Vappu sattui tänä vuonna mukavasti perjantaille, joten luvassa oli pidennetty viikonloppu. Suuntana tällä kertaa Etelä-Karjala.
Ajoimme tuttuja reittejä kohti Mikkeliä, siitä Puumalaan ja Puumalassa – harvinaista kyllä – Pistohiekan ohi. Lähes poikkeuksetta tähän suuntaan ajaessamme kohteemme on Pistohiekka. Tällä kertaa kohteemme sijaitsi kuitenkin Ruokolahdella.
Pistohiekalla oli jo vappua viettämässä kymmenkunta autoa, kun siitä ohi ajoimme. Vappu on monelle karavaanarille se kauden aloitusajankohta, jos ei retkeile läpi talven. Ruokolahdella meitä odotti vain kaksi tuttua autokuntaa, joten vappua vietettiin tämän hetken rajoitusten sallimissa määrissä.
Kohteessa oli hieno, iso grillikatos. Katoksessa oli pirttikalusto ja nuotion ympärillä hyvin tilaa istua. Aueella oli veneenlaskupaikka ja mukava hiekkaranta. Ajattelimme, että tämä olisi idyllinen kesäpuska auringonottoon ja uimiseen sekä telttasaunan pystyttämisen. Kuulimme kuitenkin huhuja, että paikka on kesäisin erittäin suosittu, etenkin ulkomaalaisten keskuudessa, joten haaveet telttasaunan pystyttämisestä keskellä kesää saa toistaiseksi unohtaa. Nautimme tästä paikasta sitten tällaisena ajankohtana, kun sesonki ei ole kuumimmillaan.
Vappuaatto meni pääsääntöisesti nuotion äärellä istuen, välillä koiria juoksuttaen. Millalle karavaanarikavereidemme Hugo-koira oli hauska leikkikaveri. Hiekka vain lensi koirien kirmatessa pihalla. Kahdesta juoksevasta koirasta on toisinaan hieman haasteellista saada kuvaa, joten siksi tästä ei todistusaineistoa tällä kertaa. Illan kruunasi kaunis maisema.
Vappupäivä alkoi aurinkoisena ja meillä oli jo etukäteen sovittuna yhteinen Vappubrunssi. Aamupäivän aikana samana puskaan tuli yksi perhe meidän lisäksi, joten meidän piti kasata telttapaviljonki, että emme valloittaisi grillikatosta. Päivä oli erittäin tuulinen, vaikka aurinko mukavasti lämmittikin, joten teltan suojissa oli hyvä ruokailla.
Olimme hieman etukäteen sopineet, millaisia tarjottavia kukakin tuo, joten pöytä alkoi pikkuhiljaa notkumaan toinen toistaan herkullisimmista tarjottavista. Oli lohta erilaisissa muodoissa, salaattia, coctailtikkuja, uusia perunoita, silliä ja muuta pientä naposteltavaa.
Vappupäivän brunssi 
Ruoan syötyämme ohjelmassa oli jo perinteeksi muodostunut krokettipeli. Krokatessamme haasteita riitti, koska ratamestarimme (Sami ja Kari) olivat tehneet radasta niin haastavan, että pallot osuivat varmasti jokaiseen maassa olevaan juureen, lähtivät pyörimään viimeistään portin kupeessa väärään suuntaan ja oman haasteensa toi maassa olevat kävyt ja kepit. Tämä ensimmäinen kierros krokettia taisi kestää ainakin tunnin ellei puolitoista, toinen kierros mentiin vastakarvaan, mutta sekään ei haasteita poistanut. Itse taisin olla viimeinen kummallakin kierroksella.
Lauantaina ”kolmen kopla” lähti liikkeelle ja ajoimme Särkijärven siirtolohkareille viimeiseksi yöksi. Paikka oli tosissaan puskassa, emmekä varmasti olisi tänne löytäneet ilman Karia, joka oli jo käynyt aiemmin katsomassa, millaisesta paikasta oli kyse. Paikka oli kaunis ja rauhallinen. Tuuli oli edelleen kova ja teki aurinkoisenkin kelin kohtalaisen viileäksi. Tuuli ei meitä kuitenkaan estänyt täälläkään pelaamasta krokettia. Kroketin lisäksi pelasimme mölkkyä.
Päivä meni mukavasti pelaillessa, valokuvaillessa ja luonnon rauhasta nauttien. Iltaa kohten tuuli alkoi tyyntymään ja nukkumaan käydessä näkymä ”makuuhuoneen” ikkunasta oli rauhoittava. Sunnuntaiaamuna saikin herätä sateen ropinaan ja näky iltaan verraten oli aivan toinen. Lähdimme sunnuntaina jo ennen aamu yhdeksää ajelemaan kotia kohti. Kilometrejä tällekin reissulle kerkesi kertymään noin 450 km.
