Yhden yön reissu

Kevään saapumista odotellessa oli pakko päästä edes pienelle puskareissulle. Tänä talvena lunta ja pakkasta on riittänyt, joten kevät saisi jo saapua. Onneksi kelit ovat olleet jo lämpimämpiä ja lumet sulavat kohisten. Kaikki kuitenkin tuntuu tapahtuvan aivan liian hitaasti. Päätimme lumitilanteesta huolimatta suunnata yhden yön reissulle johonkin.

Aloitimme jo viikolla katselemaan, mihin sitä voisi lähteä. Kävimme henkilöautolla katselemassa lähiseutujen puskia, josko johonkin pääsisi. Kiertelimme pitkin pitäjiä varmaan 100 kilometriä etsien mukavaa puskaa lyhyen matkan päästä, koska olimme reissussa vain yhden yön. Suureksi pettymykseksemme edes tietä Ketturiutalle ei ollut aurattu, joten mahdollisuutemme päästä mihinkään muaallekaan olivat minimaaliset. Ketturiutta on kuitenkin suosittu retkeilyaluekohde sulan maan aikaan, joten tämä antoi suuntaa siitä, että tuskin muuallekaan pääsisimme. Siinä ajellessamme pohdimme, että olisi helppoa lainata mökkipihoja, jotka eivät lainkaan ole talvikäytössä, mutta mistä sitäkään lähteä selvittelemään.

Kävimme samaisella ilta-ajelulla tutustumassa Vidnäsin kartanon alueelle tulevaan leirintäalueeseen. Vidnäsin kartanolla on aikanaan kuvattu myös Uuno-elokuvia. Otimme seuraavana päivänä yhteyttä alueen uusiin omistajiin selvittääksemme, millaisella aikataululla leirintäalue on avautumassa. Saimme vastaukseksi, että toukokuun aikana pitäisi kaupungilta tulla viimeiset luvat ja toiminta voisi alkaa. Täytynee ehkä joskus käydä tutustumassa tähänkin paikkaan, kunhan saavat paikan auki.

Loppuviikkoa kohden Samilla tuli mieleen, että eräällä frisbeekaverillamme on mökkejä vuokrattavana. Mietimme, olisikohan hänellä paikkaa, johon pääsisimme autolla talvisaikaan. Jukolan lomamökit sijaitsivat vain noin 20 km päästä kotoa, joten se olisi varsin oivallinen paikka yhden yön retkeen.

Lauantai aamupäivällä lähdimme ajelemaan kohti Jukolaa ja matkan varrella poikkesimme hoitamassa pari muuta asiaa. Noin puolen päivän tienoilla saavuimme kohteeseen ja kiertelimme katselemassa, mihin auton parkkeeraisimme. Lumen peittämällä alueella ei montaa vaihoehtoa ollut, joten jätimme sen navetan eteen. Asettelimme kaikki paikalleen kiiloja myöten ja seuraavana aikomuksenamme oli syödä ruoka.

Olin pakannut mukaan valmiit ruoat, jotka piti vain lämmittää, joten ruokaa oli nopeasti saatavilla. Tai niinhän sitä luulisi, sillä ennen ruoan lämmitystä tuli mieleen, että viime reissun jälkeen siivosimme auton totaalisesti kaasupulloja myöden. Tämän seurauksena meillä ei ollutkaan kuin yksi lähes tyhjä kaasupullo mukana. Pohdimme hetken, että otammeko riskin, että kaasu loppuu yöllä eikä meillä ei ole vaihtopulloa vai lähdemmekö hakemaan sen kotoa… Tätä ei kauaa tarvinnut miettiä, koska vaihtoehto yökaasusta ei kuulostanut lainkaan hyvältä. Otimme kiilat ja suojapeitteet pois ja lähdimme käymään kotona hakemassa toisen kaasupullon. Onneksemme emme olleet satojen kilometrien päässä kotoa vaan ihan melkein naapurissa.

Kävimme hakemassa kaasupullon kotoa ja suuntasimme uudestaan Jukolaan. Nyt meillä oli siellä jo valmiiksi tiedossa paikka, johon asetuimme ja pystyimme jatkamaan siitä, mihin jäimme. Kun auto oli aseteltu paikalleen, söimme ja menimme päiväunille. Päiväunien jälkeen, kahvit juotuamme lähdimme hakemaan puita ja kantamaan vettä saunaan, sillä meille oli tarjottu mahdolllisuus lämmittää myös sauna. Tämä oli parempi kuin hyvä uutinen, koska saunominen on ehdottomasti paras tapa irtautua arjen kiireistä.

Haimme puita puuvarastosta, jota lumihanki ympäröi vahvasti. Polviin asti olevassa lumessa rämpiminen puita kantaen saattoi olla varsin hauska näky, mutta onneksi kukaan ei ollut näkemässä. Vettä saunaan haettiin jo valmiiksi tehdystä avannosta. Avannon reunoista näki mukavasti, kuinka paksu jääkerros olikaan. Saunan lämmetessä tutustuimme navettaan, jonka alaosa oli nimetty suksibaariksi. Suksibaarissa oli myös kuvaukseen tarkoitettu kehys, jonka avulla saisi upeita kuvia pellon laidalta. Tottakai otimme itsekin kuvat meistä siinä.

Suksibaari
Kuvausnurkka

Koko lauantaipäivä oli ollut kovin harmaa ja iltaa kohden nousi vielä kova lumimyräkkä. Se oli onneksi nopeasti ohi, koska aamulla herätessämme taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Vietimme päivän vielä Jukolan mailla nauttien vapaapäivästä ja auringosta. Otin myös muutamia valokuvia. Täytyy itsekin pitää mielessä tämä paikka, josko joskus juhlapaikkoja mietitään.

Saunaan menossa

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Talvilomalla Helmikuussa 2021

Loma alkoi perjantaina 12.2.2021 työpäivän jälkeen. Lomaa oli odotettu kauan, kuten aina, kun lomaa odottaa vaikka edellisestä lomasta olisi lyhyempikin aika. Tällä kertaa siitä oli noin kuusi kuukautta, eli oikeasti kauan, kun lomalla viimeksi olimme. Edellisellä lomalla kävimme Norjassa ihastelemassa maisemia. Tämä talvi on ollut oikea talvi ja pakkasta on riittänyt, joten kaksion reissut ovat olleet muutenkin kovin vähäisiä.

Milla ja Väinö (Kuva: Henna Mero)

Veimme loman ajaksi Millan hoitoon, jotta koiran autossa tarkenemisesta ei tarvitsisi huolehtia. Lisäksi Millalle teki oikein hyvää päästä juoksemaan parhaan kaverinsa, Väinön, kanssa. Milla jäi lauantaina mielellään hoitoon ja me lähdimme kohti Mikkeliä. Mikkelissä on Samin vanhempien mökki, josta loma oli tarkoitus aloittaa. Mökillä oli odotettavissa ohjelmaa lämmittämisen ja lumien kolailun parissa. Kaikkeen tähän valmistutuneena mökille saapuminen antoi kauan odotetun lomafiiliksen.

Ajaessamme mökille alkoi aurinko kivasti pilkistelemään pilvien raosta. Ilma oli varsin keväinen ja tällaista keliä oli luvattu koko viikolle. Tai ainakin vielä lauantaina niin luulin.

Mökille saapuessamme meitä kohtasi ensimmäinen vastoinkäyminen. Mökin parkkipaikalle vievää tietä ei ollut hetkeen aurattu. Kävimme kävellen katsomassa, saadaanko auto parkkiin asti. Onnistuihan se.

Pakkasimme autosta mökille vietävät tavarat mukaan ja lähdimme tallustamaan jäätä pitkin mökille. Ensitöiksemme yritimme sytyttää takkaan tulia ja lopputuloksena oli mökki täynnä savua. Onneksi ulkona riitti hommaa eikä sisällä savussa tarvinnut istuskella.

Pikkuhiljaa saimme pihalta lumia luotua, savun sisältä hälvenemään ja vedet saunaan kannettua. Ruokailu piti vielä toteuttaa toppatakki päällä, mutta hiljalleen mökin lämpötila kohosi ja sisällä alkoi tarkenemaan ilman toppavaatteita. Jatkoimme vielä hetken pihalla hommia ennen saunaan menoa.

Illan hämärtyessä taivas näytti parastaan ja järven ylle nousi sakea sumu. Saunomisen ja syömisen jälkeen alkoi väsy painamaan ja menimme hyvissä ajoin nukkumaan.

Jäätien tekoa illan hämärtyessä
Illan sumu nousi ylle

Sunnuntaiaamuna poikkeuksellisesti heräsin jo ennen Samia kuuden aikaan ja keittelin meille aamukahvit. Ihmeellistä, miten reissussa aamupalaleipäkin maistui erityisen hyvältä. Hyvin nopeasti herättyäni myös Sami nousi ylös. Ennen kuin päivä kirkastui, täytin ystävänpäivän kunniaksi tekemäni täytekakun. Pian lähdimme ulkoilemaan, Sami pilkkien ja itse otin sukset alle siinä toivossa, että hangessa hiihtäminen onnistuisi. No eihän siitä mitään tullut, se hiihtoreissu jäi kovin lyhyeksi.

Ystävänpäiväkakku
Pilkillä

Olimme vielä toisen yön mökillä ja maanantaiaamuna veimme auton huoltoon ja autohuollon jälkeen varsinainen talvilomareissu alkoi. Yksi ja oikeastaan ainoa toiveeni lomalle oli, että pääsisin luistelemaan retkiluistimilla auratuille radoille. Niitä kuitenkin Itä-Suomessa päin oli useita. Ajoimme ensimmäisenä Juvan ABC:lle tankkaamaan vettä säiliöön ja etsimään sen jälkeen mukavaa puskaparkkia, johon mennä yöksi.

Vastoinkäymiset jatkuivat Juvalla. Huomasimme, että kaksion vesisäiliöön oli jäänyt pieni määrä vettä ja se oli jäätynyt. Luonnollisesti tietenkin vesipumppu oli jäätynyt kiinni tähän pieneen vesimäärään. Laitoimme hieman vettä säiliöön siinä toivossa, että liikkuva vesi liuottaisi jään. Totesimme myös, ettei auta muu, kuin etsiä leirintäalue, johon mennä yöksi. Luistelusuunnitelmat unohtuivat tässä hötäkässä ja ajoimme Joroisille SFC Jokirantaan. Jokiranta toimii talvella omatoimialueena. Omatoimialueen haittapuolena on se, ettei siellä välttämättä ole aurattuja paikkoja. Löysimme kuitenkin yhden tyhjän, auratun paikan ja asetuimme siihen.

Laitoimme autoon hyvät lämmöt ja pienellä puhaltimella ilman kiertämään vielä takaosaankin, jossa säiliö sijaitsi. Vietimme illan mukavasti lämpimässä autossa Jokirannassa. Jälleen illan aikana taivas näytti parhaat puolensa ja lumisateen jälkeen taivas muuttui kauniin punaiseksi.

SFC Jokiranta

Tiistai oli toivoa täynnä, että säiliö olisi sulanut. Harmiksemme mitään ei ollut tapahtunut. Hyvänä puolena tästäkin – saimme nukkua yön miellyttävän lämpimässä autossa. Aamun valjettua keskityimme seuraavan kohteen etsimiseen. Tavoitteena oli vihdoin päästä luistelemaan, joten etsimme paikkaa retkiluisteluradan läheisyydestä.

Rinssi-Everstin matkaparkki

Löysimme itsemme aamupäivän aikana Rantasalmelta Rinssi-Everstin matkaparkista. Rinssi-Everstin matkaparkki oli mukava, ympäristöstä löytyi paljon talviurheilumahdollisuuksia, kuten hiihtoladut ja retkiluistelurata. Tutustuessamme ympäristöön, huomasimme, että alueella on paljon myös kesäaktiviteetteja, kuten uimaranta ja frisbeegolfrata. Olin intoa täynnä päästessäni luistelemaan – siihen asti, kunnes menin radalle luistimet jalassa. Rata ei ollutkaan oletetussa kunnossa ja mitä ilmeisimmin vasta samana päivänä ajettu. Jään pinta oli pehmeää ja luistimet upposivat kohvaan. Tämän todettuani motivaatio talviurheilua kohtaan katosi hetkellisesti.

Kävellessäni pois jäältä, huomasin, että hiihtoladut olivat vasta-ajetut. Päätin vielä yrittää ja vaihtaa luistelumonot hiihtomonoihin ja suunnata ladulle. Ladut olivat mahtavat ja iskemättömät. Hiihtäjän kunnossa ei kuitenkaan ollut kehumista, koska vastoinkäymiset senkun jatkuivat, sillä hiihtäessäni varpaat kramppasivat jatkuvasti. Kramppaamisen vuoksi hiihto jäi pariin kilometriin, unohtamatta komeaa kaatumistani täysin naama edellä latuun. Päätin palata autoon ja sukeltaa peiton alle äänikirjan pariin. Se sentään onnistui ja sen päivän vastoinkäymiset oli kärsitty. Kuunnellessani äänikirjaa pystyin rentoutumaan ja kääntämään ajatukset jo seuraavaan päivään, jonka toivoin olevan tätä päivää parempi.

Keskiviikkoaamuna herättyämme taivas oli kauniin sininen auringon paistaessa. Lämpötila oli kuitenkin laskenut -24 asteeseen, joten odotettavissa oli sisällä oloa tai ulkoilua erittäin kirpakassa pakkasessa. Haaveena oli vielä siirtyä seuraavaan kohteeseen. Viimeinen niitti kuitenkin oli se, kun kirpakan pakkasen vuoksi myös viemäri jäätyi ja tiskialtaaseen kaadettu neste, kuten astioiden huuhteluun käytetty vesi, jäi altaaseen. Nyt ei ollut enää mitään tehtävissä putkien sulatuksen suhteen ja päätimme lähteä kotiin. Lomareissu jäi varsin lyhyeksi tällä erää. Tulimme lopputuolokseen, että Liikkuva kaksio on kolmen vuodenajan auto. Rantasalmesta jäi kaikesta huolimatta varsin mukava tunnelma ja uskomme palaavamme tähän matkaparkkiin kesällä uudestaan.

Loma loppuviikkoa kohden muuttui kuitenkin vastoinkäymisten kautta voittoon, koska sain uuden työpaikan toiselta alalta, josta olin haaveillut jo jonkin aikaa. Loppupeleissä siis loma meni varsin mukavissa tunnelmissa ja alkuviikon vastoinkäymiset olivat historiaa. Uusi työ tietää lyhyempiä retkiä kaksiolla lähitulevaisuudessa, mutta olen erittäin onnellinen tästä loman lopputuloksesta. Loppuviikko menikin autokaupoilla ja keskittyessä uusiin tuuliin.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Vuosi 2021

Vuosi 2021 on jo ohi ja nyt eletään vuotta 2022. Vuonna 2021 otin oman domainin ja loin sivuston liikkuvakaksio.com. Sivuston käyttö oli kuitenkin vain vuodeksi kerrallaan ja valitettavasti jouduimme vuoden 2021 lopulla luopumaan Liikkuvasta kaksiostamme. Ajattelin kuitenkin julkaista vuoden 2021 kirjoittamani blogit myös tänne palveluun, jotta kaikki olisivat uudessa paikassa.

Vaikka liikkuvan kaksion tarina päättyi loppuvuonna, se ei tarkoita, että reissailu päättyisi. Se vain muuttaa muotoaan. Vuosi 2022 on vasta alussa, mutta liikkuvan kaksion korvaaja on jo löytynyt… Siitä sitten kevään edetessä lisää.. Tässä nyt kuitenkin järjetsyksessään vuoden 2021 ensimmäinen kirjoitus.

Uusi vuosi – uudet kujeet

Takana koronavuosi 2020 ja nyt katseet on kohdistettu vuoteen 2021. Koronavuodella oli vaikutuksensa matkailuun ja lomien viettoon, mutta Liikkuva kaksio liikkui puskasta toiseen koronasta huolimatta. Puskissa turvaväleistä ei tarvinnut huolehtia, kun monesti hakeudumme hyvin syrjäisiin paikkoihin. Reissasimme kuluneen vuoden aikana Samin kanssa keskenämme tai korkeintaan muutaman autokunnan porukoissa. Tämä ei siis juuri ”tavallisesta” vuodesta poikennut.

Lumista uutta vuotta lähdettiin viettämään tuttuun paikkaan Myllykoskelle, Jaalaan. Talvisaikaan kyseinen paikka on suuressa suosiossamme, koska siellä on iso kota, joka mahdollistaa yhteisen ajan vieton tulen loimottaessa grillissä. Toiveenamme oli lisäksi mennä pakoon räiskettä ja pauketta. Uuden vuoden vietossa meitä oli kolme autokuntaa eli yhteensä kuusi henkilöä. Uuden vuoden viettoon kuului lähinnä makkaran paistoa ja hieman kuohuvaa juomaa. Vuoden vaihdetta meistä kuitenkaan ei kukaan nähnyt, kun illan torkut painuivat pehkuihin hyvissä ajoin ennen puolta yötä.

Uuden vuoden aamuun heräsimme virkeinä. Hitaan aamiaisen jälkeen siirryimme raikkaaseen ulkoilmaan ja hetken kuluttua laittamaan jo ensimmäisiä tulia kodalle. Itse lähdin kuvailemaan kaunista maisemaa. Kylmässä, lumisessa kelissä kuvaaminen oli osaltaan hieman haastavaa, kun maahan mennessä polvet kastuivat ja kuvia ottaessa sormet paleltuivat. Maisemakuvista kuitenkin tuli kuin tauluja. Valokuvailun jälkeen kokoonnuimme kodalla kaikki ja toimme kukin jotain kahvipöytään.

Kahvien jälkeen menimme kukin hetkeksi omiin autoihimme ja sovimme, että lounastamme kodalla yhdessä. Kukin toi omista varastoistaan tarjoiluja ja loppuenlopuksi ruokapöytä notkui erilaisia kaloja, salaatteja, makkaroita, pizzarullia ja muita ihania herkkuja.

Näin uusi vuosi käynnistettiin puskakavereiden kanssa. Olimme vielä Myllykoskella yhden yön, mutta seuraavaksi päiväksi oli ennustettu runsaita lumisateita, joten emme jääneet koettamaan onneamme, pääsemmekö pois lumisateen alettua. Oli viisas päätös lähteä jo 2.1. kotia kohti, kun seuraavan vuorokauden aikana käytännössä satoi tähän astisen talven kokonaislumimäärä. Lunta on paikoin jo 50cm. Katsotaan, milloin seuraavan kerran pääsemme puskailemaan vai täytyneekö talven aikana lähteä kokeilemaan joitakin leirintäalueita tai matkaparkkeja, joissa on talvikunnossapito.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

14.11.2020 Vuoden harmain päivä – vai oliko sittenkään..?

Vuoden harmainta päivää vietetään 14.11. Oikeastaan en edes tiedä, mistä ko. päivän teema on saanut alkunsa, mutta tosissaan tuo päivä oli ainakin tänä vuonna varsin harmaa. Puolestaan perjantai 13. päivä ei lainkaan ollut maineensa veroinen.

Kolmen viikon tauon jälkeen kaksio starttasi nokan kohti Jaalaa. Jaalassa meitä jo odotti tutut eläkeläiset ja hetkeä myöhemmin seuraamme liittyi muitakin ”puskajengiläisiä.” Viikonlopun teemana oli puskamiitti tutun porukan kesken. Tällä kertaa vietimme sen Jaalassa. Perjantaina meitä oli neljä autokuntaa istumassa iltaa kodalla ja lauantaina seuraamme liittyi vielä pari autokuntaa lisää.

Perjantai-iltaan mahtui kaikenlaista tunnelmaa. Muun muassa tanssittiin tiputanssin tahtiin ja toisinaan kuvittelimme olevamme vähintäänkin Popedan tai Dingon kaltaisia esiintyjiä. Samia muistettiin syntymäpäivälaululla muutamaan kertaan, olihan hän aiemmin tällä viikolla täyttänyt vuosia. Ja välillä valssin tahtiin tallattiin crocsit jalassa kodan betonilattialla. Kaikesta tästä ei ole videomateriaalia ja ehkä jopa parmpi niin. Näin kului mukavasti perjantai-ilta.

Kodalla oli tunnelmaa

Lauantaiaamuna heräilimme vuoden harmaimpaan päivään ja sitä se toden totta oli. Kävin Millan kanssa pitkällä metsälenkillä aamupäivällä ja lenkin jälkeen muutkin olivat tulleet ulkoilemaan. Päätimme juoda kahvit porukalla. Tarjolla oli daim-kakkua Samin (viikolla olleen) syntymäpäivän kunniaksi ja lisäksi kukin toi kätköistään mitä ikinä löysivätkään. Ja taas Samille laulettiin.

Kahvihetki

Ulkoilun ja kahvittelun jälkeen piti hetkeksi mennä autoon sisälle lämmittelemään, kun olimme jo edellisiltana käyttäneet kaikki mukana tuomamme puut. Sisälle mennessä söimme hieman ja nukuimme päiväunet. Peiton alle kömmittyämme, ei sieltä millään olisi halunnut tulla pois. Pakkohan se kuitenkin oli. Iltapäivällä siirryimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan ravintola Vanha Keloon, johon Kari oli järjestänyt meille ruokailun ja yhteisen illanvieton.

Kuinka sitä osasi valita aina oikean auton..

Asetuttuamme komeaan riviin Kelon matkaparkkiin, siirryimme sisätiloihin ottamaan vuoden harmaimman päivän kunniaksi harmaata juomaa.

Illalla arvottiin lotossa suuria summia, joten olihan meidän tehtävä porukkalotto. Setelin kuvat silmissä valitsimme voittonumeroita. Katsotaan suosiko onni meitä, kun kupongit saadaan tarkastettua. Hetken kuluttua oli ruuan aika. Ruoaksi meillä oli erittäin herkullista pihviä lisukkeineen.

Koska mukanamme oli eläkeläisiä niin pitihän meidän osallistua bingoon. Eläkeläisten sijaan bingorivi toisensa jälkeen kuitenkin löytyi omasta lapustani ja loppuen lopuksi ensimmäisen ruudukon voitoista 4/5 osui minulle. Palkinnoksi oli luumuja, saippuaa, sipsejä ja nenäliinoja. Vain vessapaperirulla jäi saamatta. Seuraavilla kierroksilla bingo-onni siirtyi muiden lappuihin.

Voittajan on helppo hymyillä

Bingon jälkeen myöhemmin illalla oli karaoken vuoro. Karaoken laulajina meitä oli monenlaisia, mutta ääntä ainakin lähti. Karaoke alkoi syntymäpäivälaululla, joka muodostui viikonloppumme ohjaavaksi teemaksi. Loppuen lopuksi en edes tiedä, kuinka monet synttärilaulut Sami sai kuulla. Kovasti jo mietimme, kuka saakaan kunnian olla seuraavan miittimme synttärisankari. Ja eikai sillä niin väliä, vaikka hänellä synttärit eivät silloin olisikaan.

Karaokessa piti tietenkin myös laulaa teemaan sopien ”Karavaanari on kaikkien kaveri.” Siihen oli hyvä päättää ilta omalta osaltamme. Lähdimme nukkumaan noin klo 22, kun muut vielä jatkoivat puolille öin.

Sunnuntaiaamun aamupalaksi söimme eiliset Daim-kakun jämät ja katsoimme ruudusta Vain elämää. Kävimme vielä porukalla kahvilla Kelossa ja sen jälkeen suuntasimme kukin omille teilleen. Oli valtavan hauska viikonloppu, seuraavaa mittiä odotellessa.

Aamupala tv:n äärellä
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Saimaan saaressa

… pikkuinen torppa..

Helpottaakseni korvamatoasi tarjoan tässä linkin suoraan kyseiseen lauluun, jotta voit kuunnella sen.. 🙂

Ja sitten asiaan…

Starttasimme kaksion lokakuisena perjantaina vasta alkuillan puolella. Isännän työpäivä venähti pidemmäksi, joten matkaan lähtö viivästyi. Suuntasimme ensimmäiseksi yöksi tuttuun ja turvalliseen paikkaan Pistohiekalle. Tällä kertaa emme aikoneet jäädä Pistikselle viikonlopun viettoon vaan yövyimme yhden yön siellä ja aamulla jo heti auringon noustessa jatkoimme matkaa kohti uusia maisemia.

Lauantaiaamu oli hyvällä tavalla syksyinen. Ilma oli raikas ja taivaalla kevyttä pilviharsoa. Tienpielet olivat hieman jäisiä, tie onneksi sula. Ajelimme Puumalan kauniissa maisemissa kohti Kyläniemeä.

Aamun sarastaessa

Matkakohteena oli Rastinniemi, eräs virkistysalue Saimaalla. Erikoisen tästä reissusta teki se, että Rastinniemi oli Saimaan saaressa (taas se biisi), jonne mentiin lossilla. Saareen matkustamisesta tuli mieleeni ajat järvipelastustoiminnassa, joka oli iso osa arkeamme noin 10 vuotta sitten. Nyt rantapaikoille meitä kuljettaa veneen sijaan auto.

Lossilla

Saavuimme Rastinniemeen, jossa meitä jo odotti Kari ja Marjaana koirinensa, ”Me3”. Lähdimme tutustumaan alueeseen. Rantaa riitti silmänkantamattomiin. Aamuauringossa veden yllä leijaileva sumupilvi teki maiseman valokuvanomaiseksi. Tuuli kuitenkin oli melko kova, joten todellisuus iski vasten kasvoja – kirjaimellisesti.
Pikkuhiljaa ulkoillessa alkoi nälkä kurnimaan vatsassa ja oli mentävä ruoan laittoon. Ruuaksi tein mitä-kaapista-löytyy risottoa. Ruoka oli ainakin sävyiltään varsin syksyinen.

Ruoan jälkeen päiväunet tekivät terää ja päiväunien jälkeen lähdimme alueen nuotiopaikalle kahville. Sami otti metallinpaljastimen mukaan ja siivosi rantaa folion palasista ja tölkkiklipsuista. Tavoitteena toki oli löytää myös ”aarteita,” mutta toisin kävi. Muut porukastamme lähtivät suppismetsään. Sienestäjien saalis oli valtaisa metsästä palatessa! Ulkoilun päätteeksi oli aika laittaa grilliin tulet ja paistaa makkarat.

Ilta alkoi hämärtyä ja siirryimme sisätiloihin lautapelien pariin loppuillaksi.

Tämä oli se yö, kun kelloja siirretään taakse päin, joten se tarkoitti aikaista aamuherätystä. Nukuimme kuitenkin liki seitsemään ”uutta aikaa,” joten kunnon yöunien jälkeen oli mukava lähteä taas ulkoilemaan. Veden yllä leijaili jälleen sumupilvi, jota ei voinut muuta kuin tuijottaa. Sumuisessa kelissä on jotain taikaa, olen sen aiemminkin todennut. Se lumoaa täysin ja ajantaju hukkuu. Tunnetta ei sanoin voi kuvailla, mutta kuvat puhukoot puolestaan.

Aamun tunnelmaa

Aamun ulkoilun jälkeen lähdimme kohti Mikkeliä, josta poimimme matkaamme yhden nojatuolin kotiin mennessä. Taianomainen näky sumun keskellä jatkui vielä koko ajomatkan Mikkeliin. Kotiin saavuimme iltapäivän puolella.

Pistohiekan silloilla
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Porvooseen(ko?)

Kesän aikana reissaaminen on ollut hieman vähäisempää, mutta näin syksyn tullen alkaa meidän puskailukausi. Tällä kertaa lähdimme Lahden kautta kohti Porvoota. Kävimme siis Samin tyttären luona Lahdessa kahvilla ja moikkaamassa pikku-Bellaa. Lahdesta tarkoituksena oli jatkaa matkaa kohti Köttbodan uimarantaa, Porvoon kupeeseen.

Bella papan sylissä

Poikkesimme kuitenkin suunnitelmastamme ja menimmekin Lahdesta Myrskylään eräälle mökille illaksi. Jäimme mökin pihaan yöksi ja aamupäivällä jatkoimme matkaa kohti Porvoota.

Aamulenkki koiran kanssa oli mukava raikkaassa, aurinkoisessa kelissä. Yöllä oli mennyt keli pakkaselle ja pellot olivat kauniissa kuurassa. Aamun lämpötila taisi olla pari astetta plussan puolella. Kävin myös pellonlaidalla kuvailemassa auringonnousua, mutta crocs-kengät eivät olleet paras mahdollinen jalkine pellolla kävellessä. Onneksi maa oli hieman kohmeessa.

Ajelimme Porvooseeen ihastellen kauniita maalaismaisemia. Pian pääsisimme tekemään ruokaa ja päiväunille. Koska päiväunethan ovat vapaapäivän kohokohta. Ajellessamme kohteeseen horisontissa varjosti erittäin tumma pilvi.

Veikkasimme, että kohta sataa…

Pääsimme rannalle ja katselimme hieman ympäristöä vielä kun aurinko paistoi. Sadepilvi varjosti edelleen horisontissa, mutta ei satanut vielä. Paikka, johon pysäköimme oli tarkoitettu koiran kanssa liikkuville, alueella oli nimittäin koirien uimaranta. Luulen, että kesällä tämä on erittäin suosittu kohde koiranomistajien keskuudessa.

Köttbodan koirauimaranta

Ulkoiluhetken jälkeen rupesimme ruoanlaittoon. Ruokana oli kanaa ja riisiä sekä salaattia. Ruokailun jälkeen koitti se hetki, kun sai kömpiä peiton alle ja nukkua vaikka koko päivän. Parin tunnin unet tuli nukuttua ja sen aikana tummana varjostanut pilvi oli aiheuttanut kaatosateen. Sadetta kesti käytännössä koko illan, pieniä taukoja lukuunottamatta.

Sateen tauotessa oli aina käytävä hieman ulkoilemassa. Iltaa kohden sade ei enää hellittänytkään. Ilta meni mukavasti piirrellen ja televisiota katsellen. Sadetta kesti koko yön ja sunnuntaina aamulla herätessämme näytti huolestuttavasti siltä, että päästäänkö lainkaan liikkeelle, kun yöllinen sade oli muodostanut isoja lammikoita metsäalustalle, josta meidän piti ajaa pois. Pääsimme kuitenkin liikkeelle ja lähdimme jo aamusta ennen klo 9 kotia kohti, kun sade ei vieläkään näyttänyt hellittävän. Heinolassa sitten paistoikin aurinko.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Vielä on lomaa jäljellä

Kaksi viikkoa reissattuamme Samin oli aika palata työn pariin. Itselläni lomaa oli vielä viikko jäljellä. Lomaanhan kuuluu aina pakolliset kotityöt, joita ajattelin hoitaa. Matot oli pesemättä, nurmikko leikkaamatta ja piha täynnä puista pudonneita omenoita. En ole mikään innokas siivooja, joten matot ovat edelleen pesemättä. Omenat tuli kyllä kerättyä ja nurmikko leikattua. Kotitöitä sisälläkin sain hieman tehtyä.

Keskiviikkoaamuna lähdin kaverini kanssa reissuun. Suunnittelimme sellaisen toteuttamista jo keväällä, mutta koronan vuoksi se jäi suunnitteluasteelle. Nyt saimme sen toteutettua. Reissaaminen naisten kesken poikkesi hieman tuosta isännän kanssa reissaamisesta, mutta varsin positiivisella tavalla.

Ajoimme Heinolasta Kimolan kautta Repovedelle ja tietenkin matkan varrella poikkesimme katsomassa Kimolan kanavaa, joka oli avattu vastikään myös huvivenekäyttöön. Kimolan kanava oli hienon näköinen ja korkeusero kanavassa oli valtava. Olisiko se ollut 12 metriä.. Odottelimme hetken, josko kanavaan saapuisi joku sulutukseen, mutta valitettavasti kohdallemme ei osunut sulutusta. Matka jatkui Repoveden suuntaan.

Saavuttuamme Repovedelle kävelimme Ketunlenkin, joka on noin 4km pitkä. Viime kerralla kyseistä lenkkiä kävellessäni narulossi, joka lenkkiin kuuluu oli suljettu. Tällä kertaa pääsimme lossilla ylittämään vesistön. Yllätyimme odotellessamme vuoroa lossille, miten paljon näin arkipäivänäkin Repovedellä oli porukkaa. Lossin laiturilla jouduimme oikein jonottamaan ja meidän jälkeemmekin tuli jatkuvasti uusia ihmisiä.

Hikisen lenkin jälkeen teki mieli pulahtaa uimaan, joten etsimme kivalta vaikuttavan uimarannan, johon mennä. Googlen avulla löytyi hieno uimaranta, nimeltään Jokelan särkkien uimaranta. Kastelimme hieman varpaita ja totesimme, että taitaakin uimiset tältä erää jäädä. Vesi oli sen verran kylmää.

Palasimme autoon takaisin ja rupesimme tekemään ruokaa. Ruoaksi oli jo kotona valmiiksi Omnia-vuokaan tehty lasagne. Lämmitimme ruoan ja ruoan jälkeen mietimme, mihin suuntaan lähteä seuraavaksi. Pitihän meidän etsiä yöpaikka. Yöpaikaksi valikoitui tuttu paikka Jaalassa, jossa olemme joskus Saminkin kanssa olleet.

Aamulla herättyämme ja syötyämme aamiaiseksi uunituoreita sämpylöitä lähdimme taas liikenteeseen. Suuntasimme Heisanharjun virkistysalueelle tutustumaan paikkaan. Parkkitilaa alueella oli kohtalaisen hyvin (ajatellen tulevia reissujamme), mutta laavuja tai tulipaikkoja ei parkkiksen läheisyydessä ollut. Metsäpolkua ja harjuja kävellessämme vastaan kuitenkin tuli hienot laavut ja tulipaikat. Tämä voisi siis olla oivallinen retkeilypaikka noin muuten.

Ennen kuin lähdimme Heisanharjulta jatkamaan matkaa, paistoimme lettuja, tietenkin kera kermavaahdon ja mansikkahillon. Eihän se ole retki eikä mitään ilman lettuja.

Heisanharjulta lähdimme kotia kohti hiljakseen, mutta poikkesimme vielä matkan varrella Hiidenvuorella. Kunto loppui portaita kiivetessä, mutta näkymä Hiidenvuoren huipulta oli kaunis. Tämän jälkeen ajoimme Vuolenkosken kautta kotia kohti.

Reissu oli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut ja hieman erilainen kuin tavallisesti. Oli kiva käydä ulkoilemassa oikein kunnolla. Säät suosi ja seura oli mukavaa. Millakin oli aivan rättiväsynyt kotia saavuttuamme. Täytynee lähteä joskus toistekin naisten kesken reissuun.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Lomaviikko Suomen puolella

Suunnaksi Rovaniemi, hieman olosuhteiden pakosta. Ajoimme Rovaniemelle sateisessa ja harmaassa kelissä, joten sinänsä ei haitannut pitkä siirtymä ilman välipysähdyksiä. Meidän tuurillamme liike, josta matkailuauton vesipumppuja sai, meni kiinni klo 14.00, joten ajoimme lähes yhdeltä istumalta Rovaniemelle. Olimme perillä puoli tuntia ennen liikkeen sulkemisajankohtaa. Hyvä niin.

Saimme uuden pumpun autoon ja seuraavaksi suuntasimme syömään. Nälkä kurni jo vatsassa, eikä mieleenkään tullut ruveta tekemään ruokaa, joten lounaan söimme PizzaPuffassa. Vasta ruoan jälkeen pystyimme ajattelemaan, mihin tästä jatkaisimme matkaa.

Ruoan ja kauppareissun jälkeen punnitsimme vaihtoehtoja Ranuan ja Sallan väliltä. Päädyimme kuitenkin lähtemään Sallan suuntaan. Ollessamme Rovaniemellä, piti tietenkin poiketa joulupukin pajalla. Tuntuihan se hieman erikoiselta käydä keskellä kesää hypistelemässä jouluisia tuotteita. Tarkemmin ajateltuna kuitenkin; jouluun on aikaa enää neljä kuukautta.

Joulupukin pajan jälkeen matka jatkui kohti Sallaa. Poikkesimme matkan varrella Kemijärven frisbeegolfradalla. Frisbeegolfrata oli kiva lyhyt 9-väyläinen puistorata. Juuri sopiva meille pitkän ajomatkan jälkeen. Aurinkokin oli alkanut pilkistelemään pilvien takaa, joten oli kiva käydä hieman ulkoilemassa.

Kippis-lippis Kemijärvellä

Lähestyessämme Sallaa, rupesimme katselemaan mahdollista yöpaikkaa. Päädyimme kivan uimarannan parkkikselle. Sami kävi laiturilta hieman heittelemässä virveliä ja itse ihastelin kesäistä iltaa. Aamulla jatkoimme kohti Sallatunturia.

Pohdimme, että voisimme mennä seuraavaksi yöksi johonkin mökkiin, koska pyykkiä oli viikon aikana jo kertynyt reilusti sekä toiveissa oli päästä saunaan. Varasimme yhdeksi yöksi huoneiston Sallatunturin juurelta, Sallainen Cottages:lta.

Saavuttuamme mökkimajoitukseen, laitoimme ensimmäisenä pyykkejä peseytymään, sitten saunan lämpeämään. Pyykkien peseytyessä kerkesimme käydä heittämässä frisbeetä Sallatunturin frisbeegolfradalla. Rata oli äärimmäisen haasteellinen korkeuserojensa vuoksi. Maisemat rinteessä oli kauniit, mutta fyysinen kuntoni oli aivan totaalisen käytetty kiivetessämme rinteessä. Kierroksen jälkeen sauna maistui erinomaiselta.

Illan saapuessa kävimme syömässä Sallatunturin Keloravintolassa. Olin jo alkuviikosta päättänyt, että poronkäristystä pitää tällä reissulla saada ja nyt sen aika oli. Tilasin ruoaksi poroleivän, joka siis sisälsi perinteisesti poronkäristykseen liittyvät perunamuussin, suolakurkun ja puolukkahillon. Sami puolestaan tilasi savuporopastan. Molemmat olivat hyviä, mutta pitkään himoitsemani käristys oli kyllä odottamisen arvoinen.

Sunnuntaiaamuna lämmitimme vielä saunan, jonka jälkeen jatkoimme taas matkaa. Ajoimme Käylänkosken kautta Salpalinjalle katselemaan vanhoja sota-ajan linnoituksia ja sieltä Hossaan Julma-Ölkyn kanjonille. Hossasta ajoimme yöksi Soivaan metsään puskaparkkiin. Ensimmäisen kerran tälle reissulle nostimme retkituolit ulos ja nautimme hetken ulkosalla ilta-aurinkoa katsellen. Kelin viiletessä oli aika siirtyä sisätiloihin ja katsella televisiota ennen nukkumaan menoa. Aamulla jatkoimme sota-ajan teemalla ja ajoimme Kivivaaraan, jossa oli erilaisia luolia. Valitettavasti luoliin ei enää saanut mennä sortumisvaaran vuoksi. Olisi ollut hienoa päästä käymään luolan sisällä.

Salpalinja
Käylänkoski
Kivivaaran luolamaisemia

Kivivaarasta jatkoimme matkaa kohti Ruunaan retkeilykeskusta, jossa olimme pari vuotta sitten käyneet ja ihastuneet paikkaan.

Valitettavasti Ruunaan retkeilykeskus aiheutti suuren pettymyksen tällä kertaa. Karavaanareiden huoltorakennukset haisivat homeelta, koronan vuoksi saunat oli sujettu ja ravintolan vastaanotossa työskentelevän henkilön asiakaspalveluhenkisyys oli kateissa. Mietimme, olikohan retkeilykeskuksen omistaja vaihtunut vai mitä oli tapahtunut kahdessa vuodessa. Jäimme kuitenkin yöksi alueelle ja kävimme kävelemässä Ruunaankoskilla. Luonto oli kaunis, mutta mieliala matala. Koskilta palatessamme menimme grillikatokseen, jonka hygieniataso ei lainkaan houkutellut. Laitoimme kuitenkin nuotioon tulet ja paistoimme makkarat. Poistuimme hyvin pian makkaranpaiston jälkeen tv:n äärelle ja totesimme, että kolmatta kertaa emme tänne tule.

Ruunaankoskella

Aamulla lähdimme ajamaan Kuopioon, jotta pääsemme Puijon frisbeegolfradalle. Puijon rataan tutustuimme viime syksyn lomareissulla eikä se tälläkään kertaa jättänyt kylmäksi. Omat radat Heinolassa ovat ihan superhienoja, mutta tällainen laskettelurinteeseen tehty puistorata on mieleeni. Liekö syy sitten siinä, että kiekkoni kolahtavat puihin tämän tästä. Rata oli hieno edelleen ja oli kiva käydä kiertämässä. Kuntoa tämäkin koetteli aivan valtavasti.

Kuopiosta eteenpäin meillä ei ollut mitään ajatusta/toiveita kohteen suhteen. Lähdimme ajamaan kohti lossirantaa ihan vain sen vuoksi, koska voimme. Lossilla menimme vastarannalle ja lähdimme ajamaan kohti Varkautta, josko sieltä löytyisi jokin kiva yöpaikka. Ja löytyihän sellainen. Paikka oli nimeltään Honkakoski.

Varkaudesta lähtiessämme totesimme, että kaikki tiet vievät Pistohiekalle eli Pistikselle. Pistohiekalla sattui sopivasti olemaan tuttuja ihmisiä, joten asettauduimme heidän viereen ja viivyimme tässä kaksi yötä. Päivät Pistohiekalla tuntuivat todella lomalta, koska aurinko paistoi lämpimästi ja saimaan vesi oli vielä uimalämpöistä.

Teimme Pistiksellä ensimmäisenä aamuna ”hotelliaamiaisen” itsellemme pekoneineen ja lihapullineen. Sillä pärjäsi pitkälle iltapäivään. Naapureillamme sattui olemaan metallinpaljastin mukana ja sekös sitten vei Saminkin ”sydämen.” Kukin varmaan arvaa, mitä siitä seuraa.

Auringon laskiessa Pistiksellä

Loman lopuksi siirryimme vielä yhdeksi yöksi Mikkeliin mökille, johon vanhempani tulivat meidän kanssa uimaan ja saunomaan. Sami kävi kalassa ja saikin meille muutaman ahventa paistettavaksi. Kyllä ne maistuivatkin herkullisilta.

Lauantaiaamuna ajelimme kotiin, jossa meitä odotti ovella yllätys. Syylliset tähän tempaukseen taisivat edellispäivänä olla kanssamme saunomassa. Onneksi sisään ei ollut tavallista suurempi hätä….

Kahden viikon lomaan mahtui paljon kauniita maisemia, uimista, saunomista, frisbeegolfia ja hyvää ruokaa ja juomaa. Mitä lomalta voisi enempää odottaa. Matkaa tällä kahden viikon lomalla kertyi 3563 km. Kyllä kannatti.

Kuvassa ajoreittimme.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Pohjois-Norjan kierros

Reisan kansallispuistoston parkkikselta herättyämme kävimme pienellä kuvausretkellä kansallispuistomaisemissa. Luontopolku oli kaunista lehtimetsää, joka hiljalleen kohosi korkeammalle. Lyhyen kävelymatkan päässä oli ulkoilmamuseo, joka siis oli vanha kaivos.

Aamumaisema herätessä
Luontopolku
Kaivos

Käveltyämme kaivokselle ja takaisin rupesimme laittamaan autoa lähtökuntoon ja suunnittelemaan Norjan kierroksen jatkoa. Ajattelimme, että ajelemme kaikessa rauhassa eteenpäin maisemia ihastellen ja kuljemme hiljalleen kohti Hammerfestiä. Maisemat olivat mahtavat koko matkan.

Poroja ja pikkukyliä

Pysähdyimme valokuvailemaan ja välillä syömään ja päiväunille. Ajeltuamme koko päivän, päädyimme melkein Altaan asti, josta löysimme sopivan yöpaikan. Kilometrejä kertyi tälle päivälle yhteensä noin 150 km, mutta aikaa se vei koko päivän. Matkan varrella oli kauniiden maisemisen lisäksi poroja, pikkukyliä ja useita tunneleita, jotka olivat pituudeltaan kahdesta kuuteen kilometriä.

Kuvia matkan varrelta

Yöpaikkanamme oli mitä ilmeisimmin paikallinen Pistohiekka. Matkailuautoja, -vaunuja, telttoja ja erilaisia retkeilyautoja ym. löytyi alueelta hajanaisesti sijoittuneena. Asetuttuamme kävin vielä kuvailemassa tyyntyvää vuonoa.

yöpaikkamme

Illan aikana alkoi kuulua koronauutisia Norjasta, joten päätimme, että emme enää aja ns. turistikohteisiin tai isompiin kaupunkeihin. joten päätimme jättää Hammerfestin johonkin tulevaisuuden lomaan. Kenties ensi kesään, milkäli korona ei enää vaikuta matkustamiseen.

Altasta itää kohti ajaessa maisemat olivat huikeat edelleen, mutta pitkän aikaa ajoimme korkealla vuoristossa, jossa maisemat olivat toisenlaiset. Pysähtelimme edelleen kuvailemaan ja ruoka- ja kahvitauoille, mutta ajoimme loppupeleissä Suomeen asti päivän aikana.

Suomeen tulimme Karigasniemen kautta. Kilometrejä tälle päivälle kertyi noin 300, mutta ajoaikaa kului ainakin 7 tuntia vuoriston serpentiiniteillä ajellessa. Lounaspaikaksi löysimme upean paikan Ryssämarkasta. Tähän näkyyn rakastuin.

Ryssämarkka
Ruokatauko ihanassa maisemassa

Hieman harmitti, että Norjan reissu jäi tälläkin kertaa hieman lyhyeksi. Edellisreissulla pakenimme ennustettua lumisadetta ja tällä kertaa tätä pirullista koronavirusta tai sen mahdollisesti aiheuttamia rajoituksia. Josko ensi kerralla onnistuisimme taas hieman paremmin.

Karigasniemen jälkeen etsimme hyvin nopeasti puskan, jossa yöpyä. Asetuttuamme kyseiseen puskaan, huomasimme, että olemme täysin ”verkkojen” ulkopuolella. Puhelimissa ei ollut kenttää eikä nettiä. Pelasimme illan kuluksi pari peliä Rummikubia ja kävimme ajoissa nukkumaan. Seuraavana päivänä ajattelimme lähteä kultaa huuhtomaan Tankavaaran kultakylään.

Yöpaikka tavoittamattomissa
Rummikubia illan kuluksi

Valitettavasti kullan huuhdonta jäi välistä, kun jouduimme aamulla lähteä ajamaan kohti Rovaniemeä, koska vesipumppumme oli hajoamispisteessä ja lähin liike, josta sellaista ostaa, oli Rovaniemellä. Onneksi perjantai näytti sateiselta, joten pitkä ajomatka ei haitannut. Matkaa Rovaniemelle oli tästä puskasta noin 400km.

harmaa ja sateinen perjantaiaamu

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Suuntana Pohjois-Norja

Se kauan odotettu kesäloma starttasi vihdoin. Kesäloman ensimmäinen viikonloppu alkoi Heinolassa frisbeegolfin parissa Parigolfin Hupi-SM -kilpailuilla. Kyseisen kisan tarkoituksena on pelata pareittain Kippasuon kaikki frisbeegolfradat tietenkin hyvällä hupimeiningillä, hauskasti pukeutuen. Tänä vuonna tiimiasu parini kanssa oli ”Pink Ladies.” Kisassa jäimme naistensarjan viimeiseksi, mutta se ei menoa haitannut. Hauskaa oli ja se oli pääasia!

Sunnuntaina illan tullen starttasimme liikkuvan kaksion kohti Pohjoista. Lähdimme liikenteeseen sen verran myöhään, että ajoimme vain Laukaaseen asti. Kaikki se kuitenkin on pois seuraavalta päivältä. Ensimmäisen yön olimme Kapeenkosken sululla. Aamulla jo ennen kello kahdeksaa lähdimme jatkamaan kohti pohjoista.

Vaskikello

Ajatuksenamme oli, että jäämme yöksi noin Oulun korkeudelle. Poikkesimme Vaskikelloilla aamukahvilla ja söimme herkulliset munkit ja kahvit siinä. Lounasaikaan olimme Tupoksen ABC:llä, söimme ruoan ja päätimme, että jatketaan vielä vähän matkaa. Loppupeleissä ajoimme noin 650 km päivän aikana ja saavuimme Kolariin. Yövyimme Kolarissa lapsuuteni kaverin pihassa. Aamulla taas hyvissä ajoin jatkoimme matkaa kohti pohjoista.

Seuraavan päivän tavoitteeksi asetimme pääsyn Norjan puolelle. Matkan varrella pysähdyimme syömään lätyt ja kahvit Muonion yläpuolella ja sen jälkeen jatkoimme kohti Kilpisjärveä. Kilpisjärvellä pysähdyimme vielä tankkaamaan ja vaihtamaan vähän euroja Norjan kruunuiksi, mikäli niitä satuttaisiin reissussa tarvitsemaan.

Pikkuhiljaa maisemat muuttuivat aina vaan upeammiksi ja vihdoin pääsimme Norjan puolelle. Rajalla meiltä tarkastettiin henkilöllisyystodistukset ja sen jälkeen matka jatkui vielä hetken. Emme ajaneet Norjan puolella aluksi kovin pitkälle, kun pysähdyimme ruoanlaittoon ja pienille päiväunille. Ruuan ja päikkäreiden jälkeen matka jatkui Samuelsbergiin (?), jossa Sami kävi meille kalastamassa illaksi ruokaa. Pienen hetken jälkeen paikalle tuli muitakin kalastajia ja päätimme vielä vaihtaa paikkaa yötä ajatellen. Ajoimme usean tunnelin läpi ja päädyimme lampaiden valloittaman tien kautta Reisan kansallispuiston parkkikselle. Kävimme ihastelemassa purossa solisevaa kirkasta vettä ja kokkailimme ruokaa sen jälkeen. Ruoaksi meillä oli Samin kalastamaa seitiä ja se olikin erittäin hyvää tuoreena. Ei muistuttanut lainkaan kuivaa pakasteseitiä vaan maistui oikeasti kalalta. Kyllä meidn kelpasi. Iltaa kohden väsymys alkoi painamaan ja suljimme verhot jylhien vuorten keskellä.

Pienoisia esteitä tiellä
Ensimmäinen yöpaikka Norjassa

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti