Lomaviikko Suomen puolella

Suunnaksi Rovaniemi, hieman olosuhteiden pakosta. Ajoimme Rovaniemelle sateisessa ja harmaassa kelissä, joten sinänsä ei haitannut pitkä siirtymä ilman välipysähdyksiä. Meidän tuurillamme liike, josta matkailuauton vesipumppuja sai, meni kiinni klo 14.00, joten ajoimme lähes yhdeltä istumalta Rovaniemelle. Olimme perillä puoli tuntia ennen liikkeen sulkemisajankohtaa. Hyvä niin.

Saimme uuden pumpun autoon ja seuraavaksi suuntasimme syömään. Nälkä kurni jo vatsassa, eikä mieleenkään tullut ruveta tekemään ruokaa, joten lounaan söimme PizzaPuffassa. Vasta ruoan jälkeen pystyimme ajattelemaan, mihin tästä jatkaisimme matkaa.

Ruoan ja kauppareissun jälkeen punnitsimme vaihtoehtoja Ranuan ja Sallan väliltä. Päädyimme kuitenkin lähtemään Sallan suuntaan. Ollessamme Rovaniemellä, piti tietenkin poiketa joulupukin pajalla. Tuntuihan se hieman erikoiselta käydä keskellä kesää hypistelemässä jouluisia tuotteita. Tarkemmin ajateltuna kuitenkin; jouluun on aikaa enää neljä kuukautta.

Joulupukin pajan jälkeen matka jatkui kohti Sallaa. Poikkesimme matkan varrella Kemijärven frisbeegolfradalla. Frisbeegolfrata oli kiva lyhyt 9-väyläinen puistorata. Juuri sopiva meille pitkän ajomatkan jälkeen. Aurinkokin oli alkanut pilkistelemään pilvien takaa, joten oli kiva käydä hieman ulkoilemassa.

Kippis-lippis Kemijärvellä

Lähestyessämme Sallaa, rupesimme katselemaan mahdollista yöpaikkaa. Päädyimme kivan uimarannan parkkikselle. Sami kävi laiturilta hieman heittelemässä virveliä ja itse ihastelin kesäistä iltaa. Aamulla jatkoimme kohti Sallatunturia.

Pohdimme, että voisimme mennä seuraavaksi yöksi johonkin mökkiin, koska pyykkiä oli viikon aikana jo kertynyt reilusti sekä toiveissa oli päästä saunaan. Varasimme yhdeksi yöksi huoneiston Sallatunturin juurelta, Sallainen Cottages:lta.

Saavuttuamme mökkimajoitukseen, laitoimme ensimmäisenä pyykkejä peseytymään, sitten saunan lämpeämään. Pyykkien peseytyessä kerkesimme käydä heittämässä frisbeetä Sallatunturin frisbeegolfradalla. Rata oli äärimmäisen haasteellinen korkeuserojensa vuoksi. Maisemat rinteessä oli kauniit, mutta fyysinen kuntoni oli aivan totaalisen käytetty kiivetessämme rinteessä. Kierroksen jälkeen sauna maistui erinomaiselta.

Illan saapuessa kävimme syömässä Sallatunturin Keloravintolassa. Olin jo alkuviikosta päättänyt, että poronkäristystä pitää tällä reissulla saada ja nyt sen aika oli. Tilasin ruoaksi poroleivän, joka siis sisälsi perinteisesti poronkäristykseen liittyvät perunamuussin, suolakurkun ja puolukkahillon. Sami puolestaan tilasi savuporopastan. Molemmat olivat hyviä, mutta pitkään himoitsemani käristys oli kyllä odottamisen arvoinen.

Sunnuntaiaamuna lämmitimme vielä saunan, jonka jälkeen jatkoimme taas matkaa. Ajoimme Käylänkosken kautta Salpalinjalle katselemaan vanhoja sota-ajan linnoituksia ja sieltä Hossaan Julma-Ölkyn kanjonille. Hossasta ajoimme yöksi Soivaan metsään puskaparkkiin. Ensimmäisen kerran tälle reissulle nostimme retkituolit ulos ja nautimme hetken ulkosalla ilta-aurinkoa katsellen. Kelin viiletessä oli aika siirtyä sisätiloihin ja katsella televisiota ennen nukkumaan menoa. Aamulla jatkoimme sota-ajan teemalla ja ajoimme Kivivaaraan, jossa oli erilaisia luolia. Valitettavasti luoliin ei enää saanut mennä sortumisvaaran vuoksi. Olisi ollut hienoa päästä käymään luolan sisällä.

Salpalinja
Käylänkoski
Kivivaaran luolamaisemia

Kivivaarasta jatkoimme matkaa kohti Ruunaan retkeilykeskusta, jossa olimme pari vuotta sitten käyneet ja ihastuneet paikkaan.

Valitettavasti Ruunaan retkeilykeskus aiheutti suuren pettymyksen tällä kertaa. Karavaanareiden huoltorakennukset haisivat homeelta, koronan vuoksi saunat oli sujettu ja ravintolan vastaanotossa työskentelevän henkilön asiakaspalveluhenkisyys oli kateissa. Mietimme, olikohan retkeilykeskuksen omistaja vaihtunut vai mitä oli tapahtunut kahdessa vuodessa. Jäimme kuitenkin yöksi alueelle ja kävimme kävelemässä Ruunaankoskilla. Luonto oli kaunis, mutta mieliala matala. Koskilta palatessamme menimme grillikatokseen, jonka hygieniataso ei lainkaan houkutellut. Laitoimme kuitenkin nuotioon tulet ja paistoimme makkarat. Poistuimme hyvin pian makkaranpaiston jälkeen tv:n äärelle ja totesimme, että kolmatta kertaa emme tänne tule.

Ruunaankoskella

Aamulla lähdimme ajamaan Kuopioon, jotta pääsemme Puijon frisbeegolfradalle. Puijon rataan tutustuimme viime syksyn lomareissulla eikä se tälläkään kertaa jättänyt kylmäksi. Omat radat Heinolassa ovat ihan superhienoja, mutta tällainen laskettelurinteeseen tehty puistorata on mieleeni. Liekö syy sitten siinä, että kiekkoni kolahtavat puihin tämän tästä. Rata oli hieno edelleen ja oli kiva käydä kiertämässä. Kuntoa tämäkin koetteli aivan valtavasti.

Kuopiosta eteenpäin meillä ei ollut mitään ajatusta/toiveita kohteen suhteen. Lähdimme ajamaan kohti lossirantaa ihan vain sen vuoksi, koska voimme. Lossilla menimme vastarannalle ja lähdimme ajamaan kohti Varkautta, josko sieltä löytyisi jokin kiva yöpaikka. Ja löytyihän sellainen. Paikka oli nimeltään Honkakoski.

Varkaudesta lähtiessämme totesimme, että kaikki tiet vievät Pistohiekalle eli Pistikselle. Pistohiekalla sattui sopivasti olemaan tuttuja ihmisiä, joten asettauduimme heidän viereen ja viivyimme tässä kaksi yötä. Päivät Pistohiekalla tuntuivat todella lomalta, koska aurinko paistoi lämpimästi ja saimaan vesi oli vielä uimalämpöistä.

Teimme Pistiksellä ensimmäisenä aamuna ”hotelliaamiaisen” itsellemme pekoneineen ja lihapullineen. Sillä pärjäsi pitkälle iltapäivään. Naapureillamme sattui olemaan metallinpaljastin mukana ja sekös sitten vei Saminkin ”sydämen.” Kukin varmaan arvaa, mitä siitä seuraa.

Auringon laskiessa Pistiksellä

Loman lopuksi siirryimme vielä yhdeksi yöksi Mikkeliin mökille, johon vanhempani tulivat meidän kanssa uimaan ja saunomaan. Sami kävi kalassa ja saikin meille muutaman ahventa paistettavaksi. Kyllä ne maistuivatkin herkullisilta.

Lauantaiaamuna ajelimme kotiin, jossa meitä odotti ovella yllätys. Syylliset tähän tempaukseen taisivat edellispäivänä olla kanssamme saunomassa. Onneksi sisään ei ollut tavallista suurempi hätä….

Kahden viikon lomaan mahtui paljon kauniita maisemia, uimista, saunomista, frisbeegolfia ja hyvää ruokaa ja juomaa. Mitä lomalta voisi enempää odottaa. Matkaa tällä kahden viikon lomalla kertyi 3563 km. Kyllä kannatti.

Kuvassa ajoreittimme.

Kesä on ihmisen parasta aikaa

Kesää elellään jo pitkällä heinäkuussa ja kaksio on liikkunut paljon, mutta ei varsinaisesti reissannut. Kesä on juhlien kulta-aikaa ja toki perheen tärkeät juhlat menevät puskailun edelle. Olemme saaneet juhlia Samin tyttären rippijuhlia ja toisen tyttären tyttären ristiäisiä. Lisäksi toinen harrastuksemme – frisbeegolf – on ollut isossa roolissa arjessamme. Heinolassa on #Kippis2020 -hanke menossa ja talkooväelle on ollut tarvetta. Parilla sanasella #Kippis2020 -hankkeesta voin mainita, että tavoitteena siis on luoda ammattilaistason frisbeegolfrata Heinolan Kippasuolle ja sen myötä laajentaa Heinolan FrisbeeGolf Worldin tarjontaa erilaisilla peli- ja harjoitusalueilla. Nämä kaksi lausetta saattavat kuvastaa, kuinka suuresta hankkeesta on kyse. Voimme siis ylpeästi kertoa kuuluvamme tähän porukkaan! (lisätietoja #Kippis2020 -hankkeesta https://ldg.fi/?page_id=5677)

Paikallislehdessä oli juttua naisten frisbeegolfiin liittyen

Kesälomareissu Itä-Suomessa toteutettiin toukokuun lopulla ja sen jälkeen olimme juhannuksen Puumalan Rokansalossa. Kävimme myös mökkeilemässä ja tämän lisäksi kesäjuhlat ovat kuljettaneet meitä lähiseutujen lisäksi muun muassa Seinäjoelle ja samaisella reissulla poikkesimme Tuurin kyläkaupalle. Voimme siis todeta, että kesää on vietetty, kuten kesää kuuluukin viettää, vaikka tuntuu, että emme juuri ole reissanneet.

Keskikesän juhla sujui mukavasti tutulla paikalla Puumalassa. Monet aloittivat juhannuksen vieton jo aiemmin viikolla, mutta itse pääsimme juhannuksen viettoon aatonaattona eli torstaina. Päivä työmaalla tuntui kiireiseltä ja epäilykset siitä, päästäänkö ajoissa lähtemään saivat päivän tuntumaan pitkältä. Auto oli pakattu jo hyvissä ajoin alkuviikolla ja ruoat siirretty auton jääkaappiin edellispäivänä. Toiveenamme oli päästä Rokansaloon rantapaikalle, mutta teimme myös varasuunnitelman, mikäli valitsemamme alue olisi täynnä. Tukka putkella kiiruhdimme liikkeelle lähes työmaalta suoraan ja onneksemme valitsemassamme puskassa oli yksi paikka vapaana ja saimme sen! Ei tarvinnutkaan ottaa suunnitelma B:tä käyttöön.

Vaan haasteitta emme selvinneet tästäkään reissusta. Muistot viime kesältä tulvivat mieleemme jäädessämme JÄLLEEN KERRAN hiekkaan kiinni. Onneksi tällä kertaa kulkupelimme oli kevyempi ja irroittautumiseen emme tarvinneet kuin pari syvää hengenvetoa, vaihteiden oikeanlaista käyttöä ja äärimmäistä rauhallisuutta. Onneksi kuljettajana toimi Sami, itseltäni ei tuo olisi onnistunut. Sen jälkeen pääsimme asettautumaan paikalle ja pystyttämään telttasaunan. Saunaa oli kyllä odotettu!

Leiri pystyssä. (Huomaa pehmeä hiekka etualalla)

Vietimme juhannusta vanhempieni ja enoni kanssa. Aamupäivästä ennen vieraiden saapumista kävin keräilemässä niittykukkia, kuten juhannukseen kuuluu kesän kukat. En kuitenkaan ollut ajatellut, että eihän meillä ollut mitään maljakkoa tai astiaa mukana, johon laittaa kukkaset. Mutta onneksi meillä oli ämpäreitä. Ämpärit tosin edellyttivät isomman kimpun keräämistä, mutta tämä vain loi entistä enemmän juhannustunnelmaa. Keräsin siinä ohessa myös pöydälle pienen kukkakimpun.

Juhannuksen tunnelmaa

Vieraat saapuivat ja pääsimme ruoan laittoon. Ruoaksi oli perinteisesti uusia perunoita ja silliä, tietenkin. Lisäksi äiti toi erilaisia salaatteja, eno toi maailman parasta ohraleipää. Näiden lisäksi olin tehnyt lihapullia ja kahvin kaveriksi britakakun. Kuten tavallista, jotain meni pieleen.. Marjat, jotka olin varautunut laittamaan kakun koristeeksi olivatkin homehtuneet. Onneksi hätä ei lue lakia ja meillä olikin mansikka-persikkabritakakkua mansikka-mustikkabritakakun sijaan. Lisäksi juhannusaaton viettoon liittyi sauna ja uiminen.

Illan tullen, kun vieraamme olivat lähteneet kotiin, teimme nuotion järven rantaan ja nautimme kesäillasta. Edes hyttyset eivät kiusanneet.

Milla tarkastamassa saunan lämpötilan

Juhannuksen vietto jatkui lauantaina Samin tyttären tullessa perheineen uimaan ja saunomaan.

Lauantaina päätimme kuitenkin illan tullen pakata saunan autoon ja lähteä kotiin jo lauantai-iltana, jotta välttäisimme pahimman juhannusruuhkan.

Vältimme ruuhkan hyvin ajellessamme kotia lähes ainoana autona matkalla. Olimme kotona puolen yön aikaan ja sunnuntai oli aikaa kotitöille.

Juhannuksen jälkeen seuraava viikonloppureissumme olikin mökillä ja sen jälkeen viikonloput ovatkin menneet jo aiemmin mainittujen perhejuhlien parissa. Puhumattakaan frisbeegolfradan talkoista, joita lähes joka viikonloppu on ollut. Yhdet talkoot jäivät väliin, koska halusimme pitkän tauon jälkeen lähteä karavaanarikavereidemme kanssa puskailemaan heidän palatessaan Norjan reissulta. Viikonloppu meni hyvissä tunnelmissa krokettia pelaillen, hyvästä seurasta nauttien. Vielä olisi pari viikkoa töitä, ennen kuin oman kesäloman ajankohta koittaa.

Alla muutaman kuvaa kesäviikonlopuista.

Kesäistä tunnelmaa frisbeeradalla

Loman viimeiset päivät

Hailuodossa heräsimme hyvissä ajoin ja lähdimme jatkamaan matkaa. Tämän päivän tavoitteena meillä oli Sautinkarin leirintäalue. Sautinkariin oli matkaa liki 200 km ja päivän ohjelmassa oli vielä pyykin pesua. Pyykkiä olisi ainakin kahteen koneelliseen ja tietenkin siihen lisäksi niiden kuivatus. Lähdimme siis aamulla ennen klo 9 liikkeelle.

Jotenkin kummasti silmiin osuu aina ohimennen kaikki frisbeegolfradat ja niin kävi myös tänä aamuna. Olimme niin hyvissä ajoin liikkeellä, että kerkesimme käydä aamulenkin heittämässä Hailuodon frisbeegolfradalla. Kirkkomäen frisbeegolfrata oli oikein mukava metsäinen rata, jossa oli kohtalaisen lyhyet väylät. Eli juuri omiaan meille. Frisbeekierroksen jälkeen istahdimme autoon ja katsoimme, moneltakohan menee seuraava lautta takaisin mantereelle. Seuraava lautta menikin aika pian, joten kaasujalka saattoi olla hieman raskas, jotta kerkesimme lautalle eikä tarvinnut odottaa tuntia ennen seuraavaa lauttaa.

Saavuimme Sautinkarin leirintäalueelle iltapäivän aikana. Alue oli kohtalaisen isokokoinen ja alueella oli paljon kausipaikkoja. Valitettavasti paikoissa, joissa on paljon kausipaikkalaisia, tuntee itsensä hieman ulkopuoliseksi. No, tällä kertaa se ei tuottanut ongelmaa, koska paikalla meidän lisäksemme taisi olla noin neljä ihmistä. Pääsimme alueen rantapaikalle ja pian suuntasimme pyykinpesukoneelle pyykkikassiemme kanssa. Vaan kaikki kun ei aina mene niin kuin Strömsössä, pyykkien kuivatus asetti pienen haasteen… Pesimme ensimmäisen koneellisen pyykkiä ja laitoimme pyykit kuivuriin. Vaan kuivuri ei ollutkaan kuivannut niitä kunnolla ja se toimi vain kolikoilla. Laitoimme toiset kolikot, jotta saimme kuivurin uudelleen pyörimään siinä toivossa, että toisella kierroksella olisi kuivunut. Mutta ei, ei ollut vieläkään kuiva ja nyt kuivattavaa vaatetta olisi ollut kahden koneellisen edestä. Ei auttanut muu, kuin viedä pyykit kuivumaan kaksion tilaihmeeseen. Onneksi meillä oli pyykkitelineitä mukana, mutta kuivatustilat hieman rajalliset. Pian automme näytti enemmänkin kuivaushuoneelta, kuin asuntoautolta. Mutta saimme olla onnellisia, että pyykit oli pesty.

Sautinkarista jatkoimme matkaa kohti Keski-Suomea. Kohteeksemme valikoitui Palsankoski. Palsankoski on kalastajien käyttöön tehty alue, jossa on laavu, nuotiopaikka, savustuspönttö ja huussi. Tämä paikka oli loistava valinta ajankohtaan nähden, koska tällä hetkellä on taimenen rauhoitusaika ja joissa kalastaminen kielletty, joten kalastajia ei siellä tällä hetkellä ollut. Kävelimme kosken rantaa pitkin ja ihastelimme ruskan sävyjä kosken kuohutessa. Illansuussa teimme vielä makkarat nuotiolla ja siirryimme pimeän tullen kaksion lämpöön.

Loma läheni loppuaan ja suuntasimme vielä viimeisiksi päiviksi ns. kausipaikalle Pistohiekalle, josta olen moneen kertaan blogissakin kirjoitellut. Pistohiekalla ensitöiksemme teimme ruokaa ja sitten, mikä parasta – päiväunet ruuan päälle. Päiväunien jälkeen kasasimme telttasaunan ja levitimme markiisin, jotta viimeisistä lomapäivistä voi nauttia ”omalla terassilla” ennen lumien tuloa. Kahvit markiisin alla odotellessa saunan lämpiämistä, maistui erinomaiselta ja saunan lämpöön päästyämme olo oli erittäin rentoutunut. Tältä tuntuu loma!

Seuraavana aamuna ripotteli hieman vettä, mutta se ei meitä toistaiseksi haitannut, sillä olihan meillä agrikaatti ja koko Pistohiekka vain omassa käytössämme, joten aggren pörinä ei taatusti haitannut ketään. Kaivoin tietokoneen esille ja aloin tekemään koulutehtäviä. Opinnäytetyö pitäisi saada tehtyä, jotta olisin pätevä toimimaan esimerkiksi esimiestehtävissä. Oppari eteni kohtalaisen hyvin, mutta keskittymisen herpaantuessa päätin lopettaa siltä päivältä noin kolmen tunnin uurastuksen jälkeen. Oli aika tehdä ruokaa ja nauttia taas pienet päiväunet.

Sauna

Illan hämärtäessä laitoimme nuotiokatoksessa tulet ja paistoimme makkarat ennen saunaan menoa. Siinä vaiheessa oli alueelle saapunut toinenkin autokunta. Tottakai kutsuimme autokunnan väen saunomaan ja kokemaan tämä saunahuuma, jonka itse koimme keväällä. Se kannatti, isäntä naapuriautosta oli aivan hämmästyksissään ja totesi, että ”sehän on ihan oikea sauna” ja päivitteli kokemustaan moneen kertaan.

Olimme pistohiekalla vielä toisenkin yön, mutta vesisateen vallitessa päätimme lähteä kotia kohti torstaiaamuna 3.10. Seuraavana päivänä tulikin sitten räntää jo Heinolassa asti, joten lomareissun päätös sattui oivalliseen aikaan. Kaiken kaikkiaan lomareissuun mahtui ajamista 3030 km verran, paljon mahtavia kokemuksia, kaunista ruskaa, jännitystä Norjan jyrkissä mäissä ja ennen kaikkea lomatunnelmaa! Alla vielä Youtube -linkki, jossa kuvakooste mahtavista maisemista.

Linkki: https://youtu.be/dNRpat3tRW0

Ajotietokoneen dataa lomareissun päättyessä
Ajettu reitti

Lomalla viimenkin

Nyt alkoi meidän toinen ”kesälomajakso”. Kyllä sitä olikin jo odotettu ja aikoja sitten jo suunniteltu. Tarkalleen ottaen Juhannuksesta asti. Sami kyllä piti pari viikkoa lomaa vaihtaessaan työpaikkaa. Olemme siis molemmat tämän kesän ns. ensimmäisen kesälomajakson jälkeen vaihtaneet työpaikkaa. Tämä syksyn loma oli siis enemmän kuin odotettu tauko arkeen.

Aloitimme loman vieton ystävien ja Caravan -messujen merkeissä. Karavaanarikaverimme Kari ja Mara koirineen, Me3 siis, tulivat lauantaina pihaparkkiin meille. Lauantai-iltana kävimme syömässä hampurilaiset Heinolassa sijaitsevassa ravintolassa, Kusmikussa. Hamppareiden jälkeen siirryimme takaisin meille, laitoimme saunan – tällä kertaa ihan kotisaunan – tulille ja saunan lämmetessä pelailimme lautapelejä. Lautapelisuosikiksemme on vakioitunut peli nimeltä Rummikub. Rummikubia pelaillessa joutuu hieman käyttämään päätä ja pelin idean oivaltaessaan pelailua ei malttaisi lopettaa. Pelasimme aika monta peliä Rummikubia, välillä saunoen ja välillä peliä vaihtaen, mutta palasimme aina takaisin Rummikubin pariin.

Kusmiku

Sunnuntaiaamuna lähdimme Lahteen Caravan -messuille. Messuilla vierähti useampi tunti, mutta siitä huolimatta matkaan ei tarttunut uutta kulkupeliä. Emme tosin sellaista lähteneet hakemaankaan, mutta totesimme messuilla, että uudet matkailuautot ovat ihan hienoja ja raikkaita sisustukseltaan, mutta käytännölisyys niistä puuttuu. Hyvänä esimerkkinä autot, joissa oli parisänky, Joko ne olivat niin ahtaasti sijoiteltu, että muhkeat muotoni eivät olisi mahtuneet ”makuutilan” käytävillä kulkemaan tai joissakin muotoilu oli sellainen, ettei esimerkiksi Sami saanut jalkoja suoraksi ilman, että ne tulivat reunan yli. Palasimme messuilta kotiin hyvillä mielin, valmistautuen pakkaamaan omaa käytännöllistä, vaikkakin vanhahkoa kaksiotamme tulevaa reissua varten. Pakattuamme kaksion, maalasimme vielä pohjamaalit kotona oleviin rappusiin, jotta lomalta palatessamme voimme jatkaa kodin remontointia. Olihan sekin saatava joskus tehtyä.

Suuntana pohjoinen

Maanantaiaamuna herätyskello herätti klo 4.30. Söimme aamupalan ja joimme kahvit ja lähdimme viemään koiria hoitoon jo ennen aamu kuutta. Jatkoimme samantien matkaa, kun koirat oli viety hoitoon. Päämäärää reissulle ei ole asetettu. Meillä on lähes kaksi viikkoa aikaa reissata, ennen kuin pitää taas palata töihin. Otimme varmuuden vuoksi mukaan myös passit, koska emme todella tiedä, mihin tie meidät vie.

Poikkesimme matkalla Kuopiossa Puijon tornissa ihailemassa maisemia ja valokuvailemassa. Tai oikeastaan vain minä olin se, joka osasi olosta siellä nauttia. Samin korkeanpaikankammo muistutti olemassaolostaan ja häntä alkoi hieman hirvittämään tornissa olo. Hänestä tuntui, kuin torni heiluisi. Sami alkoi epäilemään kokemustaan ja kysyi tornin heilumisesta tornikahvilan myyjältä, joka kertoi, että ”kyllä, torni heiluu noin 7 cm verran.” Poistuimme tornista vielä, kun tajunta oli jäljellä.

Puijon tornista siirryimme Puijon frisbeegolfradalle. Puijon frisbeegolfrata on arvosteltu Suomen frisbeegolf -radoista sijalle yksi. Hyvänä kakkosena tulee oma ”kotiratamme” Kippasuo PRO Heinolassa. (https://frisbeegolfradat.fi/) Puijon frisbeegolfrata oli kyllä sijoituksensa ansainnut. Väylät olivat itselleni ehkä hieman pitkiä, pääsin PAR 3 väylällä noin lukemiin 6 tai 7, mutta väylät olivat hienoja, avaria, haastavia, vesiesteitäkin löytyi ja OB:ta oli kyllä aivan riittävästi! OB siis tarkoittaa frisbeegolfissa rajoja, joiden ulkopuolelle ei SAISI heittää, mutta omalla kohdallani ei tainnut montaa väylää mennä ilman OB:n ylitystä. Mahtava kokemus kaikesta huolimatta.

Puijon frisbeegolfradan maisemia

Kuopiosta ajelimme Iisalmen kautta Kajaaniin ja asetuimme yöksi matkaparkkiin Kontiomäen Nesteelle. Aamulla jatkamme matkaa sitten taas kohti pohjoista. Saas nähdä, mistä löydämme itsemme huomenna.

Maaseutumatkailua

Jälleen oli aika viikonloppureissun. Perjantaina starttasimme kohti Pertunmaata. Olimme jo edellisiltana katsoneet, mihin puskaan lähdemme. Tämä paikka ei löytynyt mistään puskaparkkikartasta eikä park4night -sovelluksesta vaan katselimme google mapsin satelliittikuvan avulla, millaisia paikkoja löytyy ja näyttääkö siltä, että kohteessa olisikin jo olemassa esimerkiksi mökki tai muu asuinrakennus, ettemme eksyisi kenenkään kotipihaan.

Viime syksyn reissuista palasi mieleen kaikki koskipaikat/joenvarret, jossa yövyimme. Lähdimme siis satelliittikuvasta ensin katselemaan jokia ja koskia. Koskipaikoissa alkuperäinen ajatus oli, että pääsisi kalastamaan, mutta koska kalaonni ei ole viime aikoina meitä suosinut, katsoimme paikkoja, joissa olisi halvemmat kalastusluvat, mikäli kalaa innostuttaisiin pyytämään. Siispä päädyimme Pertunmaalle erään kosken parkkipaikalle. Paikalle päästyämme käytiin katselemassa näyttääkö virtaavan veden seassa menevän kaloja ja onko paikalla paljon kalastajia. Ehkä meidän onneksemme paikalla ei ollut kuin yksi kalastaja. Emmekä myöskään nähneet kaloja, mutta kosken kuohu oli kivaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Mielenkiinnolla seurasimme paikalla olleen kalastajan saaliita, mutta saaliin määrä ei innostanut meitä kalastamaan, joten kalastusvehkeet pysyivät visusti kontissa. Ja säästimme myös kalastusmaksun verran rahaa.

Paikassa, johon parkkeerasimme oli myös kylätalo hieman rannasta pois päin. Lisäksi kylätalon aitan laidalla oli puucee ja aittakirjasto. Aittakirjasto suorastaan kutsui katsomaan sisälle ja olihan siellä vaikka minkä näköistä kirjaa ja lehteä luettavaksi. Jos aikoisimme viipyä pidempään tällä paikalla, olisin hakenutkin sieltä jotain luettavaa. Emme kuitenkaan aikoneet jäädä tähän kuin yhdeksi yöksi, koska kylätalolla oli tulossa viikonloppuna possujuhlat. Ilmoitustaululla luki, että kaikki ovat tervetulleita possujuhliin, mutta emme kuitenkaan aikoneet tuppautua kyläläisten juhliin, joten jatkoimme aamulla matkaa tästä puskasta.

Suuntasimme lauantaiaamuna kohti Kuorttia. Kuortissa kävimme heittämässä frisbeetä Kuortin frisbeegolfradalla. Rata oli varsin sykettä nostattava vaihtelevan maastonsa vuoksi. Frisbeekierroksen jälkeen teimme ruuan ja jatkoimme matkaa. Ruoan jälkeen mietimme taas mihin lähtisimme ja löysimmekin kivan pienen veneenlaskupaikan pienen matkan päästä Kuortista. Harmiksemme siellä ei ollut yhtään parkkipaikkaa vapaana, joten jouduimme jättämään auton vähän keskemmälle. Elättelimme toiveita, että joku veneilijä tulisi kohta pois vesiltä ja saisimme auton parkkiin. Vaan toisin kävi. Sami kävi heittelemässä virveliä ja vihdoin ja viimein sai yhden ahvenen. Siis todellakin vain yhden. Keittelin kahvit autolla ja tein sen viime viikolla tekemättä jääneen mansikkakakun ja hakiessani Samia kahville, hän olikin siellä elvyttämässä sitä yhtä ainokaista ahventa, koska ei halunnut ottaa vain yhtä kypsennettäväksi. Ahven heräsi henkiin ja uiskenteli pois. Emme saaneet taaskaan kalaa syötäväksi asti.

Matka venepaikalta jatkui mansikkakakun ja kahvin jälkeen kohti kivalta näyttävää uimarantaa. Perille päästyämme, ranta olikin aivan tien vieressä eikä houkutellut jäämään. Kaiken lisäksi autoa ei saanut rantaan asti vaan se piti jättää ns. levähdyspaikalle tien vieressä. Kävimme melkein uimassa – siis melkein, koska polvia myöten veteen päästyämme pohja alkoi tuntua saviselta ja inhottavan tahmealta. Ei tehnytkään mieli uida kuumuudesta huolimatta. Käännyimmekin takaisin rantaan ja lähdimme taas jatkamaan matkaa.

Naumin virkistysalue

Pitkien hiekkatiepätkien jälkeen ja muutaman epäonnistuneen reittivalinnan jälkeen päädyimme ottamaan selvää, millainen on Naumin uimaranta. Parkkipaikalla oli paljon autoja ja epätoivo meinasi taas iskeä, että mitä nyt tehdään. Päätimme hetkellisesti parkkeerata kaksion tien viereen ja lähdimme ulkoiluttamaan koiria. Koiria kävelyttäessä hymy alkoi nousta korviin asti, kun näki alueen , johon olimme saapuneet.

Alueella upean uimarannan lisäksi oli siisti grillikatos, wc:t – myös liikuntarjoitteisille, puita ym. Rannalla oli paljon lapsiperheitä ja osa porukasta pelaili mölkkyä ja osa pelasi rantalentistä. Ihan kuin ulkomailla olisi. Vain aurinkorasvan (joka meiltäkin unohtui kotiin) ja meren tuoksu puuttuivat. Hyvä tunnelma oli selkeästi aistittavissa. Koirien lenkityksen jälkeen haimme pyyhkeet ja picnic -viltin sekä hieman juotavaa mukaan ja suuntasimme itsekin rannalle.

Päijänteellä oli sopivasti Päijännepurjehdus menossa ja purjeveneitä oli vielä joitakin näköpiirissämme. Harmitti, ettei tullut rannalle otettua kameraa mukaan, olisi saattanut saada kivoja kuvia purjehtijoista. Kävin pulahtamassa kohtalaisen kylmässä vedessä ja sen jälkeen asetuin itsekin ottamaan aurinkoa. Lämpötila taisi olla 25 asteen tietämillä ja aurinko porotti vielä iltakuudenkin jälkeen. Pikkuhiljaa ranta alkoi hiljentyä ja parkkipaikka tyhjentyä. Saimme siirrettyä kaksion kunnolliseen asentoon parkkipaikalle ja vedimme verhot tuulilasille ja asetuimme iltapuulle.

Iltapalaksi oli tacopeltiä, pienellä twistillä. Jauhelihan sijaan tacopellissä oli pulled porkia, jonka olin kotona jo lähtiessä valmistanut. Ruoks maistui erinomaiselta myös tällä lihalla. Saimme vatsat täyteen ja pian kävimme nukkumaan.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniina ja lämpimänä. Käytin koirat aamulenkillä ja itse lähdin sen jälkeen rannalle ottamaan aurinkoa. Rannalle ei saapunut ketään lisäkseni ennen kuin kello alkoi olla 11. Lähdin itse jo siinä vaiheessa rannalta kohti autoa ja valmistauduimme kotiin lähtöön. Kotimatkalla vielä pysähdyimme Pulkkilanharjulla sijaitsevassa ravintolassa. Haimme sieltä irtojäätelöpallot ja nautiskelimme ihanasta kesäpäivästä katsellen järvelle.

Matkan taittuessa päätimme vielä pysähtyä Vesivehmaan lentokentällä ja ilmailumuseossa. Ilmailumuseoon asti ei päästy, kun jäimmekin katselemaan varjoliitäjiä ja pienkoneilla lentoon lähteviä laskuvarjohyppääjiä. Kun olimme aikamme katselleet näitä hurjia harrastajia, lähdimme kotia kohti ajatuksissa päästä ilmalämpöpumpun alle viilenemään. Ulkolämpötila näytti auton mittarissa 33 astetta. Ilmankos tuntui hieman lämpimältä. Kotia päästyämme ensimmäinen tehtävä oli laittaa ilmalämpöpumppu päälle ja viilennystä tupaan. Lämmin on ihan kiva, mutta rajansa kaikella. Hetken kuluttua oli mukava oleskella sisällä viileässä ja laittaa ruokaa. Niin se viikonloppu taas mennä hujahti. Ensi viikonloppuna – yllätys, yllätys- pelaillaan frisbeegolfia. Ohjelmassa on hupigolfin parikisa, joten tarinat, joita siltä reissulta syntyy, jäävät sen reissun tarinoiksi….

Viikonloppu frisbeegolfin parissa

On kulunut viikko juhannuksesta eli ensimmäinen loman jälkeinen työviikko takana. Aloitin uudessa työssä maanantaina, joten oli jo aika päästä hetkeksi hengähtämään. Uuden opettelu vie kovin paljon energiaa, mutta onneksi olen päässyt hyvin sisään ja työ on mielenkiintoista ja mieleistä. On hienoa tehdä työtä, josta tykkää.

Lähdimme perjantaina työpäivän jälkeen ajelemaan kohti Sipoota. Oikeastaan kohti Porvoota, jossa yövyimme. Tämä paikka ei ollut tyypillinen meidän reissuihin kuuluva puskaparkki, mutta parkki kuitenkin. Heinolan frisbeegolfseuran aktiiviporukka oli varannut majoituksen Porvoosta, koska tänä viikonloppuna (oikeastaan keskiviikosta alkaen jo) oli ohjelmassa Tyyni 2019 -frisbeegolftapahtuma. Tyyni on vuosittain järjestettävä suuri tapahtuma frisbeegolfin parissa. Tapahtuma kerää aina enemmän ja enemmän kisaajia, tänä vuonna osallistujien määrä kipusi lähes tuhanteen. Siis isosta tapahtumasta kyse.

Saavuimme perjantaina kaverien varaamalle mökille, jos mökistä tässä tapauksessa voi puhua. Asetuimme pihaan ja lähdimme ihastelmaan maisemia. Kaverit takapihan puolella olivat jo saunassa ja osa poreilemassa jakuzzin lämmössä, osa saapui vasta omalta kisakierrokseltaan. Fiilis ihmisillä oli loistava, vaikka kisat eivät ihan kaikilla olleet menneet tavoitteiden mukaisesti. Meille pidettiin esittelykierros, talo oli hyvin vanha, ehkä 1800 -luvun lopulta, jota ajan kuluessa oli laajennettu ja remontoitu paljon. Oman katseeni kuitenkin lumosi tämä ihana maalaismaisema. En ole koskaan asunut täysin maalla, siksi ehkä tämä maisema aina viehättää.

Pian liityimme toisten seuraan saunomaan ja porealtaaseen. Saunomisen jälkeen grillailtiin ja nautittiin olosta. Illan viiletessä siirryimme sisätiloihin pelailemaan korttia. Itse en kyllä osallistunut, mutta olin hengessä mukana. Naurua ja iloa ei tästä illasta puuttunut. Aamulla herätys oli hyvissä ajoin, jotta pääsimme jo klo 8 lähtemään kisapaikoille.

Frisbeegolfrata, jossa kisaa käytiin, oli rakennettu Nevas -golfin viheriöille. Väylät olivat hienoja ja olisi mahtavaa joskus päästä itsekin osallistumaan vastaavanlaiseen kisaan. No se olkoon tulevaisuuden haave sitten joskus. Kiersimme rataa yhden LDG:n (lyhenne Heinolan frisbeegolf -seuran nimesta Lords of disc golf) jäsenen matkassa, Sami toimien hänelle caddynä eli frisbeegolfbägin kantajana. Itse kateellisena seurasin toisten heittoja ja otin valokuvia.

Puolen päivän tietämillä palasimme takaisin mökille ja rupesimme kokkailemaan. Iltapäivän kierrokset alkaisivat pian, mutta itse en enää päässyt lähtemään, koska jalassani oleva pitkäaikainen vaiva äityi kovin kipeäksi aamun aikana. Otin särkylääkkeen ja jäin mökille itsekseni lepuuttamaan jalkaa. Muut lähtivät katsomaan loppukisoja. Kärkiryhmässä pelasi yhdet maailman parhaimmista frisbeegolf -ammattilaisista eli Lizotte, McMahon, Oakley sekä suomalaisista Leo Piironen. Edellisessä postauksessa kerroin olleeni frisbeegolfohjaajakoulutuksessa. Sen koulutuksen meille piti juurikin yllä mainittu henkilö, Leo Piironen.

Kun kisat alkoivat päättymään, laitoin saunan lämpiämään ja iltapäivän aikana leivoin myös porukalle marjapiirakkaa, jotta tullessaan kisoista saisivat juoda kahvit ennen saunaan suuntaamista. Päivä oli kaikin puolin onnistunut ja ilta oli vielä edessä.

Illan aikana ohjelmassa oli saunomista, grillailua, kortin peluuta ja mysteeriboxin avaamista. Mysteeriboksista jokainen kisoihin osallistunut sai itselleen yhden kiekon ja lopuksi suoritettiin kaikkien kesken arvonta. Onni ei suosinut meitä, mutta tunnelma oli katossa siitä huolimatta. Kello alkoi olla yksi yöllä, kun suuntasin kaksioon unten maille. Muut jäivät vielä pelaamaan korttia aamuyön tunneille asti. Sunnuntaiaamuna oli aika lähteä kotia kohti ja ruveta siivoamaan kaksiota, jotta se pääsee maanantaina ilahduttamaan kummipoikaani ja hänen perhettään. Toivottavasti karavaanikärpänen puree myös heitä, jotta voisimme joskus tehdä yhdessä reissuja.

Sunnuntaipäivän päätteeksi kävimme vielä kotiradalla heittämässä yhden kierroksen frisbeetä Kumpelin frisbeegolfpuistossa. Kierros Kumpelin radalla oli kyllä virhe, huonompaa tulosta en vielä tänä kesänä ole saanut. No harjoitus tekee mestarin.,..

Takana siis varsin frisbeen täyteinen viikonloppu.

Korin mainos olisi ollut huomattavasti viisaampi valinta heittelykierroksen sijaan.

Kesäloma 2019, osa 2: Pari muuttujaa

Viimeisin postaukseni päättyi siihen, että olisimme jääneet Vihantasalmelle yöksi, mutta sitten tulikin pari muuttujaa… Sunnuntai-iltana hyttysinvaasio iski Vihantasalmella ensin meihin ja koirien iltapissalla myös koiriin. Sen seurauksena Millalle tuli allerginen reaktio. Ja koska suutarin lapsella ei ole kenkiä, ei myöskään sairaanhoitajan perheellä ole Ampikyytä.. ..joten puhelu kaverille, joka ystävällisesti lähti ajamaan iltakymmenen aikaan meille lääkettä omasta varastostaan. Kaiken lisäksi vielä päivällä olin puhunut ajellessamme Puumalasta Vihantasalmea kohti, että ”harmi kun se kyypakkaus unohtui, toivottavasti sille ei ole tarvetta.” Ja kuinka kävikään….

Milla parka

Siirsimme kaksion siis parin puhelun jälkeen kohti Mäntyharjua, toinen puheluista oli ystävälleni, joka toi lääkettä ja toinen eläinlääkäripäivystykseen. Eläinlääkäripäivystyksestä kerrottiin, että päivystys on Mäntyharjulla, joten varmuuden vuoksi ajoimme lähemmäs eläinlääkäriasemaa, mikäli Millan tila menisi huonompaan suuntaan. Onneksemme Millan reaktio helpottui jo yhden Ampikyy -annoksen myötä emmekä tarvinneet eläinlääkärin apua. Kun Millan tilanne oli selkeästi rauhoittunut, astuimme hautausmaan parkkipaikalle nukkumaan. Täytyy kyllä myöntää, että nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään, kun piti vähän väliä käydä tarkkailemassa Millan olotilaa. Onneksi kertaakaan yön aikana ei ollut syytä huoleen.

Maanantaiaamuna, huonojen yöunien jälkeen oli aika miettiä mitä sitten tehtäisiin. Hetken pohdiskelun jälkeen kävimme heittämässä kierroksen Mäntyharjun frisbeegolfradalla ja jatkoimme sitten matkaa. Suunnaksi muototui ensin Kuortin ABC, jossa saisimme tyhjennettyä wc:n ja otettua lisää vettä säiliöön. Sitten suuntasimme kohti Heinolaa. Suuntana Paistjärven retkeilyalue, Ketturiutta.

Ajelimme pikkuteitä kauhunsekaisin tuntein, että joudutaankohan tässä kohta taas hinattavaksi tai mitä jos vastaan tulee tukkirekka, kun tiet näyttivät aina vaan pienentyvän. Uskottelimme itsellemme, että kyllä sinne hyvin pääsee, koska olimmehan kuulleet, että sinne pääsee myös matkailuvaunun kanssa. Ajoimme hissukseen perille saakka ja perillä odottikin hyvänkokoinen parkkialue. Enää ei tarvinnut pidätellä hengitystä.

Samin lounas

Ketturiutta oli mukava, todella luonnonhelmassa oleva retkeilyalue. Linnut pitivät konserttia ja vesi liplatti rantaviivaa vasten. Olimme jo hyvissä ajoin lähteneet liikenteeseen, joten alkoi olla lounasaika. Ruuaksi teimme chili con carnea ja sitten olikin ihanaa kellahtaa päiväunille huonosti nukutun yön jälkeen.

Päiväunien jälkeen lähdimme tutustumaan alueeseen tarkemmin. Alueelta löytyi useita nuotiopaikkoja, huussi ja grillikatos. Alueella oli myös jonkunlainen uimaranta. Joskin paikoin ihanan hiekkarannan sijaan oli lehtiä ja oksia pohjalla. Koirien kanssa käytiin lenkillä ja myöhemmin Sami lähti kalaan. Kala ei oikein ollut syönnillä ja jäi meiltä sitten ahvenet muurikalla paistelematta, vaikka vesi kielellä niitä toivottiinkin. Muurikka kuumeni lettutaikinalle ja lisäksi paistelimme siinä perunoita ja perunoiden kaveriksi söimme silliä.

Aurinko alkoi laskea ja hyttyset löysivät meidät jälleen. Oli aika siirtyä sisätiloihin elokuvan pariin ja käydä sitten nukkumaan.

Tiistaiaamuna oli taas se hetki, kun mietimme, mihin seuraavaksi suuntaamme. Pyykkikasa alkoi kasvamaan ja viikkoa oli vielä jäljellä. Päätimme lähteä heittämään frisbeetä Vääksyn frisbeegolfradalle. Onneksi asumme tässä matkan varrella, joten teimme pikapysähdyksen kotona. Kun pääsimme kotipihaan, oli nurmikko päässyt kasvamaan muistuttaen enemmänkin heinikkoa. Pihassa oleva alppiruusu oli komeassa kukassa. Isäntä kävi nurmikon kimppuun ja minä menin laittamaan pyykkejä koneeseen.

oman pihan alppiruusu

Kun oli pyykit pesty, kukat kasteltu ja vähän jotain syötykin, niin oli aika jatkaa matkaa. Ajoimme Vääksyyn frisbeegolfradalle. Vääksyn rata on kauniilla paikalla, frisbeetä tulee heiteltyä mielellään ihan jo maisemienkin takia. Pienen haasteen radalle tuo ympäröivä vesistö, jolloin heittelystä tulee hieman varovaisempaa. Varovaisuudesta huolimatta Vääksyn kanava imaisi yhden meidän kiekoista. Kierroksen jälkeen oli mukava itsekin pulahtaa uimaan.

Frisbeen jälkeen lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka oli Kalkkisten kanava. Kalkkisten kanava liittyy vahvasti entiseen harrastukseemme, järvipelastukseen. Karavaanailu on nyt vienyt voiton järvipelastusharrastuksesta, joten aika ei ole enää riittänyt molempiin harrastuksiin. Saimme siitä huolimatta luvan yöpyä järvipelastajien tukikohdassa Kalkkisten kanavalla.

Pystytimme saunan, otimme siellä kunnon löylyt ja lähdimme ruuan laittoon ennen nukkumaan menoa. Auringonlasku oli erittäin kaunis kanavansuulla, joten iltasella oli vielä otettava kamera matkaan ja lähdettävä pienelle iltakävelylle.