Kohti merenrantaa

Tulimme perjantaina kaikessa rauhassa töistä kotiin. Isäntä kävi ostamassa kaasua huomista reissua varten ja itse ajattelin suunnata kauppaan, kunhan olen kahvit saanut juotua.

Sami palasi kaasunhakureissusta puhuen puhelimessa. Puhelun päätyttyä hän totesikin, että ”kohta lähetään.” Olin hieman hämilläni, kun meidän piti vasta aamulla lähteä. Mitään ei ollut laitettu valmiiksi reissua varten saatika, että olisi ollut ruokaa viikonlopuksi. Ei muuta kun töppöstä toisen eteen ja kantamaan tavaraa autoon. Suunnaksi valikoitui Pyhtää ja Flakanäsin uimaranta. Alunperin tarkoituksena oli lähteä Porvoon puskiin, mutta suunnitelmat muuttuivat. Kuten lähes aina, kun reissaamme.

Matkaeväät

Pilkoin meille matkaevääksi hedelmiä, koska niitä oli jäänyt arkena käyttämättä, ettei menisi piloille. Kävimme kaupassa ja lähdimme liikenteeseen. Lähtiessämme keli oli ihan hyvä, mutta matkalla rupesi pikkuhiljaa satelemaan, niin sisällä kuin ulkonakin. Nimittäin meidän juomavesipönttö alkoi yllättäen vuotamaan matkan aikana. Onneksemme pöntössä oli vain kansi huonosti kiinni, jonka vuoksi se hieman läikkyi. Vettä ei kerennyt vuotamaan kuin noin litran verran. Onni onnettomuudessa, nimittäin astian alla oli iso kasa vilttejä, joten muut kankaiset osat säästyivät kuivana.

Perille päästyämme oli jo pimeä, mutta ensimmmäisenä tehtävänä oli operaatio lakanoiden vaihto, koska olimme edellisen reissun päätteeksi laittaneet lakanat pesuun ja nyt äkkilähdöllä emme kerenneet niitä kotona laittamaan valmiiksi. Kun lakanat oli laitettu ja auto muutenkin kunnolla pysäköity siirryimme grillikatokseen laittelemaan tulia grilliin.

Olimme liikenteessä jälleen Karin ja Marjaanan ja koirien (”Me3″) kanssa, joten grillillä heillä oli meille pieni ylläri. Muun muassa nenäliinoja sen vuoksi, että lomat oli nyt tältä vuodelta lusittu ja seuraavaan lomaan aikaa. Eiköhän siinä välissä muutaman kyyneleen joudu tirauttamaan, ennen kuin Norja taas kutsuu. Lisäksi tähän liittyy pieni sisäpiirivitsi, mutta jätettäköön sen avaaminen toiseen kertaan…

Istuimme grillillä ja paistelimme makkarat ennen kuin siirryimme sisätiloihin pelaamaan Rummikubia, taas kerran.

Yöllä tuli taivaa täydeltä vettä, niin että omia ajatuksia ei kuullut. Tämä ei kuitenkaan koskenut minua, en edes kuullut yöllistä sadetta ja myrskyä. Huomasin vaan aamulla, että nukumme lammikossa. Niin sikeästi nukuin, ettei mokoma myräkkä häirinnyt lainkaan. Lauantaiaamun suunnitelmissa oli kasata Karin auton eteen etuteltta, jotta voisimme nauttia syyskeleistä tuulen suojassa. Vaan kaikki ei aina mene kuin strömsössä…

Teltta saatiin hienosti pystyyn ja hymy nousi korviin, että kohta päästään nauttimaan kauniista syyskelistä meren rannalla, tuulelta suojassa.. ..vaan yksi pieni ongelma tuli, joka aiheutti harmitusta. Teltassa ei ollut mitään vikaa, mutta ovi ei auennut kunnolla teltan ollessa paikallaan. Tämä ei johtunut teltasta tai autosta eikä varsinkaan sen kasaajista vaan Karin auton markiisi oli asennettu liian alas, joka esti teltan asettumisen oikein. Kyllä meitä harmitti, mutta onneksi keli oli kaunis ja tuulikin tyyntyi.

Siirryimme ulkopelien pariin, tällä kertaa ei ollut kroketti mukana vaan keskityimme mölkyn pelaamiseen ennen ruuan laittoa. Kari toimi meille MasterChefinä ja teki herkullista pihviä ja kastiketta ja valkosipuliperunoita. Kyllä meillä taas oli hyvät oltavat. Maisema oli kaunis auringon laskiessa, ruoka maistui erinomaiselta hyvässä seurassa ja nuotio meren rannassa kruunasi illan.

Illan tunnelmavalaistusta

Sunnuntaina ohjelmassa ei ollut mitään erikoista. Hitaan aamiaisen jälkeen rupesimme pakkailemaan tavaroita ja suunnittelemaan kotiin lähtöä. Kotiin päästyämme ilta meni kotitöiden parissa, jotka kaikki jäivät perjantain suunnitelman muutoksen myötä tekemättä. Seuraavasta reissusta emme vielä tiedäkään, joskus pitäisi kai keskittyä myös pihan talvikuntoon laittamiseen, joten luultavasti ensi viikonloppu menee kotitöiden parissa. Kaksio saa olla nyt hetken levossa.

Vakkaripaikalla, jälleen.

Lähes kuukausi vierähti edellisestä puskailureissusta, joten oli kiva taas päästä viikonlopuksi ulkoiluttamaan kaksiota. Viikonlopun kohteeksemme valikoitui jälleen Pistohiekka. Pistohiekka vaan aina vetää puoleensa syystä tai toisesta. No, tänä viikonloppuna syynä oli juhlatunnelma ja herkullinen ruoka sekä tietenkin hyvä seura. Yhdistimme toki reissuun myös sukulaiskierroksen.

Perjantaina saavuimme ”Pistikselle,” jossa meitä puskakaverit Kari ja Mara koirinensa jo odottivat. Kari oli luvannut toimia tänäviikonloppuna Top Chefinä. Minä olin luvannut tehdä kakun. Kun saimme auton asetettua mukavasti parkkiin, kasasimme saunan ja otimme kunnon löylyt, ennen kuin Kari rupesi meille kokkailemaan.

Saunan jälkeen joimme shampanjat 30v. juhlieni kunniaksi. Virallinen päivä oli siis jo viikko sitten, mutta aina on syytä juhlaan!

Shampanjalasillisten jälkeen alkoi grillistä tulla herkullinen valkosipulin tuoksu. Siellä oli tekeillä liemi meidän illan aterialle – simpukoille. Ikinä aiemmin emme olleet maistaneet simpukoita ja Samilla etenkin oli suuret ennakkoluulot kyseisen ruuan suhteen. Tuoksun johdattelemana hänkin uskaltautui maistelemaan ja totesi, että ennakkoluulot simpukoita kohtaan taisi olla todellisuutta suuremmat.

Simpukat ja leipä hupeni pöydästä ja maha alkoi täyttymään. Pimeys hiipi yllemme ja siirryimme hetkeksi ennen nukkumaanmenoa nuotiokatokseen tulen äärelle. Nuotiopaikalla oli eräs pariskunta, jotka olivat ensimmäistä kertaa Pistohiekalla ja muutenkin olivat ostaneet asuntoautonsa vasta helmikuussa. Totesimme naurahdellen, että mehän olemme Samin kanssa jo suorastaan konkareita tässä karavaanailussa, kun olemme jo aika tarkalleen vuoden päivät omistaneet asuntoauton ja tutustuneet niin puskailu- kuin leirielämäänkin. Myös Kari ja Mara olivat vasta viime syksynä löytäneet tämän harrastuksen.

Lauantaina meillä oli Samin kanssa ohjelmassa lähteä tapaamaan minun isovanhempiani Imatralle. Imatralle Puumalasta ei ole matkaa kuin noin 80km, joka oli myös yksi syy sille, miksi tulimme Pistohiekalle juuri tänä viikonloppuna. Söimme aamupalan, teimme lounaan ja joimme vielä kahvit ennen Imatralle lähtöä.

Palattuamme Imatralta Kari odotti meitä jo sormet syyhyten, että pääsee tekemään tämän illan ateriaa. Tänään illalliseksi meillä oli kunnon pihvit ja ehkä maailman herkullisinta kastiketta perunan kera. Itse osallistuin tekemällä lisäkesalaatin. Auringon laskiessa ruoka maistui taivaalliselta.

Ruoan jälkeen pelasimme pari erää mölkkyä. Elokuun iltoina pimeys hiipii turhan nopeasti, joten mölkyn pelaaminen tällä erää jäi lyhyeen. Päivä oli mennyt reissatessa, joten myös väsymys hiipi silmäluomiin jo ennen iltakymmentä. Istahdimme vielä hetkeksi kynttilän valoon markiisin alle ennen nukkumaan menoa.

Sami kuola valuen jo odottaa, milloin voidaan aloittaa syöminen

Sunnuntaiaamuna nukuttiin pitkään ja istuskeltiin kaikessa rauhassa aamupalapöydässä. Ulkoilutimme koiria aamupäivän mittaan ja pian jo ruvettiin purkamaan leiriä, jotta voimme suunnistaa kotia kohti. Poikkesimme kotimatkalla vielä Kuortin frisbeegolfradalla heittämässä yksi kierros, jottei tämäkään viikonloppu jää ilman frisbeegolfia. Kotona söimme makaroonia ja jauhelihakastiketta, eiliset herkut olivat enää haave vain.

Milla ja Minni ”puskassa”