Pohjois-Norjan kierros

Reisan kansallispuistoston parkkikselta herättyämme kävimme pienellä kuvausretkellä kansallispuistomaisemissa. Luontopolku oli kaunista lehtimetsää, joka hiljalleen kohosi korkeammalle. Lyhyen kävelymatkan päässä oli ulkoilmamuseo, joka siis oli vanha kaivos.

Aamumaisema herätessä
Luontopolku
Kaivos

Käveltyämme kaivokselle ja takaisin rupesimme laittamaan autoa lähtökuntoon ja suunnittelemaan Norjan kierroksen jatkoa. Ajattelimme, että ajelemme kaikessa rauhassa eteenpäin maisemia ihastellen ja kuljemme hiljalleen kohti Hammerfestiä. Maisemat olivat mahtavat koko matkan.

Poroja ja pikkukyliä

Pysähdyimme valokuvailemaan ja välillä syömään ja päiväunille. Ajeltuamme koko päivän, päädyimme melkein Altaan asti, josta löysimme sopivan yöpaikan. Kilometrejä kertyi tälle päivälle yhteensä noin 150 km, mutta aikaa se vei koko päivän. Matkan varrella oli kauniiden maisemisen lisäksi poroja, pikkukyliä ja useita tunneleita, jotka olivat pituudeltaan kahdesta kuuteen kilometriä.

Kuvia matkan varrelta

Yöpaikkanamme oli mitä ilmeisimmin paikallinen Pistohiekka. Matkailuautoja, -vaunuja, telttoja ja erilaisia retkeilyautoja ym. löytyi alueelta hajanaisesti sijoittuneena. Asetuttuamme kävin vielä kuvailemassa tyyntyvää vuonoa.

yöpaikkamme

Illan aikana alkoi kuulua koronauutisia Norjasta, joten päätimme, että emme enää aja ns. turistikohteisiin tai isompiin kaupunkeihin. joten päätimme jättää Hammerfestin johonkin tulevaisuuden lomaan. Kenties ensi kesään, milkäli korona ei enää vaikuta matkustamiseen.

Altasta itää kohti ajaessa maisemat olivat huikeat edelleen, mutta pitkän aikaa ajoimme korkealla vuoristossa, jossa maisemat olivat toisenlaiset. Pysähtelimme edelleen kuvailemaan ja ruoka- ja kahvitauoille, mutta ajoimme loppupeleissä Suomeen asti päivän aikana.

Suomeen tulimme Karigasniemen kautta. Kilometrejä tälle päivälle kertyi noin 300, mutta ajoaikaa kului ainakin 7 tuntia vuoriston serpentiiniteillä ajellessa. Lounaspaikaksi löysimme upean paikan Ryssämarkasta. Tähän näkyyn rakastuin.

Ryssämarkka
Ruokatauko ihanassa maisemassa

Hieman harmitti, että Norjan reissu jäi tälläkin kertaa hieman lyhyeksi. Edellisreissulla pakenimme ennustettua lumisadetta ja tällä kertaa tätä pirullista koronavirusta tai sen mahdollisesti aiheuttamia rajoituksia. Josko ensi kerralla onnistuisimme taas hieman paremmin.

Karigasniemen jälkeen etsimme hyvin nopeasti puskan, jossa yöpyä. Asetuttuamme kyseiseen puskaan, huomasimme, että olemme täysin ”verkkojen” ulkopuolella. Puhelimissa ei ollut kenttää eikä nettiä. Pelasimme illan kuluksi pari peliä Rummikubia ja kävimme ajoissa nukkumaan. Seuraavana päivänä ajattelimme lähteä kultaa huuhtomaan Tankavaaran kultakylään.

Yöpaikka tavoittamattomissa
Rummikubia illan kuluksi

Valitettavasti kullan huuhdonta jäi välistä, kun jouduimme aamulla lähteä ajamaan kohti Rovaniemeä, koska vesipumppumme oli hajoamispisteessä ja lähin liike, josta sellaista ostaa, oli Rovaniemellä. Onneksi perjantai näytti sateiselta, joten pitkä ajomatka ei haitannut. Matkaa Rovaniemelle oli tästä puskasta noin 400km.

harmaa ja sateinen perjantaiaamu

Suuntana Pohjois-Norja

Se kauan odotettu kesäloma starttasi vihdoin. Kesäloman ensimmäinen viikonloppu alkoi Heinolassa frisbeegolfin parissa Parigolfin Hupi-SM -kilpailuilla. Kyseisen kisan tarkoituksena on pelata pareittain Kippasuon kaikki frisbeegolfradat tietenkin hyvällä hupimeiningillä, hauskasti pukeutuen. Tänä vuonna tiimiasu parini kanssa oli ”Pink Ladies.” Kisassa jäimme naistensarjan viimeiseksi, mutta se ei menoa haitannut. Hauskaa oli ja se oli pääasia!

Sunnuntaina illan tullen starttasimme liikkuvan kaksion kohti Pohjoista. Lähdimme liikenteeseen sen verran myöhään, että ajoimme vain Laukaaseen asti. Kaikki se kuitenkin on pois seuraavalta päivältä. Ensimmäisen yön olimme Kapeenkosken sululla. Aamulla jo ennen kello kahdeksaa lähdimme jatkamaan kohti pohjoista.

Vaskikello

Ajatuksenamme oli, että jäämme yöksi noin Oulun korkeudelle. Poikkesimme Vaskikelloilla aamukahvilla ja söimme herkulliset munkit ja kahvit siinä. Lounasaikaan olimme Tupoksen ABC:llä, söimme ruoan ja päätimme, että jatketaan vielä vähän matkaa. Loppupeleissä ajoimme noin 650 km päivän aikana ja saavuimme Kolariin. Yövyimme Kolarissa lapsuuteni kaverin pihassa. Aamulla taas hyvissä ajoin jatkoimme matkaa kohti pohjoista.

Seuraavan päivän tavoitteeksi asetimme pääsyn Norjan puolelle. Matkan varrella pysähdyimme syömään lätyt ja kahvit Muonion yläpuolella ja sen jälkeen jatkoimme kohti Kilpisjärveä. Kilpisjärvellä pysähdyimme vielä tankkaamaan ja vaihtamaan vähän euroja Norjan kruunuiksi, mikäli niitä satuttaisiin reissussa tarvitsemaan.

Pikkuhiljaa maisemat muuttuivat aina vaan upeammiksi ja vihdoin pääsimme Norjan puolelle. Rajalla meiltä tarkastettiin henkilöllisyystodistukset ja sen jälkeen matka jatkui vielä hetken. Emme ajaneet Norjan puolella aluksi kovin pitkälle, kun pysähdyimme ruoanlaittoon ja pienille päiväunille. Ruuan ja päikkäreiden jälkeen matka jatkui Samuelsbergiin (?), jossa Sami kävi meille kalastamassa illaksi ruokaa. Pienen hetken jälkeen paikalle tuli muitakin kalastajia ja päätimme vielä vaihtaa paikkaa yötä ajatellen. Ajoimme usean tunnelin läpi ja päädyimme lampaiden valloittaman tien kautta Reisan kansallispuiston parkkikselle. Kävimme ihastelemassa purossa solisevaa kirkasta vettä ja kokkailimme ruokaa sen jälkeen. Ruoaksi meillä oli Samin kalastamaa seitiä ja se olikin erittäin hyvää tuoreena. Ei muistuttanut lainkaan kuivaa pakasteseitiä vaan maistui oikeasti kalalta. Kyllä meidn kelpasi. Iltaa kohden väsymys alkoi painamaan ja suljimme verhot jylhien vuorten keskellä.

Pienoisia esteitä tiellä
Ensimmäinen yöpaikka Norjassa