Kesä on ihmisen parasta aikaa

Kesää elellään jo pitkällä heinäkuussa ja kaksio on liikkunut paljon, mutta ei varsinaisesti reissannut. Kesä on juhlien kulta-aikaa ja toki perheen tärkeät juhlat menevät puskailun edelle. Olemme saaneet juhlia Samin tyttären rippijuhlia ja toisen tyttären tyttären ristiäisiä. Lisäksi toinen harrastuksemme – frisbeegolf – on ollut isossa roolissa arjessamme. Heinolassa on #Kippis2020 -hanke menossa ja talkooväelle on ollut tarvetta. Parilla sanasella #Kippis2020 -hankkeesta voin mainita, että tavoitteena siis on luoda ammattilaistason frisbeegolfrata Heinolan Kippasuolle ja sen myötä laajentaa Heinolan FrisbeeGolf Worldin tarjontaa erilaisilla peli- ja harjoitusalueilla. Nämä kaksi lausetta saattavat kuvastaa, kuinka suuresta hankkeesta on kyse. Voimme siis ylpeästi kertoa kuuluvamme tähän porukkaan! (lisätietoja #Kippis2020 -hankkeesta https://ldg.fi/?page_id=5677)

Paikallislehdessä oli juttua naisten frisbeegolfiin liittyen

Kesälomareissu Itä-Suomessa toteutettiin toukokuun lopulla ja sen jälkeen olimme juhannuksen Puumalan Rokansalossa. Kävimme myös mökkeilemässä ja tämän lisäksi kesäjuhlat ovat kuljettaneet meitä lähiseutujen lisäksi muun muassa Seinäjoelle ja samaisella reissulla poikkesimme Tuurin kyläkaupalle. Voimme siis todeta, että kesää on vietetty, kuten kesää kuuluukin viettää, vaikka tuntuu, että emme juuri ole reissanneet.

Keskikesän juhla sujui mukavasti tutulla paikalla Puumalassa. Monet aloittivat juhannuksen vieton jo aiemmin viikolla, mutta itse pääsimme juhannuksen viettoon aatonaattona eli torstaina. Päivä työmaalla tuntui kiireiseltä ja epäilykset siitä, päästäänkö ajoissa lähtemään saivat päivän tuntumaan pitkältä. Auto oli pakattu jo hyvissä ajoin alkuviikolla ja ruoat siirretty auton jääkaappiin edellispäivänä. Toiveenamme oli päästä Rokansaloon rantapaikalle, mutta teimme myös varasuunnitelman, mikäli valitsemamme alue olisi täynnä. Tukka putkella kiiruhdimme liikkeelle lähes työmaalta suoraan ja onneksemme valitsemassamme puskassa oli yksi paikka vapaana ja saimme sen! Ei tarvinnutkaan ottaa suunnitelma B:tä käyttöön.

Vaan haasteitta emme selvinneet tästäkään reissusta. Muistot viime kesältä tulvivat mieleemme jäädessämme JÄLLEEN KERRAN hiekkaan kiinni. Onneksi tällä kertaa kulkupelimme oli kevyempi ja irroittautumiseen emme tarvinneet kuin pari syvää hengenvetoa, vaihteiden oikeanlaista käyttöä ja äärimmäistä rauhallisuutta. Onneksi kuljettajana toimi Sami, itseltäni ei tuo olisi onnistunut. Sen jälkeen pääsimme asettautumaan paikalle ja pystyttämään telttasaunan. Saunaa oli kyllä odotettu!

Leiri pystyssä. (Huomaa pehmeä hiekka etualalla)

Vietimme juhannusta vanhempieni ja enoni kanssa. Aamupäivästä ennen vieraiden saapumista kävin keräilemässä niittykukkia, kuten juhannukseen kuuluu kesän kukat. En kuitenkaan ollut ajatellut, että eihän meillä ollut mitään maljakkoa tai astiaa mukana, johon laittaa kukkaset. Mutta onneksi meillä oli ämpäreitä. Ämpärit tosin edellyttivät isomman kimpun keräämistä, mutta tämä vain loi entistä enemmän juhannustunnelmaa. Keräsin siinä ohessa myös pöydälle pienen kukkakimpun.

Juhannuksen tunnelmaa

Vieraat saapuivat ja pääsimme ruoan laittoon. Ruoaksi oli perinteisesti uusia perunoita ja silliä, tietenkin. Lisäksi äiti toi erilaisia salaatteja, eno toi maailman parasta ohraleipää. Näiden lisäksi olin tehnyt lihapullia ja kahvin kaveriksi britakakun. Kuten tavallista, jotain meni pieleen.. Marjat, jotka olin varautunut laittamaan kakun koristeeksi olivatkin homehtuneet. Onneksi hätä ei lue lakia ja meillä olikin mansikka-persikkabritakakkua mansikka-mustikkabritakakun sijaan. Lisäksi juhannusaaton viettoon liittyi sauna ja uiminen.

Illan tullen, kun vieraamme olivat lähteneet kotiin, teimme nuotion järven rantaan ja nautimme kesäillasta. Edes hyttyset eivät kiusanneet.

Milla tarkastamassa saunan lämpötilan

Juhannuksen vietto jatkui lauantaina Samin tyttären tullessa perheineen uimaan ja saunomaan.

Lauantaina päätimme kuitenkin illan tullen pakata saunan autoon ja lähteä kotiin jo lauantai-iltana, jotta välttäisimme pahimman juhannusruuhkan.

Vältimme ruuhkan hyvin ajellessamme kotia lähes ainoana autona matkalla. Olimme kotona puolen yön aikaan ja sunnuntai oli aikaa kotitöille.

Juhannuksen jälkeen seuraava viikonloppureissumme olikin mökillä ja sen jälkeen viikonloput ovatkin menneet jo aiemmin mainittujen perhejuhlien parissa. Puhumattakaan frisbeegolfradan talkoista, joita lähes joka viikonloppu on ollut. Yhdet talkoot jäivät väliin, koska halusimme pitkän tauon jälkeen lähteä karavaanarikavereidemme kanssa puskailemaan heidän palatessaan Norjan reissulta. Viikonloppu meni hyvissä tunnelmissa krokettia pelaillen, hyvästä seurasta nauttien. Vielä olisi pari viikkoa töitä, ennen kuin oman kesäloman ajankohta koittaa.

Alla muutaman kuvaa kesäviikonlopuista.

Kesäistä tunnelmaa frisbeeradalla

Kesäloma 2019, osa 3.

Koulutusmateriaali ja kouluttaja

Kesälomareissailuun tuli pieni katko keskellä lomaa. Olimme siis viikonlopun frisbeegolfohjaakoulutuksessa. Koulutusviikonloppu oli oikein hyvä ja antoi kyllä eväitä jatkoon. Itse olen heitellyt frisbeetä parin vuoden ajan ja nyt sain koulutusta siihen, kuinka aloittelijoita voi ohjata. Oppi siinä itsekin paljon uusia asioita. No se siitä koulutuksesta, kesälomareissailu jatkui taas maanantaina.

Viikonlopun aikana joukkoomme liittyi myös Samin nuorempi tytär, Sara. Reissumme jatkui siis hieman suuremmalla kokoonpanolla. Lähdimme reissuun maanantai-iltapäivällä ja suuntana oli Jyväskylä. Emme kuitenkaan menneet Jyväskylään asti heti maanantaina vaan parkkeerasimme kaksion eräälle veneenlaskupaikalle. Veneenlaskupaikan uintimahdollisuudet olivat hieman heikohkot, mutta koska oli niin kuuma ja hiostava keli, oli aivan sama, missä sitä kastautui, joten vaihdoimme uikkarit päälle ja suuntasimme veneenlaskuluiskalle. Kyllä teki hyvää pulahtaa veteen. Uimiseksi sitä ei voi kutsua, koska veneenlaskuluiskan pohja oli niin kivinen ja epämukavan tuntuinen, ettei siinä tehnyt mieli lähteä uimaan, mutta sai ainakin ihon viilennettyä.

Syy hiostavalle kelille selvisi hyvinkin pian, koska kohta alkoi kertyä ukkospilviä taivaalle ja kaatosade alkoi. Sade meni nopeasti ohi ja ukkonenkin jyrähteli vain vähän. Sami lähti laiturille kalaan ja liityimme Saran kanssa kalastajan seuraksi ihastelemaan tummaa taivasta.

Samin tavoitteena kalastaa meille iltapala-ahvenet, mutta tälläkään kerralla kalastaminen ei tuottanut tulosta. Söimme siis ruuaksi hernekeittoa, höystettynä ylämaan karjan säilykelihalla. Sepä maistuikin hyvältä tuoreen ruisleivän kanssa. Söimme mahat täyteen ja lähdimme Saran kanssa tiskaamaan astioita rantaan. Teimme ehkä tiskaamisen nopeusennätyksen, koska aiemmin ihastelemamme ukkonen räsähti sen verran kovasti pään yläpuolella, että tuli kiire takaisin autoon. Vedimme kaikki ikkunat kiinni ja pimennytverhot eteen, ettei salaman välke pelottaisi koiria. Yritimme peittää jyrinää myös laittamalla musiikkia kovemmalle, mutta todettiin se turhaksi, koska veden ropina yltyi niin kovaksi, ettei kuultu edes omia ajatuksia. Ilta menikin pelaillessa lautapelejä ja kuunnellessa sateen ropinaa.

Tiistai aamuna koiria ulkoiluttaessa erään peräkärryn takaa löytyikin leiriytymisen kieltävä merkki. No emmehän me olleet leiriytyneet vaan olimme vain nukkuneet yön virallisella parkkipaikalla.

Lähdimme aamusta jatkamaan matkaa Jyväskylään, jossa tarkoituksenamme oli mennä Laajiksen seikkailupuistoon. Päästyämme perille Laajiksen parkkikselle, teimme evääksi hodareita ja sen jälkeen Sami ja Sara suuntasivat köysiradalle. Itse tyydyin mielummin katselemaan maan tasalta, koska en usko kuntoni riittävän köysiradalla keikkumiseen.

Laajiksen köysiradan jälkeen, hiki otsalta valuen(myös minulta) lähdimme vielä heittämään frisbeetä Laajiksen lyhyemmälle radalle. Frisbeegolfradan kupeessa oli myös lampi, johon minä ja Sara pulahdimme pikaisesti, että saimme enimmät hiet iholtamme pois. Sen jälkeen kierrettiin rata loppuun ja lähdimme jatkamaan matkaa seuraavaan kohteeseen.

Seuraavan kohteen valinta oli hieman haastavaa, koska olimme menossa Mikkelin suuntaan seuraavaksi, mutta puskaparkkikartta tai park4night -sovellus ei antanut meille Jyväskylän ja Mikkelin väliltä kovinkaan hyviä puskaparkkivaihtoehtoja, koska halusimme paikkaan, missä päästään uimaan ja toivottavasti myös pystyttämään telttasauna. Ajoimme siis suoraan Mikkeliin asti, mutta emme vielä mökille, johon olimme menossa Juhannukseksi.

Ajelimme pitkän matkaa pientä hiekkatietä. Pääsimme kohteeseen, joka oli nimeltään Pesäjärvi. Liikuttava, pieni uimaranta nurmikkopohjalla. Järvivesi ihanan puhdasta ja pitkälle matalaa, hienoa hiekkapohjaa, että se suorastaan kutsui uimaan. Siispä uikkarit niskaan ja menoksi. Uimarannalla oli muutamia perheitä uimassa tullessamme paikalle, mutta uimranta tyhjeni illan mittaan täysin. Tämä oli se meidän paikka, täällä voisi viihtyä pidempäänkin. Pääsimme pystyttämään telttasaunan, joten voiko lomalta enempää toivoa. Saunomista ja uimista, sitä on loma, jota oli vielä muutaman päivää jäljellä.

Valitettavasti kärpäslätkä oli yöllä ja seuraavana aamuna ystävämme. Valitsemassamme paikassa oli niin paljon hyttysiä, mäkäräisiä ja paarmoja, että uimista lukuunottamatta muu ulkonaoleminen oli lähes mahdotonta. Jouduimme poistumaan tästä ihanasta puskaparkista ja lähdimme Mikkeliin ostamaan hyttyskarkotinta sisätiloihin. Matkalla poikkesimme vielä Kenkäverossa, jonka puutarhat lumosivat kukkaloistollaan.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, jaan tunnelmia kenkäverosta kuvien välityksellä. Suosittelen käymään itse paikan päällä. Kaunista on.

Kenkäverosta suuntasimme vielä Naisvuoren näkötornille, mutta emme huomanneet tarkistaa, että se onkin maksullinen. Kävimme siis vain Naisvuorella. Näkötorniin emme menneet, koska otimme mukaamme vain kameran emmekä rahaa.

Naisvuorelta lähdimme mökille, jossa vietimme loppuviikon. Juhannuksen sää oli poikkeuksellisen lämmin. Paahteen seurauksena saimme päälleemme jälleen ukkosmyrskyn. Totesimme jo edellisessä paikassa ukkosmyrskyn keskellä, että siellä ukkonen, missä mekin, joten tämä ei poikennut ns. normaalista lainkaan. Loppuviikko meni mukavasti mökillä saunoen, uiden ja syöden. Ja mikä parasta, ruuat olivat toisten tekemiä, joten maistuivat normaalia paremmalta. Palasimme kotiin jo lauantai-iltana, jotta välttyisimme pahimmalta ruuhkalta.

Sunnuntai ja samalla viimeinen lomapäivä menikin kotitöiden parissa. Pesimme ja puunasimme kaksion perusteellisesti lomaviikon aikana syntyneistä hyttysen raadoista, leikkasimme nurmikon pyykkikoneen pyörittäessä ties kuinka monta koneellista pyykkiä. Lisäksi viimeiseen lomapäivään mahtui lettukestit omalla terassilla ja pyörälenkki Heinolan lintutalon kautta. Seuraavaa lomaa odotellessa.