Talven eka reissu

Nyt eletään jo marraskuuta. Kaksio oli ollut levossa jo neljän viikon ajan. Alla oli vielä kesärenkaat ja pakkanen oli jo monena aamuna tippunut lähes -10 asteeseen. Polte päästä reissun päälle oli kova jo heti alkuviikosta. Torstai-iltana suuntasimme renkaan vaihtoon, joka ei kylläkää meidän tapaamme sujunut ongelmitta.. Saimme kuitenkin talvirenkaat alle ja takaisin kotipihaan päästyämme, aloimme pakkailemaan tavaroita. Yllättävän vähällä tavaran pakkaamisella selvisimme, vaikka edellisestä reissusta oli jo tovi.

Jottei liian hyvin olisi mennyt, tarkistaessamme kaasupulloja, ilmaantui seuraava ongelma. Kaasupullojen paineensäädin ei toiminutkaan. Sehän tarkoittaa sitä, ettemme saa lämmitystä, jääkaappia tai hellaa syttymään. Mitäs nyt tehdään!? Koko viikko oli tätä reissua odotettu ja tähänkö se nyt sitten kaatui?

-Ei sentään. Pienellä fiksauksella saimme taas paineensäätimen toimimaan ja kaasun virtaamaan. Taas yksi vastoinkäyminen voitettu!

Perjantaina tuli ensilumi

Perjantaiaamuna saikin putsailla lumia töihin lähitiessä henkilöauton katoltakin. Ensilumi oli satanut yön aikana. Lunta satoi vielä lisää koko päivän ja ajatukset karkasivat vähän väliä tulevaan reissuun. Täytynee myöntää, että hieman ehkä jännitti talven eka reissu, joka suoritettaisiin sankassa lumisateessa. Siltä se ainakin koko aamupäivän näytti. Puolen päivän aikaan kuitenkin lumisade alkoi hellittämään, mutta maa oli ihanan valkoinen. Pääsimme kumpikin lähtemään töistä ajoissa ja talven ensimmäinen reissu starttasi mukavasti valoisan aikaan.

Suuntasimme suoraan Ketturiutalle, jotta pääsisimme vielä ennen pimeää ulkoilemaan ja nauttimaan talvisesta säästä. Mietimme sitten huomenna, mihin jatketaan. Reitti Ketturiutalle oli tuttu, mutta siitä huolimatta matkalle saatiin pientä jännitystä. Nimittäin Ketturiutalle johtavaa tietä oli levennetty hiljattain. Tämä sinänsä on ihan hyvä asia, mutta kun emme tienneet, missä kohti varsinaisesti tien reuna oli, kun siihen oli ajettu irtohiekkaa, joka luonnollisesti noin 3500 kg painavaa autoa saattaa hieman upottaa ja viettää ennen kuin asettuu kunnolla. Pääsimme onneksi perille. Perille päästyämme puin heti itselleni ja koirille ulkoiluvaatteet, jotta pääsemme lenkkeilemään.

Ilma oli mitä mahtavin lenkkeilylle ja koiratkin nauttivat, kun ei tarvinnut märässä ja kurassa tepsutella. Kuljimme pitkin metsäpolkuja, kunnes alkoi hämärtämään. Posket punaisena palasimme autolle ja siellä jo kahvi tuoksui. Tuli ihanan talvinen olo, vaikka lunta ei ollut maassa, kuin kevyt kerros.

Saarijärvi Heinolan Paistjärven retkeilyalueella oli jo jäässä.

Kahvit juotuamme ja ruuat valmistettuamme saimmekin viestin, että ”Me3″ liittyy seuraamme illan aikana. Siirryimme grillikodalle laittamaan tulia, että Kari ja Mara pääsevät heti tullessaan makkaran paistoon. Loppuilta menikin perinteisesti Rummikubia pelaillen, kun ulkona alkoi tulla kylmä.

Lauantaiaamuna pääsin vielä nauttimaan koirien kanssa talvisesta kelistä, mutta lämpötila oli jo noussut plussan puolelle. Lumet alkoivat sulamaan ja Ketturiutalla olevat pitkospuut tuntuivat melko liukkailta. Lenkiltä tullessamme Kari tulikin vastaan omien koiriensa kanssa ja rupesimme suunnittelemaan, mihin suuntaan lähtisimme seuraavaksi. Suunnaksi valikoitui Jaala. Matkalla oli sumuista ja tie varsin liukas. Matka taittui kuitenkin mukavasti Karin ja Maran kanssa radiopuhelimella jutustellen.

Grillikota ja huussi+puuvarasto

Suuntasimme Jaalaan Myllykoskelle, Sonnanjoen rantaan. Kosken kuohu oli mahtava ja alueella oli todella hyvässä ja siistissä kunnossa oleva grillikota, siisti huussi ja polttopuita. Lisäksi sivummalla oli toinenkin grillipaikka, ”Salarakas.”

Päiväunien jälkeen Sami meni laittamaan grilliin tulet ja hetkeä myöhemmin liityin hänen seuraansa kahvikupposen kera. Pian Kari ja Marakin tulivat kanssamme kotaan. Kodassa oli mukavan lämmin (myös tunnelma) ja illan mittaan paistelimme makkarat ja Kari puolestaan kokkaili muurikassa sipuliperunat ja kinkkua. Olimme löytäneet taas uuden mahtavan puskaparkin.

Illalla siirryttyämme autoon, huomasimme kaasun loppuneen. Ei muuta kuin vaihtamaan kaasupulloa ja kuinka ollakaan, taas sama ongelma, kun kotoa lähtiessä. Kaasu ei virtaa tarvittaviin laitteisiin. Muutaman ärräpään jälkeen paineensäädin saatiin taas toimimaan, mutta totesimme, että pakko se on uusia, ettei joku kerta todella käy hassusti. Lisäksi sunnuntaiaamuna kahvia keitellessä kaikki virrat autosta olivat kadonneet. Heräsin siihen, kun Sami kolisteli penkkien alla olevia akkuja ja päästeli muutamia rumia sanoja. Hyvin siis alkoi tämäkin päivä…

Sunnuntaiaamuna ei ollut enää lumesta tietoakaan ja vettä satoi taivaan täydeltä. Kuten yölläkin oli satanut. Kävin kuitenkin vielä kuvailemassa koskea ja lisäksi toivoin, että kameran linssiin tarttuisi joitakin uusia lintulajeja, joita en vielä ollut kuvaillut. Sain kuvia sinitiaisista, hömötiaisista ja uutena tuttavuutena puukiipijästä. Toiveeni uudesta lajista siis oli täytetty. Tämän jälkeen lähdimme kotia kohti. Ensi viikonloppuna ohjelmassa onkin ”Puskapikkujoulut.” Katsotaan sitten, millaisia tarinoita se reissu tuokaan tullessaan..

Myllykoski, Sonnanjoki
Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *