Vielä on lomaa jäljellä

Kaksi viikkoa reissattuamme Samin oli aika palata työn pariin. Itselläni lomaa oli vielä viikko jäljellä. Lomaanhan kuuluu aina pakolliset kotityöt, joita ajattelin hoitaa. Matot oli pesemättä, nurmikko leikkaamatta ja piha täynnä puista pudonneita omenoita. En ole mikään innokas siivooja, joten matot ovat edelleen pesemättä. Omenat tuli kyllä kerättyä ja nurmikko leikattua. Kotitöitä sisälläkin sain hieman tehtyä.

Keskiviikkoaamuna lähdin kaverini kanssa reissuun. Suunnittelimme sellaisen toteuttamista jo keväällä, mutta koronan vuoksi se jäi suunnitteluasteelle. Nyt saimme sen toteutettua. Reissaaminen naisten kesken poikkesi hieman tuosta isännän kanssa reissaamisesta, mutta varsin positiivisella tavalla.

Ajoimme Heinolasta Kimolan kautta Repovedelle ja tietenkin matkan varrella poikkesimme katsomassa Kimolan kanavaa, joka oli avattu vastikään myös huvivenekäyttöön. Kimolan kanava oli hienon näköinen ja korkeusero kanavassa oli valtava. Olisiko se ollut 12 metriä.. Odottelimme hetken, josko kanavaan saapuisi joku sulutukseen, mutta valitettavasti kohdallemme ei osunut sulutusta. Matka jatkui Repoveden suuntaan.

Saavuttuamme Repovedelle kävelimme Ketunlenkin, joka on noin 4km pitkä. Viime kerralla kyseistä lenkkiä kävellessäni narulossi, joka lenkkiin kuuluu oli suljettu. Tällä kertaa pääsimme lossilla ylittämään vesistön. Yllätyimme odotellessamme vuoroa lossille, miten paljon näin arkipäivänäkin Repovedellä oli porukkaa. Lossin laiturilla jouduimme oikein jonottamaan ja meidän jälkeemmekin tuli jatkuvasti uusia ihmisiä.

Hikisen lenkin jälkeen teki mieli pulahtaa uimaan, joten etsimme kivalta vaikuttavan uimarannan, johon mennä. Googlen avulla löytyi hieno uimaranta, nimeltään Jokelan särkkien uimaranta. Kastelimme hieman varpaita ja totesimme, että taitaakin uimiset tältä erää jäädä. Vesi oli sen verran kylmää.

Palasimme autoon takaisin ja rupesimme tekemään ruokaa. Ruoaksi oli jo kotona valmiiksi Omnia-vuokaan tehty lasagne. Lämmitimme ruoan ja ruoan jälkeen mietimme, mihin suuntaan lähteä seuraavaksi. Pitihän meidän etsiä yöpaikka. Yöpaikaksi valikoitui tuttu paikka Jaalassa, jossa olemme joskus Saminkin kanssa olleet.

Aamulla herättyämme ja syötyämme aamiaiseksi uunituoreita sämpylöitä lähdimme taas liikenteeseen. Suuntasimme Heisanharjun virkistysalueelle tutustumaan paikkaan. Parkkitilaa alueella oli kohtalaisen hyvin (ajatellen tulevia reissujamme), mutta laavuja tai tulipaikkoja ei parkkiksen läheisyydessä ollut. Metsäpolkua ja harjuja kävellessämme vastaan kuitenkin tuli hienot laavut ja tulipaikat. Tämä voisi siis olla oivallinen retkeilypaikka noin muuten.

Ennen kuin lähdimme Heisanharjulta jatkamaan matkaa, paistoimme lettuja, tietenkin kera kermavaahdon ja mansikkahillon. Eihän se ole retki eikä mitään ilman lettuja.

Heisanharjulta lähdimme kotia kohti hiljakseen, mutta poikkesimme vielä matkan varrella Hiidenvuorella. Kunto loppui portaita kiivetessä, mutta näkymä Hiidenvuoren huipulta oli kaunis. Tämän jälkeen ajoimme Vuolenkosken kautta kotia kohti.

Reissu oli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut ja hieman erilainen kuin tavallisesti. Oli kiva käydä ulkoilemassa oikein kunnolla. Säät suosi ja seura oli mukavaa. Millakin oli aivan rättiväsynyt kotia saavuttuamme. Täytynee lähteä joskus toistekin naisten kesken reissuun.

Hiekkateillä

Viikonlopun alkaessa meillä ei ollut vielä muuta suunnitelmaa, kuin ajaa Muotkalammen laavulle Mäntyharjuun. Olimme nähneet kuvia paikasta toisilta puskailijoilta ja Park4night sovelluksestakin tämä paikka löytyi. Ajelimme pieniä hiekkateitä monia monia kilometrejä, ehkä liki 30 km pelkkää hiekkatietä. Paikka paikoin matkalla näytti aivan kuin ajelisimme keskellä talvea. Lunta ja jäätä oli varjopaikoissa paljon, mutta vastaavasti alueet, johon aurinko oli paistanut – olivat aivan kuravelliä. Samilla tuskan hiki valui, kun auto alkoi kuraantumaan, koska se oli juuri viikolla pesty ja vahattu.

Pääsimme navigaattorin mukaan melkein perille, vain noin puolen kilometrin päähän kohteesta, kun suunnitelmiin tulikin muutos. Tie oli puomitettu. Vielä viikko tai pari takaperin, kun olimme nähneet muiden kuvia tästä paikasta, se ei ollut vielä suljettu. Ei muuta kuin miettimään, mihinköhän sitten. Puskaparkkikartta ja Park4night esiin ja tutkailemaan lähiympäristöä. Onneksi näin huhtikuussa valoisaa riittää jo pidemmälle iltaan, eikä meillä ollut kiire päästä parkkiin. Lähdimme kohti seuraavaa mahdollista paikkaa. Ajelimme samoja hiekkateitä takaisin päin ja käännyimme pienen matkan päästä sivutielle tietämättä, millaisene paikkaan tie vie. Yllätykseksemme se olikin aivan ihana paikka ja kuului Repoveden kansallispuiston maastoihin. Paikka oli nimeltään Pitkäjärven laavu. Laavulla oli kaikkea, mitä retkeilijä voi toivoa. Grilli, puita oli reilusti, pöydät, tuolit, puukkoja, loimutuslautoja, taisi olla halsterikin – kirvestä ja sahaa unohtamatta.

..Mutta, valitettavasti tällä kertaa paikka ei ollut meitä varten, taivaalta alkoi sataa lunta ja laavulta lähtiessä ensimmäisenä oli kohtalaisen iso ylämäki. Olisihan se noloa ensimmäisellä kunnollisella reissulla uuden auton kanssa jäädä jumiin retkeilypaikkaan. Tähän paikkaan kuitenkin palaamme vielä toisella kertaa, kun kelit muuttuvat paremmiksi. Nyt lämpötila oli pari astetta pakkasella ja lunta satoi.

Päätimme lähteä kulkemaamme tietä takaisin päin, koska olimme nähneet matkan varrella pienen lammen, jossa oli mukavan näköistä parkkialuetta. Vaan kuinkas taas kävikään – ”lammelle” päästyämme totesimme, että tämä onkin jonkinlainen jäteveden tyhjennyspaikka. Eli tarvittaessa säiliöauton olisi päästävä tyhjentämään säiliönsä ja silloin olisimme tiellä. Siirryimme jo puskaparkki ym. -sovelluksista maastokartan pariin ja katsoimme, mihin maaston mukaan voisimme mennä yöksi. Nyt kello alkoi jo olla sen verran, että oli päästävä tekemään ruokaa ja laittamaan tavaroita autossa paikalleen. Löysimmekin mukavan kääntöpaikan, johon päätimme asettua.

Ensimmäinen yöpaikka

Lauantaiaamuna heräsimme ajoissa ja siinä aamupalaa syödessä tutkailin nettiä ja lueskelin kaikenlaisia juttuja Omnia -uunista, jolla voi kaasuliedellä tehdä vaikka makaroonilaatikkoa tai leipoa pullaa. Tiesin Omnia -uunin olemassaolosta ja olin sitä jo viikko sitten tutkaillut käydessämme Mikkelissä TilesPoint Caravantarvikkeet -liikkeessä (https://www.facebook.com/caravantarvikkeet/). Sillä kertaa ostos jäi tekemättä, mutta houkutus oli niin suuri, että piti mennä tällä viikolla uudestaan. Samalla reissulla matkaan tarttui uudet terassituolit ja pöytä, koska edelliset menivät vanhan auton mukana.

Matka jatkui taas kuraisilla teillä kauppareissun jälkeen. Ajelimme eräälle ulkoilualueelle hieman sivumpaan, Valkeajärven kalastusalueelle, mutta kas, alueella olikin ruuhkaa. Laskimme, että parkkipaikalla oli yhteensä 13 autoa. Tarkoituksenamme oli jäädä siihen tekemään ruokaa, ottaa päiväunet ja sen jälkeen lähteä lenkittämään koiraa. Puolet edellämainituista onnistuikin, kunnes saimme kutsun makkaranpaistoon eräälle soramontulle, jossa Kari ja Mara kävivät koiria ulkoiluttamassa. Tässä paikassa ei kyllä ollut muita, teimme nuotion ja paistoimme makkarat ja koska keli oli niin kylmä, jatkoimme sen jälkeen matkaa kohti seuravaa kohdetta, joka tosin ei vielä ollut tiedossa, missä se sijaitsisi. Päädyimme tuttuun mökkirantaan, jossa pääsimme vihdoin tutustumaan uuteen ruuanlaittovälineeseemme.

Iltapalaksi tein kinkkupiirakkaa, joka epäilyksistäni huolimatta hyytyi erinomaisesti ja maku oli mitä parhain!

Illan aikana katselimme telkkaria ja söimme tekemääni kinkkupiirakkaa. Uskon, että jatkossa saamme reissueväänä entistäkin parempia herkkuja tuon uunin myötä. Nukuttuamme yön yli aamu valkeni pilvettömältä taivaalta ja suuntasin kameroineni nauttimaan aurongonpaisteesta Samin tuskaillessa kuraista autoamme.

Kotimatka kulki Mäntyharjun kautta Vihantasalmelle, jossa joimme päiväkahvit ja sen jälkeen jatkoimme matkaa kotia kohti. Kotimatkalla ensimmäinen 1000 km tuli mittariin. Tämä hetki oli ikuistettava. Hieman naureskellen totesimme, että aika paljon pystyy viikon aikana uudella kulkineella reissaamaan. Aiemmalla se olisi tullut äärimmäisen paljon kalliimmaksi, joten todettakoon, että olemme tehneet hyvän ratkaisun ostaessamme tämän uuden auton. Toivotaan, että yhteiselo auton kanssa jatkuu yhtä mielekkäänä myös jatkossa. Kotiin päästyämme Sami pääsi vihdoin pesemään auton kertyneestä kurasta. Auto oli jälleen kuin uusi!

”Tilaamanne tuote on noudettavissa”

Kolme viikkoa sitten.

Vihdoin ja viimein tuli se kauan odotettu puhelu, jossa kerrottiin, että automme on noudettavissa. Mikkelin Rinta-Joupilta kanssamme asioinut myyjä soitteli torstaina, että tilaamamme auto olisi nyt noudettavissa. Niinpä pistimme hösseliksi (vai sanoisinko pösseliksi, koska uusi automme on Pössl -merkkinen) ja tyhjensimme vielä viimeisten päivien aikana kertyneet tavarat vaihtoon lähtevistä autoista. Vaihtoon meiltä lähti siis kaksi autoa ja tilalle tuli yksi. Ja koska kesä on tulossa, uskon, että työmatkat taittuvat yhtä hyvin polkupyörällä tai esimerkiksi skootterilla. ”Kauppakassiksi” jää vielä yksi auto, jolla tarvittaessa työmatkatkin taittuu.

Perjantain työpäivä tuntui ikuisuudelta, vaikka tekemistä riittikin. Työpäivän päätteeksi kävin pikaisesti kotona ja moikkasin veljeäni, joka oli tullut koiran vahdiksi, ettei koiran tarvitse koko päivää olla yksin. Sami kerkesi jo hieman aiemmin lähtemään, koska olihan meidän joka tapauksessa pakko mennä kahdella autolla. Virallisen (paperi)osuuden jälkeen kävimme autoa läpi ja siinä sivussa Rinta-Joupin blogia kirjoittava henkilö haastatteli meitä. (Jaan linkin ko. blogiin sitten, kun se julkaistaan.) Otimme pihassa muutamat kuvat ja suuntasimme sen jälkeen kotia kohti.

Hymyssä suin ajelimme auringon laskiessa kotia päin ja pääsimme matkan puoleen väliin, kunnes rupesimme ihmettelemään, että tuntuu hieman viileältä. Sitten huomasimme, että kattoluukku oli rakosellaan. Ajoimme tien sivuun parkkiin ja yritimme laittaa kattoluukkua kiinni, mutta kas – se ei onnistunutkaan. Sami rupesi tutkimaan asiaa ja huomasi, että kattoluukun reuna ottaa kiinni aurinkopaneeliin, joka siihen oli äskettäin asennettu. Ei muuta kuin puhelinyhteys paneelin asentaneeseen firmaan ja sillä puhelulla saimme sovittua, että asia korjataan pikapuoliin. Kello oli tässä vaiheessa noin kuusi perjantai-iltana, joten tänään asiaa ei voinut enää hoitaa, mutta saimme sovittua, että asia korjataan sunnuntaina. Kiitämme nopeasta aikataulusta paneelin asentanutta firmaa. Luonnollisesti tämä ohjasi meidän ensimmäisen puskaparkin suunnan. Kävimme kuitenkin yhden yön vielä nukkumassa omassa sängyssä ennen reissuun lähtöä.

Lauantai-aamuna ei oikein nukuttanut. Sami oli hereillä jo ennen aamuviittä ja olikin jo kuuteen mennessä tutkimassa auton ominaisuuksia. Itse heräilin noin 6.30 ja ei kauaa mennyt, kun itsekin olin autoa pakkailemassa ja valmistelemassa lähtökuntoon. Pienoisen haasteen pakkailuun asetti kuitenkin tavaroiden asettelu ja se, mitkä asiat on tärkeä ottaa mukaan. Säilytystilaa oli puolet vähemmän edelliseen verrattuna. Moneen kertaan asettelin tavaroita eri paikkoihin todeten, että se olisikin parempi ehkä tuolla tai tuolla. Kello oli noin 10, kun tavarat olivat löytäneet paikkansa, ainakin tälle ensimmäiselle reissulle. Päätimme matkan varrella käydä hakemassa hieman muovilaatikoita ja -koreja, jotta saadaan tavarat pysymään paremmassa järjestyksessä.

Täyttäessämme auton vesisäiliötä vastaan tuli seuraava ongelma. Vesipumppu ei lähde päälle. Mitäs nyt tehdään?! Muutaman ärräpään ja hermostuneen vitsin jälkeen syy tähän löytyi. Vesipumpun sulake ei ollut paikallaan. Kun se saatiin kuntoon, sai taas hetken hengähtää ja todeta, että ehkä tästä reissuun tosissaan vielä pääsemme.

Suuntasimme ensin Lahteen viemään veljeäni kotiin, joka oli ollut koiravahtina meillä. Sieltä lähdimme taas Mikkeliin päin. Matkan varrella teimme pienen pysähdyksen erään huoltoaseman pihalla, kun ohjelmassa oli frisbeegolfseuran etäpalaveri. Palaveri meni mukavasti kahvia siemaillen ja pääsihän siinä ensitestiin myös liesi, joka vaikutti kyllä tehokkaammalta kuin edellisen auton liesi.

Matka jatkui kohti Mikkeliä. Olimme ensimmäisen yön Pesäjärvellä. Parkkeeraus oli huomattavasti nopeampaa kuin aiemmin, kun ei tarvinnut kiilojen ja tukijalkojen kanssa pelata. Sen jälkeen kaivoin kameran esiin, kun ympäröivässä puustossa kuului valtaisa lintukuoro. Lintuja en äänestä tunnista, mutta kameran linssiin sain muutamia osumaan. Oletan, että yksi niistä oli vihervarpunen, pari käpytikkaa ja yksinäinen tilhi. Tilhi päästi minut oudon lähelle, joten epäilen sen olevan jollain tavalla sairas yksilö.

Ilta alkoi hämärtää, keli alkoi muuttua kylmäksi ja nälkäkin kurni vatsassa, joten valokuvauksen jälkeen siirryin sisätiloihin ja rupesimme kokkailemaan. Ruokaa laittaessa pääsi testaamaan taas lieden toimintaa. Ruoaksi ei ollut mitään kummoista, mutta nälkä lähti.

Ruoan jälkeen otimme viinilasit esiin ja avasimme pullon viiniä. Nautimme olostamme uudessa kulkupelissä musiikkia kuunnellen. Yö uudessa autossa sujui hyvin, vähän viileämpää oli, kuin mihin olimme tottuneet, mutta hyvä näin. Edellisessä autossa makuutila lämpeni oleskelutilaa enemmän. Tässä autossa lämpimämpänä pysyy oleskelutila, mutta se on vain hyvä juttu.

Sunnuntaina auto meni heti aamusta huoltoliikkeeseen ja se olikin siitä muutaman tunnin kuluttua jo valmis. Ajelimme sen aikaa huoltoliikkeen sijaisautolla ja Sami esitteli nuoruusvuosiensa ajanviettopaikkoja. Viikonloppu meni nopeasti ja oli todella väsyttävä kaiken uuden oppimiseksi. Kävimme kuitenkin vielä illan aikana hieman ajelemassa, että sain itsekin kosketusta auton käyttäytymiseen. Tästä on hyvä jatkaa!

”Autokoulussa”

Autokuumetta

Matkailuauto ja retkeilyauto rinnakkain

Viimeisimmältä Ketturiutan reissulta hieman jäi kaihertelemaan ajatus retkeilyautosta. Reissukaverimme Kari ja Marjaana ovatkin kokoajan kulkeneet retkeilyautolla ja monia kertoja olemme pohtineet, että meillekin riittäisi kokonsa puolesta retkeilyauto. Alkovi, jossakin yhteydessä törmäsin sanaan ”makuukyttyrä” – antaa erinomaisen lisätilan tavaroille, mutta kaikkea turhaakin sinne kertyy, kuten yleensäkin esimerkiksi kotona oleviin varastoihin.

Maanantai-iltana maaliskuun 9. päivänä meillä oli muuta asiaa Lahteen, mutta jotenkin kummallisesti auton ratti kääntyi väkisinkin autoliikkeen pihaan, joka myy muun muassa matkailuautoja ja vaunuja. Siellä oli komeasti rivissä myös retkeilyautoja. Kävimme muutamaa käytettyä retkeilyautoa katsomassa ja kävimme jopa hieman juttelemassa, kuinkahan paljon meidän kaksiosta mahtaisi saada vaihdossa. Tässä vaiheessa kaksio siis ei ollut vielä myynnissä. Ajelimme kotiin keskustellen retkeilyauton hyödyistä ja aloimme tosissaan pohtia matkailuauton vaihtamista retkeilyautoon. Seuraavana päivänä laitoimme kaksion myyntiin ja rupesimme kartoittamaan retkeilyautoja.

Retkeilyautoissa on yllättävän paljon eroavaisuuksia (kuten toki myös matkailuautoissakin). Jos automerkkejä on monia, niin on myös niiden malleja. Jokaisella merkillä ja mallilla on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Niinpä rupesimme arpomaan, mikä ominaisuuksista olisi merkityksellisin. Päädyimme siihen, että vessan tulee olla riittävän tilava ja sängyt pitää olla pituussuunnassa, ettei aina tarvitse kiivetä toisen yli esim. yöllä vessaan mennessä. Lisäksi lisävarusteisiin liittyen oli omat kriteerinsä. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman pienellä välirahalla vaihdettua matkailuauto retkeilyautoon. Vaan kuinkas sitten vaihtoehtojen kartoittamisessa kävikään… Aina katsoimme vain kalliimpaa ja kalliimpaa käytettyä autoa, kunnes totesimme, että ehkä kaikkein järkevintä on kuitenkin sijoittaa uuteen autoon, joka näyttäisi tulevan yhtä kalliiksi, kuin kriteerimme täyttävä käytetty versio. Niinpä alkuperäiset ajatukset hyvästä, ”halvasta” ja helposta vaihdosta alkoivat kaikkoamaan ja rupesimme etsimään kriteerimme täyttäviä uusia autoja.

Kuva lainattu nettikaravaani.com

Saimme muutamia tarjouksia ja osa niistä oli erittäin houkutteleviakin. Sami hoiti käytännön toteutuksen kauppiaiden kanssa ja minä kerroin aina mielipiteitäni niihin asioihin liittyen, joihin itse osasin vaikuttaa. Autossa oleva tekniikka ei ole erikoisalaani, mutta sen sijaan arjen toimintaan liittyvät, kuten keittiöön ja säilytykseen liittyvät ratkaisut olivat asioita, joita pidin merkityksellisenä. Niinpä loppuen lopuksi löysimme auton, josta oikeasti aloimme neuvottelemaan. Auto kuitenkin sijaitsi Espoossa, emmekä tässä vaiheessa olleet sitä vielä livenä nähneet.

Viikonlopun koittaessa päiväreissu Espooseen tuli ajankohtaiseksi. Kari ”Pössl -asiantuntijana” lähti Mikkelistä ja poimi meidät Heinolasta matkaan mukaan. Saimme siis esimakua jo matkalla retkeilyautosta, joka Karilla oli. Pääsimme Espooseen ja rupesimme tutkailemaan siellä olevia vaihtoehtoja. Kävimme koeistumassa useamman retkeilyauton wc:n, sängyn ja kuljettajan penkit. Pallottelimme usean eri vaihtoehdon välillä ja kävimme moneen kertaan vertaamassa autojen tiettyjä ominaisuuksia. Autoliikkeessäkin sai siis aikaa kulumaan noin kaksi tuntia pohtien ja vertaillen eri ominaisuuksia. Olimme jo vähällä vaihtaa alkuperäistä suunnitelmaa ja valita toisen auton, koska WC oli parempi siinä toisessa vaihtoehdossa, mutta sängyt olivat poikittain. Niinpä taas punnitsimme, että kumpi on oleellisempaa; tilava wc vai pitkittäissängyt? Ja tietenkin olimme Samin kanssa kumpikin eri mieltä. Loppuen lopuksi pääsimme kompromissiin ja valitsimme edelleen sen, mitä olimme alunperinkin tulleet katsomaan. Tässä versiossa valitettavasti wc on pienempi, joten katsotaan, kuinka luoviksi wc:n käyttäjiksi opimme.

Teimme siis valintamme, olimme yhteydessä myyjään ja keskustelimme lisävarusteista, joita autoon tarvitaan, ennen kuin se meille saapuu. Näitä olivat muun muassa markiisi, vetokoukku ja aurinkopaneelit. Tuosta Espoon reissusta ja auton ostopäätöksestä on nyt kulunut kaksi viikkoa ja tuo kulunut kaksi viikkoa on tuntunut äärimmäisen pitkältä. Entinen (vai tämänhetkinen) auto on nyt tyhjennetty ja vaihtorenkaat ovat kyydissä. Enää odotamme puhelua, että ”autonne on noudettavissa.” Sillä välin voimme jo pohtia, millä nimellä tulemme kutsumaan uutta kulkupeliä.

Uskon, että tuleva viikko tulee olemaan erittäin pitkä ja koronaviruksen vallitessa, emme tiedä, pääsemmekö koskaan hakemaan uutta autoa. Tällä hetkellä viikon sisällä voi tapahtuaa valtakunnallisesti mitä vain… Odottavan aika on pitkä, ei voi muuta sanoa!

Valinta tehty