Ketturiutta

Tämän viikonlopun teemana oli lähimatkailua, siispä suuntasimme perjantaina työpäivän päätteeksi Paistjärven retkeilyalueelle, Ketturiutalle. Ketturiutta on yksi Heinolan virkistysalueista, meiltä sinne on matkaa noin 25km. Sitä kummallisesti aina suuntaa johonkin kauemmas, vaikka kotikaupunki tai sen välittömässä läheisyydessä olevat kunnat saattaisivat tarjota vaikka minkälaisia retkeilymahdollisuuksia. Täytynee ehkä ottaa selvää tarkemmin naapurikuntienkin tarjoamista retkeilypaikoista. Tänä viikonloppuna kuitenkin hyödynsimme kotikaupungin tarjoamia mahdollisuuksia.

Ajaessamme pientä hiekkatietä Ketturiutalle, vastaan tulikin tuttuja kasvoja ja tutun näköisillä kulkupeleillä. Kyseessä oli siis MC Puskalaiset, jotka keväällä äitienpäivämiitissä saivat jengin nimeksi MC Helvetin perkeleet. Tällä kertaa jengiläisiä ei ollut kuin yksi pariskunta, koska valtaosa muista jengiläisistä reissaa tällä hetkellä kesälomareissuillaan toisaalla. Mutta tämäpä oli varsin iloinen yllätys. Lisäksi seuraamme oli myöhemmin illalla liittymässä tuttavapariskunta koirineen, joista olen blogissa aiemminkin kertonut.

Päästyämme alueelle keitimme kahvit ja teimme pari eväsleipää ja lähdimme kohti rantaa. Sami suuntasi virvelin kanssa veteen ja itse istahdin kahvikupposen kanssa pöydän ääreen. Kahvin ja voileivän jälkeen oli hyvä ruveta kasailemaan saunaa, jotta päästäisiin löylyttelemään.

Emme tosiaan olleet ensimmäistä kertaa Ketturiutalla ja edelliskerralla paikasta jäi positiivinen mielikuva vaikkakin hyttyset olivat silloin huomattavasti enemmän kiusana. Tällä kertaa hyttysiä oli paljon vähemmän. Tunne hyttysten pienemmästä määrästä tosin saattoi johtua savusta, jota aiheutui polttaessamme maasta löytyneitä risuja ja oksia. Retkeilyalueella oli kyllä polttopuita, mutta ne olivat pitkinä rankoina, jolloin niitä piti ensin sahailla ja sitten halkoa, jotta olisivat sopivia grilliin tai nuotioon.

Yleisillä paikoilla ei aina ole niin kehumista sahan tai kirveen terävyydestä, joten innokkaita sahaajia oli kovin vähän. Huumoriporukalla kun ollaan, niin sovittiin, että jos joku erehtyy sanomaan, että on kylmä, pitää mennä sahaamaan puita. Kumma juttu, kellään ei illan aikana ollut kylmä vaikka lämpötila laski liki 10 asteeseen, ehkä jopa sen alle yötä vasten.

Löylyttelyjen jälkeen kerättiin risuja maasta notskille, paisteltiin makkaraa ja nautittiin hyvästä fiiliksestä, ehkä hieman viilenevässä illassa – mutta onneksi kellään ei ollut kylmä.

Lauantaiksi ei ollut mitään suunnitelmia. Päivällä yritin hieman valokuvailla, mutta ei oikein löytynyt kuvattavaa. Päivän mittaan tehtiin herkullista ruokaa ja mikä parasta – sen jälkeen sai nukkua päiväunet. Tai niin ainakin kuvittelin, mutta ensin puhelin piippaili ja kohta alkoi satamaan vettä ja piti kiiruhtaa ulos laittamaan matot ja kengät sekä muut sateelta suojattavat tavarat sateensuojaan. No vettä ei sitten satanutkaan, kuin sen hetken, että tavarat sai laitettua suojaan. Eipä siinä enää uni tullut ja rupesimme keittelemään kahvia.

Naapuriautoistakin alkoi pikkuhiljaa kuulua ääniä, joten päiväuniaika taisi olla ohi muillakin. Siirryimme pikkuhiljaa taas nuotiopaikalle ja illan ohjelmassa oli saunomisen lisäksi frisbeen kopittelua ja mölkkyä.

Mölkkypeliä pelattiin aluksi joukkuekilpailuna, kunnes muutaman karvaan tappion jälkeen siirryttiin ratkaisevaan yksilöpeliin, oikeastaan kahteen tai kolmeen tai taisi niitä olla neljäkin kierrosta. Loppuen lopuksi voittajia oli useampi, mutta Sami pysyi visusti hännillä. Taisi olla lähellä, ettei mölkkykin mennyt nuotioon… Sami nieli tappionsa ja tyytyi kohtaloonsa. Ilta viileni ja sänky lämpimine peittoineen alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Aamulla heräilimme taas kaikessa rauhassa, pakkasimme saunan autoon ja aamupäivän aikana poistuimme Ketturiutalta. Poikkesimme vielä kotimatkalla paikallisella uimarannalla piknikillä, kun ei meillä ollut mihinkään kiire. Pikkuhiljaa aloimme jo suunnittelmaan ensi viikon reissua, katsotaan mihin sitten päädymme.