Autokuumetta

Matkailuauto ja retkeilyauto rinnakkain

Viimeisimmältä Ketturiutan reissulta hieman jäi kaihertelemaan ajatus retkeilyautosta. Reissukaverimme Kari ja Marjaana ovatkin kokoajan kulkeneet retkeilyautolla ja monia kertoja olemme pohtineet, että meillekin riittäisi kokonsa puolesta retkeilyauto. Alkovi, jossakin yhteydessä törmäsin sanaan ”makuukyttyrä” – antaa erinomaisen lisätilan tavaroille, mutta kaikkea turhaakin sinne kertyy, kuten yleensäkin esimerkiksi kotona oleviin varastoihin.

Maanantai-iltana maaliskuun 9. päivänä meillä oli muuta asiaa Lahteen, mutta jotenkin kummallisesti auton ratti kääntyi väkisinkin autoliikkeen pihaan, joka myy muun muassa matkailuautoja ja vaunuja. Siellä oli komeasti rivissä myös retkeilyautoja. Kävimme muutamaa käytettyä retkeilyautoa katsomassa ja kävimme jopa hieman juttelemassa, kuinkahan paljon meidän kaksiosta mahtaisi saada vaihdossa. Tässä vaiheessa kaksio siis ei ollut vielä myynnissä. Ajelimme kotiin keskustellen retkeilyauton hyödyistä ja aloimme tosissaan pohtia matkailuauton vaihtamista retkeilyautoon. Seuraavana päivänä laitoimme kaksion myyntiin ja rupesimme kartoittamaan retkeilyautoja.

Retkeilyautoissa on yllättävän paljon eroavaisuuksia (kuten toki myös matkailuautoissakin). Jos automerkkejä on monia, niin on myös niiden malleja. Jokaisella merkillä ja mallilla on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Niinpä rupesimme arpomaan, mikä ominaisuuksista olisi merkityksellisin. Päädyimme siihen, että vessan tulee olla riittävän tilava ja sängyt pitää olla pituussuunnassa, ettei aina tarvitse kiivetä toisen yli esim. yöllä vessaan mennessä. Lisäksi lisävarusteisiin liittyen oli omat kriteerinsä. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman pienellä välirahalla vaihdettua matkailuauto retkeilyautoon. Vaan kuinkas sitten vaihtoehtojen kartoittamisessa kävikään… Aina katsoimme vain kalliimpaa ja kalliimpaa käytettyä autoa, kunnes totesimme, että ehkä kaikkein järkevintä on kuitenkin sijoittaa uuteen autoon, joka näyttäisi tulevan yhtä kalliiksi, kuin kriteerimme täyttävä käytetty versio. Niinpä alkuperäiset ajatukset hyvästä, ”halvasta” ja helposta vaihdosta alkoivat kaikkoamaan ja rupesimme etsimään kriteerimme täyttäviä uusia autoja.

Kuva lainattu nettikaravaani.com

Saimme muutamia tarjouksia ja osa niistä oli erittäin houkutteleviakin. Sami hoiti käytännön toteutuksen kauppiaiden kanssa ja minä kerroin aina mielipiteitäni niihin asioihin liittyen, joihin itse osasin vaikuttaa. Autossa oleva tekniikka ei ole erikoisalaani, mutta sen sijaan arjen toimintaan liittyvät, kuten keittiöön ja säilytykseen liittyvät ratkaisut olivat asioita, joita pidin merkityksellisenä. Niinpä loppuen lopuksi löysimme auton, josta oikeasti aloimme neuvottelemaan. Auto kuitenkin sijaitsi Espoossa, emmekä tässä vaiheessa olleet sitä vielä livenä nähneet.

Viikonlopun koittaessa päiväreissu Espooseen tuli ajankohtaiseksi. Kari ”Pössl -asiantuntijana” lähti Mikkelistä ja poimi meidät Heinolasta matkaan mukaan. Saimme siis esimakua jo matkalla retkeilyautosta, joka Karilla oli. Pääsimme Espooseen ja rupesimme tutkailemaan siellä olevia vaihtoehtoja. Kävimme koeistumassa useamman retkeilyauton wc:n, sängyn ja kuljettajan penkit. Pallottelimme usean eri vaihtoehdon välillä ja kävimme moneen kertaan vertaamassa autojen tiettyjä ominaisuuksia. Autoliikkeessäkin sai siis aikaa kulumaan noin kaksi tuntia pohtien ja vertaillen eri ominaisuuksia. Olimme jo vähällä vaihtaa alkuperäistä suunnitelmaa ja valita toisen auton, koska WC oli parempi siinä toisessa vaihtoehdossa, mutta sängyt olivat poikittain. Niinpä taas punnitsimme, että kumpi on oleellisempaa; tilava wc vai pitkittäissängyt? Ja tietenkin olimme Samin kanssa kumpikin eri mieltä. Loppuen lopuksi pääsimme kompromissiin ja valitsimme edelleen sen, mitä olimme alunperinkin tulleet katsomaan. Tässä versiossa valitettavasti wc on pienempi, joten katsotaan, kuinka luoviksi wc:n käyttäjiksi opimme.

Teimme siis valintamme, olimme yhteydessä myyjään ja keskustelimme lisävarusteista, joita autoon tarvitaan, ennen kuin se meille saapuu. Näitä olivat muun muassa markiisi, vetokoukku ja aurinkopaneelit. Tuosta Espoon reissusta ja auton ostopäätöksestä on nyt kulunut kaksi viikkoa ja tuo kulunut kaksi viikkoa on tuntunut äärimmäisen pitkältä. Entinen (vai tämänhetkinen) auto on nyt tyhjennetty ja vaihtorenkaat ovat kyydissä. Enää odotamme puhelua, että ”autonne on noudettavissa.” Sillä välin voimme jo pohtia, millä nimellä tulemme kutsumaan uutta kulkupeliä.

Uskon, että tuleva viikko tulee olemaan erittäin pitkä ja koronaviruksen vallitessa, emme tiedä, pääsemmekö koskaan hakemaan uutta autoa. Tällä hetkellä viikon sisällä voi tapahtuaa valtakunnallisesti mitä vain… Odottavan aika on pitkä, ei voi muuta sanoa!

Valinta tehty

Pakko päästä puskaan!

Nyt se on virallisesti ohi, nimittäin kouluhommat. Työn ohessa olen opiskellut YAMK-tutkintoa sosiaali- ja terveysalan kehtittämisen ja johtamisen parissa ja NYT; se on vihdoin suoritettu! Virallinen valmistumispäiväni oli siis 28.2.2020. Valmistumisen kunniaksi oli pakko päästä puskaan. Tämä saattaa hieman kuulostaa erikoiselta, mutta puskassa kaikki vaan tuntuu niin paljon rennommalta. Ei tarvitse murehtia arjen kiireestä, pakollisista kotitöistä ja eikä nyt siis enää edes niistä koulutehtävistä. Lisäksi viimeisen neljä viikkoa vaivannut flunssa on nyt selätetty.

Ketturiutta, grillikatos

Esivalmistelin torstaina meille ruokia jo kotona, jotta reissussa ruuan teko olisi vaivatonta. Pakkasimme myös muut mukaan otettavat tavarat, jotta päästään perjantaina heti töiden jälkeen lähtemään. Emme suunnitelleet lähtevämme kovin kauas, joten puskaparkiksemme valikoitui Ketturiutta. Ketturitalla olemme käyneet muutaman kerran aiemminkin, mutta paikkana se on oikein mukava ja ennen kaikkea lyhyen matkan päässä. Aina ei tarvitse matkustaa satoja kilometrejä päästäkseen ”lomatunnelmaan.”

Kakkukahvit valmistumisen kunniaksi

Olimme kohteessa jo perjantaina iltapäivällä. Perjantai oli aurinkoinen, taivas oli pilvetön ja lämpötila muutaman asteen pakkasella. Aseteltuamme auton parkkiin keitimme kakkukahvit. Sen jälkeen lähdimme Millan kanssa kävelylle rantaan, jossa jäät pitivät äänekästä konserttiaan. Hetken sitä kuunneltuamme, jatkoimme matkaa metsäpolulle pitkospuita pitkin. Leuto talvi oli kuitenkin verottanut osansa ja purossa virtaava vesi oli noussut reitillä kulkevien pitkospuiden ylle. Matkamme pitkospuilla päättyi lyhyeen ja käännyimme takaisin päin. Aurinko oli alkanut laskemaan ja taivas täyttyi vaaleanpunaisesta sävystä, joka heijastui kauniisti peilikirkkaaseen jäähän. Auringonlaskun jälkeen palasimme autolle, jossa seuraavaksi teimme ruokaa. Ruuaksi oli edellispäivänä valmistelmani lihakastike ja sen kaveriksi pilkoimme perunoita ja paistoimme ne sipulin ja valkosipulin kera pannulla.

Auringonlasku

Lauantaiaamuna heräsimme päivän kirkastuessa jo noin klo 6.30. Yöllä oli pakkanen laskenut -15 asteeseen. Milla sai hyvällä omalla tunnolla kaivautua pikaisen aamupissan jälkeen takaisin peiton alle ja itse lähdimme ihastelemaan jään laulua ja auringonnousua. Ihastelimme ja ihmettelimme luonnon voimia kevätauringon pikkuhiljaa alkaessa lämmittämään jään pintaa. Rannat sulivat auringonpaisteessa vaikka jäätä muuten olikin reilusti.

Auringonnousu
Luonnonvoimat puhuivat
Auringonnousua kuvatessani kuulin myös lintujen konserttia. Yksi lintukuoron jäsenistä tuli myös kuvausetäisyydelle.

Aamupäivä meni nopeasti ja paljon kerkesi tekemään, kun oli ajoissa herännyt. Puolen päivän aikoihin söimme ruokaa ja kävimme päiväunille. Päiväunilta meidät kuitenkin herätti ystävämme Kari ja Mara, yhdessä Merjan ja Hessun kanssa. Puskaparkkikööri oli jälleen kasassa. Tällä porukalla olemme ennnenkin viettäneet aikaa ja varmasti vietämme vastaisuudessakin.

Muutamat sanat vaihdettuamme sovimme, että menemme grillikatokselle päiväkahville ja paistelemaan makkaroita. Sami lupasi laittaa tulet grilliin ja Merja keitteli kahvit. Emme kukaan maininneet sanallakaan, että joku toisi tarjottavaa kahvin kanssa ja kun olimme grillikatoksella, oli meillä jokaisella jotain tarjottavaa ja kattaus oli valmis. Tämä kertoo paljon yhteishengestä, joka meitä puskaparkkilaisia yhdistää. Iltapäivän aikana nautimme jäällä auringonpaisteesta, pelasimme mölkkyä ja pimeän tullen siirryimme Karin ja Maran autoon istumaan iltaa, kunnes haukottelusta ei tahtonut tulla loppua. Koko päivän ulkoilu väsytti meitä jokaista ja siirryimme hyvissä ajoin omiin autoihimme iltapuulle ja sen myötä nukkumaan. Sunnuntaiaamuna lähdimme ajoissa kotia kohti.

Sami, Hessu, Merja ja Kari jäällä