Vielä on lomaa jäljellä

Kaksi viikkoa reissattuamme Samin oli aika palata työn pariin. Itselläni lomaa oli vielä viikko jäljellä. Lomaanhan kuuluu aina pakolliset kotityöt, joita ajattelin hoitaa. Matot oli pesemättä, nurmikko leikkaamatta ja piha täynnä puista pudonneita omenoita. En ole mikään innokas siivooja, joten matot ovat edelleen pesemättä. Omenat tuli kyllä kerättyä ja nurmikko leikattua. Kotitöitä sisälläkin sain hieman tehtyä.

Keskiviikkoaamuna lähdin kaverini kanssa reissuun. Suunnittelimme sellaisen toteuttamista jo keväällä, mutta koronan vuoksi se jäi suunnitteluasteelle. Nyt saimme sen toteutettua. Reissaaminen naisten kesken poikkesi hieman tuosta isännän kanssa reissaamisesta, mutta varsin positiivisella tavalla.

Ajoimme Heinolasta Kimolan kautta Repovedelle ja tietenkin matkan varrella poikkesimme katsomassa Kimolan kanavaa, joka oli avattu vastikään myös huvivenekäyttöön. Kimolan kanava oli hienon näköinen ja korkeusero kanavassa oli valtava. Olisiko se ollut 12 metriä.. Odottelimme hetken, josko kanavaan saapuisi joku sulutukseen, mutta valitettavasti kohdallemme ei osunut sulutusta. Matka jatkui Repoveden suuntaan.

Saavuttuamme Repovedelle kävelimme Ketunlenkin, joka on noin 4km pitkä. Viime kerralla kyseistä lenkkiä kävellessäni narulossi, joka lenkkiin kuuluu oli suljettu. Tällä kertaa pääsimme lossilla ylittämään vesistön. Yllätyimme odotellessamme vuoroa lossille, miten paljon näin arkipäivänäkin Repovedellä oli porukkaa. Lossin laiturilla jouduimme oikein jonottamaan ja meidän jälkeemmekin tuli jatkuvasti uusia ihmisiä.

Hikisen lenkin jälkeen teki mieli pulahtaa uimaan, joten etsimme kivalta vaikuttavan uimarannan, johon mennä. Googlen avulla löytyi hieno uimaranta, nimeltään Jokelan särkkien uimaranta. Kastelimme hieman varpaita ja totesimme, että taitaakin uimiset tältä erää jäädä. Vesi oli sen verran kylmää.

Palasimme autoon takaisin ja rupesimme tekemään ruokaa. Ruoaksi oli jo kotona valmiiksi Omnia-vuokaan tehty lasagne. Lämmitimme ruoan ja ruoan jälkeen mietimme, mihin suuntaan lähteä seuraavaksi. Pitihän meidän etsiä yöpaikka. Yöpaikaksi valikoitui tuttu paikka Jaalassa, jossa olemme joskus Saminkin kanssa olleet.

Aamulla herättyämme ja syötyämme aamiaiseksi uunituoreita sämpylöitä lähdimme taas liikenteeseen. Suuntasimme Heisanharjun virkistysalueelle tutustumaan paikkaan. Parkkitilaa alueella oli kohtalaisen hyvin (ajatellen tulevia reissujamme), mutta laavuja tai tulipaikkoja ei parkkiksen läheisyydessä ollut. Metsäpolkua ja harjuja kävellessämme vastaan kuitenkin tuli hienot laavut ja tulipaikat. Tämä voisi siis olla oivallinen retkeilypaikka noin muuten.

Ennen kuin lähdimme Heisanharjulta jatkamaan matkaa, paistoimme lettuja, tietenkin kera kermavaahdon ja mansikkahillon. Eihän se ole retki eikä mitään ilman lettuja.

Heisanharjulta lähdimme kotia kohti hiljakseen, mutta poikkesimme vielä matkan varrella Hiidenvuorella. Kunto loppui portaita kiivetessä, mutta näkymä Hiidenvuoren huipulta oli kaunis. Tämän jälkeen ajoimme Vuolenkosken kautta kotia kohti.

Reissu oli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut ja hieman erilainen kuin tavallisesti. Oli kiva käydä ulkoilemassa oikein kunnolla. Säät suosi ja seura oli mukavaa. Millakin oli aivan rättiväsynyt kotia saavuttuamme. Täytynee lähteä joskus toistekin naisten kesken reissuun.

Itä-Suomen kierros jatkuu

Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena, Siikalahden linnut lauleskelivat aamuvarhain ja kutsuivat metsän siimekseen. Nousin ylös kaikessa rauhassa, söin aamupalan ja kaivoin kameran matkaan ja lähdin kohti lintutorneja. Montaakaan metriä en eteenpäin päässyt, kun piti jo pysähtyä kuuntelemaan lintukuoron konserttia. Lintujen laulu raikasi lehtimetsän keskellä, tunsin olevani Liisa Ihmemaassa.

Valitettavasti en vielä tunne lintujen ääniä, jotta olisin voinut tunnistaa, ketkä konserttia pitivät. Kameran linssiin onnistuin kuitenkin saamaan kymmenkunta eri lajia, ainakin nokikana, härkälintu, taivaanvuohi, ruokokerttunen (ja muitakin pieniä lintuja), mutta ennen kaikkea pari petolintua! Petolinnuista tunnistin toisen sääkseksi ja toinen oli kauempaa kuvattu, joten veikkasin sen olleen ruskosuohaukka. Linturetkellä vierähti melkein kolme tuntia, mutta kyllä kannatti. Saavuttuani takaisin autolle, lähdimme jatkamaan matkaa.

Seuraavaksi suunnistimme Savitaipaleelle Viktorin rantaan. Tai niin ainakin uskoimme. Kävimme Imatralla kaupassa ja moikkaamassa ukkia ohimennen. Ajoimme vierailun jälkeen kohti Viktorin rantaa ja löysimmekin perille. Kiinnitimme ensin huomiota parkkipaikkaan, jossa oli paljon autoja ja totesimme, että taitaa tämä kohde – joka oli alkuperäinen suunnitelmamme – jäädä nyt kokonaan kokematta, kun emme mahtuneet rantaan.

Olimme jo pitkään puhuneet, että tekisi mieli käydä haukkaamassa mäkkärin hamppareita, joten ensisijaiseksi osoitteeksemme otimme Lappeenrannan mäkkärin. Vasta sen jälkeen mietimme, mihin menisimme yöksi. Mahat täynnä oli mukavampi miettiä seuraavaa kohdetta.

Löysimme matkan edetessä tulevan kohteemme. Kohteeksemme valikoitui Sianeteisen uimaranta. Sianeteisen uimaranta sijaitsee Ylämaalla, Lappeenrannasta noin 30km Vaalimaan suuntaan. Venäjän rajalle Sianeteisestä oli noin 10km. Sianeteisen uimaranta oli pieni kyläyhdistyksen ylläpitämä uimapaikka. Ranta oli aiemmin ollut yleinen uimaranta, mutta nyt pukukopin seinässä olevat tiedotteet tiesivät kertoa, että ranta on yleisessä käytössä, mutta sitä ylläpitää lähialueen kyläyhdistys. Maastokartan mukaan Sianeteinen oli valtavan syvä noin pieneksi järveksi. Syvyyttä oli kartan mukaan 54metriä.

Loppupäivä kului istuskellen laiturilla, äänikirjaa kuunnellen. Äänikirjasta sivulauseena täytynee todeta, että en vain osaa keskittyä sellaisen kuuntelemiseen. Tämä oli jo toinen kerta, kun otan ilmaiskokeilun jostakin appistä, mutta uskottava se on – ei ole minun juttu.

Sami katseli autossa televisiota minun istuskellessa laiturilla. Tänään emme enää aikoneet ajaa lainkaan, vaikka matkaa ei tälle päivälle kertynyt kuin noin 120 km. Saunaa ei tällä kertaa pystytetty, mutta itse kävin uimassa illan päätteeksi. Vesi oli huomattavasti lämpimämpää kuin Pielisessä pari päivää sitten. Yövyimme tässä ja huomenna matka jatkuu.

Puskassa

Aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan Itärajaa taas alaspäin päätyen Kotkaan. Kotkassa kävimme ihastelemassa Sapokan vesipuiston kukkaloistoa. Puistokohteen jälkeen mietimme taas, mihin menisimme. Puskaparkkikartta ja Park4Night kertoi meille paljon eri vaihtoehtoja vaan nyt piti päättää lähdemmekö Kymijoen vartta kohti Kouvolaa vai lähdemmekö jatkamaan rantaviivaa pitkin merimaisemiin. Valitsimme Kouvolan suunnan ja tietyn paikan Jaalassa.

Sapokan vesipuisto Kotkassa
Sami ja Milla

Saavuttuamme Jaalaan kohteeseen, jossa ajattelimme yöpyä ja pystyttää saunan, rupesimmekin empimään jäädäänkö sittenkään tähän. Paikan yhteydessä oli vanha veneenlaskupaikka, mutta epäilykset heräsi, mahtaako joku vielä käyttää kyseistä paikkaa veneen laskuun. Teimme kuitenkin ruoan ja jäimme miettimään, olisiko mitään kivaa paikkaa lähellä. Tutkailtuamme mahdollisuuksiamme, tulimme siihen tulokseen, että menemmekin tuttuun ja turvalliseen paikkaan Pistohiekalle. Matkaa toki Pistohiekalle tästä oli aika paljon, mutta ajattelimme sen niin, että olemme sitten kaksi yötä samassa paikassa ja syötyämme ruoan, jatkoimme matkaa.

Matka Lappeenrannan Ylämaalta suoraan Pistohiekalle olisi ollut huomattavasti suorempi, mutta näin ne suunnitelmat (aika usein) muuttuvat matkan edetessä. Emme jääneet Pistohiekalla tyypilliseen paikkaan vaan menimme hieman sivummalle. Sinne saimme pystytettyä saunan ja todella olimme kaksi yötä samassa paikassa. Loma läheni loppuaan ja lauantaina jo palasimme kotiin. Matkan varrella kävimme vielä Mikkelin Kenkäverossa, mutta siellä ei puutarha ollut vielä loistossaan näin toukokuun lopulla. Uusi reissu tehtävä sitten, kun pionit kukkivat.

Kotona odotti nurmikon leikkuuta ja muita kotitöitä. Olihan kesä tullut meidän loman aikana Heinolaankin ja rikkaruohot lähteneet hurjaan kasvuun. Lomareissu loppui tällä erää tähän ja elokuulle asti reissataan vain viikonloppuisin, koska seuraava loma on vasta silloin.

Päijänne tutuksi

Viikonloppu alkoi perjantaina sillä, että haettiin autoomme mattosarja Vääksystä. Tämä luonnollisesti ohjasi viikonlopun puskien suunnan. Päätimme samalla asettaa kesän tavoitteeksi teeman ”Päijänne tutuksi.” Olkoot tämä tarinan alku. Mattosarja kuului pakettiin ostaessamme autoa, mutta sovimme, että se noudetaan myöhemmin suoraan ompelijalta, joka sijaitsee Vääksyssä. Meiltä Vääksyyn ei ole kovin pitkä matka. Haimme mattosarjan ja jatkoimme matkaa kohti Padasjokea. Keli oli kaunis ja aurinko lämmitti mukavasti tuulilasin läpi.

Suunnittelimme viettävämme ensimmäisen yön Kellosalmen sillan kupeessa, Kelossin parkkipaikalla. Kahvila-Ravintola Kelossi on avoinna vain kesäaikaan, joten toistaiseksi paikka oli vielä kiinni. Loistava mahdollisuus siis yöpymiseen. Kelossin pizzat tulivat meille tutuiksi aiemman harrastuksen – järvipelastuksen – yhteydessä. Kävimme usein päivystysvuoroilla pizzalla kyseisessä paikassa. Kelossin pizzaa tulee edelleen ainakin kerran kesässä syötyä. Harrastuksistamme järvipelastus on nyt taakse jäänyttä elämää, nykyisin kiertelemme rantoja toisesta suunnasta – maanteitä pitkin. Tuuli ei tuiverra eikä hiukset hulmua paikasta toiseen siirryttäessä, mutta karavaanarin elämä muistuttaa hyvin paljon veneilijöiden elämää. Kauniit maisemat, sauna ja retkieväät sekä vapaus yöpyä eri paikoissa etukäteen suunnittelematta yhdistää näitä kahta retkeilyn muotoa.

Ajellessamme Kelossille, huomasimme tien varressa pienen kyltin, jossa luki uimaranta. Teimme U-käännöksen Kelossin parkkiksella ja kävimme katsomassa, millainen uimaranta oli. Paikkana se olikin aivan mahtava! Tosin käsitykseni uimarannasta on hieman erilainen, mitä tämä oli. Kuvittelen, että uimarannalla kuuluu olla edes pieni ranta-alue ja laituri sekä pukukopit. Pukukopit ja laituri täältäkin löytyi, mutta ei hiekkarantaa. Sen sijaan parkkiksen vieressä oli nuotiopaikka, puita ja hyvin jyrkästi laskeva rinne. Rinteen alapuolelta löytyi laituri, josta ilmeisesti kesäisin pääsee uimaan. Nyt ei ollut edes portaita vedessä. Avotulen teko oli tällä hetkellä kiellettyä, joten odotettavissa ei ollut ketään nuotiopaikallekaan tulijoita. Täydellinen puskaparkki siis.

Uimarannan parkkis

Yövyimme tässä paikassa ja jatkoimme aamulla matkaa taas. Suuntasimme ensin Padasjoen frisbeegolfradalle heittämään frisbeetä. Radalla menikin pari tuntia. Alkuun oli hieman jopa ehkä viileä keli, mutta vaihtelevassa maastolla kiivetessä kylmyys kummasti kaikkosi ja hiki alkoi tulla. Kaksi tuntia kiersimme radalla. Radan varrella oli näkötorni, jossa poikkesimme ihailemassa maisemia.

Frisbeegolfin jälkeen ajelimme Padasjoen satamaan ruuan laittoon ja päiväunille. Ruokana oli ihan tavallista jauhelihakastiketta ja makaroonia sekä paikallista ruisleipää. Kun saimme mahat täyteen, sänky suorastaan huusi päiväunille. Ja kyllä päiväunet hyvältä maistuivatkin ulkoilun ja ruoan päälle!

Liki kahden tunnin päiväunien jälkeen matka jatkui kohti Pulkkilanharjun maisemia ja sitä myöten Naumin uimarannalle. Naumin uimarannan löysimme viime kesänä sattumalta ja silloin jo mietimme, että tämä paikka on kiva puskaparkki syksy- tai kevätaikaan, koska kesällä paikka on varmasti yksi suosituimmista uimarannoista tällä alueella. On se sen verran upea paikka hienoine hiekkarantoineen Päijänteen rannalla. Nautimme olostamme rauhallisella uimarannalla ja illan aikana Kari ja Mara tulivat kanssamme paistelemaan makkaraa ja ihastelemaan auringonlaskua. Onneksemme rannalla on hormillinen grilli(katos), joten iltanuotionkin teko onnistui hienosti.

Sunnuntaiaamuna nukuimme pitkään ja noin 11 aikaan lähdimme kotia. Kerkesi siinä aamupäivän aikana käydä vähän lintujakin kuvailemassa. Uutena lintulajina bongasin palokärjen. Alla kuvia ja tunnelmia Naumin uimarannalta. Uskon, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tähän on hyvä päättää tämä viikko ja odotella ensi viikolla olevaa kolmen päivän vapaata Vapusta johtuen. Suuntaamme kohti Itä-Suomea ensi viikolla.

Milla tutustumassa ympäristöön
”serkukset”
Västäräkistä vähäsen
Palokärki