14.11.2020 Vuoden harmain päivä – vai oliko sittenkään..?

Vuoden harmainta päivää vietetään 14.11. Oikeastaan en edes tiedä, mistä ko. päivän teema on saanut alkunsa, mutta tosissaan tuo päivä oli ainakin tänä vuonna varsin harmaa. Puolestaan perjantai 13. päivä ei lainkaan ollut maineensa veroinen.

Kolmen viikon tauon jälkeen kaksio starttasi nokan kohti Jaalaa. Jaalassa meitä jo odotti tutut eläkeläiset ja hetkeä myöhemmin seuraamme liittyi muitakin ”puskajengiläisiä.” Viikonlopun teemana oli puskamiitti tutun porukan kesken. Tällä kertaa vietimme sen Jaalassa. Perjantaina meitä oli neljä autokuntaa istumassa iltaa kodalla ja lauantaina seuraamme liittyi vielä pari autokuntaa lisää.

Perjantai-iltaan mahtui kaikenlaista tunnelmaa. Muun muassa tanssittiin tiputanssin tahtiin ja toisinaan kuvittelimme olevamme vähintäänkin Popedan tai Dingon kaltaisia esiintyjiä. Samia muistettiin syntymäpäivälaululla muutamaan kertaan, olihan hän aiemmin tällä viikolla täyttänyt vuosia. Ja välillä valssin tahtiin tallattiin crocsit jalassa kodan betonilattialla. Kaikesta tästä ei ole videomateriaalia ja ehkä jopa parmpi niin. Näin kului mukavasti perjantai-ilta.

Kodalla oli tunnelmaa

Lauantaiaamuna heräilimme vuoden harmaimpaan päivään ja sitä se toden totta oli. Kävin Millan kanssa pitkällä metsälenkillä aamupäivällä ja lenkin jälkeen muutkin olivat tulleet ulkoilemaan. Päätimme juoda kahvit porukalla. Tarjolla oli daim-kakkua Samin (viikolla olleen) syntymäpäivän kunniaksi ja lisäksi kukin toi kätköistään mitä ikinä löysivätkään. Ja taas Samille laulettiin.

Kahvihetki

Ulkoilun ja kahvittelun jälkeen piti hetkeksi mennä autoon sisälle lämmittelemään, kun olimme jo edellisiltana käyttäneet kaikki mukana tuomamme puut. Sisälle mennessä söimme hieman ja nukuimme päiväunet. Peiton alle kömmittyämme, ei sieltä millään olisi halunnut tulla pois. Pakkohan se kuitenkin oli. Iltapäivällä siirryimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan ravintola Vanha Keloon, johon Kari oli järjestänyt meille ruokailun ja yhteisen illanvieton.

Kuinka sitä osasi valita aina oikean auton..

Asetuttuamme komeaan riviin Kelon matkaparkkiin, siirryimme sisätiloihin ottamaan vuoden harmaimman päivän kunniaksi harmaata juomaa.

Illalla arvottiin lotossa suuria summia, joten olihan meidän tehtävä porukkalotto. Setelin kuvat silmissä valitsimme voittonumeroita. Katsotaan suosiko onni meitä, kun kupongit saadaan tarkastettua. Hetken kuluttua oli ruuan aika. Ruoaksi meillä oli erittäin herkullista pihviä lisukkeineen.

Koska mukanamme oli eläkeläisiä niin pitihän meidän osallistua bingoon. Eläkeläisten sijaan bingorivi toisensa jälkeen kuitenkin löytyi omasta lapustani ja loppuen lopuksi ensimmäisen ruudukon voitoista 4/5 osui minulle. Palkinnoksi oli luumuja, saippuaa, sipsejä ja nenäliinoja. Vain vessapaperirulla jäi saamatta. Seuraavilla kierroksilla bingo-onni siirtyi muiden lappuihin.

Voittajan on helppo hymyillä

Bingon jälkeen myöhemmin illalla oli karaoken vuoro. Karaoken laulajina meitä oli monenlaisia, mutta ääntä ainakin lähti. Karaoke alkoi syntymäpäivälaululla, joka muodostui viikonloppumme ohjaavaksi teemaksi. Loppuen lopuksi en edes tiedä, kuinka monet synttärilaulut Sami sai kuulla. Kovasti jo mietimme, kuka saakaan kunnian olla seuraavan miittimme synttärisankari. Ja eikai sillä niin väliä, vaikka hänellä synttärit eivät silloin olisikaan.

Karaokessa piti tietenkin myös laulaa teemaan sopien ”Karavaanari on kaikkien kaveri.” Siihen oli hyvä päättää ilta omalta osaltamme. Lähdimme nukkumaan noin klo 22, kun muut vielä jatkoivat puolille öin.

Sunnuntaiaamun aamupalaksi söimme eiliset Daim-kakun jämät ja katsoimme ruudusta Vain elämää. Kävimme vielä porukalla kahvilla Kelossa ja sen jälkeen suuntasimme kukin omille teilleen. Oli valtavan hauska viikonloppu, seuraavaa mittiä odotellessa.

Aamupala tv:n äärellä

Saimaan saaressa

… pikkuinen torppa..

Helpottaakseni korvamatoasi tarjoan tässä linkin suoraan kyseiseen lauluun, jotta voit kuunnella sen.. 🙂

Ja sitten asiaan…

Starttasimme kaksion lokakuisena perjantaina vasta alkuillan puolella. Isännän työpäivä venähti pidemmäksi, joten matkaan lähtö viivästyi. Suuntasimme ensimmäiseksi yöksi tuttuun ja turvalliseen paikkaan Pistohiekalle. Tällä kertaa emme aikoneet jäädä Pistikselle viikonlopun viettoon vaan yövyimme yhden yön siellä ja aamulla jo heti auringon noustessa jatkoimme matkaa kohti uusia maisemia.

Lauantaiaamu oli hyvällä tavalla syksyinen. Ilma oli raikas ja taivaalla kevyttä pilviharsoa. Tienpielet olivat hieman jäisiä, tie onneksi sula. Ajelimme Puumalan kauniissa maisemissa kohti Kyläniemeä.

Aamun sarastaessa

Matkakohteena oli Rastinniemi, eräs virkistysalue Saimaalla. Erikoisen tästä reissusta teki se, että Rastinniemi oli Saimaan saaressa (taas se biisi), jonne mentiin lossilla. Saareen matkustamisesta tuli mieleeni ajat järvipelastustoiminnassa, joka oli iso osa arkeamme noin 10 vuotta sitten. Nyt rantapaikoille meitä kuljettaa veneen sijaan auto.

Lossilla

Saavuimme Rastinniemeen, jossa meitä jo odotti Kari ja Marjaana koirinensa, ”Me3”. Lähdimme tutustumaan alueeseen. Rantaa riitti silmänkantamattomiin. Aamuauringossa veden yllä leijaileva sumupilvi teki maiseman valokuvanomaiseksi. Tuuli kuitenkin oli melko kova, joten todellisuus iski vasten kasvoja – kirjaimellisesti.
Pikkuhiljaa ulkoillessa alkoi nälkä kurnimaan vatsassa ja oli mentävä ruoan laittoon. Ruuaksi tein mitä-kaapista-löytyy risottoa. Ruoka oli ainakin sävyiltään varsin syksyinen.

Ruoan jälkeen päiväunet tekivät terää ja päiväunien jälkeen lähdimme alueen nuotiopaikalle kahville. Sami otti metallinpaljastimen mukaan ja siivosi rantaa folion palasista ja tölkkiklipsuista. Tavoitteena toki oli löytää myös ”aarteita,” mutta toisin kävi. Muut porukastamme lähtivät suppismetsään. Sienestäjien saalis oli valtaisa metsästä palatessa! Ulkoilun päätteeksi oli aika laittaa grilliin tulet ja paistaa makkarat.

Ilta alkoi hämärtyä ja siirryimme sisätiloihin lautapelien pariin loppuillaksi.

Tämä oli se yö, kun kelloja siirretään taakse päin, joten se tarkoitti aikaista aamuherätystä. Nukuimme kuitenkin liki seitsemään ”uutta aikaa,” joten kunnon yöunien jälkeen oli mukava lähteä taas ulkoilemaan. Veden yllä leijaili jälleen sumupilvi, jota ei voinut muuta kuin tuijottaa. Sumuisessa kelissä on jotain taikaa, olen sen aiemminkin todennut. Se lumoaa täysin ja ajantaju hukkuu. Tunnetta ei sanoin voi kuvailla, mutta kuvat puhukoot puolestaan.

Aamun tunnelmaa

Aamun ulkoilun jälkeen lähdimme kohti Mikkeliä, josta poimimme matkaamme yhden nojatuolin kotiin mennessä. Taianomainen näky sumun keskellä jatkui vielä koko ajomatkan Mikkeliin. Kotiin saavuimme iltapäivän puolella.

Pistohiekan silloilla

Porvooseen(ko?)

Kesän aikana reissaaminen on ollut hieman vähäisempää, mutta näin syksyn tullen alkaa meidän puskailukausi. Tällä kertaa lähdimme Lahden kautta kohti Porvoota. Kävimme siis Samin tyttären luona Lahdessa kahvilla ja moikkaamassa pikku-Bellaa. Lahdesta tarkoituksena oli jatkaa matkaa kohti Köttbodan uimarantaa, Porvoon kupeeseen.

Bella papan sylissä

Poikkesimme kuitenkin suunnitelmastamme ja menimmekin Lahdesta Myrskylään eräälle mökille illaksi. Jäimme mökin pihaan yöksi ja aamupäivällä jatkoimme matkaa kohti Porvoota.

Aamulenkki koiran kanssa oli mukava raikkaassa, aurinkoisessa kelissä. Yöllä oli mennyt keli pakkaselle ja pellot olivat kauniissa kuurassa. Aamun lämpötila taisi olla pari astetta plussan puolella. Kävin myös pellonlaidalla kuvailemassa auringonnousua, mutta crocs-kengät eivät olleet paras mahdollinen jalkine pellolla kävellessä. Onneksi maa oli hieman kohmeessa.

Ajelimme Porvooseeen ihastellen kauniita maalaismaisemia. Pian pääsisimme tekemään ruokaa ja päiväunille. Koska päiväunethan ovat vapaapäivän kohokohta. Ajellessamme kohteeseen horisontissa varjosti erittäin tumma pilvi.

Veikkasimme, että kohta sataa…

Pääsimme rannalle ja katselimme hieman ympäristöä vielä kun aurinko paistoi. Sadepilvi varjosti edelleen horisontissa, mutta ei satanut vielä. Paikka, johon pysäköimme oli tarkoitettu koiran kanssa liikkuville, alueella oli nimittäin koirien uimaranta. Luulen, että kesällä tämä on erittäin suosittu kohde koiranomistajien keskuudessa.

Köttbodan koirauimaranta

Ulkoiluhetken jälkeen rupesimme ruoanlaittoon. Ruokana oli kanaa ja riisiä sekä salaattia. Ruokailun jälkeen koitti se hetki, kun sai kömpiä peiton alle ja nukkua vaikka koko päivän. Parin tunnin unet tuli nukuttua ja sen aikana tummana varjostanut pilvi oli aiheuttanut kaatosateen. Sadetta kesti käytännössä koko illan, pieniä taukoja lukuunottamatta.

Sateen tauotessa oli aina käytävä hieman ulkoilemassa. Iltaa kohden sade ei enää hellittänytkään. Ilta meni mukavasti piirrellen ja televisiota katsellen. Sadetta kesti koko yön ja sunnuntaina aamulla herätessämme näytti huolestuttavasti siltä, että päästäänkö lainkaan liikkeelle, kun yöllinen sade oli muodostanut isoja lammikoita metsäalustalle, josta meidän piti ajaa pois. Pääsimme kuitenkin liikkeelle ja lähdimme jo aamusta ennen klo 9 kotia kohti, kun sade ei vieläkään näyttänyt hellittävän. Heinolassa sitten paistoikin aurinko.

Vielä on lomaa jäljellä

Kaksi viikkoa reissattuamme Samin oli aika palata työn pariin. Itselläni lomaa oli vielä viikko jäljellä. Lomaanhan kuuluu aina pakolliset kotityöt, joita ajattelin hoitaa. Matot oli pesemättä, nurmikko leikkaamatta ja piha täynnä puista pudonneita omenoita. En ole mikään innokas siivooja, joten matot ovat edelleen pesemättä. Omenat tuli kyllä kerättyä ja nurmikko leikattua. Kotitöitä sisälläkin sain hieman tehtyä.

Keskiviikkoaamuna lähdin kaverini kanssa reissuun. Suunnittelimme sellaisen toteuttamista jo keväällä, mutta koronan vuoksi se jäi suunnitteluasteelle. Nyt saimme sen toteutettua. Reissaaminen naisten kesken poikkesi hieman tuosta isännän kanssa reissaamisesta, mutta varsin positiivisella tavalla.

Ajoimme Heinolasta Kimolan kautta Repovedelle ja tietenkin matkan varrella poikkesimme katsomassa Kimolan kanavaa, joka oli avattu vastikään myös huvivenekäyttöön. Kimolan kanava oli hienon näköinen ja korkeusero kanavassa oli valtava. Olisiko se ollut 12 metriä.. Odottelimme hetken, josko kanavaan saapuisi joku sulutukseen, mutta valitettavasti kohdallemme ei osunut sulutusta. Matka jatkui Repoveden suuntaan.

Saavuttuamme Repovedelle kävelimme Ketunlenkin, joka on noin 4km pitkä. Viime kerralla kyseistä lenkkiä kävellessäni narulossi, joka lenkkiin kuuluu oli suljettu. Tällä kertaa pääsimme lossilla ylittämään vesistön. Yllätyimme odotellessamme vuoroa lossille, miten paljon näin arkipäivänäkin Repovedellä oli porukkaa. Lossin laiturilla jouduimme oikein jonottamaan ja meidän jälkeemmekin tuli jatkuvasti uusia ihmisiä.

Hikisen lenkin jälkeen teki mieli pulahtaa uimaan, joten etsimme kivalta vaikuttavan uimarannan, johon mennä. Googlen avulla löytyi hieno uimaranta, nimeltään Jokelan särkkien uimaranta. Kastelimme hieman varpaita ja totesimme, että taitaakin uimiset tältä erää jäädä. Vesi oli sen verran kylmää.

Palasimme autoon takaisin ja rupesimme tekemään ruokaa. Ruoaksi oli jo kotona valmiiksi Omnia-vuokaan tehty lasagne. Lämmitimme ruoan ja ruoan jälkeen mietimme, mihin suuntaan lähteä seuraavaksi. Pitihän meidän etsiä yöpaikka. Yöpaikaksi valikoitui tuttu paikka Jaalassa, jossa olemme joskus Saminkin kanssa olleet.

Aamulla herättyämme ja syötyämme aamiaiseksi uunituoreita sämpylöitä lähdimme taas liikenteeseen. Suuntasimme Heisanharjun virkistysalueelle tutustumaan paikkaan. Parkkitilaa alueella oli kohtalaisen hyvin (ajatellen tulevia reissujamme), mutta laavuja tai tulipaikkoja ei parkkiksen läheisyydessä ollut. Metsäpolkua ja harjuja kävellessämme vastaan kuitenkin tuli hienot laavut ja tulipaikat. Tämä voisi siis olla oivallinen retkeilypaikka noin muuten.

Ennen kuin lähdimme Heisanharjulta jatkamaan matkaa, paistoimme lettuja, tietenkin kera kermavaahdon ja mansikkahillon. Eihän se ole retki eikä mitään ilman lettuja.

Heisanharjulta lähdimme kotia kohti hiljakseen, mutta poikkesimme vielä matkan varrella Hiidenvuorella. Kunto loppui portaita kiivetessä, mutta näkymä Hiidenvuoren huipulta oli kaunis. Tämän jälkeen ajoimme Vuolenkosken kautta kotia kohti.

Reissu oli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut ja hieman erilainen kuin tavallisesti. Oli kiva käydä ulkoilemassa oikein kunnolla. Säät suosi ja seura oli mukavaa. Millakin oli aivan rättiväsynyt kotia saavuttuamme. Täytynee lähteä joskus toistekin naisten kesken reissuun.

Pohjois-Norjan kierros

Reisan kansallispuistoston parkkikselta herättyämme kävimme pienellä kuvausretkellä kansallispuistomaisemissa. Luontopolku oli kaunista lehtimetsää, joka hiljalleen kohosi korkeammalle. Lyhyen kävelymatkan päässä oli ulkoilmamuseo, joka siis oli vanha kaivos.

Aamumaisema herätessä
Luontopolku
Kaivos

Käveltyämme kaivokselle ja takaisin rupesimme laittamaan autoa lähtökuntoon ja suunnittelemaan Norjan kierroksen jatkoa. Ajattelimme, että ajelemme kaikessa rauhassa eteenpäin maisemia ihastellen ja kuljemme hiljalleen kohti Hammerfestiä. Maisemat olivat mahtavat koko matkan.

Poroja ja pikkukyliä

Pysähdyimme valokuvailemaan ja välillä syömään ja päiväunille. Ajeltuamme koko päivän, päädyimme melkein Altaan asti, josta löysimme sopivan yöpaikan. Kilometrejä kertyi tälle päivälle yhteensä noin 150 km, mutta aikaa se vei koko päivän. Matkan varrella oli kauniiden maisemisen lisäksi poroja, pikkukyliä ja useita tunneleita, jotka olivat pituudeltaan kahdesta kuuteen kilometriä.

Kuvia matkan varrelta

Yöpaikkanamme oli mitä ilmeisimmin paikallinen Pistohiekka. Matkailuautoja, -vaunuja, telttoja ja erilaisia retkeilyautoja ym. löytyi alueelta hajanaisesti sijoittuneena. Asetuttuamme kävin vielä kuvailemassa tyyntyvää vuonoa.

yöpaikkamme

Illan aikana alkoi kuulua koronauutisia Norjasta, joten päätimme, että emme enää aja ns. turistikohteisiin tai isompiin kaupunkeihin. joten päätimme jättää Hammerfestin johonkin tulevaisuuden lomaan. Kenties ensi kesään, milkäli korona ei enää vaikuta matkustamiseen.

Altasta itää kohti ajaessa maisemat olivat huikeat edelleen, mutta pitkän aikaa ajoimme korkealla vuoristossa, jossa maisemat olivat toisenlaiset. Pysähtelimme edelleen kuvailemaan ja ruoka- ja kahvitauoille, mutta ajoimme loppupeleissä Suomeen asti päivän aikana.

Suomeen tulimme Karigasniemen kautta. Kilometrejä tälle päivälle kertyi noin 300, mutta ajoaikaa kului ainakin 7 tuntia vuoriston serpentiiniteillä ajellessa. Lounaspaikaksi löysimme upean paikan Ryssämarkasta. Tähän näkyyn rakastuin.

Ryssämarkka
Ruokatauko ihanassa maisemassa

Hieman harmitti, että Norjan reissu jäi tälläkin kertaa hieman lyhyeksi. Edellisreissulla pakenimme ennustettua lumisadetta ja tällä kertaa tätä pirullista koronavirusta tai sen mahdollisesti aiheuttamia rajoituksia. Josko ensi kerralla onnistuisimme taas hieman paremmin.

Karigasniemen jälkeen etsimme hyvin nopeasti puskan, jossa yöpyä. Asetuttuamme kyseiseen puskaan, huomasimme, että olemme täysin ”verkkojen” ulkopuolella. Puhelimissa ei ollut kenttää eikä nettiä. Pelasimme illan kuluksi pari peliä Rummikubia ja kävimme ajoissa nukkumaan. Seuraavana päivänä ajattelimme lähteä kultaa huuhtomaan Tankavaaran kultakylään.

Yöpaikka tavoittamattomissa
Rummikubia illan kuluksi

Valitettavasti kullan huuhdonta jäi välistä, kun jouduimme aamulla lähteä ajamaan kohti Rovaniemeä, koska vesipumppumme oli hajoamispisteessä ja lähin liike, josta sellaista ostaa, oli Rovaniemellä. Onneksi perjantai näytti sateiselta, joten pitkä ajomatka ei haitannut. Matkaa Rovaniemelle oli tästä puskasta noin 400km.

harmaa ja sateinen perjantaiaamu

Suuntana Pohjois-Norja

Se kauan odotettu kesäloma starttasi vihdoin. Kesäloman ensimmäinen viikonloppu alkoi Heinolassa frisbeegolfin parissa Parigolfin Hupi-SM -kilpailuilla. Kyseisen kisan tarkoituksena on pelata pareittain Kippasuon kaikki frisbeegolfradat tietenkin hyvällä hupimeiningillä, hauskasti pukeutuen. Tänä vuonna tiimiasu parini kanssa oli ”Pink Ladies.” Kisassa jäimme naistensarjan viimeiseksi, mutta se ei menoa haitannut. Hauskaa oli ja se oli pääasia!

Sunnuntaina illan tullen starttasimme liikkuvan kaksion kohti Pohjoista. Lähdimme liikenteeseen sen verran myöhään, että ajoimme vain Laukaaseen asti. Kaikki se kuitenkin on pois seuraavalta päivältä. Ensimmäisen yön olimme Kapeenkosken sululla. Aamulla jo ennen kello kahdeksaa lähdimme jatkamaan kohti pohjoista.

Vaskikello

Ajatuksenamme oli, että jäämme yöksi noin Oulun korkeudelle. Poikkesimme Vaskikelloilla aamukahvilla ja söimme herkulliset munkit ja kahvit siinä. Lounasaikaan olimme Tupoksen ABC:llä, söimme ruoan ja päätimme, että jatketaan vielä vähän matkaa. Loppupeleissä ajoimme noin 650 km päivän aikana ja saavuimme Kolariin. Yövyimme Kolarissa lapsuuteni kaverin pihassa. Aamulla taas hyvissä ajoin jatkoimme matkaa kohti pohjoista.

Seuraavan päivän tavoitteeksi asetimme pääsyn Norjan puolelle. Matkan varrella pysähdyimme syömään lätyt ja kahvit Muonion yläpuolella ja sen jälkeen jatkoimme kohti Kilpisjärveä. Kilpisjärvellä pysähdyimme vielä tankkaamaan ja vaihtamaan vähän euroja Norjan kruunuiksi, mikäli niitä satuttaisiin reissussa tarvitsemaan.

Pikkuhiljaa maisemat muuttuivat aina vaan upeammiksi ja vihdoin pääsimme Norjan puolelle. Rajalla meiltä tarkastettiin henkilöllisyystodistukset ja sen jälkeen matka jatkui vielä hetken. Emme ajaneet Norjan puolella aluksi kovin pitkälle, kun pysähdyimme ruoanlaittoon ja pienille päiväunille. Ruuan ja päikkäreiden jälkeen matka jatkui Samuelsbergiin (?), jossa Sami kävi meille kalastamassa illaksi ruokaa. Pienen hetken jälkeen paikalle tuli muitakin kalastajia ja päätimme vielä vaihtaa paikkaa yötä ajatellen. Ajoimme usean tunnelin läpi ja päädyimme lampaiden valloittaman tien kautta Reisan kansallispuiston parkkikselle. Kävimme ihastelemassa purossa solisevaa kirkasta vettä ja kokkailimme ruokaa sen jälkeen. Ruoaksi meillä oli Samin kalastamaa seitiä ja se olikin erittäin hyvää tuoreena. Ei muistuttanut lainkaan kuivaa pakasteseitiä vaan maistui oikeasti kalalta. Kyllä meidn kelpasi. Iltaa kohden väsymys alkoi painamaan ja suljimme verhot jylhien vuorten keskellä.

Pienoisia esteitä tiellä
Ensimmäinen yöpaikka Norjassa

Kesä on ihmisen parasta aikaa

Kesää elellään jo pitkällä heinäkuussa ja kaksio on liikkunut paljon, mutta ei varsinaisesti reissannut. Kesä on juhlien kulta-aikaa ja toki perheen tärkeät juhlat menevät puskailun edelle. Olemme saaneet juhlia Samin tyttären rippijuhlia ja toisen tyttären tyttären ristiäisiä. Lisäksi toinen harrastuksemme – frisbeegolf – on ollut isossa roolissa arjessamme. Heinolassa on #Kippis2020 -hanke menossa ja talkooväelle on ollut tarvetta. Parilla sanasella #Kippis2020 -hankkeesta voin mainita, että tavoitteena siis on luoda ammattilaistason frisbeegolfrata Heinolan Kippasuolle ja sen myötä laajentaa Heinolan FrisbeeGolf Worldin tarjontaa erilaisilla peli- ja harjoitusalueilla. Nämä kaksi lausetta saattavat kuvastaa, kuinka suuresta hankkeesta on kyse. Voimme siis ylpeästi kertoa kuuluvamme tähän porukkaan! (lisätietoja #Kippis2020 -hankkeesta https://ldg.fi/?page_id=5677)

Paikallislehdessä oli juttua naisten frisbeegolfiin liittyen

Kesälomareissu Itä-Suomessa toteutettiin toukokuun lopulla ja sen jälkeen olimme juhannuksen Puumalan Rokansalossa. Kävimme myös mökkeilemässä ja tämän lisäksi kesäjuhlat ovat kuljettaneet meitä lähiseutujen lisäksi muun muassa Seinäjoelle ja samaisella reissulla poikkesimme Tuurin kyläkaupalle. Voimme siis todeta, että kesää on vietetty, kuten kesää kuuluukin viettää, vaikka tuntuu, että emme juuri ole reissanneet.

Keskikesän juhla sujui mukavasti tutulla paikalla Puumalassa. Monet aloittivat juhannuksen vieton jo aiemmin viikolla, mutta itse pääsimme juhannuksen viettoon aatonaattona eli torstaina. Päivä työmaalla tuntui kiireiseltä ja epäilykset siitä, päästäänkö ajoissa lähtemään saivat päivän tuntumaan pitkältä. Auto oli pakattu jo hyvissä ajoin alkuviikolla ja ruoat siirretty auton jääkaappiin edellispäivänä. Toiveenamme oli päästä Rokansaloon rantapaikalle, mutta teimme myös varasuunnitelman, mikäli valitsemamme alue olisi täynnä. Tukka putkella kiiruhdimme liikkeelle lähes työmaalta suoraan ja onneksemme valitsemassamme puskassa oli yksi paikka vapaana ja saimme sen! Ei tarvinnutkaan ottaa suunnitelma B:tä käyttöön.

Vaan haasteitta emme selvinneet tästäkään reissusta. Muistot viime kesältä tulvivat mieleemme jäädessämme JÄLLEEN KERRAN hiekkaan kiinni. Onneksi tällä kertaa kulkupelimme oli kevyempi ja irroittautumiseen emme tarvinneet kuin pari syvää hengenvetoa, vaihteiden oikeanlaista käyttöä ja äärimmäistä rauhallisuutta. Onneksi kuljettajana toimi Sami, itseltäni ei tuo olisi onnistunut. Sen jälkeen pääsimme asettautumaan paikalle ja pystyttämään telttasaunan. Saunaa oli kyllä odotettu!

Leiri pystyssä. (Huomaa pehmeä hiekka etualalla)

Vietimme juhannusta vanhempieni ja enoni kanssa. Aamupäivästä ennen vieraiden saapumista kävin keräilemässä niittykukkia, kuten juhannukseen kuuluu kesän kukat. En kuitenkaan ollut ajatellut, että eihän meillä ollut mitään maljakkoa tai astiaa mukana, johon laittaa kukkaset. Mutta onneksi meillä oli ämpäreitä. Ämpärit tosin edellyttivät isomman kimpun keräämistä, mutta tämä vain loi entistä enemmän juhannustunnelmaa. Keräsin siinä ohessa myös pöydälle pienen kukkakimpun.

Juhannuksen tunnelmaa

Vieraat saapuivat ja pääsimme ruoan laittoon. Ruoaksi oli perinteisesti uusia perunoita ja silliä, tietenkin. Lisäksi äiti toi erilaisia salaatteja, eno toi maailman parasta ohraleipää. Näiden lisäksi olin tehnyt lihapullia ja kahvin kaveriksi britakakun. Kuten tavallista, jotain meni pieleen.. Marjat, jotka olin varautunut laittamaan kakun koristeeksi olivatkin homehtuneet. Onneksi hätä ei lue lakia ja meillä olikin mansikka-persikkabritakakkua mansikka-mustikkabritakakun sijaan. Lisäksi juhannusaaton viettoon liittyi sauna ja uiminen.

Illan tullen, kun vieraamme olivat lähteneet kotiin, teimme nuotion järven rantaan ja nautimme kesäillasta. Edes hyttyset eivät kiusanneet.

Milla tarkastamassa saunan lämpötilan

Juhannuksen vietto jatkui lauantaina Samin tyttären tullessa perheineen uimaan ja saunomaan.

Lauantaina päätimme kuitenkin illan tullen pakata saunan autoon ja lähteä kotiin jo lauantai-iltana, jotta välttäisimme pahimman juhannusruuhkan.

Vältimme ruuhkan hyvin ajellessamme kotia lähes ainoana autona matkalla. Olimme kotona puolen yön aikaan ja sunnuntai oli aikaa kotitöille.

Juhannuksen jälkeen seuraava viikonloppureissumme olikin mökillä ja sen jälkeen viikonloput ovatkin menneet jo aiemmin mainittujen perhejuhlien parissa. Puhumattakaan frisbeegolfradan talkoista, joita lähes joka viikonloppu on ollut. Yhdet talkoot jäivät väliin, koska halusimme pitkän tauon jälkeen lähteä karavaanarikavereidemme kanssa puskailemaan heidän palatessaan Norjan reissulta. Viikonloppu meni hyvissä tunnelmissa krokettia pelaillen, hyvästä seurasta nauttien. Vielä olisi pari viikkoa töitä, ennen kuin oman kesäloman ajankohta koittaa.

Alla muutaman kuvaa kesäviikonlopuista.

Kesäistä tunnelmaa frisbeeradalla

Itä-Suomen kierros jatkuu

Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena, Siikalahden linnut lauleskelivat aamuvarhain ja kutsuivat metsän siimekseen. Nousin ylös kaikessa rauhassa, söin aamupalan ja kaivoin kameran matkaan ja lähdin kohti lintutorneja. Montaakaan metriä en eteenpäin päässyt, kun piti jo pysähtyä kuuntelemaan lintukuoron konserttia. Lintujen laulu raikasi lehtimetsän keskellä, tunsin olevani Liisa Ihmemaassa.

Valitettavasti en vielä tunne lintujen ääniä, jotta olisin voinut tunnistaa, ketkä konserttia pitivät. Kameran linssiin onnistuin kuitenkin saamaan kymmenkunta eri lajia, ainakin nokikana, härkälintu, taivaanvuohi, ruokokerttunen (ja muitakin pieniä lintuja), mutta ennen kaikkea pari petolintua! Petolinnuista tunnistin toisen sääkseksi ja toinen oli kauempaa kuvattu, joten veikkasin sen olleen ruskosuohaukka. Linturetkellä vierähti melkein kolme tuntia, mutta kyllä kannatti. Saavuttuani takaisin autolle, lähdimme jatkamaan matkaa.

Seuraavaksi suunnistimme Savitaipaleelle Viktorin rantaan. Tai niin ainakin uskoimme. Kävimme Imatralla kaupassa ja moikkaamassa ukkia ohimennen. Ajoimme vierailun jälkeen kohti Viktorin rantaa ja löysimmekin perille. Kiinnitimme ensin huomiota parkkipaikkaan, jossa oli paljon autoja ja totesimme, että taitaa tämä kohde – joka oli alkuperäinen suunnitelmamme – jäädä nyt kokonaan kokematta, kun emme mahtuneet rantaan.

Olimme jo pitkään puhuneet, että tekisi mieli käydä haukkaamassa mäkkärin hamppareita, joten ensisijaiseksi osoitteeksemme otimme Lappeenrannan mäkkärin. Vasta sen jälkeen mietimme, mihin menisimme yöksi. Mahat täynnä oli mukavampi miettiä seuraavaa kohdetta.

Löysimme matkan edetessä tulevan kohteemme. Kohteeksemme valikoitui Sianeteisen uimaranta. Sianeteisen uimaranta sijaitsee Ylämaalla, Lappeenrannasta noin 30km Vaalimaan suuntaan. Venäjän rajalle Sianeteisestä oli noin 10km. Sianeteisen uimaranta oli pieni kyläyhdistyksen ylläpitämä uimapaikka. Ranta oli aiemmin ollut yleinen uimaranta, mutta nyt pukukopin seinässä olevat tiedotteet tiesivät kertoa, että ranta on yleisessä käytössä, mutta sitä ylläpitää lähialueen kyläyhdistys. Maastokartan mukaan Sianeteinen oli valtavan syvä noin pieneksi järveksi. Syvyyttä oli kartan mukaan 54metriä.

Loppupäivä kului istuskellen laiturilla, äänikirjaa kuunnellen. Äänikirjasta sivulauseena täytynee todeta, että en vain osaa keskittyä sellaisen kuuntelemiseen. Tämä oli jo toinen kerta, kun otan ilmaiskokeilun jostakin appistä, mutta uskottava se on – ei ole minun juttu.

Sami katseli autossa televisiota minun istuskellessa laiturilla. Tänään emme enää aikoneet ajaa lainkaan, vaikka matkaa ei tälle päivälle kertynyt kuin noin 120 km. Saunaa ei tällä kertaa pystytetty, mutta itse kävin uimassa illan päätteeksi. Vesi oli huomattavasti lämpimämpää kuin Pielisessä pari päivää sitten. Yövyimme tässä ja huomenna matka jatkuu.

Puskassa

Aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan Itärajaa taas alaspäin päätyen Kotkaan. Kotkassa kävimme ihastelemassa Sapokan vesipuiston kukkaloistoa. Puistokohteen jälkeen mietimme taas, mihin menisimme. Puskaparkkikartta ja Park4Night kertoi meille paljon eri vaihtoehtoja vaan nyt piti päättää lähdemmekö Kymijoen vartta kohti Kouvolaa vai lähdemmekö jatkamaan rantaviivaa pitkin merimaisemiin. Valitsimme Kouvolan suunnan ja tietyn paikan Jaalassa.

Sapokan vesipuisto Kotkassa
Sami ja Milla

Saavuttuamme Jaalaan kohteeseen, jossa ajattelimme yöpyä ja pystyttää saunan, rupesimmekin empimään jäädäänkö sittenkään tähän. Paikan yhteydessä oli vanha veneenlaskupaikka, mutta epäilykset heräsi, mahtaako joku vielä käyttää kyseistä paikkaa veneen laskuun. Teimme kuitenkin ruoan ja jäimme miettimään, olisiko mitään kivaa paikkaa lähellä. Tutkailtuamme mahdollisuuksiamme, tulimme siihen tulokseen, että menemmekin tuttuun ja turvalliseen paikkaan Pistohiekalle. Matkaa toki Pistohiekalle tästä oli aika paljon, mutta ajattelimme sen niin, että olemme sitten kaksi yötä samassa paikassa ja syötyämme ruoan, jatkoimme matkaa.

Matka Lappeenrannan Ylämaalta suoraan Pistohiekalle olisi ollut huomattavasti suorempi, mutta näin ne suunnitelmat (aika usein) muuttuvat matkan edetessä. Emme jääneet Pistohiekalla tyypilliseen paikkaan vaan menimme hieman sivummalle. Sinne saimme pystytettyä saunan ja todella olimme kaksi yötä samassa paikassa. Loma läheni loppuaan ja lauantaina jo palasimme kotiin. Matkan varrella kävimme vielä Mikkelin Kenkäverossa, mutta siellä ei puutarha ollut vielä loistossaan näin toukokuun lopulla. Uusi reissu tehtävä sitten, kun pionit kukkivat.

Kotona odotti nurmikon leikkuuta ja muita kotitöitä. Olihan kesä tullut meidän loman aikana Heinolaankin ja rikkaruohot lähteneet hurjaan kasvuun. Lomareissu loppui tällä erää tähän ja elokuulle asti reissataan vain viikonloppuisin, koska seuraava loma on vasta silloin.

Aina matkalla jonnekin – Minne ikinä päätyykin

Tunnetko Egotripin Matkustaja -biisin?
Laulussa lauletaan, että:


Yöllä linja-autossa
Yksi väsynyt matkustaja

Huuruisesta ikkunasta katsoo,
vaihtuvat maisemat.
Laskee vastaantulijat
Pysäkit kun ohi vilahtavat
Tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla
Se oikea

Sen enempää sanojen merkitykseen tai Egotripin hittikappaleen en mene. Tämä biisi vain tuli mieleen, kun autot ja pysäkit ohi vilahtavat miettiessämme, mihin suunnistamme seuraavaksi. Lomaa oli onneksi vielä rutkasti jäljellä, elettiinhän vasta maanantaita. Maanantaiaamuna siis lähdimme Ilomantsista jatkamaan matkaa. Päätimme ajaa Kolille, kun olimme edellispäivänä nähneet kivan kuvan kivasta puskasta Kolilla. Puska näytti kuvassa sellaiselta, että sinne sai saunankin.

Ajellessamme Kolia kohti mieleen tuli viime syksyn loma, jossa tavoitteenamme oli mennä Kuusamoon ja päädyimme Norjaan. Tällä kertaa piti mennä Savitaipaleelle, mutta päädyimmekin Kolille. Ehkä elokuussa tulevaa kesälomareissua ei kannata suunnitella kovin pitkän matkan päähän, kun matkat näyttävät aina kasvavan kolminkertaisiksi suunnitellusta. Toki karavaanailun ihanuutta on juuri tämä, kun suunnitelmat voivat lennossa muuttua. Tosin, se tuo samalla myös oman haasteensa, koska yöpaikasta ei koskaan ole varmuutta, onko tilaa, onko liian pientä tietä vai kenties liian lähellä asutusta. Toki teknologian avulla, kuten google mapsin satelliittiominaisuutta hyödyntämällä pääsee jonkinlaiseen käsitykseen kohteesta. Ilman liikkuvaa kaksiota emme olisi nähneet Suomea niin paljon.

Saavuimme Kolille, aurinko paistoi ja lämpötila oli yli 20 asteen. Oli hienoa päästä katselemaan maisemia näin kauniilla kelillä. Viimeksi Kolilla käydessämme oli sumua ja sadetta ilmassa. Olihan silloin lokakuu.

Päästyämme autosta ulos huomasimme ihmisten kävelevän rappusia ylös ja alas – siis maisemahissi mitä ilmeisemmin oli pois käytöstä. Tuskan hiki valui jo siitä ajatuksesta, että vaaran päälle piti kävellä.

Lähdimme kiipeämään portaita ylös. Muutaman pysähdystä joutui tekemään, että sai hieman hengitystä tasattua. Oli kunto päässyt lumettoman talven aikana heikentymään PALJON.
Pääsimme Kolikeskukseen ja jatkoimme edelleen rappusten kiipeämistä päästäksemme Ukko-Kolille. Kolilla oli mitä ilmeisemmin ollut talvella myös lunta, koska sitä oli nytkin vielä varjopaikoissa. Ukko-Kolilta avautuivat kauniit maisemat.

Lomalaiset

Laskeuduimme huipulta alas niitä samoja portaita, joita äsken kävelimme ylös. Alaspäin oli huomattavasti helpompaa mennä. Lähdimme kohti puskaa, johon olimme suunnitelleet ajavamme. Paikka tosiaan oli kaunis ja täydellinen saunan pystyttämiselle. Tähän paikkaan ei kyllä olisi muita meidän lisäksemme mahtunut, joten oli onni, että paikka oli tyhjä. Aloitimme saunan kasaamisen lähes heti saavuttuamme kohteeseen. Saunan lämmetessä paistelin lettuja, joita söimme saunomisen jälkeen kera mansikkahillon ja kermavaahdon.

Puskaparkissa Kolilla

Saunan yhteydessä tuli pulahdettua myös Pielisessä uimassa. Vesi oli jonkin verran kylmempää, kuin viikonloppuna mökillä.
Lettujen ja kahvin jälkeen kannoimme penkit rannalle, otimme lasit viiniä ja nautimme olostamme ilta-auringossa.

Auringon laskiessa

Tiistaina taas matka jatkui. Tällä kertaa pääsimme jo lähtemään kohti etelää, vaikka mielessä kävi jo Kuopio, länsirannikko ja mitä lie. Päätimme kuitenkin nyt toteuttaa alkuperäisen suunnitelmamme ja lähdimme ajamaan Itä-Suomeen. Välietappeja emme olleet suunnitelleet, mutta matkan varrella poikkesimme valokuvailemassa upeaa kirkkoa Kerimäellä, josta matka jatkui vielä kohti Savonlinnaa. Valitettavasti Olavinlinna oli suljettu, joten tyydyimme katselmaan kauniita maisemia Olavinlinnan ympäristössä.

Kerimäen kirkko
Olavinlinna

Savonlinnasta lähdimme ajelemaan kohti Punkaharjun maisemia. Etsimme Punkaharjulta puskaparkkia, mutta päädyimme kuitenkin jatkamaan matkaa pidemmälle ja aina vaan pidemmälle. Nyt saavuimme vihdoin kohti sitä suunniteltua itärajaa. Ajoimme parkkiin Parikkalaan Siikalahden Lintujärvelle. Tämä paikka oli lintubongarin unelma. Tilasin aamuksi herätyksen, jotta pääsen oikeaan aikaan lintuapajille.

L niinkuin loma, osa 1.

Kuten moni muukin reissu, myös tämä alkoi ajamalla Mikkeliin. Mikkeliin käy matkamme aika usein, tällä kertaa tarkoituksena oli mennä mökille, jossa ohjelmassa laituritalkoot. Mökille tuli myös Samin veli perheineen, jotta laituri saatiin kunnostettua. Lisäksi Mikkeliin oli muutakin asiaa autoon liittyen.

Lähdimme siis matkaan Helatorstaina illansuussa. Poikkesimme Mikkelin hiidenkirnulla ja sen jälkeen etsimme sopivan rauhallisen paikan, jossa yöpyä. Yöpaikkana oli vain eräs parkkipaikka hieman sivummalla kaupungista. Nukuimme yön yli ja aamulla suuntasimme asioita hoitamaan. Ajelimme päivällä katsomaan vielä uusia puskia ja löysimmekin yhden mukavan uimarannan. Uimaranta sijaitsi kuitenkin hieman liian lähellä omakotitaloa, joten koimme, ettei tämä ainakaan ole sellainen puska, jossa viitsii yöpyä. Teimme siinä ruoan ja nukuimme päiväunet ja sitten siirryimme mökille iltapäivän puolella.

Lounaspaikkamme perjantaina

Mökillä aika meni auringosta nauttien, saunoen ja valokuvatessa. Olimme ottaneet kameran jalustan mukaan reissulle, joten mökillä oli hyvä testailla sen käytettävyyttä enemmänkin. Lauantaina miehet hyppäsivät kahluusaappaisiinsa ja korjasivat laiturin. Illan saunan yhteydessä pääsikin jo uimaan, kun uimalaiturin rappuset oli saatu paikalleen. Kävin kyllä jo edellisviikonloppuna meressä pulahtamassa, joten vesi ei tuntunut lainkaan niin kylmältä kuin viikko sitten. Istuimme iltaa nuotiolla puolille öin, kunnes ilma kylmeni niin, että oli parasta kömpiä peiton alle. Veneillessämme saaresta rantaan autolle nukkumaan, näimme kauniin auringonlaskun. Siihen näkymään ilta oli hyvä päättää.

Sunnuntain koittaessa olimme suunnitelleet, että lähdemme Savitaipaleen suuntaan Viktorin rantaan, mutta suunnitelmat muuttuivatkin viime hetkellä. Olimme jo aiemmin puhuneet, että lähdetään Itä-Suomen kierrokselle. Tarkoituksenamme tosin oli lähteä Lappeenranta-akselilta alaspäin rajan tuntumassa ja päätyä rannikkoseudulle loppuviikosta. Pian kuitenkin huomasimmekin olevamme Varkaudessa, sitten Joensuussa ja päädyimme Ilomantsiin. Itä-Suomen reissumme alkoikin hieman pohjoisemmasta kuin alunperin suunnitelimme.

Ilomantsissa oli paikka nimeltä Kaunisjärvi, jonka löysimme puskaparkkikartasta. Paikka oli nimensä veroinen ja perille päästyämme emme kauaa miettineet jäisimmekö tähän. Suorastaan levitimme tavarat autosta ulos välittömästi, kun saimme sen parkkeerattua. Alueella oli kota ja sivummalla kai olisi ollut huussikin. Sitä emme käyneet katsomassa, koska olihan meillä oma wc mukana. Mutta se järvi – uskomattoman kirkasta vettä. Kuin merivesi Turkin auringossa, tosin lämpötila oli jotain aivan muuta, kuin mielikuvissani siintävä meri. En voinut olla ihastelematta kirkasta vettä ja sen rauhoittavaa liplatusta. Kaunisjärvi oli syvällä metsässä, kaukana kaikesta. Jossain taustalla käki kukkui ja peipot visersivät puiden oksilla. Lomafiilis oli huipussaan!

Kaunisjärvi

Seuraavaksi teimme ruokaa. Ruoaksi olimme ostaneet hampurilasitarvikkeet, koska saimme mökiltä lähtiessämme Samin äidiltä matkaan mukaan kalapihvejä. Teimme kalahampurilaisia ruuaksi ja söimme ne markiisin alla ulkosalla. Tuuli tuiversi kuitenkin turhan kovasti, joten siirryimme ruoan jälkeen sisätiloihin hetkeksi tv:n ääreen. Tuulen hellittäessä kaivoimme kameran jalustoineen esiin ja lähdimme kuvailemaan peilikirkkaaseen veteen muodostuneita heijastumia. Näkymä oli mitä kaunein.

Maanantaiaamun aamupala maistui herkulliselta markiisin alla. Lenkitin koiran ja sillä välin Sami jo kasailikin markiisit ym. pois, jotta pystyimme taas jatkamaan matkaa.