Lomaviikko Suomen puolella

Suunnaksi Rovaniemi, hieman olosuhteiden pakosta. Ajoimme Rovaniemelle sateisessa ja harmaassa kelissä, joten sinänsä ei haitannut pitkä siirtymä ilman välipysähdyksiä. Meidän tuurillamme liike, josta matkailuauton vesipumppuja sai, meni kiinni klo 14.00, joten ajoimme lähes yhdeltä istumalta Rovaniemelle. Olimme perillä puoli tuntia ennen liikkeen sulkemisajankohtaa. Hyvä niin.

Saimme uuden pumpun autoon ja seuraavaksi suuntasimme syömään. Nälkä kurni jo vatsassa, eikä mieleenkään tullut ruveta tekemään ruokaa, joten lounaan söimme PizzaPuffassa. Vasta ruoan jälkeen pystyimme ajattelemaan, mihin tästä jatkaisimme matkaa.

Ruoan ja kauppareissun jälkeen punnitsimme vaihtoehtoja Ranuan ja Sallan väliltä. Päädyimme kuitenkin lähtemään Sallan suuntaan. Ollessamme Rovaniemellä, piti tietenkin poiketa joulupukin pajalla. Tuntuihan se hieman erikoiselta käydä keskellä kesää hypistelemässä jouluisia tuotteita. Tarkemmin ajateltuna kuitenkin; jouluun on aikaa enää neljä kuukautta.

Joulupukin pajan jälkeen matka jatkui kohti Sallaa. Poikkesimme matkan varrella Kemijärven frisbeegolfradalla. Frisbeegolfrata oli kiva lyhyt 9-väyläinen puistorata. Juuri sopiva meille pitkän ajomatkan jälkeen. Aurinkokin oli alkanut pilkistelemään pilvien takaa, joten oli kiva käydä hieman ulkoilemassa.

Kippis-lippis Kemijärvellä

Lähestyessämme Sallaa, rupesimme katselemaan mahdollista yöpaikkaa. Päädyimme kivan uimarannan parkkikselle. Sami kävi laiturilta hieman heittelemässä virveliä ja itse ihastelin kesäistä iltaa. Aamulla jatkoimme kohti Sallatunturia.

Pohdimme, että voisimme mennä seuraavaksi yöksi johonkin mökkiin, koska pyykkiä oli viikon aikana jo kertynyt reilusti sekä toiveissa oli päästä saunaan. Varasimme yhdeksi yöksi huoneiston Sallatunturin juurelta, Sallainen Cottages:lta.

Saavuttuamme mökkimajoitukseen, laitoimme ensimmäisenä pyykkejä peseytymään, sitten saunan lämpeämään. Pyykkien peseytyessä kerkesimme käydä heittämässä frisbeetä Sallatunturin frisbeegolfradalla. Rata oli äärimmäisen haasteellinen korkeuserojensa vuoksi. Maisemat rinteessä oli kauniit, mutta fyysinen kuntoni oli aivan totaalisen käytetty kiivetessämme rinteessä. Kierroksen jälkeen sauna maistui erinomaiselta.

Illan saapuessa kävimme syömässä Sallatunturin Keloravintolassa. Olin jo alkuviikosta päättänyt, että poronkäristystä pitää tällä reissulla saada ja nyt sen aika oli. Tilasin ruoaksi poroleivän, joka siis sisälsi perinteisesti poronkäristykseen liittyvät perunamuussin, suolakurkun ja puolukkahillon. Sami puolestaan tilasi savuporopastan. Molemmat olivat hyviä, mutta pitkään himoitsemani käristys oli kyllä odottamisen arvoinen.

Sunnuntaiaamuna lämmitimme vielä saunan, jonka jälkeen jatkoimme taas matkaa. Ajoimme Käylänkosken kautta Salpalinjalle katselemaan vanhoja sota-ajan linnoituksia ja sieltä Hossaan Julma-Ölkyn kanjonille. Hossasta ajoimme yöksi Soivaan metsään puskaparkkiin. Ensimmäisen kerran tälle reissulle nostimme retkituolit ulos ja nautimme hetken ulkosalla ilta-aurinkoa katsellen. Kelin viiletessä oli aika siirtyä sisätiloihin ja katsella televisiota ennen nukkumaan menoa. Aamulla jatkoimme sota-ajan teemalla ja ajoimme Kivivaaraan, jossa oli erilaisia luolia. Valitettavasti luoliin ei enää saanut mennä sortumisvaaran vuoksi. Olisi ollut hienoa päästä käymään luolan sisällä.

Salpalinja
Käylänkoski
Kivivaaran luolamaisemia

Kivivaarasta jatkoimme matkaa kohti Ruunaan retkeilykeskusta, jossa olimme pari vuotta sitten käyneet ja ihastuneet paikkaan.

Valitettavasti Ruunaan retkeilykeskus aiheutti suuren pettymyksen tällä kertaa. Karavaanareiden huoltorakennukset haisivat homeelta, koronan vuoksi saunat oli sujettu ja ravintolan vastaanotossa työskentelevän henkilön asiakaspalveluhenkisyys oli kateissa. Mietimme, olikohan retkeilykeskuksen omistaja vaihtunut vai mitä oli tapahtunut kahdessa vuodessa. Jäimme kuitenkin yöksi alueelle ja kävimme kävelemässä Ruunaankoskilla. Luonto oli kaunis, mutta mieliala matala. Koskilta palatessamme menimme grillikatokseen, jonka hygieniataso ei lainkaan houkutellut. Laitoimme kuitenkin nuotioon tulet ja paistoimme makkarat. Poistuimme hyvin pian makkaranpaiston jälkeen tv:n äärelle ja totesimme, että kolmatta kertaa emme tänne tule.

Ruunaankoskella

Aamulla lähdimme ajamaan Kuopioon, jotta pääsemme Puijon frisbeegolfradalle. Puijon rataan tutustuimme viime syksyn lomareissulla eikä se tälläkään kertaa jättänyt kylmäksi. Omat radat Heinolassa ovat ihan superhienoja, mutta tällainen laskettelurinteeseen tehty puistorata on mieleeni. Liekö syy sitten siinä, että kiekkoni kolahtavat puihin tämän tästä. Rata oli hieno edelleen ja oli kiva käydä kiertämässä. Kuntoa tämäkin koetteli aivan valtavasti.

Kuopiosta eteenpäin meillä ei ollut mitään ajatusta/toiveita kohteen suhteen. Lähdimme ajamaan kohti lossirantaa ihan vain sen vuoksi, koska voimme. Lossilla menimme vastarannalle ja lähdimme ajamaan kohti Varkautta, josko sieltä löytyisi jokin kiva yöpaikka. Ja löytyihän sellainen. Paikka oli nimeltään Honkakoski.

Varkaudesta lähtiessämme totesimme, että kaikki tiet vievät Pistohiekalle eli Pistikselle. Pistohiekalla sattui sopivasti olemaan tuttuja ihmisiä, joten asettauduimme heidän viereen ja viivyimme tässä kaksi yötä. Päivät Pistohiekalla tuntuivat todella lomalta, koska aurinko paistoi lämpimästi ja saimaan vesi oli vielä uimalämpöistä.

Teimme Pistiksellä ensimmäisenä aamuna ”hotelliaamiaisen” itsellemme pekoneineen ja lihapullineen. Sillä pärjäsi pitkälle iltapäivään. Naapureillamme sattui olemaan metallinpaljastin mukana ja sekös sitten vei Saminkin ”sydämen.” Kukin varmaan arvaa, mitä siitä seuraa.

Auringon laskiessa Pistiksellä

Loman lopuksi siirryimme vielä yhdeksi yöksi Mikkeliin mökille, johon vanhempani tulivat meidän kanssa uimaan ja saunomaan. Sami kävi kalassa ja saikin meille muutaman ahventa paistettavaksi. Kyllä ne maistuivatkin herkullisilta.

Lauantaiaamuna ajelimme kotiin, jossa meitä odotti ovella yllätys. Syylliset tähän tempaukseen taisivat edellispäivänä olla kanssamme saunomassa. Onneksi sisään ei ollut tavallista suurempi hätä….

Kahden viikon lomaan mahtui paljon kauniita maisemia, uimista, saunomista, frisbeegolfia ja hyvää ruokaa ja juomaa. Mitä lomalta voisi enempää odottaa. Matkaa tällä kahden viikon lomalla kertyi 3563 km. Kyllä kannatti.

Kuvassa ajoreittimme.

Loman viimeiset päivät

Hailuodossa heräsimme hyvissä ajoin ja lähdimme jatkamaan matkaa. Tämän päivän tavoitteena meillä oli Sautinkarin leirintäalue. Sautinkariin oli matkaa liki 200 km ja päivän ohjelmassa oli vielä pyykin pesua. Pyykkiä olisi ainakin kahteen koneelliseen ja tietenkin siihen lisäksi niiden kuivatus. Lähdimme siis aamulla ennen klo 9 liikkeelle.

Jotenkin kummasti silmiin osuu aina ohimennen kaikki frisbeegolfradat ja niin kävi myös tänä aamuna. Olimme niin hyvissä ajoin liikkeellä, että kerkesimme käydä aamulenkin heittämässä Hailuodon frisbeegolfradalla. Kirkkomäen frisbeegolfrata oli oikein mukava metsäinen rata, jossa oli kohtalaisen lyhyet väylät. Eli juuri omiaan meille. Frisbeekierroksen jälkeen istahdimme autoon ja katsoimme, moneltakohan menee seuraava lautta takaisin mantereelle. Seuraava lautta menikin aika pian, joten kaasujalka saattoi olla hieman raskas, jotta kerkesimme lautalle eikä tarvinnut odottaa tuntia ennen seuraavaa lauttaa.

Saavuimme Sautinkarin leirintäalueelle iltapäivän aikana. Alue oli kohtalaisen isokokoinen ja alueella oli paljon kausipaikkoja. Valitettavasti paikoissa, joissa on paljon kausipaikkalaisia, tuntee itsensä hieman ulkopuoliseksi. No, tällä kertaa se ei tuottanut ongelmaa, koska paikalla meidän lisäksemme taisi olla noin neljä ihmistä. Pääsimme alueen rantapaikalle ja pian suuntasimme pyykinpesukoneelle pyykkikassiemme kanssa. Vaan kaikki kun ei aina mene niin kuin Strömsössä, pyykkien kuivatus asetti pienen haasteen… Pesimme ensimmäisen koneellisen pyykkiä ja laitoimme pyykit kuivuriin. Vaan kuivuri ei ollutkaan kuivannut niitä kunnolla ja se toimi vain kolikoilla. Laitoimme toiset kolikot, jotta saimme kuivurin uudelleen pyörimään siinä toivossa, että toisella kierroksella olisi kuivunut. Mutta ei, ei ollut vieläkään kuiva ja nyt kuivattavaa vaatetta olisi ollut kahden koneellisen edestä. Ei auttanut muu, kuin viedä pyykit kuivumaan kaksion tilaihmeeseen. Onneksi meillä oli pyykkitelineitä mukana, mutta kuivatustilat hieman rajalliset. Pian automme näytti enemmänkin kuivaushuoneelta, kuin asuntoautolta. Mutta saimme olla onnellisia, että pyykit oli pesty.

Sautinkarista jatkoimme matkaa kohti Keski-Suomea. Kohteeksemme valikoitui Palsankoski. Palsankoski on kalastajien käyttöön tehty alue, jossa on laavu, nuotiopaikka, savustuspönttö ja huussi. Tämä paikka oli loistava valinta ajankohtaan nähden, koska tällä hetkellä on taimenen rauhoitusaika ja joissa kalastaminen kielletty, joten kalastajia ei siellä tällä hetkellä ollut. Kävelimme kosken rantaa pitkin ja ihastelimme ruskan sävyjä kosken kuohutessa. Illansuussa teimme vielä makkarat nuotiolla ja siirryimme pimeän tullen kaksion lämpöön.

Loma läheni loppuaan ja suuntasimme vielä viimeisiksi päiviksi ns. kausipaikalle Pistohiekalle, josta olen moneen kertaan blogissakin kirjoitellut. Pistohiekalla ensitöiksemme teimme ruokaa ja sitten, mikä parasta – päiväunet ruuan päälle. Päiväunien jälkeen kasasimme telttasaunan ja levitimme markiisin, jotta viimeisistä lomapäivistä voi nauttia ”omalla terassilla” ennen lumien tuloa. Kahvit markiisin alla odotellessa saunan lämpiämistä, maistui erinomaiselta ja saunan lämpöön päästyämme olo oli erittäin rentoutunut. Tältä tuntuu loma!

Seuraavana aamuna ripotteli hieman vettä, mutta se ei meitä toistaiseksi haitannut, sillä olihan meillä agrikaatti ja koko Pistohiekka vain omassa käytössämme, joten aggren pörinä ei taatusti haitannut ketään. Kaivoin tietokoneen esille ja aloin tekemään koulutehtäviä. Opinnäytetyö pitäisi saada tehtyä, jotta olisin pätevä toimimaan esimerkiksi esimiestehtävissä. Oppari eteni kohtalaisen hyvin, mutta keskittymisen herpaantuessa päätin lopettaa siltä päivältä noin kolmen tunnin uurastuksen jälkeen. Oli aika tehdä ruokaa ja nauttia taas pienet päiväunet.

Sauna

Illan hämärtäessä laitoimme nuotiokatoksessa tulet ja paistoimme makkarat ennen saunaan menoa. Siinä vaiheessa oli alueelle saapunut toinenkin autokunta. Tottakai kutsuimme autokunnan väen saunomaan ja kokemaan tämä saunahuuma, jonka itse koimme keväällä. Se kannatti, isäntä naapuriautosta oli aivan hämmästyksissään ja totesi, että ”sehän on ihan oikea sauna” ja päivitteli kokemustaan moneen kertaan.

Olimme pistohiekalla vielä toisenkin yön, mutta vesisateen vallitessa päätimme lähteä kotia kohti torstaiaamuna 3.10. Seuraavana päivänä tulikin sitten räntää jo Heinolassa asti, joten lomareissun päätös sattui oivalliseen aikaan. Kaiken kaikkiaan lomareissuun mahtui ajamista 3030 km verran, paljon mahtavia kokemuksia, kaunista ruskaa, jännitystä Norjan jyrkissä mäissä ja ennen kaikkea lomatunnelmaa! Alla vielä Youtube -linkki, jossa kuvakooste mahtavista maisemista.

Linkki: https://youtu.be/dNRpat3tRW0

Ajotietokoneen dataa lomareissun päättyessä
Ajettu reitti