kasvamaan ja maisemat muuttumaan. Ihastelin kaikkialla olevia tuntureita ja matka taittui huomaamatta. Pääsimme Leville ja menimme tutustumaan ”Levi frisbeegolf Worldiin.” Ajattelimme käydä heittämässä kierroksen joissain kolmesta Levin frisbeegolfradasta, mutta Samin ehdotuksesta suuntasimmekin Gondolihissillä kohti Levin huippua. Samin korkeanpaikankammo meinasi tehdä taas tepposet gondolihissille mennessä, mutta hienosti hän uskalsikin ja totesi loppuen lopuksi, ettei se niin kamalaa ollutkaan. Levin huipulta maisemat olivat erinomaiset!

Keli oli hieman sumuinen ja ajtus Norjaan menosta alkoi todella houkuttelemaan, joten jatkoimme”vielä vähän” matkaa eteenpäin. Etsimme puskaparkkeja puskaparkkikartasta ja Park4night -sovelluksesta. Kyllähän niitä aina löytyi, mutta jokin veti kokoajan kohti käsivartta. Tietenkin pysähdyimme Muotkatakan levähdysalueella – Suomen maanteiden korkeimmalla kohdalla. Pian huomasimme olevamme Kilpisjärvellä ja Saanatunturi näyttäytyi edessämme komeana

Pysähdyimme vielä Kilpishallissa ja siinä parkkipaikalla mietimme, että mitä tehdään. Päätimme jatkaa vielä eteenpäin, mutta emme aivan Norjan puolelle. Jäimme Saanatunturin juurella olevalle parkkipaikalle yöksi ja aamulla jatkamme Norjan puolelle. Kuusamon reissusta tulikin hieman pidempi…..

Lomalla viimenkin

Nyt alkoi meidän toinen ”kesälomajakso”. Kyllä sitä olikin jo odotettu ja aikoja sitten jo suunniteltu. Tarkalleen ottaen Juhannuksesta asti. Sami kyllä piti pari viikkoa lomaa vaihtaessaan työpaikkaa. Olemme siis molemmat tämän kesän ns. ensimmäisen kesälomajakson jälkeen vaihtaneet työpaikkaa. Tämä syksyn loma oli siis enemmän kuin odotettu tauko arkeen.

Aloitimme loman vieton ystävien ja Caravan -messujen merkeissä. Karavaanarikaverimme Kari ja Mara koirineen, Me3 siis, tulivat lauantaina pihaparkkiin meille. Lauantai-iltana kävimme syömässä hampurilaiset Heinolassa sijaitsevassa ravintolassa, Kusmikussa. Hamppareiden jälkeen siirryimme takaisin meille, laitoimme saunan – tällä kertaa ihan kotisaunan – tulille ja saunan lämmetessä pelailimme lautapelejä. Lautapelisuosikiksemme on vakioitunut peli nimeltä Rummikub. Rummikubia pelaillessa joutuu hieman käyttämään päätä ja pelin idean oivaltaessaan pelailua ei malttaisi lopettaa. Pelasimme aika monta peliä Rummikubia, välillä saunoen ja välillä peliä vaihtaen, mutta palasimme aina takaisin Rummikubin pariin.

Kusmiku

Sunnuntaiaamuna lähdimme Lahteen Caravan -messuille. Messuilla vierähti useampi tunti, mutta siitä huolimatta matkaan ei tarttunut uutta kulkupeliä. Emme tosin sellaista lähteneet hakemaankaan, mutta totesimme messuilla, että uudet matkailuautot ovat ihan hienoja ja raikkaita sisustukseltaan, mutta käytännölisyys niistä puuttuu. Hyvänä esimerkkinä autot, joissa oli parisänky, Joko ne olivat niin ahtaasti sijoiteltu, että muhkeat muotoni eivät olisi mahtuneet ”makuutilan” käytävillä kulkemaan tai joissakin muotoilu oli sellainen, ettei esimerkiksi Sami saanut jalkoja suoraksi ilman, että ne tulivat reunan yli. Palasimme messuilta kotiin hyvillä mielin, valmistautuen pakkaamaan omaa käytännöllistä, vaikkakin vanhahkoa kaksiotamme tulevaa reissua varten. Pakattuamme kaksion, maalasimme vielä pohjamaalit kotona oleviin rappusiin, jotta lomalta palatessamme voimme jatkaa kodin remontointia. Olihan sekin saatava joskus tehtyä.

Suuntana pohjoinen

Maanantaiaamuna herätyskello herätti klo 4.30. Söimme aamupalan ja joimme kahvit ja lähdimme viemään koiria hoitoon jo ennen aamu kuutta. Jatkoimme samantien matkaa, kun koirat oli viety hoitoon. Päämäärää reissulle ei ole asetettu. Meillä on lähes kaksi viikkoa aikaa reissata, ennen kuin pitää taas palata töihin. Otimme varmuuden vuoksi mukaan myös passit, koska emme todella tiedä, mihin tie meidät vie.

Poikkesimme matkalla Kuopiossa Puijon tornissa ihailemassa maisemia ja valokuvailemassa. Tai oikeastaan vain minä olin se, joka osasi olosta siellä nauttia. Samin korkeanpaikankammo muistutti olemassaolostaan ja häntä alkoi hieman hirvittämään tornissa olo. Hänestä tuntui, kuin torni heiluisi. Sami alkoi epäilemään kokemustaan ja kysyi tornin heilumisesta tornikahvilan myyjältä, joka kertoi, että ”kyllä, torni heiluu noin 7 cm verran.” Poistuimme tornista vielä, kun tajunta oli jäljellä.

Puijon tornista siirryimme Puijon frisbeegolfradalle. Puijon frisbeegolfrata on arvosteltu Suomen frisbeegolf -radoista sijalle yksi. Hyvänä kakkosena tulee oma ”kotiratamme” Kippasuo PRO Heinolassa. (https://frisbeegolfradat.fi/) Puijon frisbeegolfrata oli kyllä sijoituksensa ansainnut. Väylät olivat itselleni ehkä hieman pitkiä, pääsin PAR 3 väylällä noin lukemiin 6 tai 7, mutta väylät olivat hienoja, avaria, haastavia, vesiesteitäkin löytyi ja OB:ta oli kyllä aivan riittävästi! OB siis tarkoittaa frisbeegolfissa rajoja, joiden ulkopuolelle ei SAISI heittää, mutta omalla kohdallani ei tainnut montaa väylää mennä ilman OB:n ylitystä. Mahtava kokemus kaikesta huolimatta.

Puijon frisbeegolfradan maisemia

Kuopiosta ajelimme Iisalmen kautta Kajaaniin ja asetuimme yöksi matkaparkkiin Kontiomäen Nesteelle. Aamulla jatkamme matkaa sitten taas kohti pohjoista. Saas nähdä, mistä löydämme itsemme huomenna.