Yövyimme tosiaan reissun ensimmäisen yön Kajaanissa matkaparkissa Kontiomäen Nesteellä. Aamulla jatkoimme siitä eteenpäin. Tavoitteenamme oli päästä Kuusamoon ja yöpyä siellä mahdollisesti parikin yötä, mikäli löytäisimme kivan rantapaikan, johon pystyttää myös telttasauna. Ajelimme ensin Suomussalmelle kauppaan ja tankkaamaan. Matkan varrella poikkesimme Soivassa metsässä soittelemassa soittimia.
Pääsimme Suomusalmen keskustaan ja huomasimmekin kivan näköisen frisbeegolfradan Suomussalmen rantapuistossa. Eihän radan houkutusta voinut vastustaa. Suuntasimme siis rannan tuntumaan, jossa tuuli humisi niin, että tukka oli päästä lähteä, mutta olihan kiva rata, joten se oli pakko heittää kokonaan. Onneksi se oli vain 9 -väyläinen, joten se oli aika nopeasti kierretty. Fribakierroksen jälkeen teimme rannassa vielä ruokaa ja jatkoimme sitten matkaa.
Matka jatkui kohti pohjoista, mutta päätimme vielä hieman poiketa reitiltä Kuusamoon ja suuntasimmekin Itä-rajalle Hossan kansallispuistoon. Hossassa oli paljon kivan näköisiä puskaparkkipaikkoja, mutta lähes jokapaikassa, jota katselimme, oli yöpyminen kielletty. Sami yritti taas hieman käydä ahvenia kalastamassa, mutta yllätys yllätys – tuloksetta. Emme siis jääneet Hossaan yöksi, vaikka juuri siihen paikkaan, jossa kävimme kalassa, olisi saanutkin jäädä tai ainakaan siinä ei ollut kieltomerkkiä missään. Jatkoimme siis jälleen matkaa. Nyt oikeasti sinne Kuusamoon asti. Kuusamossa yövyimme Keronsalmen veneenlaskupaikalla. Keronsalmessa kävin kuvailemassa muuttolintuja, näin siellä maakotkankin, mutta siitä en saanut kuvaa. Tämä jäi kovin harmittamaan. Oli hieno näky tuo iso kotka saalistamassa. Illan Keronsalmessa kruunasi upea auringonlasku.
Sanonta ”illan rusko aamun pasko” ei kyllä tällä kertaa pitänyt paikkaansa. Keskiviikkoaamu aukeni upealla auringonnousulla. Hitaita aamuja rakastavana ihmisenä pomppasin sängystä ylös hyvinkin ripeäasti katsoessani ikkunasta ulos. Tuo auringonnousu oli päästävä ikuistamaan.
Jatkoimme aamulla matkaa Kuusamoon ja siitä Ylä-Kitkalle Käylän kylään. Matkalla poikkesimme Kuusamon suurpetokeskusksessa katsomassa karhuja, ilveksiä, kettua ym. petoeläimiä. Nuo karhut olivat kyllä mahtava näky. Olivat kuin isoja koiria esitelleessään temppujaan hunajan toivossa, kuten Nalle Puh konsanaan. Kuusamon suurpetokeskuksessa oli opastetut kierrokset, joilla opas kertoi elämistä ja niiden historiasta. Nuo karhut olivat valloittavia, tosin metsässä jos tuollaiseen törmäisin, ajattelisin toisin. On sen verran kunnioitettava eläin!
Ajoimme Käylän kylälle ja mietimme, mihin parkkeeraisimme. Mutta koska meillä ei ollut suunnitelmaa tälle reissulle ja kelikin oli kovin sateinen, päätimme vielä jatkaa matkaa Kemijärvelle, sitten sodankylään, sitten…. Suunnitelmat muuttuivat jatkuvasti ja päätimme noin 350km ajon jälkeen, että eiköhän nyt olisi aika asettua johonkin ruuan laittoon ja mahdollisesti saunomaan. Löysimme puskaparkin Sodankylän Moskuvaarasta ja saimme sinne pystytettyä myös saunan. Mikä mahtava tunne päästä saunaan ja syömään. Aamulla ei taas tiedäkään mihin suuntaamme. Mielessä kävi jo mahdollisuus jatkaa jopa Norjan puolelle asti. Ensin oli kuitenkin nukuttava kunnon yöunet.
Ruuaksi uunimakkaraa ja muussia
Yökaasu, oletko kuullut siitä? Meillä ei tällä kertaa ollut yökaasua eli kaasua, joka loppuu yöllä juuri, kun olet parhaimmassa unessa. Ei, meillä oli onneksemme iltakaasu. Eli se loppui illalla ennen nukkumaan menoa ja tämä sitten määrittelikin suuntamme seuraavana aamuna. Kaasua toki on aina kaksi pulloa, mutta tyhjän tilalle piti ostaa uusi pullo. Lähdimme siis takaisin Sodankylän suuntaan ja ajattelimme, että mennään sitten Leville. Itse en ollut koskaan siellä käynyt, joten mikä ettei.
Lähdimme ajelemaan Sodankylän kautta kohti Leviä. Sodankylästä kävimme ostamassa kaasua ja jatkoimme kohti Leviä. Leville ajaessamme tunturien koko alkoi kasvamaan ja maisemat muuttumaan. Ihastelin kaikkialla olevia tuntureita ja matka taittui huomaamatta. Pääsimme Leville ja menimme tutustumaan ”Levi frisbeegolf Worldiin.” Ajattelimme käydä heittämässä kierroksen joissain kolmesta Levin frisbeegolfradasta, mutta Samin ehdotuksesta suuntasimmekin Gondolihissillä kohti Levin huippua. Samin korkeanpaikankammo meinasi tehdä taas tepposet gondolihissille mennessä, mutta hienosti hän uskalsikin ja totesi loppuen lopuksi, ettei se niin kamalaa ollutkaan. Levin huipulta maisemat olivat erinomaiset!
Keli oli hieman sumuinen ja ajtus Norjaan menosta alkoi todella houkuttelemaan, joten jatkoimme”vielä vähän” matkaa eteenpäin. Etsimme puskaparkkeja puskaparkkikartasta ja Park4night -sovelluksesta. Kyllähän niitä aina löytyi, mutta jokin veti kokoajan kohti käsivartta. Tietenkin pysähdyimme Muotkatakan levähdysalueella – Suomen maanteiden korkeimmalla kohdalla. Pian huomasimme olevamme Kilpisjärvellä ja Saanatunturi näyttäytyi edessämme komeana
Pysähdyimme vielä Kilpishallissa ja siinä parkkipaikalla mietimme, että mitä tehdään. Päätimme jatkaa vielä eteenpäin, mutta emme aivan Norjan puolelle. Jäimme Saanatunturin juurella olevalle parkkipaikalle yöksi ja aamulla jatkamme Norjan puolelle. Kuusamon reissusta tulikin hieman pidempi…..