Pakko päästä puskaan!

Nyt se on virallisesti ohi, nimittäin kouluhommat. Työn ohessa olen opiskellut YAMK-tutkintoa sosiaali- ja terveysalan kehtittämisen ja johtamisen parissa ja NYT; se on vihdoin suoritettu! Virallinen valmistumispäiväni oli siis 28.2.2020. Valmistumisen kunniaksi oli pakko päästä puskaan. Tämä saattaa hieman kuulostaa erikoiselta, mutta puskassa kaikki vaan tuntuu niin paljon rennommalta. Ei tarvitse murehtia arjen kiireestä, pakollisista kotitöistä ja eikä nyt siis enää edes niistä koulutehtävistä. Lisäksi viimeisen neljä viikkoa vaivannut flunssa on nyt selätetty.

Ketturiutta, grillikatos

Esivalmistelin torstaina meille ruokia jo kotona, jotta reissussa ruuan teko olisi vaivatonta. Pakkasimme myös muut mukaan otettavat tavarat, jotta päästään perjantaina heti töiden jälkeen lähtemään. Emme suunnitelleet lähtevämme kovin kauas, joten puskaparkiksemme valikoitui Ketturiutta. Ketturitalla olemme käyneet muutaman kerran aiemminkin, mutta paikkana se on oikein mukava ja ennen kaikkea lyhyen matkan päässä. Aina ei tarvitse matkustaa satoja kilometrejä päästäkseen ”lomatunnelmaan.”

Kakkukahvit valmistumisen kunniaksi

Olimme kohteessa jo perjantaina iltapäivällä. Perjantai oli aurinkoinen, taivas oli pilvetön ja lämpötila muutaman asteen pakkasella. Aseteltuamme auton parkkiin keitimme kakkukahvit. Sen jälkeen lähdimme Millan kanssa kävelylle rantaan, jossa jäät pitivät äänekästä konserttiaan. Hetken sitä kuunneltuamme, jatkoimme matkaa metsäpolulle pitkospuita pitkin. Leuto talvi oli kuitenkin verottanut osansa ja purossa virtaava vesi oli noussut reitillä kulkevien pitkospuiden ylle. Matkamme pitkospuilla päättyi lyhyeen ja käännyimme takaisin päin. Aurinko oli alkanut laskemaan ja taivas täyttyi vaaleanpunaisesta sävystä, joka heijastui kauniisti peilikirkkaaseen jäähän. Auringonlaskun jälkeen palasimme autolle, jossa seuraavaksi teimme ruokaa. Ruuaksi oli edellispäivänä valmistelmani lihakastike ja sen kaveriksi pilkoimme perunoita ja paistoimme ne sipulin ja valkosipulin kera pannulla.

Auringonlasku

Lauantaiaamuna heräsimme päivän kirkastuessa jo noin klo 6.30. Yöllä oli pakkanen laskenut -15 asteeseen. Milla sai hyvällä omalla tunnolla kaivautua pikaisen aamupissan jälkeen takaisin peiton alle ja itse lähdimme ihastelemaan jään laulua ja auringonnousua. Ihastelimme ja ihmettelimme luonnon voimia kevätauringon pikkuhiljaa alkaessa lämmittämään jään pintaa. Rannat sulivat auringonpaisteessa vaikka jäätä muuten olikin reilusti.

Auringonnousu
Luonnonvoimat puhuivat
Auringonnousua kuvatessani kuulin myös lintujen konserttia. Yksi lintukuoron jäsenistä tuli myös kuvausetäisyydelle.

Aamupäivä meni nopeasti ja paljon kerkesi tekemään, kun oli ajoissa herännyt. Puolen päivän aikoihin söimme ruokaa ja kävimme päiväunille. Päiväunilta meidät kuitenkin herätti ystävämme Kari ja Mara, yhdessä Merjan ja Hessun kanssa. Puskaparkkikööri oli jälleen kasassa. Tällä porukalla olemme ennnenkin viettäneet aikaa ja varmasti vietämme vastaisuudessakin.

Muutamat sanat vaihdettuamme sovimme, että menemme grillikatokselle päiväkahville ja paistelemaan makkaroita. Sami lupasi laittaa tulet grilliin ja Merja keitteli kahvit. Emme kukaan maininneet sanallakaan, että joku toisi tarjottavaa kahvin kanssa ja kun olimme grillikatoksella, oli meillä jokaisella jotain tarjottavaa ja kattaus oli valmis. Tämä kertoo paljon yhteishengestä, joka meitä puskaparkkilaisia yhdistää. Iltapäivän aikana nautimme jäällä auringonpaisteesta, pelasimme mölkkyä ja pimeän tullen siirryimme Karin ja Maran autoon istumaan iltaa, kunnes haukottelusta ei tahtonut tulla loppua. Koko päivän ulkoilu väsytti meitä jokaista ja siirryimme hyvissä ajoin omiin autoihimme iltapuulle ja sen myötä nukkumaan. Sunnuntaiaamuna lähdimme ajoissa kotia kohti.

Sami, Hessu, Merja ja Kari jäällä

Ketturiutta ja kaatosade

Kuten otsikosta voi päätellä, alkoi viikonlopun vietto kaatosateessa Ketturiutalla. Tai oikeastaan viikonlopun vietto alkoi Woikoski Feelingistä. Siellä ollessamme ei vielä satanut, oli kuitenkin kohtalaisen viileää ja tuulista. Kävimme tässä ihanassa paikassa ensimmäisen kerran viime syksynä Heinolan frisbeegolfseuran järjestämissä kisoissa ja se paikka lumosi minut täysin jo silloin. Woikoski Feelingissä on tarjolla vaikka mitä palvelua – hevospalveluista frisbeegolfiin ja automuseosta hotellitasoiseen majoitukseen, rantasaunoista puhumattakaan. Ihan tarkalleen en edes tiedä, mitä kaikkea tämä upea paikka tarjoaa, mutta kaunista siellä on. Sielu lepää näissä maisemissa.

Woikoski Feelingin maalaismaisemista siirryttiin varsinaiseen retkikohteeseemme, Ketturiutalle. Ketturiutta alkaa olla kova vastustaja meidän ykköspaikalle Pistohiekalle. Tämä oli jo kolmas kerta, kun kävimme tänä kesänä Ketturiutalla. Alueena se on sopivasti syrjässä, mutta kuitenkin lyhyen matkan päässä kotoa. Ketturiutalla on hyvät maastot telttailuun, mutta saimme näppärästi auton viereenkin pystytettyä meidän teltan – siis telttasaunan.

Paikalla ei perjantaina ollut meidän lisäksemme ketään. Vain minä, Sami ja Samin vanhempi tytär ja karvakorvat Minni ja Milla.

Aloitimme teltan pystytyksen heti, kun kaksio oli saatu ”asumiskuntoon,” jotta kerkeäisimme kasata sen ennen vesisadetta. Kaatosade alkoi siinä vaiheessa, kun olimme hakemassa pesuvettä järvestä eli emme täysin kerenneet ennen vesisadetta. No, onneksi pian pääsimme saunaan niin ei tarvinnut märissä vaatteissa kauaa palella. Kyllä niin makoisat löylyt tulikin, että sadekaan ei enää haitannut lainkaan.

Saunan jälkeen lähdimme grillikatokseen lettujen paistoon. Olin tehnyt päivällä jo valmiiksi lettutaikinan, jotta voisimme illalla paistaa muurikalla lettuja. Kaatosade ei kuitenkaan luonut kovin retkeilymieltä, mutta letut tuli paistettua ja hyvältä maistui. Siirryttyämme takaisin kaksion lämpöön, pelailimme vähän korttipelejä ennen nukkumaan menoa.

Koko illan tuli vettä niin kovaa, ettei kuullut omia ajatuksia ja yön aikana lisäksi ukkonen piti aika ajoin huolen siitä, ettei tarvitse nukkua. No aamuyön tunteina sade ja ukkonen hellitti ja aamulla herättiin pilviseen, kuitenkin sateettomaan päivään. Lauantai aamupäivä meni kalastellessa ja ruokaa laittaessa ja muuten vaan ulkoillessa. Pari sadekuuroa tuli päivän mittaan ja ilma oli aika viileä.

Iltaa kohden keli kaunistui ja alkoi aurinkokin pilkistelemään pilven raosta. Pelasimme mölkkyä ja varioimme hieman haasteellisemman mölkkylajin. Käänsimme nimittäin kaadettavat kalikat väärin päin ja heittelimme niitä ikään kuin takaa päin. Tämä teki pelin pelaamisesta hieman jännittävämpää ja toisten pelaajien heittojen sabotoimisesta vaikeampaa. Tämä oli varsin hauska versio!

Mölkkyvariaatio

Saunoimme mölkyn pelaamisen jälkeen pitkän kaavan mukaan ja ai että, mitkä löylyt taas saimme. Koiratkin pääsivät saunan lämpöön eivätkä millään olisi halunneet lähteä pois sieltä. Päivän aikana Ketturiutalle oli tullut toinenkin autokunta koirinensa. Kutsuimme heidätkin saunomaan ja näin saimme jaettua telttasaunan ilosanomaa taas uusille ihmisille. Vierailijat kertoivat myös nauttineensa mahtavista löylyistä, olivat kovin tyytyväisiä, että saivat kokea tämän. Sauna, jos mikä yhdistää suomalaisia.

Illalla paistelimme vielä makkarat grilli- katoksessa ja ihas- telimme tyyntä järvimaisemaa. Sunnuntain ohjelmaan ei kuulunut mitään ihmeellistä, vaan pakkasimme tavarat autoon ja ajelimme kotia kohti. Niin se viikonloppu taas mennä hujahti.

Ketturiutta

Tämän viikonlopun teemana oli lähimatkailua, siispä suuntasimme perjantaina työpäivän päätteeksi Paistjärven retkeilyalueelle, Ketturiutalle. Ketturiutta on yksi Heinolan virkistysalueista, meiltä sinne on matkaa noin 25km. Sitä kummallisesti aina suuntaa johonkin kauemmas, vaikka kotikaupunki tai sen välittömässä läheisyydessä olevat kunnat saattaisivat tarjota vaikka minkälaisia retkeilymahdollisuuksia. Täytynee ehkä ottaa selvää tarkemmin naapurikuntienkin tarjoamista retkeilypaikoista. Tänä viikonloppuna kuitenkin hyödynsimme kotikaupungin tarjoamia mahdollisuuksia.

Ajaessamme pientä hiekkatietä Ketturiutalle, vastaan tulikin tuttuja kasvoja ja tutun näköisillä kulkupeleillä. Kyseessä oli siis MC Puskalaiset, jotka keväällä äitienpäivämiitissä saivat jengin nimeksi MC Helvetin perkeleet. Tällä kertaa jengiläisiä ei ollut kuin yksi pariskunta, koska valtaosa muista jengiläisistä reissaa tällä hetkellä kesälomareissuillaan toisaalla. Mutta tämäpä oli varsin iloinen yllätys. Lisäksi seuraamme oli myöhemmin illalla liittymässä tuttavapariskunta koirineen, joista olen blogissa aiemminkin kertonut.

Päästyämme alueelle keitimme kahvit ja teimme pari eväsleipää ja lähdimme kohti rantaa. Sami suuntasi virvelin kanssa veteen ja itse istahdin kahvikupposen kanssa pöydän ääreen. Kahvin ja voileivän jälkeen oli hyvä ruveta kasailemaan saunaa, jotta päästäisiin löylyttelemään.

Emme tosiaan olleet ensimmäistä kertaa Ketturiutalla ja edelliskerralla paikasta jäi positiivinen mielikuva vaikkakin hyttyset olivat silloin huomattavasti enemmän kiusana. Tällä kertaa hyttysiä oli paljon vähemmän. Tunne hyttysten pienemmästä määrästä tosin saattoi johtua savusta, jota aiheutui polttaessamme maasta löytyneitä risuja ja oksia. Retkeilyalueella oli kyllä polttopuita, mutta ne olivat pitkinä rankoina, jolloin niitä piti ensin sahailla ja sitten halkoa, jotta olisivat sopivia grilliin tai nuotioon.

Yleisillä paikoilla ei aina ole niin kehumista sahan tai kirveen terävyydestä, joten innokkaita sahaajia oli kovin vähän. Huumoriporukalla kun ollaan, niin sovittiin, että jos joku erehtyy sanomaan, että on kylmä, pitää mennä sahaamaan puita. Kumma juttu, kellään ei illan aikana ollut kylmä vaikka lämpötila laski liki 10 asteeseen, ehkä jopa sen alle yötä vasten.

Ketturiutan nuotiokatos

Löylyttelyjen jälkeen kerättiin risuja maasta notskille, paisteltiin makkaraa ja nautittiin hyvästä fiiliksestä, ehkä hieman viilenevässä illassa – mutta onneksi kellään ei ollut kylmä.

Lauantaiksi ei ollut mitään suunnitelmia. Päivällä yritin hieman valokuvailla, mutta ei oikein löytynyt kuvattavaa. Päivän mittaan tehtiin herkullista ruokaa ja mikä parasta – sen jälkeen sai nukkua päiväunet. Tai niin ainakin kuvittelin, mutta ensin puhelin piippaili ja kohta alkoi satamaan vettä ja piti kiiruhtaa ulos laittamaan matot ja kengät sekä muut sateelta suojattavat tavarat sateensuojaan. No vettä ei sitten satanutkaan, kuin sen hetken, että tavarat sai laitettua suojaan. Eipä siinä enää uni tullut ja rupesimme keittelemään kahvia.

Lounaaksi hampurilaisia.

Naapuriautoistakin alkoi pikkuhiljaa kuulua ääniä, joten päiväuniaika taisi olla ohi muillakin. Siirryimme pikkuhiljaa taas nuotiopaikalle ja illan ohjelmassa oli saunomisen lisäksi frisbeen kopittelua ja mölkkyä.

Mölkkypeliä pelattiin aluksi joukkuekilpailuna, kunnes muutaman karvaan tappion jälkeen siirryttiin ratkaisevaan yksilöpeliin, oikeastaan kahteen tai kolmeen tai taisi niitä olla neljäkin kierrosta. Loppuen lopuksi voittajia oli useampi, mutta Sami pysyi visusti hännillä. Taisi olla lähellä, ettei mölkkykin mennyt nuotioon… Sami nieli tappionsa ja tyytyi kohtaloonsa. Ilta viileni ja sänky lämpimine peittoineen alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Aamulla heräilimme taas kaikessa rauhassa, pakkasimme saunan autoon ja aamupäivän aikana poistuimme Ketturiutalta. Poikkesimme vielä kotimatkalla paikallisella uimarannalla piknikillä, kun ei meillä ollut mihinkään kiire. Pikkuhiljaa aloimme jo suunnittelmaan ensi viikon reissua, katsotaan mihin sitten päädymme.