Näin siinä sitten pääsi käymään, kun kerran on karavaanari, on sitä aina. Väliin mahtuu muutamia vuosia ilman matkailuautoa, mutta retkeilyä ei missään vaiheessa täysin unohdettu.
Vuonna 2017 ostimme ensimmäisen asuntoauton, jolla opettelimme reissaamaan. Sittemmin se myytiin ja tilalle tuli pienempi retkeilyauto, joka osaltaan olosuhteiden pakosta jouduttiin myymään (vesivahinko kotona) parin vuoden kuluttua ostosta. Välissä reissailimme muutaman vuotta Teslalla ja kas kummaa, kolme vuotta myöhemmin – taas pihassa seisoo asuntoauto.
En sano, etteikö Tesla olisi näppärä reissaamiseen, kun kuljetaan kahden henkilön ja yhden koiran kera. Ulkomaille matkustaessa lautta-/laivamaksut ovat edullisempia, Norjassa tietullit ovat sähköautoille edullisempia ja kattavan Teslan latausverkoston vuoksi auton latauksista ei tarvitse mitään maksaa, kun autossa on ilmaiset lataukset. Eli matkustaminen on melko edullista. Mainitsinko jo edullisuuden.. 😉
Kääntöpuolena Teslalla matkustaessa matkustelu toteutuu lähinnä kesäaikaan, sadepäivien vietto täytyy toteuttaa erillisessä teltassa tai jossain muussa kuivassa paikassa, ruoanlaitto toteutetaan niinikään ulkona tai leirintäalueiden keittiöissä ja väsymyksen iskiessä tavaroiden järjestely nukkumatilasta etupenkeille vaatii tiettyä järjestelmällisyyttä ja hieman myös kärsivällisyyttä eikä vessaakaan ole omasta takaa. Kaikki tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joskus vielä Teslalla lähdettäisi reissuun.
Kävimme siis Lahden Caravan -messuilla nyt syksyllä ja sen jälkeen nettikaravaani kävi kuumana. Emme ostaneet messuilta uutta autoa vaan kävimme katsomassa erilaisia asuintilan toteutusratkaisuja ja löysimme asiat, joihin haluamme kiinnittää huomiota kulkineen valinnassa.
Minä (Katja) olin haaveillut asuntovaunun hankinnasta, koska niissä on huomattavasti enemmän tilaa, jota Tesla-retkeilyssä olen oppinut arvostamaan, mutta vaunun osto olisi edellyttänyt uuden vetoauton hankintaa sekä omalla kohdallani ajokorttiin lisäkirjaimia. Lisäksi Sami halusi asuntoauton vaunun sijaan. Teimme siis kompromissiratkaisun ja ostimme hieman isomman matkailuauton. Siinä yhdistyy minun toivoma tila ja Samin toivoma auto, eikä se edellyttänyt muita isoja lisähankintoja. Lisäksi reissuun voi nyt lähteä myös lapsenlapset aina silloin tällöin.
Odotettu päivä
Kävimme katsomassa kiinnostavaa asuntoautoa Suomen Vaunumestassa Tuusulassa ja koeajon ja autoon tutustumisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että tämä se on. Kaiken lisäksi myyjä, jonka kanssa autokauppaa tehtiin, oli äärimmäisen miellyttävä, joten hyvä asiakaspalvelu kyllä puolsi myös ostopäätöstämme.
Emme saaneet autoa heti kotiin, koska se oli vielä katsastettava ennen kuin saimme sen itsellemme. Auto katsastettiin ja siinä oli lehtijousi poikki, joka korjattiin myyjäliikkeen toimesta. No jousen korjaamisen jälkeen odottavan aika oli pitkä, koska Sami oli työreissussa eikä autoa heti päästy hakemaan. Sitten kun seuraava hakupäivä koitti, vastaan tuli seuraava ongelma -> kytkin luisti. Kytkimen kanssa ei ollut edellisellä koeajolla ollut mitään ongelmaa, joten myyjäliike tuli jälleen vastaan ja vaihdatti kytkimen todettuaan itsekin sen luistavan. Taas pisteet myyjäliikkeelle.
No vihdoin ja viimein koitti se oikea päivä, kun auto saatiin jo kotipihaan asti. Siitä alkoi kova puunaaminen ja tavaroiden järjestely. Tottakai olimme jo kaivaneet varastoista valmiiksi kaikki vanhat caravan-tavaramme, joten viikonloppu meni autoa laitellessa. Sunnuntaina kerettiin jo päiväretkelle. Kävimme pyörähtämässä ihan lähiseudulla, mutta päästiinpä juomaan ensimmäiset kahvit uudessa matkakodissamme.
Ensimmäinen viikonloppureissu
Reilu viikko siitä, kun saatiin auto pihaan, päästiin ensimmäiselle viikonloppuretkelle. Ei suinkaan menty helpoimman kautta vaan otettiin heti reissuun mukaan 2- ja 4 -vuotiaat lapsenlapset ja ajettiin noin 100km päähän Hirvensalmen Etuniemeen. Mahdutettiin autoon siis kaksi lastenistuinta ja neljän ihmisen tavarat vaippoineen ja leluineen. Istuinten asettelu edellytti pöydän pois ottamista, mutta onneksi se oli melko helppo homma. Lapset olivat innoissaan reissusta.
Loppujenlopuksi reissu meni tosi hyvin, lapset nukkuivat sikeästi toinen minun vieressä ja toinen papan vieressä. Me aikuiset ei ehkä niinkään nukuttu, kun lasten vilkkaat liikkeet jatkuivat vielä unessakin. Aamulla herättyämme söimme aamupalat ja lähdimme tutustumaan alueen oleskelutiloihin, leikkipaikkaan ja muutenkin ulkoilemaan.
Veimme lapset kotiin ja jatkoimme itse reissua kohti Helsinkiä ja Rastilaa, jossa meidän ”vanha caravanjengi” meitä jo odotti. Tällä liki samalla porukalla aiempina caravanvuosina vietettiin paljon aikaa yhdessä.
Illan ohjelmanumerona käytiin Linnanmäen valokarnevaaleilla ja leirintäalueelle palattuamme noudimme lähipizzeriasta iltapalaa. Edellisyön väsymys kuitenkin painoi silmiä kiinni hyvin pian pizzojen jälkeen, joten hiljalleen hiivimme yhteisestä oleskelupaikasta kukin omaan autoon nukkumaan. Aamulla nukutti pitkään ja herättyään pääsi koiran kanssa kävelemään raikkaaseen syysilmaan, ihaillen ruskan sävyjä, joita Helsingissä vielä näin lokakuun loppupuolella riitti. Tulimme siihen tulokseen, että Rastilaan täytyy toisella kertaa tulla paremmalla ajalla ja tehdä retkiä kaupunkiin, koska Rastilan leirintäalue on ihan metroaseman vieressä, joten siitä pääsee sitten helposti mihin vaan.
Alla oleviin kuviin päätän tämän vuoden päivät hiljaa olleen blogin. Katsellaan taas koska seuraavan kerran reissujalkaa vipattaa. Ensin käymme viikon Rukalla mökkeilemässä.
