Lomaviikko Suomen puolella

Suunnaksi Rovaniemi, hieman olosuhteiden pakosta. Ajoimme Rovaniemelle sateisessa ja harmaassa kelissä, joten sinänsä ei haitannut pitkä siirtymä ilman välipysähdyksiä. Meidän tuurillamme liike, josta matkailuauton vesipumppuja sai, meni kiinni klo 14.00, joten ajoimme lähes yhdeltä istumalta Rovaniemelle. Olimme perillä puoli tuntia ennen liikkeen sulkemisajankohtaa. Hyvä niin.

Saimme uuden pumpun autoon ja seuraavaksi suuntasimme syömään. Nälkä kurni jo vatsassa, eikä mieleenkään tullut ruveta tekemään ruokaa, joten lounaan söimme PizzaPuffassa. Vasta ruoan jälkeen pystyimme ajattelemaan, mihin tästä jatkaisimme matkaa.

Ruoan ja kauppareissun jälkeen punnitsimme vaihtoehtoja Ranuan ja Sallan väliltä. Päädyimme kuitenkin lähtemään Sallan suuntaan. Ollessamme Rovaniemellä, piti tietenkin poiketa joulupukin pajalla. Tuntuihan se hieman erikoiselta käydä keskellä kesää hypistelemässä jouluisia tuotteita. Tarkemmin ajateltuna kuitenkin; jouluun on aikaa enää neljä kuukautta.

Joulupukin pajan jälkeen matka jatkui kohti Sallaa. Poikkesimme matkan varrella Kemijärven frisbeegolfradalla. Frisbeegolfrata oli kiva lyhyt 9-väyläinen puistorata. Juuri sopiva meille pitkän ajomatkan jälkeen. Aurinkokin oli alkanut pilkistelemään pilvien takaa, joten oli kiva käydä hieman ulkoilemassa.

Kippis-lippis Kemijärvellä

Lähestyessämme Sallaa, rupesimme katselemaan mahdollista yöpaikkaa. Päädyimme kivan uimarannan parkkikselle. Sami kävi laiturilta hieman heittelemässä virveliä ja itse ihastelin kesäistä iltaa. Aamulla jatkoimme kohti Sallatunturia.

Pohdimme, että voisimme mennä seuraavaksi yöksi johonkin mökkiin, koska pyykkiä oli viikon aikana jo kertynyt reilusti sekä toiveissa oli päästä saunaan. Varasimme yhdeksi yöksi huoneiston Sallatunturin juurelta, Sallainen Cottages:lta.

Saavuttuamme mökkimajoitukseen, laitoimme ensimmäisenä pyykkejä peseytymään, sitten saunan lämpeämään. Pyykkien peseytyessä kerkesimme käydä heittämässä frisbeetä Sallatunturin frisbeegolfradalla. Rata oli äärimmäisen haasteellinen korkeuserojensa vuoksi. Maisemat rinteessä oli kauniit, mutta fyysinen kuntoni oli aivan totaalisen käytetty kiivetessämme rinteessä. Kierroksen jälkeen sauna maistui erinomaiselta.

Illan saapuessa kävimme syömässä Sallatunturin Keloravintolassa. Olin jo alkuviikosta päättänyt, että poronkäristystä pitää tällä reissulla saada ja nyt sen aika oli. Tilasin ruoaksi poroleivän, joka siis sisälsi perinteisesti poronkäristykseen liittyvät perunamuussin, suolakurkun ja puolukkahillon. Sami puolestaan tilasi savuporopastan. Molemmat olivat hyviä, mutta pitkään himoitsemani käristys oli kyllä odottamisen arvoinen.

Sunnuntaiaamuna lämmitimme vielä saunan, jonka jälkeen jatkoimme taas matkaa. Ajoimme Käylänkosken kautta Salpalinjalle katselemaan vanhoja sota-ajan linnoituksia ja sieltä Hossaan Julma-Ölkyn kanjonille. Hossasta ajoimme yöksi Soivaan metsään puskaparkkiin. Ensimmäisen kerran tälle reissulle nostimme retkituolit ulos ja nautimme hetken ulkosalla ilta-aurinkoa katsellen. Kelin viiletessä oli aika siirtyä sisätiloihin ja katsella televisiota ennen nukkumaan menoa. Aamulla jatkoimme sota-ajan teemalla ja ajoimme Kivivaaraan, jossa oli erilaisia luolia. Valitettavasti luoliin ei enää saanut mennä sortumisvaaran vuoksi. Olisi ollut hienoa päästä käymään luolan sisällä.

Salpalinja
Käylänkoski
Kivivaaran luolamaisemia

Kivivaarasta jatkoimme matkaa kohti Ruunaan retkeilykeskusta, jossa olimme pari vuotta sitten käyneet ja ihastuneet paikkaan.

Valitettavasti Ruunaan retkeilykeskus aiheutti suuren pettymyksen tällä kertaa. Karavaanareiden huoltorakennukset haisivat homeelta, koronan vuoksi saunat oli sujettu ja ravintolan vastaanotossa työskentelevän henkilön asiakaspalveluhenkisyys oli kateissa. Mietimme, olikohan retkeilykeskuksen omistaja vaihtunut vai mitä oli tapahtunut kahdessa vuodessa. Jäimme kuitenkin yöksi alueelle ja kävimme kävelemässä Ruunaankoskilla. Luonto oli kaunis, mutta mieliala matala. Koskilta palatessamme menimme grillikatokseen, jonka hygieniataso ei lainkaan houkutellut. Laitoimme kuitenkin nuotioon tulet ja paistoimme makkarat. Poistuimme hyvin pian makkaranpaiston jälkeen tv:n äärelle ja totesimme, että kolmatta kertaa emme tänne tule.

Ruunaankoskella

Aamulla lähdimme ajamaan Kuopioon, jotta pääsemme Puijon frisbeegolfradalle. Puijon rataan tutustuimme viime syksyn lomareissulla eikä se tälläkään kertaa jättänyt kylmäksi. Omat radat Heinolassa ovat ihan superhienoja, mutta tällainen laskettelurinteeseen tehty puistorata on mieleeni. Liekö syy sitten siinä, että kiekkoni kolahtavat puihin tämän tästä. Rata oli hieno edelleen ja oli kiva käydä kiertämässä. Kuntoa tämäkin koetteli aivan valtavasti.

Kuopiosta eteenpäin meillä ei ollut mitään ajatusta/toiveita kohteen suhteen. Lähdimme ajamaan kohti lossirantaa ihan vain sen vuoksi, koska voimme. Lossilla menimme vastarannalle ja lähdimme ajamaan kohti Varkautta, josko sieltä löytyisi jokin kiva yöpaikka. Ja löytyihän sellainen. Paikka oli nimeltään Honkakoski.

Varkaudesta lähtiessämme totesimme, että kaikki tiet vievät Pistohiekalle eli Pistikselle. Pistohiekalla sattui sopivasti olemaan tuttuja ihmisiä, joten asettauduimme heidän viereen ja viivyimme tässä kaksi yötä. Päivät Pistohiekalla tuntuivat todella lomalta, koska aurinko paistoi lämpimästi ja saimaan vesi oli vielä uimalämpöistä.

Teimme Pistiksellä ensimmäisenä aamuna ”hotelliaamiaisen” itsellemme pekoneineen ja lihapullineen. Sillä pärjäsi pitkälle iltapäivään. Naapureillamme sattui olemaan metallinpaljastin mukana ja sekös sitten vei Saminkin ”sydämen.” Kukin varmaan arvaa, mitä siitä seuraa.

Auringon laskiessa Pistiksellä

Loman lopuksi siirryimme vielä yhdeksi yöksi Mikkeliin mökille, johon vanhempani tulivat meidän kanssa uimaan ja saunomaan. Sami kävi kalassa ja saikin meille muutaman ahventa paistettavaksi. Kyllä ne maistuivatkin herkullisilta.

Lauantaiaamuna ajelimme kotiin, jossa meitä odotti ovella yllätys. Syylliset tähän tempaukseen taisivat edellispäivänä olla kanssamme saunomassa. Onneksi sisään ei ollut tavallista suurempi hätä….

Kahden viikon lomaan mahtui paljon kauniita maisemia, uimista, saunomista, frisbeegolfia ja hyvää ruokaa ja juomaa. Mitä lomalta voisi enempää odottaa. Matkaa tällä kahden viikon lomalla kertyi 3563 km. Kyllä kannatti.

Kuvassa ajoreittimme.

Pääsiäinen Pistohiekalla

Viime vuonna aika liki tähän aikaan tarkoituksenamme oli mennä Pistohiekalle viettämään kaunista keväistä viikonloppua. Näen mielessäni sen näyn, kun Pistohiekka kylpi auringossa kauempaa katsoessamme ja päästyämme pistohiekan risteykseen, vastassa olikin lumikinos ja silloin meni viikonlopun suunnitelmat uusiksi. (Muistin virkistämiseksi viime vuoden postauksen asiaan liittyen voi lukea alla olevasta linkistä: http://tuomola.munblogi.com/2019/04/06/kesakauden-aloitus/ )

Tällä kertaa tarinalla ei ollut näin harmillinen loppu. Itselläni oli jo keskiviikko ja torstai ennen pääsiäistä lomapäiviä ja Samikin pääsi torstaina ajoissa töistä lähtemään. Suuntasimme jo torstai-iltapäivän aikana Pistohiekalle. Olimme valmistautuneet niin, että olemme kaikki neljä päivää Pistohiekalla, joten reissuun pakattiin mukaan myös telttasauna. Auton pakkaaminen kaiken tavaran mahduttamiseksi olikin oma numeronsa. Mukaan piti telttasaunan lisäksi tietenkin pakata puita, saaveja ja ämpäreitä, jotta saunan lämmittäminen ja peseytyminen onnistuisi. Lisäksi mukaan piti pakata terassikalusteet, koska odotettavissa oli myös ulkona istuskelua ja auringosta nauttimista. Pakattuamme loputkin tavarat starttasimme kohti Puumalaa.

Auton kontti pakattu

Perille päästyämme Pistohiekalla oli jo muutamia autokuntia. Kävimme moikkaamassa ”naapureita” pihalla ja pian sen jälkeen pitikin jo tulla sisätiloihin, kun iltapäivälle oli sovittuna meidän frisbeegolfseuran hallituksen kokous. Keittelin kahvit, koska pitäähän palaverissa kahvit olla, vaikka etänä toimimmekin. Palaverin jälkeen alkoikin saunan kasaus.

Telttasaunassa käyminen on aina yksi reissujen kohokohdista. Telttasauna tarjoaa niin pehmeät, hapekkaat löylyt, että siitä ei voi muuta kuin nauttia. Lisäksi saunassa oleva lämminvesivaraaja vähentää autossa olevan veden kulutusta niin peseytymisen osalta, kuin tiskaamisenkin kannalta. Saunomisen jälkeen ihasteltiin kaunista auringonlaskua.

Torstai-illan auringonlasku

Perjantaiaamuna heräsimme klo 6, kun puhelin rupesi pimputtamaan. Puhelimeen oli jäänyt äänet päälle ja siksi ajatus pitkään nukkumisesta katosi hyvin nopeasti ensimmäisen pimputuksen jälkeen, kohta tuli toinen ja kolmas… Ei ollut vaihtoehtoja kuin nousta kahvin keittoon. Herättyämme Milla katseli kaiholla auton ikkunasta ulos, kun siellä liikkui muita koiria. Pian Millakin pääsi hieman ulos juoksemaan naapuriautosta tutun koiran kanssa.

Aamupäivän ohjelmaan kuului rentoa oleskelua ja auringosta nauttimista. Kahvin kaveriksi olin tehnyt jo kotona kääretorttua. Vatkasin kerman kääretortun päälle ja mansikkakakku oli valmis.

Päivä kului kovalla vauhdilla eteenpäin. Kerkesin kuitenkin käydä lintuja kuvailemassa ja heittelimme frisbeetä metsässä. Tällä kertaa autoon ei mahtunut oikeaa frisbeekoria, joten korin virkaa toimitti saunan saavi. Pian saavinkin sai taas täyttää vedellä ja pääsimme saunomaan.

Perjantaiaamusta viisastuneena olin laittanut puhelimen yöksi äänettömälle ja sain aamulla heräillä kaikessa rauhassa. Sami oli tapansa mukaan hereillä jo heti 6 jälkeen, mutta itse kuorsasin tyytyväisenä hieman pidempään. Lauantaiaamua varten olin suunnitellut tekeväni pataleipää Omnia -uunilla. Olin jo illalla laittanut taikinan valmistumaan, jotta aamupalalla saisimme tuoretta leipää. Kyllä kannatti!

Aamiaisherkkujen jälkeen ulos mennessä piti pukeutua erittäin lämpimästi, kun aika ajoin satoi räntää, rakeita ja kohta taas paistoi aurinko. Lämpötila pysyi kuitenkin kohtalaisen matalana, joten lämmittelemässä piti vähän väliä käydä. Päivällä pelasimme krokettia ja ilokseni voitin ensimmäisen erän!

Luettuamme säätiedotuksia, päätimme kerätä saunan pois jo lauantaina, kun vielä edes osittain oli kuivaa. Sunnuntaille oli ennustettu rankkoja lumikuuroja ja kovaa tuulta, joten valmistauduimme siihen, että lähdemme kotiin jo sunnuntaina ja niin me teimmekin. Sunnuntaiaamuna keli oli harmaa ja ennusteiden mukaan sade alkaisi pian. Pakkasimme loput tavarat kyytiin ja lähdimme kotia kohti. Matkalla lumisade todenteolla alkoi.

Kotimatka pääsiäispäivänä 12.4.2020

Loman viimeiset päivät

Hailuodossa heräsimme hyvissä ajoin ja lähdimme jatkamaan matkaa. Tämän päivän tavoitteena meillä oli Sautinkarin leirintäalue. Sautinkariin oli matkaa liki 200 km ja päivän ohjelmassa oli vielä pyykin pesua. Pyykkiä olisi ainakin kahteen koneelliseen ja tietenkin siihen lisäksi niiden kuivatus. Lähdimme siis aamulla ennen klo 9 liikkeelle.

Jotenkin kummasti silmiin osuu aina ohimennen kaikki frisbeegolfradat ja niin kävi myös tänä aamuna. Olimme niin hyvissä ajoin liikkeellä, että kerkesimme käydä aamulenkin heittämässä Hailuodon frisbeegolfradalla. Kirkkomäen frisbeegolfrata oli oikein mukava metsäinen rata, jossa oli kohtalaisen lyhyet väylät. Eli juuri omiaan meille. Frisbeekierroksen jälkeen istahdimme autoon ja katsoimme, moneltakohan menee seuraava lautta takaisin mantereelle. Seuraava lautta menikin aika pian, joten kaasujalka saattoi olla hieman raskas, jotta kerkesimme lautalle eikä tarvinnut odottaa tuntia ennen seuraavaa lauttaa.

Saavuimme Sautinkarin leirintäalueelle iltapäivän aikana. Alue oli kohtalaisen isokokoinen ja alueella oli paljon kausipaikkoja. Valitettavasti paikoissa, joissa on paljon kausipaikkalaisia, tuntee itsensä hieman ulkopuoliseksi. No, tällä kertaa se ei tuottanut ongelmaa, koska paikalla meidän lisäksemme taisi olla noin neljä ihmistä. Pääsimme alueen rantapaikalle ja pian suuntasimme pyykinpesukoneelle pyykkikassiemme kanssa. Vaan kaikki kun ei aina mene niin kuin Strömsössä, pyykkien kuivatus asetti pienen haasteen… Pesimme ensimmäisen koneellisen pyykkiä ja laitoimme pyykit kuivuriin. Vaan kuivuri ei ollutkaan kuivannut niitä kunnolla ja se toimi vain kolikoilla. Laitoimme toiset kolikot, jotta saimme kuivurin uudelleen pyörimään siinä toivossa, että toisella kierroksella olisi kuivunut. Mutta ei, ei ollut vieläkään kuiva ja nyt kuivattavaa vaatetta olisi ollut kahden koneellisen edestä. Ei auttanut muu, kuin viedä pyykit kuivumaan kaksion tilaihmeeseen. Onneksi meillä oli pyykkitelineitä mukana, mutta kuivatustilat hieman rajalliset. Pian automme näytti enemmänkin kuivaushuoneelta, kuin asuntoautolta. Mutta saimme olla onnellisia, että pyykit oli pesty.

Sautinkarista jatkoimme matkaa kohti Keski-Suomea. Kohteeksemme valikoitui Palsankoski. Palsankoski on kalastajien käyttöön tehty alue, jossa on laavu, nuotiopaikka, savustuspönttö ja huussi. Tämä paikka oli loistava valinta ajankohtaan nähden, koska tällä hetkellä on taimenen rauhoitusaika ja joissa kalastaminen kielletty, joten kalastajia ei siellä tällä hetkellä ollut. Kävelimme kosken rantaa pitkin ja ihastelimme ruskan sävyjä kosken kuohutessa. Illansuussa teimme vielä makkarat nuotiolla ja siirryimme pimeän tullen kaksion lämpöön.

Loma läheni loppuaan ja suuntasimme vielä viimeisiksi päiviksi ns. kausipaikalle Pistohiekalle, josta olen moneen kertaan blogissakin kirjoitellut. Pistohiekalla ensitöiksemme teimme ruokaa ja sitten, mikä parasta – päiväunet ruuan päälle. Päiväunien jälkeen kasasimme telttasaunan ja levitimme markiisin, jotta viimeisistä lomapäivistä voi nauttia ”omalla terassilla” ennen lumien tuloa. Kahvit markiisin alla odotellessa saunan lämpiämistä, maistui erinomaiselta ja saunan lämpöön päästyämme olo oli erittäin rentoutunut. Tältä tuntuu loma!

Seuraavana aamuna ripotteli hieman vettä, mutta se ei meitä toistaiseksi haitannut, sillä olihan meillä agrikaatti ja koko Pistohiekka vain omassa käytössämme, joten aggren pörinä ei taatusti haitannut ketään. Kaivoin tietokoneen esille ja aloin tekemään koulutehtäviä. Opinnäytetyö pitäisi saada tehtyä, jotta olisin pätevä toimimaan esimerkiksi esimiestehtävissä. Oppari eteni kohtalaisen hyvin, mutta keskittymisen herpaantuessa päätin lopettaa siltä päivältä noin kolmen tunnin uurastuksen jälkeen. Oli aika tehdä ruokaa ja nauttia taas pienet päiväunet.

Sauna

Illan hämärtäessä laitoimme nuotiokatoksessa tulet ja paistoimme makkarat ennen saunaan menoa. Siinä vaiheessa oli alueelle saapunut toinenkin autokunta. Tottakai kutsuimme autokunnan väen saunomaan ja kokemaan tämä saunahuuma, jonka itse koimme keväällä. Se kannatti, isäntä naapuriautosta oli aivan hämmästyksissään ja totesi, että ”sehän on ihan oikea sauna” ja päivitteli kokemustaan moneen kertaan.

Olimme pistohiekalla vielä toisenkin yön, mutta vesisateen vallitessa päätimme lähteä kotia kohti torstaiaamuna 3.10. Seuraavana päivänä tulikin sitten räntää jo Heinolassa asti, joten lomareissun päätös sattui oivalliseen aikaan. Kaiken kaikkiaan lomareissuun mahtui ajamista 3030 km verran, paljon mahtavia kokemuksia, kaunista ruskaa, jännitystä Norjan jyrkissä mäissä ja ennen kaikkea lomatunnelmaa! Alla vielä Youtube -linkki, jossa kuvakooste mahtavista maisemista.

Linkki: https://youtu.be/dNRpat3tRW0

Ajotietokoneen dataa lomareissun päättyessä
Ajettu reitti

Vakkaripaikalla, jälleen.

Lähes kuukausi vierähti edellisestä puskailureissusta, joten oli kiva taas päästä viikonlopuksi ulkoiluttamaan kaksiota. Viikonlopun kohteeksemme valikoitui jälleen Pistohiekka. Pistohiekka vaan aina vetää puoleensa syystä tai toisesta. No, tänä viikonloppuna syynä oli juhlatunnelma ja herkullinen ruoka sekä tietenkin hyvä seura. Yhdistimme toki reissuun myös sukulaiskierroksen.

Perjantaina saavuimme ”Pistikselle,” jossa meitä puskakaverit Kari ja Mara koirinensa jo odottivat. Kari oli luvannut toimia tänäviikonloppuna Top Chefinä. Minä olin luvannut tehdä kakun. Kun saimme auton asetettua mukavasti parkkiin, kasasimme saunan ja otimme kunnon löylyt, ennen kuin Kari rupesi meille kokkailemaan.

Saunan jälkeen joimme shampanjat 30v. juhlieni kunniaksi. Virallinen päivä oli siis jo viikko sitten, mutta aina on syytä juhlaan!

Shampanjalasillisten jälkeen alkoi grillistä tulla herkullinen valkosipulin tuoksu. Siellä oli tekeillä liemi meidän illan aterialle – simpukoille. Ikinä aiemmin emme olleet maistaneet simpukoita ja Samilla etenkin oli suuret ennakkoluulot kyseisen ruuan suhteen. Tuoksun johdattelemana hänkin uskaltautui maistelemaan ja totesi, että ennakkoluulot simpukoita kohtaan taisi olla todellisuutta suuremmat.

Simpukat ja leipä hupeni pöydästä ja maha alkoi täyttymään. Pimeys hiipi yllemme ja siirryimme hetkeksi ennen nukkumaanmenoa nuotiokatokseen tulen äärelle. Nuotiopaikalla oli eräs pariskunta, jotka olivat ensimmäistä kertaa Pistohiekalla ja muutenkin olivat ostaneet asuntoautonsa vasta helmikuussa. Totesimme naurahdellen, että mehän olemme Samin kanssa jo suorastaan konkareita tässä karavaanailussa, kun olemme jo aika tarkalleen vuoden päivät omistaneet asuntoauton ja tutustuneet niin puskailu- kuin leirielämäänkin. Myös Kari ja Mara olivat vasta viime syksynä löytäneet tämän harrastuksen.

Lauantaina meillä oli Samin kanssa ohjelmassa lähteä tapaamaan minun isovanhempiani Imatralle. Imatralle Puumalasta ei ole matkaa kuin noin 80km, joka oli myös yksi syy sille, miksi tulimme Pistohiekalle juuri tänä viikonloppuna. Söimme aamupalan, teimme lounaan ja joimme vielä kahvit ennen Imatralle lähtöä.

Palattuamme Imatralta Kari odotti meitä jo sormet syyhyten, että pääsee tekemään tämän illan ateriaa. Tänään illalliseksi meillä oli kunnon pihvit ja ehkä maailman herkullisinta kastiketta perunan kera. Itse osallistuin tekemällä lisäkesalaatin. Auringon laskiessa ruoka maistui taivaalliselta.

Ruoan jälkeen pelasimme pari erää mölkkyä. Elokuun iltoina pimeys hiipii turhan nopeasti, joten mölkyn pelaaminen tällä erää jäi lyhyeen. Päivä oli mennyt reissatessa, joten myös väsymys hiipi silmäluomiin jo ennen iltakymmentä. Istahdimme vielä hetkeksi kynttilän valoon markiisin alle ennen nukkumaan menoa.

Sami kuola valuen jo odottaa, milloin voidaan aloittaa syöminen

Sunnuntaiaamuna nukuttiin pitkään ja istuskeltiin kaikessa rauhassa aamupalapöydässä. Ulkoilutimme koiria aamupäivän mittaan ja pian jo ruvettiin purkamaan leiriä, jotta voimme suunnistaa kotia kohti. Poikkesimme kotimatkalla vielä Kuortin frisbeegolfradalla heittämässä yksi kierros, jottei tämäkään viikonloppu jää ilman frisbeegolfia. Kotona söimme makaroonia ja jauhelihakastiketta, eiliset herkut olivat enää haave vain.

Milla ja Minni ”puskassa”

Kesäloma 2019, osa 1

Torstai 6.6.2019

Se hetki, jota odotetaan ympäri vuoden, siitä jaksetaan aina haaveilla ja sitä suunnitellaan – kesäloma. Kuten myös omalla kohdallani, tätä päivää on odotettu. Päästiin käynnistämään kaksio torstaina. Tässä kohtaa voin kiittää vuorotyötä, että vapaapäivien avulla loma pääsi alkamaan jo muutamaa päivää aiemmin. Virallisesti se siis alkaa maanantaina 10.6.

Tuo torstai oli myös omalla tapaa eräänlainen siirtymävaihe työelämässä. Kesäloman jälkeen uudet tuulet puhaltavat, tosin toistaiseksi vain vuoden loppuun asti, mutta kuitenkin. Uuden työn myötä siirryn arkityöhön, jolloin kaksio saa käynnistyä entistä useammin. Täytynee kyllä todeta, että viimeisen vuoden sisällä on tullut tutustuttua Suomeen enemmän kuin viimeisen 10 vuoden aikana.

Tämän reissun alkajaisiksi suuntasimme – yllätys, yllätys – Pistohiekalle. Keli mitä mahtavin, lämpötila ulkona +26 ja fiilis sitäkin mahtavampi, koska olihan loma!

Asetuimme rantapaikalle, levitimme markiisin ja rupesimme pohtimaan saunan kasausta. Saunan kasaamisessa olikin pohtimista. Ei niinkään siinä teknisessä toteutuksessa, mutta siinä, mihin se pystytetään. Valitsimme Pistohiekalta keskeisimmän rantapaikan ja rupesimme miettimään, että teltan kasaus ”samalle tontille” ei oikein onnistu, koska männyn oksat ovat aika matalalla tässä. Teltta myös kasattava lähelle meitä ja huomioitava veden kantaminen. Kaivoimme peräkontista metrimitan ja rupesimme mittailemaan aluetta, johon saisimme teltan järkevästi kasattua. Pienen epäröinnin jälkeen päätimme kuitenkin laittaa telttasaunan aivan viereemme. Alueen ehkä toiseksi keskeisemmälle paikalle. On ainakin mahtavat maisemat saunan ikkunasta.

Torstai vaihtui iltaa ja aurinko alkoi laskemaan. Saunan löylyt hikisen päivän päätteeksi teki todella hyvää, järvivesi oli ihanan lämmintä ja uiminen auringonlaskussa kruunasi päivän. Tätä on loma!

Perjantai 7.6.2019

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Aamukahvi maistui erinomaiselta järvimaisemaa ihastellessa. Aamun aikana muutamat autokunnat tekivät tilaa uusille tulijoille ja jatkoivat itse matkaansa seuraavaan kohteeseen. Perjantai -aamupäivä meni lähinnä nautiskellessa auringonpaisteesta ja uidessa. Iltapäivän puolella uusia autokuntia alkoi saapua viikonlopun viettoon. Osa oli jo tullessaan varsin hilpeissä tunnelmissa. Iltapäivä kääntyi illaksi ja sauna lämpesi taas illan aikana. Sauna kiinnosti myös lähiympäristössämme olevia ihmisiä, joten ”naapuritkin” pääsivät testaamaan saunan.

Näkymä saunan ikkunasta

Illan aikana teimme paremmin tuttavuutta erään pariskunnan kanssa, jonka tapasimme ensimmäisen kerran äitienpäivän miitissä Pistohiekalla. On mahtavaa jutella ihmisten kanssa, joiden kanssa tuntuu, kuin olisi aina tunnettu. Jatkoimme oikeastaan koko viikonlopun heidän kanssaan. Viini maistui perjantai-iltana hieman liiankin hyvältä, lauantai -aamuna se kostautui pahoinvointina.

Lauantai 8.6.2019

8.6.2013

Kuusi vuotta sitten, kaunis kesäinen lauantai, oli erittäin merkityksellinen elämässämme. Silloin sanoimme toisillemme ”tahdon.” Tätä hääpäivää vietimme hieman erilaisissa tunnelmissa.

Saimme vieraaksi vanhempani ja toisen pikkuveljistä. He tulivat nauttimaan kesäpäivästä Pistohiekalle ja muistelemaan vanhoja aikoja. Pistohiekka oli ollut hyvinkin suosittu heidän nuoruudessaan.

Keittelimme kahvit ja söimme retkieväitä. Eväänä meillä oli karjalanpiirakoita ja juustoa sekä meetwurstia. Aina sitä ihmettelee, miten niinkin arkinen ruoka maistuu niin herkulliselta ulkoilmassa ja hyvässä porukassa. Nautimme sen jälkeen jälleen auringosta ja uimisesta. Iltapäivää kohden rupesi kertymään tummia pilviä taivaalle ja saimme niskaamme ukkoskuuron. Hetkeksi siirryimme sisätiloihin ja sitten laitoimmekin saunan lämpeämään.

Saunan jälkeen tehtiin hyvät ruuat ja vuorossa oli telttasaunan purkaminen, jotta pääsimme siirtymään toisaalle, koska aiemmin mainitsemani ”hilpeänä” paikalle saapuneen autokunnan juhlat jatkuivat edelleen ja itse kaipasimme jo hieman rauhallisempaan paikkaan.

Lauantai-illaksi siirryimme tuttavapariskunnan kanssa hieman rauhallisemmalle alueelle ja mitäpä muutakaan kuin kävimme taas telttasaunan kasaamisen pariin. Kasasimme saunan tähän ihanaan rauhalliseen paikkaan, saunoimme, teimme nuotion rannalle ja istahdimme nauttimaan kauniista auringonlaskusta. Olisipa tultu tähän paikkaan jo aiemmin. Tässä vaiheessa Pistohiekka jäi kakkossijalle. Tästä tuli lempparipaikkamme.. ..kunnes sunnuntaina oli aika lähteä seuraavaan kohteesen…

Sunnuntai 9.6.2019

Sunnuntaiaamuna itse nukuin pitkään. Isäntä oli herännyt jo hyvissä ajoin ja alkanut purkamaan telttasaunaa ennen kuin ennusteiden mukainen vesisade alkaisi. Niin ihanalta kuin tämä paikka oli tuntunut (ja sitä se olikin), iski totuus vasten kasvoja: ”Mitenköhän me päästään täältä pois?” Pehmeä maa yhdistettynä ylämäkeen ja asuntoautoon, ei ollut kovin hyvä yhdistelmä. Jätimme tarkoituksella takakontin tavarat vielä pakkaamatta ja yritimme päästä hieman kevyemmällä kuormalla liikkeelle. Arvaatte varmaan, miten siinä kävi.. no ei ainkaan kovin hyvin.

Onneksemme olimme liikkeellä yhdessä tämän toisen pariskunnan kanssa ja miehet yhdessä pohtivat, miten edetään. Rannan kupeesta löytyi lankun pätkä, jolla koitimme saada maahan uppoutuneita renkaita ohjattua. Oli siitä sen verran apua, että pääsimme lankun verran eteenpäin. Vaan sittenpä iski ongelma toiselta puolelta, eli renkaat kaivautui myös toiselta puolelta pehmeään maahan. Ei muuta kun kaivamaan köysi varastosta ja hinaushommiin. Se mitä meillä ei ole, ei tarvita. Karavaanarin tiepalvelu on sitten viimeinen vaihtoehto, mutta sitä ei onneksi tällä kertaa tarvittu vaan miehet onnistuivat hinaamaan auton mäen päälle ja pian pääsimme jatkamaan matkaa. Suuntasimme Vihantasalmen vanhalle leirintäalueelle ja asetuimme yöksi siihen.

Astetta parempi puska

Eletään torstaissa, työviikko ohi ja pitkä viikonloppu edessä. Askel tuntuu kuitenkin keveältä kuuden päivän työputkesta huolimatta. Iltapäivällä oli ollut TYHY -toimintaa keilauksen merkeissä ja aamulla olin kuullut kivoja uutisia työrintamalta. Odotettavissa oli erilainen viikonloppu, meidän kohdalla ensimmäinen puskamiitti Puumalan Pistohiekalla. Emme oikein tienneet, miten moiseen valmistautua, mutta hyvillä mielin lähdimme matkaan. Kesäkauden aloitus oli Pistohiekan suhteen ollut hieman epäonnisempi, tällä kertaa kuitenkin pääsimme perille asti.

Olimme perillä torstai-iltana ja Pistohiekalla oli vielä kohtalaisen hiljaista, mutta emme kuitenkaan olleet ainoat pitkän viikonlopun viettäjät. Paikalla oli jo kaksi autokuntaa ennen meitä. Hetken kuluttua puskamiitin koollekutsujana toiminut pariskunta tuli tervehtimään meitä ja toivotti meidät tervetulleeksi. Sen jälkeen etsimme omiin tarpeisiimme sopivan leiripaikan ja levitimme markiisin. Tästä voi viikonloppu alkaa.

Torstaina paistoi aurinko ja lämpötilakin oli kohtalaisen lämmin. Kävimme kävelemässä alueella ja ulkoiluttamassa koiria. Voi niitä ihania tuoksuja, jotka johdattivat koirien neniä puskasta toiseen. Kaivoimme myös kameran esiin ja kävimme hieman kuvailemassa lintuja. Lintujen bongauksen jälkeen oli kiva istahtaa markiisin alle ja nauttia näköalasta ja luonnon äänistä. Kuikan kutsu kuului järvellä, käki kukkui kauempana metsässä ja pikkulinnut sirkuttivat lähipuiden oksilla. ”Tämä se on lomaa,” totesin.

Perjantaiaamu valkeni hieman harmaana ja kohtalaisen viileänä. Aamupala maistui herkulliselta ulkona terassilla ja muutkin alueella olevat alkoivat heräilemään ja valmistautumaan tulevaan miittiin. Iltapäivän mittaan osallistujamäärä kasvoi ja pian meitä olikin jo kymmenkunta asuntoautoa paikalla. Valtaosaaan porukasta olimme jo tutustuneet aiemmin keväällä Kopparnäsissä, emme kuitenkaan kaikkiin. Oli kiva tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa.

Ilta eteni saunoen vaunusaunassa ja makkaraa paistellessa grillikodalla. Ja tulihan käytyä myös uimassa siinä saunomisen lomassa, jos sitä mahapohjaa voi uimiseksi kutsua. Mutta talviturkki on nyt heitetty. Usva laskeutui illan mittaan kauniisti järven ylle. Sytytimme pimeän tullen vielä kynttilät terassilla ja nautimme hieman viiniä.

Perjantai-illan tunnelmaa omalta terassilta

Lauantai alkoi erittäin sumuisena, mutta sumussa on jotain taikaa, uskoisin. Se vangitsee katseen horisonttiin ja saa ajatukset lukkiutumaan vain tähän hetkeen. Sumu alkoi hälvenemään ja lauantaiaamu aukenemaan. Miittiläiset lyöttäytyivät toinen toistensa seuraan ja nauru ja puheensorina kasvoi kasvamistaan.

Jengiläiset lähdössä reissuun

Lauantaipäivän ohjelmassa oli yhteinen kahvitteluhetki grillikodalla, joka myöhemmin illalla nimettiin Pistiksen kerhotaloksi. Ennen kahvia joukko innokkaita pyöräilijöitä lähti pienelle pyöräretkelle lähimaastoon. Sähköavusteiset, kokoon taittuvat polkupyörät olivat viikonlopun hitti ja seuraavaan miittiin mennessä uskoisin, että niitä on kenties vielä enemmän. Pyöräjengi sai nimekseen MC Helvetin Perkeleet ja tämä kova jengi kävi aiheuttamassa pahennusta läheisellä näköalapaikalla, olivat kuitenkin aika hurjia keltaisissa liiveissään. Jengin palattua reissultaan oli kahvien aika.

Kahvitilaisuuden teemana oli äitienpäivän vietto. Tarjoilupöytä notkui tarjottavista herkuista ja kaiken kruunasi äideille jaettavat ruusut. Ruusuja tuli kaksin kappalein, koska ihanat ihmiset toisistaan tietämättä olivat ajatelleet samaa ja olivat ostaneet äitienpäiväruusuja miittiin osallistuville naisille. Tilaisuus oli tunteita herättävä ja viimeistään tässä vaiheessa porukan yhteen liittävä. Kahvitilaisuuden jälkeen alettiin valmistella telttasaunan kasaamista.

Telttasaunan kasaamiseen menee teoriassa 10-15 minuuttia. Todellisuudessa telttasaunan kasaaminen vei jo 15 minuuttia siihen, kun mietittiin miten päin teltta asetetaan, mihin kohtaan ja millaiset pohjatyöt se vaatii. No sen parempi soppa, mitä enemmän keittäjiä.. vai miten se menikään. Saunapuiden pilkkominen onnistui sutjakkaasti, etenkin kun ympärillä oli runsaasti kannustusjoukkoja. Sauna löysi paikkansa, rannalta löytyi riittävästi kiukaaseen kiviä ja vedetkin tuli porukalla kannettua.

Sitä omaa telttasaunaa odotellessa…. Se on sitten oma tarinansa, kuinka sen telttasaunan kohdalla teoria ja käytäntö kohtaavat….

Sunnuntaiaamuna herätys oli hieman ennen kello 6, koska yöllä tuuli oli yltynyt niin, että tavarat lenteli pihalla ja markiisin myrskyliinat hakkasivat tuulta vastaan. Sunnuntaina lähdimme ajoissa kohti Heinolaa ja kerkesin vielä käydä äitienpäiväkahvilla oman äidin luona. Kaikenkaikkiaan siis erittäin onnistunut reissu.

Suuret kiitokset miittiin osallistuneille, seuraavaa kertaa odotellessa. 🙂