Itä-Suomen kierros jatkuu

Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena, Siikalahden linnut lauleskelivat aamuvarhain ja kutsuivat metsän siimekseen. Nousin ylös kaikessa rauhassa, söin aamupalan ja kaivoin kameran matkaan ja lähdin kohti lintutorneja. Montaakaan metriä en eteenpäin päässyt, kun piti jo pysähtyä kuuntelemaan lintukuoron konserttia. Lintujen laulu raikasi lehtimetsän keskellä, tunsin olevani Liisa Ihmemaassa.

Valitettavasti en vielä tunne lintujen ääniä, jotta olisin voinut tunnistaa, ketkä konserttia pitivät. Kameran linssiin onnistuin kuitenkin saamaan kymmenkunta eri lajia, ainakin nokikana, härkälintu, taivaanvuohi, ruokokerttunen (ja muitakin pieniä lintuja), mutta ennen kaikkea pari petolintua! Petolinnuista tunnistin toisen sääkseksi ja toinen oli kauempaa kuvattu, joten veikkasin sen olleen ruskosuohaukka. Linturetkellä vierähti melkein kolme tuntia, mutta kyllä kannatti. Saavuttuani takaisin autolle, lähdimme jatkamaan matkaa.

Seuraavaksi suunnistimme Savitaipaleelle Viktorin rantaan. Tai niin ainakin uskoimme. Kävimme Imatralla kaupassa ja moikkaamassa ukkia ohimennen. Ajoimme vierailun jälkeen kohti Viktorin rantaa ja löysimmekin perille. Kiinnitimme ensin huomiota parkkipaikkaan, jossa oli paljon autoja ja totesimme, että taitaa tämä kohde – joka oli alkuperäinen suunnitelmamme – jäädä nyt kokonaan kokematta, kun emme mahtuneet rantaan.

Olimme jo pitkään puhuneet, että tekisi mieli käydä haukkaamassa mäkkärin hamppareita, joten ensisijaiseksi osoitteeksemme otimme Lappeenrannan mäkkärin. Vasta sen jälkeen mietimme, mihin menisimme yöksi. Mahat täynnä oli mukavampi miettiä seuraavaa kohdetta.

Löysimme matkan edetessä tulevan kohteemme. Kohteeksemme valikoitui Sianeteisen uimaranta. Sianeteisen uimaranta sijaitsee Ylämaalla, Lappeenrannasta noin 30km Vaalimaan suuntaan. Venäjän rajalle Sianeteisestä oli noin 10km. Sianeteisen uimaranta oli pieni kyläyhdistyksen ylläpitämä uimapaikka. Ranta oli aiemmin ollut yleinen uimaranta, mutta nyt pukukopin seinässä olevat tiedotteet tiesivät kertoa, että ranta on yleisessä käytössä, mutta sitä ylläpitää lähialueen kyläyhdistys. Maastokartan mukaan Sianeteinen oli valtavan syvä noin pieneksi järveksi. Syvyyttä oli kartan mukaan 54metriä.

Loppupäivä kului istuskellen laiturilla, äänikirjaa kuunnellen. Äänikirjasta sivulauseena täytynee todeta, että en vain osaa keskittyä sellaisen kuuntelemiseen. Tämä oli jo toinen kerta, kun otan ilmaiskokeilun jostakin appistä, mutta uskottava se on – ei ole minun juttu.

Sami katseli autossa televisiota minun istuskellessa laiturilla. Tänään emme enää aikoneet ajaa lainkaan, vaikka matkaa ei tälle päivälle kertynyt kuin noin 120 km. Saunaa ei tällä kertaa pystytetty, mutta itse kävin uimassa illan päätteeksi. Vesi oli huomattavasti lämpimämpää kuin Pielisessä pari päivää sitten. Yövyimme tässä ja huomenna matka jatkuu.

Puskassa

Aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan Itärajaa taas alaspäin päätyen Kotkaan. Kotkassa kävimme ihastelemassa Sapokan vesipuiston kukkaloistoa. Puistokohteen jälkeen mietimme taas, mihin menisimme. Puskaparkkikartta ja Park4Night kertoi meille paljon eri vaihtoehtoja vaan nyt piti päättää lähdemmekö Kymijoen vartta kohti Kouvolaa vai lähdemmekö jatkamaan rantaviivaa pitkin merimaisemiin. Valitsimme Kouvolan suunnan ja tietyn paikan Jaalassa.

Sapokan vesipuisto Kotkassa
Sami ja Milla

Saavuttuamme Jaalaan kohteeseen, jossa ajattelimme yöpyä ja pystyttää saunan, rupesimmekin empimään jäädäänkö sittenkään tähän. Paikan yhteydessä oli vanha veneenlaskupaikka, mutta epäilykset heräsi, mahtaako joku vielä käyttää kyseistä paikkaa veneen laskuun. Teimme kuitenkin ruoan ja jäimme miettimään, olisiko mitään kivaa paikkaa lähellä. Tutkailtuamme mahdollisuuksiamme, tulimme siihen tulokseen, että menemmekin tuttuun ja turvalliseen paikkaan Pistohiekalle. Matkaa toki Pistohiekalle tästä oli aika paljon, mutta ajattelimme sen niin, että olemme sitten kaksi yötä samassa paikassa ja syötyämme ruoan, jatkoimme matkaa.

Matka Lappeenrannan Ylämaalta suoraan Pistohiekalle olisi ollut huomattavasti suorempi, mutta näin ne suunnitelmat (aika usein) muuttuvat matkan edetessä. Emme jääneet Pistohiekalla tyypilliseen paikkaan vaan menimme hieman sivummalle. Sinne saimme pystytettyä saunan ja todella olimme kaksi yötä samassa paikassa. Loma läheni loppuaan ja lauantaina jo palasimme kotiin. Matkan varrella kävimme vielä Mikkelin Kenkäverossa, mutta siellä ei puutarha ollut vielä loistossaan näin toukokuun lopulla. Uusi reissu tehtävä sitten, kun pionit kukkivat.

Kotona odotti nurmikon leikkuuta ja muita kotitöitä. Olihan kesä tullut meidän loman aikana Heinolaankin ja rikkaruohot lähteneet hurjaan kasvuun. Lomareissu loppui tällä erää tähän ja elokuulle asti reissataan vain viikonloppuisin, koska seuraava loma on vasta silloin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *