Kesäloma 2019, osa 2: Pari muuttujaa

Viimeisin postaukseni päättyi siihen, että olisimme jääneet Vihantasalmelle yöksi, mutta sitten tulikin pari muuttujaa… Sunnuntai-iltana hyttysinvaasio iski Vihantasalmella ensin meihin ja koirien iltapissalla myös koiriin. Sen seurauksena Millalle tuli allerginen reaktio. Ja koska suutarin lapsella ei ole kenkiä, ei myöskään sairaanhoitajan perheellä ole Ampikyytä.. ..joten puhelu kaverille, joka ystävällisesti lähti ajamaan iltakymmenen aikaan meille lääkettä omasta varastostaan. Kaiken lisäksi vielä päivällä olin puhunut ajellessamme Puumalasta Vihantasalmea kohti, että ”harmi kun se kyypakkaus unohtui, toivottavasti sille ei ole tarvetta.” Ja kuinka kävikään….

Milla parka

Siirsimme kaksion siis parin puhelun jälkeen kohti Mäntyharjua, toinen puheluista oli ystävälleni, joka toi lääkettä ja toinen eläinlääkäripäivystykseen. Eläinlääkäripäivystyksestä kerrottiin, että päivystys on Mäntyharjulla, joten varmuuden vuoksi ajoimme lähemmäs eläinlääkäriasemaa, mikäli Millan tila menisi huonompaan suuntaan. Onneksemme Millan reaktio helpottui jo yhden Ampikyy -annoksen myötä emmekä tarvinneet eläinlääkärin apua. Kun Millan tilanne oli selkeästi rauhoittunut, astuimme hautausmaan parkkipaikalle nukkumaan. Täytyy kyllä myöntää, että nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään, kun piti vähän väliä käydä tarkkailemassa Millan olotilaa. Onneksi kertaakaan yön aikana ei ollut syytä huoleen.

Maanantaiaamuna, huonojen yöunien jälkeen oli aika miettiä mitä sitten tehtäisiin. Hetken pohdiskelun jälkeen kävimme heittämässä kierroksen Mäntyharjun frisbeegolfradalla ja jatkoimme sitten matkaa. Suunnaksi muototui ensin Kuortin ABC, jossa saisimme tyhjennettyä wc:n ja otettua lisää vettä säiliöön. Sitten suuntasimme kohti Heinolaa. Suuntana Paistjärven retkeilyalue, Ketturiutta.

Ajelimme pikkuteitä kauhunsekaisin tuntein, että joudutaankohan tässä kohta taas hinattavaksi tai mitä jos vastaan tulee tukkirekka, kun tiet näyttivät aina vaan pienentyvän. Uskottelimme itsellemme, että kyllä sinne hyvin pääsee, koska olimmehan kuulleet, että sinne pääsee myös matkailuvaunun kanssa. Ajoimme hissukseen perille saakka ja perillä odottikin hyvänkokoinen parkkialue. Enää ei tarvinnut pidätellä hengitystä.

Samin lounas

Ketturiutta oli mukava, todella luonnonhelmassa oleva retkeilyalue. Linnut pitivät konserttia ja vesi liplatti rantaviivaa vasten. Olimme jo hyvissä ajoin lähteneet liikenteeseen, joten alkoi olla lounasaika. Ruuaksi teimme chili con carnea ja sitten olikin ihanaa kellahtaa päiväunille huonosti nukutun yön jälkeen.

Päiväunien jälkeen lähdimme tutustumaan alueeseen tarkemmin. Alueelta löytyi useita nuotiopaikkoja, huussi ja grillikatos. Alueella oli myös jonkunlainen uimaranta. Joskin paikoin ihanan hiekkarannan sijaan oli lehtiä ja oksia pohjalla. Koirien kanssa käytiin lenkillä ja myöhemmin Sami lähti kalaan. Kala ei oikein ollut syönnillä ja jäi meiltä sitten ahvenet muurikalla paistelematta, vaikka vesi kielellä niitä toivottiinkin. Muurikka kuumeni lettutaikinalle ja lisäksi paistelimme siinä perunoita ja perunoiden kaveriksi söimme silliä.

Aurinko alkoi laskea ja hyttyset löysivät meidät jälleen. Oli aika siirtyä sisätiloihin elokuvan pariin ja käydä sitten nukkumaan.

Tiistaiaamuna oli taas se hetki, kun mietimme, mihin seuraavaksi suuntaamme. Pyykkikasa alkoi kasvamaan ja viikkoa oli vielä jäljellä. Päätimme lähteä heittämään frisbeetä Vääksyn frisbeegolfradalle. Onneksi asumme tässä matkan varrella, joten teimme pikapysähdyksen kotona. Kun pääsimme kotipihaan, oli nurmikko päässyt kasvamaan muistuttaen enemmänkin heinikkoa. Pihassa oleva alppiruusu oli komeassa kukassa. Isäntä kävi nurmikon kimppuun ja minä menin laittamaan pyykkejä koneeseen.

oman pihan alppiruusu

Kun oli pyykit pesty, kukat kasteltu ja vähän jotain syötykin, niin oli aika jatkaa matkaa. Ajoimme Vääksyyn frisbeegolfradalle. Vääksyn rata on kauniilla paikalla, frisbeetä tulee heiteltyä mielellään ihan jo maisemienkin takia. Pienen haasteen radalle tuo ympäröivä vesistö, jolloin heittelystä tulee hieman varovaisempaa. Varovaisuudesta huolimatta Vääksyn kanava imaisi yhden meidän kiekoista. Kierroksen jälkeen oli mukava itsekin pulahtaa uimaan.

Frisbeen jälkeen lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka oli Kalkkisten kanava. Kalkkisten kanava liittyy vahvasti entiseen harrastukseemme, järvipelastukseen. Karavaanailu on nyt vienyt voiton järvipelastusharrastuksesta, joten aika ei ole enää riittänyt molempiin harrastuksiin. Saimme siitä huolimatta luvan yöpyä järvipelastajien tukikohdassa Kalkkisten kanavalla.

Pystytimme saunan, otimme siellä kunnon löylyt ja lähdimme ruuan laittoon ennen nukkumaan menoa. Auringonlasku oli erittäin kaunis kanavansuulla, joten iltasella oli vielä otettava kamera matkaan ja lähdettävä pienelle iltakävelylle.

Kesäloma 2019, osa 1

Torstai 6.6.2019

Se hetki, jota odotetaan ympäri vuoden, siitä jaksetaan aina haaveilla ja sitä suunnitellaan – kesäloma. Kuten myös omalla kohdallani, tätä päivää on odotettu. Päästiin käynnistämään kaksio torstaina. Tässä kohtaa voin kiittää vuorotyötä, että vapaapäivien avulla loma pääsi alkamaan jo muutamaa päivää aiemmin. Virallisesti se siis alkaa maanantaina 10.6.

Tuo torstai oli myös omalla tapaa eräänlainen siirtymävaihe työelämässä. Kesäloman jälkeen uudet tuulet puhaltavat, tosin toistaiseksi vain vuoden loppuun asti, mutta kuitenkin. Uuden työn myötä siirryn arkityöhön, jolloin kaksio saa käynnistyä entistä useammin. Täytynee kyllä todeta, että viimeisen vuoden sisällä on tullut tutustuttua Suomeen enemmän kuin viimeisen 10 vuoden aikana.

Tämän reissun alkajaisiksi suuntasimme – yllätys, yllätys – Pistohiekalle. Keli mitä mahtavin, lämpötila ulkona +26 ja fiilis sitäkin mahtavampi, koska olihan loma!

Asetuimme rantapaikalle, levitimme markiisin ja rupesimme pohtimaan saunan kasausta. Saunan kasaamisessa olikin pohtimista. Ei niinkään siinä teknisessä toteutuksessa, mutta siinä, mihin se pystytetään. Valitsimme Pistohiekalta keskeisimmän rantapaikan ja rupesimme miettimään, että teltan kasaus ”samalle tontille” ei oikein onnistu, koska männyn oksat ovat aika matalalla tässä. Teltta myös kasattava lähelle meitä ja huomioitava veden kantaminen. Kaivoimme peräkontista metrimitan ja rupesimme mittailemaan aluetta, johon saisimme teltan järkevästi kasattua. Pienen epäröinnin jälkeen päätimme kuitenkin laittaa telttasaunan aivan viereemme. Alueen ehkä toiseksi keskeisemmälle paikalle. On ainakin mahtavat maisemat saunan ikkunasta.

Torstai vaihtui iltaa ja aurinko alkoi laskemaan. Saunan löylyt hikisen päivän päätteeksi teki todella hyvää, järvivesi oli ihanan lämmintä ja uiminen auringonlaskussa kruunasi päivän. Tätä on loma!

Perjantai 7.6.2019

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Aamukahvi maistui erinomaiselta järvimaisemaa ihastellessa. Aamun aikana muutamat autokunnat tekivät tilaa uusille tulijoille ja jatkoivat itse matkaansa seuraavaan kohteeseen. Perjantai -aamupäivä meni lähinnä nautiskellessa auringonpaisteesta ja uidessa. Iltapäivän puolella uusia autokuntia alkoi saapua viikonlopun viettoon. Osa oli jo tullessaan varsin hilpeissä tunnelmissa. Iltapäivä kääntyi illaksi ja sauna lämpesi taas illan aikana. Sauna kiinnosti myös lähiympäristössämme olevia ihmisiä, joten ”naapuritkin” pääsivät testaamaan saunan.

Näkymä saunan ikkunasta

Illan aikana teimme paremmin tuttavuutta erään pariskunnan kanssa, jonka tapasimme ensimmäisen kerran äitienpäivän miitissä Pistohiekalla. On mahtavaa jutella ihmisten kanssa, joiden kanssa tuntuu, kuin olisi aina tunnettu. Jatkoimme oikeastaan koko viikonlopun heidän kanssaan. Viini maistui perjantai-iltana hieman liiankin hyvältä, lauantai -aamuna se kostautui pahoinvointina.

Lauantai 8.6.2019

8.6.2013

Kuusi vuotta sitten, kaunis kesäinen lauantai, oli erittäin merkityksellinen elämässämme. Silloin sanoimme toisillemme ”tahdon.” Tätä hääpäivää vietimme hieman erilaisissa tunnelmissa.

Saimme vieraaksi vanhempani ja toisen pikkuveljistä. He tulivat nauttimaan kesäpäivästä Pistohiekalle ja muistelemaan vanhoja aikoja. Pistohiekka oli ollut hyvinkin suosittu heidän nuoruudessaan.

Keittelimme kahvit ja söimme retkieväitä. Eväänä meillä oli karjalanpiirakoita ja juustoa sekä meetwurstia. Aina sitä ihmettelee, miten niinkin arkinen ruoka maistuu niin herkulliselta ulkoilmassa ja hyvässä porukassa. Nautimme sen jälkeen jälleen auringosta ja uimisesta. Iltapäivää kohden rupesi kertymään tummia pilviä taivaalle ja saimme niskaamme ukkoskuuron. Hetkeksi siirryimme sisätiloihin ja sitten laitoimmekin saunan lämpeämään.

Saunan jälkeen tehtiin hyvät ruuat ja vuorossa oli telttasaunan purkaminen, jotta pääsimme siirtymään toisaalle, koska aiemmin mainitsemani ”hilpeänä” paikalle saapuneen autokunnan juhlat jatkuivat edelleen ja itse kaipasimme jo hieman rauhallisempaan paikkaan.

Lauantai-illaksi siirryimme tuttavapariskunnan kanssa hieman rauhallisemmalle alueelle ja mitäpä muutakaan kuin kävimme taas telttasaunan kasaamisen pariin. Kasasimme saunan tähän ihanaan rauhalliseen paikkaan, saunoimme, teimme nuotion rannalle ja istahdimme nauttimaan kauniista auringonlaskusta. Olisipa tultu tähän paikkaan jo aiemmin. Tässä vaiheessa Pistohiekka jäi kakkossijalle. Tästä tuli lempparipaikkamme.. ..kunnes sunnuntaina oli aika lähteä seuraavaan kohteesen…

Sunnuntai 9.6.2019

Sunnuntaiaamuna itse nukuin pitkään. Isäntä oli herännyt jo hyvissä ajoin ja alkanut purkamaan telttasaunaa ennen kuin ennusteiden mukainen vesisade alkaisi. Niin ihanalta kuin tämä paikka oli tuntunut (ja sitä se olikin), iski totuus vasten kasvoja: ”Mitenköhän me päästään täältä pois?” Pehmeä maa yhdistettynä ylämäkeen ja asuntoautoon, ei ollut kovin hyvä yhdistelmä. Jätimme tarkoituksella takakontin tavarat vielä pakkaamatta ja yritimme päästä hieman kevyemmällä kuormalla liikkeelle. Arvaatte varmaan, miten siinä kävi.. no ei ainkaan kovin hyvin.

Onneksemme olimme liikkeellä yhdessä tämän toisen pariskunnan kanssa ja miehet yhdessä pohtivat, miten edetään. Rannan kupeesta löytyi lankun pätkä, jolla koitimme saada maahan uppoutuneita renkaita ohjattua. Oli siitä sen verran apua, että pääsimme lankun verran eteenpäin. Vaan sittenpä iski ongelma toiselta puolelta, eli renkaat kaivautui myös toiselta puolelta pehmeään maahan. Ei muuta kun kaivamaan köysi varastosta ja hinaushommiin. Se mitä meillä ei ole, ei tarvita. Karavaanarin tiepalvelu on sitten viimeinen vaihtoehto, mutta sitä ei onneksi tällä kertaa tarvittu vaan miehet onnistuivat hinaamaan auton mäen päälle ja pian pääsimme jatkamaan matkaa. Suuntasimme Vihantasalmen vanhalle leirintäalueelle ja asetuimme yöksi siihen.

Astetta parempi puska

Eletään torstaissa, työviikko ohi ja pitkä viikonloppu edessä. Askel tuntuu kuitenkin keveältä kuuden päivän työputkesta huolimatta. Iltapäivällä oli ollut TYHY -toimintaa keilauksen merkeissä ja aamulla olin kuullut kivoja uutisia työrintamalta. Odotettavissa oli erilainen viikonloppu, meidän kohdalla ensimmäinen puskamiitti Puumalan Pistohiekalla. Emme oikein tienneet, miten moiseen valmistautua, mutta hyvillä mielin lähdimme matkaan. Kesäkauden aloitus oli Pistohiekan suhteen ollut hieman epäonnisempi, tällä kertaa kuitenkin pääsimme perille asti.

Olimme perillä torstai-iltana ja Pistohiekalla oli vielä kohtalaisen hiljaista, mutta emme kuitenkaan olleet ainoat pitkän viikonlopun viettäjät. Paikalla oli jo kaksi autokuntaa ennen meitä. Hetken kuluttua puskamiitin koollekutsujana toiminut pariskunta tuli tervehtimään meitä ja toivotti meidät tervetulleeksi. Sen jälkeen etsimme omiin tarpeisiimme sopivan leiripaikan ja levitimme markiisin. Tästä voi viikonloppu alkaa.

Torstaina paistoi aurinko ja lämpötilakin oli kohtalaisen lämmin. Kävimme kävelemässä alueella ja ulkoiluttamassa koiria. Voi niitä ihania tuoksuja, jotka johdattivat koirien neniä puskasta toiseen. Kaivoimme myös kameran esiin ja kävimme hieman kuvailemassa lintuja. Lintujen bongauksen jälkeen oli kiva istahtaa markiisin alle ja nauttia näköalasta ja luonnon äänistä. Kuikan kutsu kuului järvellä, käki kukkui kauempana metsässä ja pikkulinnut sirkuttivat lähipuiden oksilla. ”Tämä se on lomaa,” totesin.

Perjantaiaamu valkeni hieman harmaana ja kohtalaisen viileänä. Aamupala maistui herkulliselta ulkona terassilla ja muutkin alueella olevat alkoivat heräilemään ja valmistautumaan tulevaan miittiin. Iltapäivän mittaan osallistujamäärä kasvoi ja pian meitä olikin jo kymmenkunta asuntoautoa paikalla. Valtaosaaan porukasta olimme jo tutustuneet aiemmin keväällä Kopparnäsissä, emme kuitenkaan kaikkiin. Oli kiva tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa.

Ilta eteni saunoen vaunusaunassa ja makkaraa paistellessa grillikodalla. Ja tulihan käytyä myös uimassa siinä saunomisen lomassa, jos sitä mahapohjaa voi uimiseksi kutsua. Mutta talviturkki on nyt heitetty. Usva laskeutui illan mittaan kauniisti järven ylle. Sytytimme pimeän tullen vielä kynttilät terassilla ja nautimme hieman viiniä.

Perjantai-illan tunnelmaa omalta terassilta

Lauantai alkoi erittäin sumuisena, mutta sumussa on jotain taikaa, uskoisin. Se vangitsee katseen horisonttiin ja saa ajatukset lukkiutumaan vain tähän hetkeen. Sumu alkoi hälvenemään ja lauantaiaamu aukenemaan. Miittiläiset lyöttäytyivät toinen toistensa seuraan ja nauru ja puheensorina kasvoi kasvamistaan.

Jengiläiset lähdössä reissuun

Lauantaipäivän ohjelmassa oli yhteinen kahvitteluhetki grillikodalla, joka myöhemmin illalla nimettiin Pistiksen kerhotaloksi. Ennen kahvia joukko innokkaita pyöräilijöitä lähti pienelle pyöräretkelle lähimaastoon. Sähköavusteiset, kokoon taittuvat polkupyörät olivat viikonlopun hitti ja seuraavaan miittiin mennessä uskoisin, että niitä on kenties vielä enemmän. Pyöräjengi sai nimekseen MC Helvetin Perkeleet ja tämä kova jengi kävi aiheuttamassa pahennusta läheisellä näköalapaikalla, olivat kuitenkin aika hurjia keltaisissa liiveissään. Jengin palattua reissultaan oli kahvien aika.

Kahvitilaisuuden teemana oli äitienpäivän vietto. Tarjoilupöytä notkui tarjottavista herkuista ja kaiken kruunasi äideille jaettavat ruusut. Ruusuja tuli kaksin kappalein, koska ihanat ihmiset toisistaan tietämättä olivat ajatelleet samaa ja olivat ostaneet äitienpäiväruusuja miittiin osallistuville naisille. Tilaisuus oli tunteita herättävä ja viimeistään tässä vaiheessa porukan yhteen liittävä. Kahvitilaisuuden jälkeen alettiin valmistella telttasaunan kasaamista.

Telttasaunan kasaamiseen menee teoriassa 10-15 minuuttia. Todellisuudessa telttasaunan kasaaminen vei jo 15 minuuttia siihen, kun mietittiin miten päin teltta asetetaan, mihin kohtaan ja millaiset pohjatyöt se vaatii. No sen parempi soppa, mitä enemmän keittäjiä.. vai miten se menikään. Saunapuiden pilkkominen onnistui sutjakkaasti, etenkin kun ympärillä oli runsaasti kannustusjoukkoja. Sauna löysi paikkansa, rannalta löytyi riittävästi kiukaaseen kiviä ja vedetkin tuli porukalla kannettua.

Sitä omaa telttasaunaa odotellessa…. Se on sitten oma tarinansa, kuinka sen telttasaunan kohdalla teoria ja käytäntö kohtaavat….

Sunnuntaiaamuna herätys oli hieman ennen kello 6, koska yöllä tuuli oli yltynyt niin, että tavarat lenteli pihalla ja markiisin myrskyliinat hakkasivat tuulta vastaan. Sunnuntaina lähdimme ajoissa kohti Heinolaa ja kerkesin vielä käydä äitienpäiväkahvilla oman äidin luona. Kaikenkaikkiaan siis erittäin onnistunut reissu.

Suuret kiitokset miittiin osallistuneille, seuraavaa kertaa odotellessa. 🙂