Itä-Suomen kierros jatkuu

Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena, Siikalahden linnut lauleskelivat aamuvarhain ja kutsuivat metsän siimekseen. Nousin ylös kaikessa rauhassa, söin aamupalan ja kaivoin kameran matkaan ja lähdin kohti lintutorneja. Montaakaan metriä en eteenpäin päässyt, kun piti jo pysähtyä kuuntelemaan lintukuoron konserttia. Lintujen laulu raikasi lehtimetsän keskellä, tunsin olevani Liisa Ihmemaassa.

Valitettavasti en vielä tunne lintujen ääniä, jotta olisin voinut tunnistaa, ketkä konserttia pitivät. Kameran linssiin onnistuin kuitenkin saamaan kymmenkunta eri lajia, ainakin nokikana, härkälintu, taivaanvuohi, ruokokerttunen (ja muitakin pieniä lintuja), mutta ennen kaikkea pari petolintua! Petolinnuista tunnistin toisen sääkseksi ja toinen oli kauempaa kuvattu, joten veikkasin sen olleen ruskosuohaukka. Linturetkellä vierähti melkein kolme tuntia, mutta kyllä kannatti. Saavuttuani takaisin autolle, lähdimme jatkamaan matkaa.

Seuraavaksi suunnistimme Savitaipaleelle Viktorin rantaan. Tai niin ainakin uskoimme. Kävimme Imatralla kaupassa ja moikkaamassa ukkia ohimennen. Ajoimme vierailun jälkeen kohti Viktorin rantaa ja löysimmekin perille. Kiinnitimme ensin huomiota parkkipaikkaan, jossa oli paljon autoja ja totesimme, että taitaa tämä kohde – joka oli alkuperäinen suunnitelmamme – jäädä nyt kokonaan kokematta, kun emme mahtuneet rantaan.

Olimme jo pitkään puhuneet, että tekisi mieli käydä haukkaamassa mäkkärin hamppareita, joten ensisijaiseksi osoitteeksemme otimme Lappeenrannan mäkkärin. Vasta sen jälkeen mietimme, mihin menisimme yöksi. Mahat täynnä oli mukavampi miettiä seuraavaa kohdetta.

Löysimme matkan edetessä tulevan kohteemme. Kohteeksemme valikoitui Sianeteisen uimaranta. Sianeteisen uimaranta sijaitsee Ylämaalla, Lappeenrannasta noin 30km Vaalimaan suuntaan. Venäjän rajalle Sianeteisestä oli noin 10km. Sianeteisen uimaranta oli pieni kyläyhdistyksen ylläpitämä uimapaikka. Ranta oli aiemmin ollut yleinen uimaranta, mutta nyt pukukopin seinässä olevat tiedotteet tiesivät kertoa, että ranta on yleisessä käytössä, mutta sitä ylläpitää lähialueen kyläyhdistys. Maastokartan mukaan Sianeteinen oli valtavan syvä noin pieneksi järveksi. Syvyyttä oli kartan mukaan 54metriä.

Loppupäivä kului istuskellen laiturilla, äänikirjaa kuunnellen. Äänikirjasta sivulauseena täytynee todeta, että en vain osaa keskittyä sellaisen kuuntelemiseen. Tämä oli jo toinen kerta, kun otan ilmaiskokeilun jostakin appistä, mutta uskottava se on – ei ole minun juttu.

Sami katseli autossa televisiota minun istuskellessa laiturilla. Tänään emme enää aikoneet ajaa lainkaan, vaikka matkaa ei tälle päivälle kertynyt kuin noin 120 km. Saunaa ei tällä kertaa pystytetty, mutta itse kävin uimassa illan päätteeksi. Vesi oli huomattavasti lämpimämpää kuin Pielisessä pari päivää sitten. Yövyimme tässä ja huomenna matka jatkuu.

Puskassa

Aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan Itärajaa taas alaspäin päätyen Kotkaan. Kotkassa kävimme ihastelemassa Sapokan vesipuiston kukkaloistoa. Puistokohteen jälkeen mietimme taas, mihin menisimme. Puskaparkkikartta ja Park4Night kertoi meille paljon eri vaihtoehtoja vaan nyt piti päättää lähdemmekö Kymijoen vartta kohti Kouvolaa vai lähdemmekö jatkamaan rantaviivaa pitkin merimaisemiin. Valitsimme Kouvolan suunnan ja tietyn paikan Jaalassa.

Sapokan vesipuisto Kotkassa
Sami ja Milla

Saavuttuamme Jaalaan kohteeseen, jossa ajattelimme yöpyä ja pystyttää saunan, rupesimmekin empimään jäädäänkö sittenkään tähän. Paikan yhteydessä oli vanha veneenlaskupaikka, mutta epäilykset heräsi, mahtaako joku vielä käyttää kyseistä paikkaa veneen laskuun. Teimme kuitenkin ruoan ja jäimme miettimään, olisiko mitään kivaa paikkaa lähellä. Tutkailtuamme mahdollisuuksiamme, tulimme siihen tulokseen, että menemmekin tuttuun ja turvalliseen paikkaan Pistohiekalle. Matkaa toki Pistohiekalle tästä oli aika paljon, mutta ajattelimme sen niin, että olemme sitten kaksi yötä samassa paikassa ja syötyämme ruoan, jatkoimme matkaa.

Matka Lappeenrannan Ylämaalta suoraan Pistohiekalle olisi ollut huomattavasti suorempi, mutta näin ne suunnitelmat (aika usein) muuttuvat matkan edetessä. Emme jääneet Pistohiekalla tyypilliseen paikkaan vaan menimme hieman sivummalle. Sinne saimme pystytettyä saunan ja todella olimme kaksi yötä samassa paikassa. Loma läheni loppuaan ja lauantaina jo palasimme kotiin. Matkan varrella kävimme vielä Mikkelin Kenkäverossa, mutta siellä ei puutarha ollut vielä loistossaan näin toukokuun lopulla. Uusi reissu tehtävä sitten, kun pionit kukkivat.

Kotona odotti nurmikon leikkuuta ja muita kotitöitä. Olihan kesä tullut meidän loman aikana Heinolaankin ja rikkaruohot lähteneet hurjaan kasvuun. Lomareissu loppui tällä erää tähän ja elokuulle asti reissataan vain viikonloppuisin, koska seuraava loma on vasta silloin.

Aina matkalla jonnekin – Minne ikinä päätyykin

Tunnetko Egotripin Matkustaja -biisin?
Laulussa lauletaan, että:


Yöllä linja-autossa
Yksi väsynyt matkustaja

Huuruisesta ikkunasta katsoo,
vaihtuvat maisemat.
Laskee vastaantulijat
Pysäkit kun ohi vilahtavat
Tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla
Se oikea

Sen enempää sanojen merkitykseen tai Egotripin hittikappaleen en mene. Tämä biisi vain tuli mieleen, kun autot ja pysäkit ohi vilahtavat miettiessämme, mihin suunnistamme seuraavaksi. Lomaa oli onneksi vielä rutkasti jäljellä, elettiinhän vasta maanantaita. Maanantaiaamuna siis lähdimme Ilomantsista jatkamaan matkaa. Päätimme ajaa Kolille, kun olimme edellispäivänä nähneet kivan kuvan kivasta puskasta Kolilla. Puska näytti kuvassa sellaiselta, että sinne sai saunankin.

Ajellessamme Kolia kohti mieleen tuli viime syksyn loma, jossa tavoitteenamme oli mennä Kuusamoon ja päädyimme Norjaan. Tällä kertaa piti mennä Savitaipaleelle, mutta päädyimmekin Kolille. Ehkä elokuussa tulevaa kesälomareissua ei kannata suunnitella kovin pitkän matkan päähän, kun matkat näyttävät aina kasvavan kolminkertaisiksi suunnitellusta. Toki karavaanailun ihanuutta on juuri tämä, kun suunnitelmat voivat lennossa muuttua. Tosin, se tuo samalla myös oman haasteensa, koska yöpaikasta ei koskaan ole varmuutta, onko tilaa, onko liian pientä tietä vai kenties liian lähellä asutusta. Toki teknologian avulla, kuten google mapsin satelliittiominaisuutta hyödyntämällä pääsee jonkinlaiseen käsitykseen kohteesta. Ilman liikkuvaa kaksiota emme olisi nähneet Suomea niin paljon.

Saavuimme Kolille, aurinko paistoi ja lämpötila oli yli 20 asteen. Oli hienoa päästä katselemaan maisemia näin kauniilla kelillä. Viimeksi Kolilla käydessämme oli sumua ja sadetta ilmassa. Olihan silloin lokakuu.

Päästyämme autosta ulos huomasimme ihmisten kävelevän rappusia ylös ja alas – siis maisemahissi mitä ilmeisemmin oli pois käytöstä. Tuskan hiki valui jo siitä ajatuksesta, että vaaran päälle piti kävellä.

Lähdimme kiipeämään portaita ylös. Muutaman pysähdystä joutui tekemään, että sai hieman hengitystä tasattua. Oli kunto päässyt lumettoman talven aikana heikentymään PALJON.
Pääsimme Kolikeskukseen ja jatkoimme edelleen rappusten kiipeämistä päästäksemme Ukko-Kolille. Kolilla oli mitä ilmeisemmin ollut talvella myös lunta, koska sitä oli nytkin vielä varjopaikoissa. Ukko-Kolilta avautuivat kauniit maisemat.

Lomalaiset

Laskeuduimme huipulta alas niitä samoja portaita, joita äsken kävelimme ylös. Alaspäin oli huomattavasti helpompaa mennä. Lähdimme kohti puskaa, johon olimme suunnitelleet ajavamme. Paikka tosiaan oli kaunis ja täydellinen saunan pystyttämiselle. Tähän paikkaan ei kyllä olisi muita meidän lisäksemme mahtunut, joten oli onni, että paikka oli tyhjä. Aloitimme saunan kasaamisen lähes heti saavuttuamme kohteeseen. Saunan lämmetessä paistelin lettuja, joita söimme saunomisen jälkeen kera mansikkahillon ja kermavaahdon.

Puskaparkissa Kolilla

Saunan yhteydessä tuli pulahdettua myös Pielisessä uimassa. Vesi oli jonkin verran kylmempää, kuin viikonloppuna mökillä.
Lettujen ja kahvin jälkeen kannoimme penkit rannalle, otimme lasit viiniä ja nautimme olostamme ilta-auringossa.

Auringon laskiessa

Tiistaina taas matka jatkui. Tällä kertaa pääsimme jo lähtemään kohti etelää, vaikka mielessä kävi jo Kuopio, länsirannikko ja mitä lie. Päätimme kuitenkin nyt toteuttaa alkuperäisen suunnitelmamme ja lähdimme ajamaan Itä-Suomeen. Välietappeja emme olleet suunnitelleet, mutta matkan varrella poikkesimme valokuvailemassa upeaa kirkkoa Kerimäellä, josta matka jatkui vielä kohti Savonlinnaa. Valitettavasti Olavinlinna oli suljettu, joten tyydyimme katselmaan kauniita maisemia Olavinlinnan ympäristössä.

Kerimäen kirkko
Olavinlinna

Savonlinnasta lähdimme ajelemaan kohti Punkaharjun maisemia. Etsimme Punkaharjulta puskaparkkia, mutta päädyimme kuitenkin jatkamaan matkaa pidemmälle ja aina vaan pidemmälle. Nyt saavuimme vihdoin kohti sitä suunniteltua itärajaa. Ajoimme parkkiin Parikkalaan Siikalahden Lintujärvelle. Tämä paikka oli lintubongarin unelma. Tilasin aamuksi herätyksen, jotta pääsen oikeaan aikaan lintuapajille.