”Kuuleeko Kotka”

Tänä viikonloppuna oli puskakavereiden kanssa sovittu tapaaminen erään puskailijapariskunnan pihapiirissä meren rannalla. Siispä muutama sananen tästäkin reissusta.

Ajelimme kohti merenrantaa, poiketen tapaamassa edellisen automme uutta omistajaa. Oli mielenkiintoista katsella autoa hieman toisesta näkökulmasta. Totesimme sen tosissaan olevan iso, kun näimme sen pitkästä aikaa. Olimme edelleen tyytyväisiä tekemäämme valintaan. Retkiksessä tilat toki ovat pienemmät, mutta parin kuukauden kokemuksella on jo niissäkin oppinut elämään.

Saavuimme pian Kotkaan ja saimmekin heti alkajaisiksi nauttia kahvit ja vastaleivottua pullaa. Kahvin päälle pääsimme rantasaunaan. Mikä ihana tunne päästä rantasaunaan. Saunassa oli isot ikkunat merelle päin. Aurinko laski kauniisti värjäten taivaan violetiksi. Löylyt ja tunnelma oli erittäin rentouttava. Saunomisen jälkeen siirryimme muiden seuraan grillikodalle, jossa jo kovasti suunniteltiin iltapalan tarjolle laittamista. Iltapalaksi oli lohta ja salaattia tuoreiden sämpylöiden kera.

Auringon laskiessa

Ilta jatkui kodalla aamuyön tunneille, mutta hyvässä seurassa ei huomannut ajan kulua. Viikonlopun emäntä sai kiitokseksi meiltä yhteisen lahjan – kattilasarjan, jolla kokkailla tulevilla puskareissuilla.

Aamupala meren äärellä

Heräilin lauantaina vasta kahdeksan jälkeen, jolloin keli olikin jo kerennyt muuttumaan hieman harmaaksi. Aamupala ulkona vähän harmaammasakin kelissä maistui siitä huolimatta erinomaiselta. Päivän mittaan tuli useita sadekuuroja, mutta sateen sattuessa hyödynsimme aikamme nukkumalla päiväunia, lukemalla lehtiä ja valokuvailemalla ikkunasta.

Sateen hellittäessä testailimme Samin kanssa kameran jalustaa ja kameran itselaukaisimen käyttöä. Ja hetkeä myöhemmin joimme porukassa kahvit ja söimme täytekakkua. Kahvien jälkeen alkoi olympialaiset, joissa lajeina oli mölkky, kroketti ja tikan heitto. Olympialaisissa pääsimme toiselle sijalle vaikka etenkin kroketissa peli oli erittäin tiukka. Olimme kroketissa lähes koko kierroksen johdossa, kunnes viime hetkellä – viimeisenä lähes koko matkan – tulleet veivät loppupeleissä voiton ja me hävisimme. Olympialaisten sijoitus oli kuitenkin vahva hopea!

Lauantai-ilta meni melko rauhallisissa ja leppoisissa tunnelmissa hyvästä ruuasta ja juomasta nauttien. Sunnuntaina lähdimme aamupäivän aikana kotiin, jotta kerkesimme käydä frisbeetä heittämässä Anjalankoskella. Näin meni sekin toukokuinen viikonloppu. Seuraavat blogit kertovatkin ensimmäisestä lomaviikostamme. Loput lomasta on vasta elokuussa.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Äitienpäiväviikonloppu

Tämän viikonlopun reissussa käytiin äitejä juhlimassa. Ensin isännän puolelta, sitten omaa äitiäni. Viikonlopun aikana kerettiin nähdä mukavia erilaisia paikkoja, sääkin meitä suosi. Viikonloppuun mahtui tietenkin valokuvausta ja frisbeegolfia reissaamisen ohessa.

Perjantaina siis suuntasimme ensin Mikkeliin mökille, jossa pääsimme ehkä maailman parhaaseen saunaan. Mökin sauna on ihana paikka irtautua arjesta. Samille ehkä vielä minua enemmän, koska on koko lapsuutensa mökillä viettänyt. Mökkeilyyn tietenkin kuuluu notski ja grillimakkarat. Tosin viime viikonloppuna jo totesin, että nyt alkaa olla makkarakiintiö täynnä, mutta niin se vaan upposi taas kerran.

Lauantaina keli oli hieman vaihteleva. Välillä satoi, välillä paistoi, mutta tuuli oli kokoajan kova. Kuvailin lintuja ja leikitimme Millaa aamupäivällä. Anopin tarjoaman herkkuruuan jälkeen päiväunet maistuivat erinomaisilta. Päiväunien jälkeen joimme kahvit ja lähdimme ajelemaan eteenpäin.

Ensimmäisenä kohteenamme oli Kyykoski Luumäellä. Olimme kuulleet, että se on hieno paikka. Ajelimme aina vain pienemmälle ja pienemmälle tielle ja alkoi jo epätoivo iskeä, olemmeko lainkaan oikeassa paikassa. Yllättäen tien varressa oli pieni opaste Kyykoskelle, joten uskoimme olevamme oikeassa paikassa.

Saavuimme pienelle parkkipaikalle, jossa sijaitsi rakennus, jossa oli ainakin huussi. Parkkiksen vieressä, puomin takana sijaitsi hieno kallioinen retkeilyalue. Luulimme olevamme Kyykoskella. Luettuamme kuitenkin tarkemmin tietoja, olimmekin Sulunkoskella. Kyykoski olisi ollut vajaan 1 km:n kävelymatkan päässä. Retkeilyalueella oli pari laavua ja tulipaikkoja sekä savustuspönttöjä. Tällaisessa paikassa viihtyisi vaikka pidempäänkin.

Laavun seinältä löytyi kartta, josta kävi ilmi, että olimme Väliväylän varrella ja retkipaikkoja Väliväylän varrella olikin runsaasti. Ihasteltuamme hetken aluetta, jatkoimme matkaa Park4Night -sovelluksesta löytyvälle Kannuskosken uimarannalle. Kannuskoski olikin viehättävä aito maalaiskylä joen varrella. (Linkissä lisätietoa retkikohteista Väliväylällä https://kannuskoski.fi/fi_FI/etusivun-paakuva-alueen-kuvat-ja-tuotteet/kyykosken-viehekalastusalue)

Aitoa maalaistunnelmaa
Historian havinaa

Kannuskosken uimaranta sijaitsi keskeisellä paikalla maalaiskylässä. Koimme, että olemme hieman tunkeilevia, mikäli jäisimme tähän yöksi. Uimarannalla oli kyllä grillikatos ja tilaa vaikka jäädä yöksi, mutta jotenkin koimme olevamme liian ulkopuolisia.. Matkamme siis jatkui vielä – nyt kohti Kausalaa.

Jatkoimme Iitin Urajärvelle. Urajärven rannalta Radansuun Kartanohotellin lähiympäristöstä mieleeni palautui hetkiä lapsuudestani. Silloin Radansuussa toimi leirintäalue, jossa kävimme äidin kanssa aina kesäisin myymässä leipää karavaanareille. Enää leirintäaluetta ei siinä ollut. Paikalla oli yleinen uimaranta ja jousiammuntarata. Vähän matkan päästä löysimme paikan, johon rauhoittua yöksi. Paikka oli Urajärven rannalla, hieman sivummassa kuin yleinen uimaranta. Sunnuntaina matka jatkui kohti Nastolaa.

Lauantai-illan näkymät olivat rentouttavat
Puskassa

Lähdimme sunnuntaiaamuna ajelemaan kohti Nastolaa. Kävimme ensin lapsuuden maisemissani Uudenkylän perukoilla. Ajoimme vanhan ala-asteeni ohi, joka on vanha puukoulu. Koulu näytti niin kovin pieneltä nyt, mitä se muistoissani oli. Pyörähdimme myös lapsuuteni uimarannalla Sylvöjärvellä. Muistelin, kuinka polkupyörällä aina sinne poljettiin ja uitiin ja polskittiin. Sitten poljimme kotiin, jolloin olimme taas yhtä hikisiä kuin ennen rannalle menoa. Siihen aikaan kuitenkin uimarannalla olo taisi olla enemmän leikkimistä kuin viilentymistä varten. Muistelujen jälkeen ajoimme Nastolan urheilukeskukseen heittämään frisbeetä.

Frisbeekierroksen jälkeen teimme ruokaa, söimme ja lähdimme kohti vanhempieni taloa. Esittelimme isälleni uutta autoamme ja pian myös veljeni saapui äitienpäivää viettämään. Äiti oli tehnyt täytekakkua ja suolaista tarjottavaa, veljeni toi itsetekemiään karjalanpiirakoita. Joimme kahvit ja söimme kakut ja vatsat turvoksissa lähdimme ajelemaan kotia kohti. Viikonloppu oli aivan liian nopeasti taas ohi. Vielä pari viikkoa töitä ja sitten meillä olisi yksi viikko lomaa. Katsotaan, mihin suuntaan auton keula lomalla kuljettaa.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | 1 kommentti

Ikuinen vappu

Vappu sattui tänä vuonna mukavasti perjantaille, joten luvassa oli pidennetty viikonloppu. Suuntana tällä kertaa Etelä-Karjala.

Ajoimme tuttuja reittejä kohti Mikkeliä, siitä Puumalaan ja Puumalassa – harvinaista kyllä – Pistohiekan ohi. Lähes poikkeuksetta tähän suuntaan ajaessamme kohteemme on Pistohiekka. Tällä kertaa kohteemme sijaitsi kuitenkin Ruokolahdella.

Pistohiekalla oli jo vappua viettämässä kymmenkunta autoa, kun siitä ohi ajoimme. Vappu on monelle karavaanarille se kauden aloitusajankohta, jos ei retkeile läpi talven. Ruokolahdella meitä odotti vain kaksi tuttua autokuntaa, joten vappua vietettiin tämän hetken rajoitusten sallimissa määrissä.

Kohteessa oli hieno, iso grillikatos. Katoksessa oli pirttikalusto ja nuotion ympärillä hyvin tilaa istua. Aueella oli veneenlaskupaikka ja mukava hiekkaranta. Ajattelimme, että tämä olisi idyllinen kesäpuska auringonottoon ja uimiseen sekä telttasaunan pystyttämisen. Kuulimme kuitenkin huhuja, että paikka on kesäisin erittäin suosittu, etenkin ulkomaalaisten keskuudessa, joten haaveet telttasaunan pystyttämisestä keskellä kesää saa toistaiseksi unohtaa. Nautimme tästä paikasta sitten tällaisena ajankohtana, kun sesonki ei ole kuumimmillaan.

Vappuaatto meni pääsääntöisesti nuotion äärellä istuen, välillä koiria juoksuttaen. Millalle karavaanarikavereidemme Hugo-koira oli hauska leikkikaveri. Hiekka vain lensi koirien kirmatessa pihalla. Kahdesta juoksevasta koirasta on toisinaan hieman haasteellista saada kuvaa, joten siksi tästä ei todistusaineistoa tällä kertaa. Illan kruunasi kaunis maisema.

Vappupäivä alkoi aurinkoisena ja meillä oli jo etukäteen sovittuna yhteinen Vappubrunssi. Aamupäivän aikana samana puskaan tuli yksi perhe meidän lisäksi, joten meidän piti kasata telttapaviljonki, että emme valloittaisi grillikatosta. Päivä oli erittäin tuulinen, vaikka aurinko mukavasti lämmittikin, joten teltan suojissa oli hyvä ruokailla.

Olimme hieman etukäteen sopineet, millaisia tarjottavia kukakin tuo, joten pöytä alkoi pikkuhiljaa notkumaan toinen toistaan herkullisimmista tarjottavista. Oli lohta erilaisissa muodoissa, salaattia, coctailtikkuja, uusia perunoita, silliä ja muuta pientä naposteltavaa.

Sami krokettimailan kanssa

Ruoan syötyämme ohjelmassa oli jo perinteeksi muodostunut krokettipeli. Krokatessamme haasteita riitti, koska ratamestarimme (Sami ja Kari) olivat tehneet radasta niin haastavan, että pallot osuivat varmasti jokaiseen maassa olevaan juureen, lähtivät pyörimään viimeistään portin kupeessa väärään suuntaan ja oman haasteensa toi maassa olevat kävyt ja kepit. Tämä ensimmäinen kierros krokettia taisi kestää ainakin tunnin ellei puolitoista, toinen kierros mentiin vastakarvaan, mutta sekään ei haasteita poistanut. Itse taisin olla viimeinen kummallakin kierroksella.

Lauantaina ”kolmen kopla” lähti liikkeelle ja ajoimme Särkijärven siirtolohkareille viimeiseksi yöksi. Paikka oli tosissaan puskassa, emmekä varmasti olisi tänne löytäneet ilman Karia, joka oli jo käynyt aiemmin katsomassa, millaisesta paikasta oli kyse. Paikka oli kaunis ja rauhallinen. Tuuli oli edelleen kova ja teki aurinkoisenkin kelin kohtalaisen viileäksi. Tuuli ei meitä kuitenkaan estänyt täälläkään pelaamasta krokettia. Kroketin lisäksi pelasimme mölkkyä.

Päivä meni mukavasti pelaillessa, valokuvaillessa ja luonnon rauhasta nauttien. Iltaa kohten tuuli alkoi tyyntymään ja nukkumaan käydessä näkymä ”makuuhuoneen” ikkunasta oli rauhoittava. Sunnuntaiaamuna saikin herätä sateen ropinaan ja näky iltaan verraten oli aivan toinen. Lähdimme sunnuntaina jo ennen aamu yhdeksää ajelemaan kotia kohti. Kilometrejä tällekin reissulle kerkesi kertymään noin 450 km.

iltanäkymä ikkunasta
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Päijänne tutuksi

Viikonloppu alkoi perjantaina sillä, että haettiin autoomme mattosarja Vääksystä. Tämä luonnollisesti ohjasi viikonlopun puskien suunnan. Päätimme samalla asettaa kesän tavoitteeksi teeman ”Päijänne tutuksi.” Olkoot tämä tarinan alku. Mattosarja kuului pakettiin ostaessamme autoa, mutta sovimme, että se noudetaan myöhemmin suoraan ompelijalta, joka sijaitsee Vääksyssä. Meiltä Vääksyyn ei ole kovin pitkä matka. Haimme mattosarjan ja jatkoimme matkaa kohti Padasjokea. Keli oli kaunis ja aurinko lämmitti mukavasti tuulilasin läpi.

Suunnittelimme viettävämme ensimmäisen yön Kellosalmen sillan kupeessa, Kelossin parkkipaikalla. Kahvila-Ravintola Kelossi on avoinna vain kesäaikaan, joten toistaiseksi paikka oli vielä kiinni. Loistava mahdollisuus siis yöpymiseen. Kelossin pizzat tulivat meille tutuiksi aiemman harrastuksen – järvipelastuksen – yhteydessä. Kävimme usein päivystysvuoroilla pizzalla kyseisessä paikassa. Kelossin pizzaa tulee edelleen ainakin kerran kesässä syötyä. Harrastuksistamme järvipelastus on nyt taakse jäänyttä elämää, nykyisin kiertelemme rantoja toisesta suunnasta – maanteitä pitkin. Tuuli ei tuiverra eikä hiukset hulmua paikasta toiseen siirryttäessä, mutta karavaanarin elämä muistuttaa hyvin paljon veneilijöiden elämää. Kauniit maisemat, sauna ja retkieväät sekä vapaus yöpyä eri paikoissa etukäteen suunnittelematta yhdistää näitä kahta retkeilyn muotoa.

Ajellessamme Kelossille, huomasimme tien varressa pienen kyltin, jossa luki uimaranta. Teimme U-käännöksen Kelossin parkkiksella ja kävimme katsomassa, millainen uimaranta oli. Paikkana se olikin aivan mahtava! Tosin käsitykseni uimarannasta on hieman erilainen, mitä tämä oli. Kuvittelen, että uimarannalla kuuluu olla edes pieni ranta-alue ja laituri sekä pukukopit. Pukukopit ja laituri täältäkin löytyi, mutta ei hiekkarantaa. Sen sijaan parkkiksen vieressä oli nuotiopaikka, puita ja hyvin jyrkästi laskeva rinne. Rinteen alapuolelta löytyi laituri, josta ilmeisesti kesäisin pääsee uimaan. Nyt ei ollut edes portaita vedessä. Avotulen teko oli tällä hetkellä kiellettyä, joten odotettavissa ei ollut ketään nuotiopaikallekaan tulijoita. Täydellinen puskaparkki siis.

Uimarannan parkkis

Yövyimme tässä paikassa ja jatkoimme aamulla matkaa taas. Suuntasimme ensin Padasjoen frisbeegolfradalle heittämään frisbeetä. Radalla menikin pari tuntia. Alkuun oli hieman jopa ehkä viileä keli, mutta vaihtelevassa maastolla kiivetessä kylmyys kummasti kaikkosi ja hiki alkoi tulla. Kaksi tuntia kiersimme radalla. Radan varrella oli näkötorni, jossa poikkesimme ihailemassa maisemia.

Frisbeegolfin jälkeen ajelimme Padasjoen satamaan ruuan laittoon ja päiväunille. Ruokana oli ihan tavallista jauhelihakastiketta ja makaroonia sekä paikallista ruisleipää. Kun saimme mahat täyteen, sänky suorastaan huusi päiväunille. Ja kyllä päiväunet hyvältä maistuivatkin ulkoilun ja ruoan päälle!

Liki kahden tunnin päiväunien jälkeen matka jatkui kohti Pulkkilanharjun maisemia ja sitä myöten Naumin uimarannalle. Naumin uimarannan löysimme viime kesänä sattumalta ja silloin jo mietimme, että tämä paikka on kiva puskaparkki syksy- tai kevätaikaan, koska kesällä paikka on varmasti yksi suosituimmista uimarannoista tällä alueella. On se sen verran upea paikka hienoine hiekkarantoineen Päijänteen rannalla. Nautimme olostamme rauhallisella uimarannalla ja illan aikana Kari ja Mara tulivat kanssamme paistelemaan makkaraa ja ihastelemaan auringonlaskua. Onneksemme rannalla on hormillinen grilli(katos), joten iltanuotionkin teko onnistui hienosti.

Sunnuntaiaamuna nukuimme pitkään ja noin 11 aikaan lähdimme kotia. Kerkesi siinä aamupäivän aikana käydä vähän lintujakin kuvailemassa. Uutena lintulajina bongasin palokärjen. Alla kuvia ja tunnelmia Naumin uimarannalta. Uskon, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tähän on hyvä päättää tämä viikko ja odotella ensi viikolla olevaa kolmen päivän vapaata Vapusta johtuen. Suuntaamme kohti Itä-Suomea ensi viikolla.

Milla tutustumassa ympäristöön
”serkukset”
Västäräkistä vähäsen
Palokärki
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Pääsiäinen Pistohiekalla

Viime vuonna aika liki tähän aikaan tarkoituksenamme oli mennä Pistohiekalle viettämään kaunista keväistä viikonloppua. Näen mielessäni sen näyn, kun Pistohiekka kylpi auringossa kauempaa katsoessamme ja päästyämme pistohiekan risteykseen, vastassa olikin lumikinos ja silloin meni viikonlopun suunnitelmat uusiksi. (Muistin virkistämiseksi viime vuoden postauksen asiaan liittyen voi lukea alla olevasta linkistä: http://tuomola.munblogi.com/2019/04/06/kesakauden-aloitus/ )

Tällä kertaa tarinalla ei ollut näin harmillinen loppu. Itselläni oli jo keskiviikko ja torstai ennen pääsiäistä lomapäiviä ja Samikin pääsi torstaina ajoissa töistä lähtemään. Suuntasimme jo torstai-iltapäivän aikana Pistohiekalle. Olimme valmistautuneet niin, että olemme kaikki neljä päivää Pistohiekalla, joten reissuun pakattiin mukaan myös telttasauna. Auton pakkaaminen kaiken tavaran mahduttamiseksi olikin oma numeronsa. Mukaan piti telttasaunan lisäksi tietenkin pakata puita, saaveja ja ämpäreitä, jotta saunan lämmittäminen ja peseytyminen onnistuisi. Lisäksi mukaan piti pakata terassikalusteet, koska odotettavissa oli myös ulkona istuskelua ja auringosta nauttimista. Pakattuamme loputkin tavarat starttasimme kohti Puumalaa.

Auton kontti pakattu

Perille päästyämme Pistohiekalla oli jo muutamia autokuntia. Kävimme moikkaamassa ”naapureita” pihalla ja pian sen jälkeen pitikin jo tulla sisätiloihin, kun iltapäivälle oli sovittuna meidän frisbeegolfseuran hallituksen kokous. Keittelin kahvit, koska pitäähän palaverissa kahvit olla, vaikka etänä toimimmekin. Palaverin jälkeen alkoikin saunan kasaus.

Telttasaunassa käyminen on aina yksi reissujen kohokohdista. Telttasauna tarjoaa niin pehmeät, hapekkaat löylyt, että siitä ei voi muuta kuin nauttia. Lisäksi saunassa oleva lämminvesivaraaja vähentää autossa olevan veden kulutusta niin peseytymisen osalta, kuin tiskaamisenkin kannalta. Saunomisen jälkeen ihasteltiin kaunista auringonlaskua.

Torstai-illan auringonlasku

Perjantaiaamuna heräsimme klo 6, kun puhelin rupesi pimputtamaan. Puhelimeen oli jäänyt äänet päälle ja siksi ajatus pitkään nukkumisesta katosi hyvin nopeasti ensimmäisen pimputuksen jälkeen, kohta tuli toinen ja kolmas… Ei ollut vaihtoehtoja kuin nousta kahvin keittoon. Herättyämme Milla katseli kaiholla auton ikkunasta ulos, kun siellä liikkui muita koiria. Pian Millakin pääsi hieman ulos juoksemaan naapuriautosta tutun koiran kanssa.

Aamupäivän ohjelmaan kuului rentoa oleskelua ja auringosta nauttimista. Kahvin kaveriksi olin tehnyt jo kotona kääretorttua. Vatkasin kerman kääretortun päälle ja mansikkakakku oli valmis.

Päivä kului kovalla vauhdilla eteenpäin. Kerkesin kuitenkin käydä lintuja kuvailemassa ja heittelimme frisbeetä metsässä. Tällä kertaa autoon ei mahtunut oikeaa frisbeekoria, joten korin virkaa toimitti saunan saavi. Pian saavinkin sai taas täyttää vedellä ja pääsimme saunomaan.

Perjantaiaamusta viisastuneena olin laittanut puhelimen yöksi äänettömälle ja sain aamulla heräillä kaikessa rauhassa. Sami oli tapansa mukaan hereillä jo heti 6 jälkeen, mutta itse kuorsasin tyytyväisenä hieman pidempään. Lauantaiaamua varten olin suunnitellut tekeväni pataleipää Omnia -uunilla. Olin jo illalla laittanut taikinan valmistumaan, jotta aamupalalla saisimme tuoretta leipää. Kyllä kannatti!

Aamiaisherkkujen jälkeen ulos mennessä piti pukeutua erittäin lämpimästi, kun aika ajoin satoi räntää, rakeita ja kohta taas paistoi aurinko. Lämpötila pysyi kuitenkin kohtalaisen matalana, joten lämmittelemässä piti vähän väliä käydä. Päivällä pelasimme krokettia ja ilokseni voitin ensimmäisen erän!

Luettuamme säätiedotuksia, päätimme kerätä saunan pois jo lauantaina, kun vielä edes osittain oli kuivaa. Sunnuntaille oli ennustettu rankkoja lumikuuroja ja kovaa tuulta, joten valmistauduimme siihen, että lähdemme kotiin jo sunnuntaina ja niin me teimmekin. Sunnuntaiaamuna keli oli harmaa ja ennusteiden mukaan sade alkaisi pian. Pakkasimme loput tavarat kyytiin ja lähdimme kotia kohti. Matkalla lumisade todenteolla alkoi.

Kotimatka pääsiäispäivänä 12.4.2020

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Hiekkateillä

Viikonlopun alkaessa meillä ei ollut vielä muuta suunnitelmaa, kuin ajaa Muotkalammen laavulle Mäntyharjuun. Olimme nähneet kuvia paikasta toisilta puskailijoilta ja Park4night sovelluksestakin tämä paikka löytyi. Ajelimme pieniä hiekkateitä monia monia kilometrejä, ehkä liki 30 km pelkkää hiekkatietä. Paikka paikoin matkalla näytti aivan kuin ajelisimme keskellä talvea. Lunta ja jäätä oli varjopaikoissa paljon, mutta vastaavasti alueet, johon aurinko oli paistanut – olivat aivan kuravelliä. Samilla tuskan hiki valui, kun auto alkoi kuraantumaan, koska se oli juuri viikolla pesty ja vahattu.

Pääsimme navigaattorin mukaan melkein perille, vain noin puolen kilometrin päähän kohteesta, kun suunnitelmiin tulikin muutos. Tie oli puomitettu. Vielä viikko tai pari takaperin, kun olimme nähneet muiden kuvia tästä paikasta, se ei ollut vielä suljettu. Ei muuta kuin miettimään, mihinköhän sitten. Puskaparkkikartta ja Park4night esiin ja tutkailemaan lähiympäristöä. Onneksi näin huhtikuussa valoisaa riittää jo pidemmälle iltaan, eikä meillä ollut kiire päästä parkkiin. Lähdimme kohti seuraavaa mahdollista paikkaa. Ajelimme samoja hiekkateitä takaisin päin ja käännyimme pienen matkan päästä sivutielle tietämättä, millaisene paikkaan tie vie. Yllätykseksemme se olikin aivan ihana paikka ja kuului Repoveden kansallispuiston maastoihin. Paikka oli nimeltään Pitkäjärven laavu. Laavulla oli kaikkea, mitä retkeilijä voi toivoa. Grilli, puita oli reilusti, pöydät, tuolit, puukkoja, loimutuslautoja, taisi olla halsterikin – kirvestä ja sahaa unohtamatta.

..Mutta, valitettavasti tällä kertaa paikka ei ollut meitä varten, taivaalta alkoi sataa lunta ja laavulta lähtiessä ensimmäisenä oli kohtalaisen iso ylämäki. Olisihan se noloa ensimmäisellä kunnollisella reissulla uuden auton kanssa jäädä jumiin retkeilypaikkaan. Tähän paikkaan kuitenkin palaamme vielä toisella kertaa, kun kelit muuttuvat paremmiksi. Nyt lämpötila oli pari astetta pakkasella ja lunta satoi.

Päätimme lähteä kulkemaamme tietä takaisin päin, koska olimme nähneet matkan varrella pienen lammen, jossa oli mukavan näköistä parkkialuetta. Vaan kuinkas taas kävikään – ”lammelle” päästyämme totesimme, että tämä onkin jonkinlainen jäteveden tyhjennyspaikka. Eli tarvittaessa säiliöauton olisi päästävä tyhjentämään säiliönsä ja silloin olisimme tiellä. Siirryimme jo puskaparkki ym. -sovelluksista maastokartan pariin ja katsoimme, mihin maaston mukaan voisimme mennä yöksi. Nyt kello alkoi jo olla sen verran, että oli päästävä tekemään ruokaa ja laittamaan tavaroita autossa paikalleen. Löysimmekin mukavan kääntöpaikan, johon päätimme asettua.

Ensimmäinen yöpaikka

Lauantaiaamuna heräsimme ajoissa ja siinä aamupalaa syödessä tutkailin nettiä ja lueskelin kaikenlaisia juttuja Omnia -uunista, jolla voi kaasuliedellä tehdä vaikka makaroonilaatikkoa tai leipoa pullaa. Tiesin Omnia -uunin olemassaolosta ja olin sitä jo viikko sitten tutkaillut käydessämme Mikkelissä TilesPoint Caravantarvikkeet -liikkeessä (https://www.facebook.com/caravantarvikkeet/). Sillä kertaa ostos jäi tekemättä, mutta houkutus oli niin suuri, että piti mennä tällä viikolla uudestaan. Samalla reissulla matkaan tarttui uudet terassituolit ja pöytä, koska edelliset menivät vanhan auton mukana.

Matka jatkui taas kuraisilla teillä kauppareissun jälkeen. Ajelimme eräälle ulkoilualueelle hieman sivumpaan, Valkeajärven kalastusalueelle, mutta kas, alueella olikin ruuhkaa. Laskimme, että parkkipaikalla oli yhteensä 13 autoa. Tarkoituksenamme oli jäädä siihen tekemään ruokaa, ottaa päiväunet ja sen jälkeen lähteä lenkittämään koiraa. Puolet edellämainituista onnistuikin, kunnes saimme kutsun makkaranpaistoon eräälle soramontulle, jossa Kari ja Mara kävivät koiria ulkoiluttamassa. Tässä paikassa ei kyllä ollut muita, teimme nuotion ja paistoimme makkarat ja koska keli oli niin kylmä, jatkoimme sen jälkeen matkaa kohti seuravaa kohdetta, joka tosin ei vielä ollut tiedossa, missä se sijaitsisi. Päädyimme tuttuun mökkirantaan, jossa pääsimme vihdoin tutustumaan uuteen ruuanlaittovälineeseemme.

Iltapalaksi tein kinkkupiirakkaa, joka epäilyksistäni huolimatta hyytyi erinomaisesti ja maku oli mitä parhain!

Illan aikana katselimme telkkaria ja söimme tekemääni kinkkupiirakkaa. Uskon, että jatkossa saamme reissueväänä entistäkin parempia herkkuja tuon uunin myötä. Nukuttuamme yön yli aamu valkeni pilvettömältä taivaalta ja suuntasin kameroineni nauttimaan aurongonpaisteesta Samin tuskaillessa kuraista autoamme.

Kotimatka kulki Mäntyharjun kautta Vihantasalmelle, jossa joimme päiväkahvit ja sen jälkeen jatkoimme matkaa kotia kohti. Kotimatkalla ensimmäinen 1000 km tuli mittariin. Tämä hetki oli ikuistettava. Hieman naureskellen totesimme, että aika paljon pystyy viikon aikana uudella kulkineella reissaamaan. Aiemmalla se olisi tullut äärimmäisen paljon kalliimmaksi, joten todettakoon, että olemme tehneet hyvän ratkaisun ostaessamme tämän uuden auton. Toivotaan, että yhteiselo auton kanssa jatkuu yhtä mielekkäänä myös jatkossa. Kotiin päästyämme Sami pääsi vihdoin pesemään auton kertyneestä kurasta. Auto oli jälleen kuin uusi!

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | 2 kommenttia

”Tilaamanne tuote on noudettavissa”

Kolme viikkoa sitten.

Vihdoin ja viimein tuli se kauan odotettu puhelu, jossa kerrottiin, että automme on noudettavissa. Mikkelin Rinta-Joupilta kanssamme asioinut myyjä soitteli torstaina, että tilaamamme auto olisi nyt noudettavissa. Niinpä pistimme hösseliksi (vai sanoisinko pösseliksi, koska uusi automme on Pössl -merkkinen) ja tyhjensimme vielä viimeisten päivien aikana kertyneet tavarat vaihtoon lähtevistä autoista. Vaihtoon meiltä lähti siis kaksi autoa ja tilalle tuli yksi. Ja koska kesä on tulossa, uskon, että työmatkat taittuvat yhtä hyvin polkupyörällä tai esimerkiksi skootterilla. ”Kauppakassiksi” jää vielä yksi auto, jolla tarvittaessa työmatkatkin taittuu.

Perjantain työpäivä tuntui ikuisuudelta, vaikka tekemistä riittikin. Työpäivän päätteeksi kävin pikaisesti kotona ja moikkasin veljeäni, joka oli tullut koiran vahdiksi, ettei koiran tarvitse koko päivää olla yksin. Sami kerkesi jo hieman aiemmin lähtemään, koska olihan meidän joka tapauksessa pakko mennä kahdella autolla. Virallisen (paperi)osuuden jälkeen kävimme autoa läpi ja siinä sivussa Rinta-Joupin blogia kirjoittava henkilö haastatteli meitä. (Jaan linkin ko. blogiin sitten, kun se julkaistaan.) Otimme pihassa muutamat kuvat ja suuntasimme sen jälkeen kotia kohti.

Hymyssä suin ajelimme auringon laskiessa kotia päin ja pääsimme matkan puoleen väliin, kunnes rupesimme ihmettelemään, että tuntuu hieman viileältä. Sitten huomasimme, että kattoluukku oli rakosellaan. Ajoimme tien sivuun parkkiin ja yritimme laittaa kattoluukkua kiinni, mutta kas – se ei onnistunutkaan. Sami rupesi tutkimaan asiaa ja huomasi, että kattoluukun reuna ottaa kiinni aurinkopaneeliin, joka siihen oli äskettäin asennettu. Ei muuta kuin puhelinyhteys paneelin asentaneeseen firmaan ja sillä puhelulla saimme sovittua, että asia korjataan pikapuoliin. Kello oli tässä vaiheessa noin kuusi perjantai-iltana, joten tänään asiaa ei voinut enää hoitaa, mutta saimme sovittua, että asia korjataan sunnuntaina. Kiitämme nopeasta aikataulusta paneelin asentanutta firmaa. Luonnollisesti tämä ohjasi meidän ensimmäisen puskaparkin suunnan. Kävimme kuitenkin yhden yön vielä nukkumassa omassa sängyssä ennen reissuun lähtöä.

Lauantai-aamuna ei oikein nukuttanut. Sami oli hereillä jo ennen aamuviittä ja olikin jo kuuteen mennessä tutkimassa auton ominaisuuksia. Itse heräilin noin 6.30 ja ei kauaa mennyt, kun itsekin olin autoa pakkailemassa ja valmistelemassa lähtökuntoon. Pienoisen haasteen pakkailuun asetti kuitenkin tavaroiden asettelu ja se, mitkä asiat on tärkeä ottaa mukaan. Säilytystilaa oli puolet vähemmän edelliseen verrattuna. Moneen kertaan asettelin tavaroita eri paikkoihin todeten, että se olisikin parempi ehkä tuolla tai tuolla. Kello oli noin 10, kun tavarat olivat löytäneet paikkansa, ainakin tälle ensimmäiselle reissulle. Päätimme matkan varrella käydä hakemassa hieman muovilaatikoita ja -koreja, jotta saadaan tavarat pysymään paremmassa järjestyksessä.

Täyttäessämme auton vesisäiliötä vastaan tuli seuraava ongelma. Vesipumppu ei lähde päälle. Mitäs nyt tehdään?! Muutaman ärräpään ja hermostuneen vitsin jälkeen syy tähän löytyi. Vesipumpun sulake ei ollut paikallaan. Kun se saatiin kuntoon, sai taas hetken hengähtää ja todeta, että ehkä tästä reissuun tosissaan vielä pääsemme.

Suuntasimme ensin Lahteen viemään veljeäni kotiin, joka oli ollut koiravahtina meillä. Sieltä lähdimme taas Mikkeliin päin. Matkan varrella teimme pienen pysähdyksen erään huoltoaseman pihalla, kun ohjelmassa oli frisbeegolfseuran etäpalaveri. Palaveri meni mukavasti kahvia siemaillen ja pääsihän siinä ensitestiin myös liesi, joka vaikutti kyllä tehokkaammalta kuin edellisen auton liesi.

Matka jatkui kohti Mikkeliä. Olimme ensimmäisen yön Pesäjärvellä. Parkkeeraus oli huomattavasti nopeampaa kuin aiemmin, kun ei tarvinnut kiilojen ja tukijalkojen kanssa pelata. Sen jälkeen kaivoin kameran esiin, kun ympäröivässä puustossa kuului valtaisa lintukuoro. Lintuja en äänestä tunnista, mutta kameran linssiin sain muutamia osumaan. Oletan, että yksi niistä oli vihervarpunen, pari käpytikkaa ja yksinäinen tilhi. Tilhi päästi minut oudon lähelle, joten epäilen sen olevan jollain tavalla sairas yksilö.

Ilta alkoi hämärtää, keli alkoi muuttua kylmäksi ja nälkäkin kurni vatsassa, joten valokuvauksen jälkeen siirryin sisätiloihin ja rupesimme kokkailemaan. Ruokaa laittaessa pääsi testaamaan taas lieden toimintaa. Ruoaksi ei ollut mitään kummoista, mutta nälkä lähti.

Ruoan jälkeen otimme viinilasit esiin ja avasimme pullon viiniä. Nautimme olostamme uudessa kulkupelissä musiikkia kuunnellen. Yö uudessa autossa sujui hyvin, vähän viileämpää oli, kuin mihin olimme tottuneet, mutta hyvä näin. Edellisessä autossa makuutila lämpeni oleskelutilaa enemmän. Tässä autossa lämpimämpänä pysyy oleskelutila, mutta se on vain hyvä juttu.

Sunnuntaina auto meni heti aamusta huoltoliikkeeseen ja se olikin siitä muutaman tunnin kuluttua jo valmis. Ajelimme sen aikaa huoltoliikkeen sijaisautolla ja Sami esitteli nuoruusvuosiensa ajanviettopaikkoja. Viikonloppu meni nopeasti ja oli todella väsyttävä kaiken uuden oppimiseksi. Kävimme kuitenkin vielä illan aikana hieman ajelemassa, että sain itsekin kosketusta auton käyttäytymiseen. Tästä on hyvä jatkaa!

”Autokoulussa”
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | 2 kommenttia

Autokuumetta

Matkailuauto ja retkeilyauto rinnakkain

Viimeisimmältä Ketturiutan reissulta hieman jäi kaihertelemaan ajatus retkeilyautosta. Reissukaverimme Kari ja Marjaana ovatkin kokoajan kulkeneet retkeilyautolla ja monia kertoja olemme pohtineet, että meillekin riittäisi kokonsa puolesta retkeilyauto. Alkovi, jossakin yhteydessä törmäsin sanaan ”makuukyttyrä” – antaa erinomaisen lisätilan tavaroille, mutta kaikkea turhaakin sinne kertyy, kuten yleensäkin esimerkiksi kotona oleviin varastoihin.

Maanantai-iltana maaliskuun 9. päivänä meillä oli muuta asiaa Lahteen, mutta jotenkin kummallisesti auton ratti kääntyi väkisinkin autoliikkeen pihaan, joka myy muun muassa matkailuautoja ja vaunuja. Siellä oli komeasti rivissä myös retkeilyautoja. Kävimme muutamaa käytettyä retkeilyautoa katsomassa ja kävimme jopa hieman juttelemassa, kuinkahan paljon meidän kaksiosta mahtaisi saada vaihdossa. Tässä vaiheessa kaksio siis ei ollut vielä myynnissä. Ajelimme kotiin keskustellen retkeilyauton hyödyistä ja aloimme tosissaan pohtia matkailuauton vaihtamista retkeilyautoon. Seuraavana päivänä laitoimme kaksion myyntiin ja rupesimme kartoittamaan retkeilyautoja.

Retkeilyautoissa on yllättävän paljon eroavaisuuksia (kuten toki myös matkailuautoissakin). Jos automerkkejä on monia, niin on myös niiden malleja. Jokaisella merkillä ja mallilla on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Niinpä rupesimme arpomaan, mikä ominaisuuksista olisi merkityksellisin. Päädyimme siihen, että vessan tulee olla riittävän tilava ja sängyt pitää olla pituussuunnassa, ettei aina tarvitse kiivetä toisen yli esim. yöllä vessaan mennessä. Lisäksi lisävarusteisiin liittyen oli omat kriteerinsä. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman pienellä välirahalla vaihdettua matkailuauto retkeilyautoon. Vaan kuinkas sitten vaihtoehtojen kartoittamisessa kävikään… Aina katsoimme vain kalliimpaa ja kalliimpaa käytettyä autoa, kunnes totesimme, että ehkä kaikkein järkevintä on kuitenkin sijoittaa uuteen autoon, joka näyttäisi tulevan yhtä kalliiksi, kuin kriteerimme täyttävä käytetty versio. Niinpä alkuperäiset ajatukset hyvästä, ”halvasta” ja helposta vaihdosta alkoivat kaikkoamaan ja rupesimme etsimään kriteerimme täyttäviä uusia autoja.

Kuva lainattu nettikaravaani.com

Saimme muutamia tarjouksia ja osa niistä oli erittäin houkutteleviakin. Sami hoiti käytännön toteutuksen kauppiaiden kanssa ja minä kerroin aina mielipiteitäni niihin asioihin liittyen, joihin itse osasin vaikuttaa. Autossa oleva tekniikka ei ole erikoisalaani, mutta sen sijaan arjen toimintaan liittyvät, kuten keittiöön ja säilytykseen liittyvät ratkaisut olivat asioita, joita pidin merkityksellisenä. Niinpä loppuen lopuksi löysimme auton, josta oikeasti aloimme neuvottelemaan. Auto kuitenkin sijaitsi Espoossa, emmekä tässä vaiheessa olleet sitä vielä livenä nähneet.

Viikonlopun koittaessa päiväreissu Espooseen tuli ajankohtaiseksi. Kari ”Pössl -asiantuntijana” lähti Mikkelistä ja poimi meidät Heinolasta matkaan mukaan. Saimme siis esimakua jo matkalla retkeilyautosta, joka Karilla oli. Pääsimme Espooseen ja rupesimme tutkailemaan siellä olevia vaihtoehtoja. Kävimme koeistumassa useamman retkeilyauton wc:n, sängyn ja kuljettajan penkit. Pallottelimme usean eri vaihtoehdon välillä ja kävimme moneen kertaan vertaamassa autojen tiettyjä ominaisuuksia. Autoliikkeessäkin sai siis aikaa kulumaan noin kaksi tuntia pohtien ja vertaillen eri ominaisuuksia. Olimme jo vähällä vaihtaa alkuperäistä suunnitelmaa ja valita toisen auton, koska WC oli parempi siinä toisessa vaihtoehdossa, mutta sängyt olivat poikittain. Niinpä taas punnitsimme, että kumpi on oleellisempaa; tilava wc vai pitkittäissängyt? Ja tietenkin olimme Samin kanssa kumpikin eri mieltä. Loppuen lopuksi pääsimme kompromissiin ja valitsimme edelleen sen, mitä olimme alunperinkin tulleet katsomaan. Tässä versiossa valitettavasti wc on pienempi, joten katsotaan, kuinka luoviksi wc:n käyttäjiksi opimme.

Teimme siis valintamme, olimme yhteydessä myyjään ja keskustelimme lisävarusteista, joita autoon tarvitaan, ennen kuin se meille saapuu. Näitä olivat muun muassa markiisi, vetokoukku ja aurinkopaneelit. Tuosta Espoon reissusta ja auton ostopäätöksestä on nyt kulunut kaksi viikkoa ja tuo kulunut kaksi viikkoa on tuntunut äärimmäisen pitkältä. Entinen (vai tämänhetkinen) auto on nyt tyhjennetty ja vaihtorenkaat ovat kyydissä. Enää odotamme puhelua, että ”autonne on noudettavissa.” Sillä välin voimme jo pohtia, millä nimellä tulemme kutsumaan uutta kulkupeliä.

Uskon, että tuleva viikko tulee olemaan erittäin pitkä ja koronaviruksen vallitessa, emme tiedä, pääsemmekö koskaan hakemaan uutta autoa. Tällä hetkellä viikon sisällä voi tapahtuaa valtakunnallisesti mitä vain… Odottavan aika on pitkä, ei voi muuta sanoa!

Valinta tehty
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | 4 kommenttia

Pakko päästä puskaan!

Nyt se on virallisesti ohi, nimittäin kouluhommat. Työn ohessa olen opiskellut YAMK-tutkintoa sosiaali- ja terveysalan kehtittämisen ja johtamisen parissa ja NYT; se on vihdoin suoritettu! Virallinen valmistumispäiväni oli siis 28.2.2020. Valmistumisen kunniaksi oli pakko päästä puskaan. Tämä saattaa hieman kuulostaa erikoiselta, mutta puskassa kaikki vaan tuntuu niin paljon rennommalta. Ei tarvitse murehtia arjen kiireestä, pakollisista kotitöistä ja eikä nyt siis enää edes niistä koulutehtävistä. Lisäksi viimeisen neljä viikkoa vaivannut flunssa on nyt selätetty.

Ketturiutta, grillikatos

Esivalmistelin torstaina meille ruokia jo kotona, jotta reissussa ruuan teko olisi vaivatonta. Pakkasimme myös muut mukaan otettavat tavarat, jotta päästään perjantaina heti töiden jälkeen lähtemään. Emme suunnitelleet lähtevämme kovin kauas, joten puskaparkiksemme valikoitui Ketturiutta. Ketturitalla olemme käyneet muutaman kerran aiemminkin, mutta paikkana se on oikein mukava ja ennen kaikkea lyhyen matkan päässä. Aina ei tarvitse matkustaa satoja kilometrejä päästäkseen ”lomatunnelmaan.”

Kakkukahvit valmistumisen kunniaksi

Olimme kohteessa jo perjantaina iltapäivällä. Perjantai oli aurinkoinen, taivas oli pilvetön ja lämpötila muutaman asteen pakkasella. Aseteltuamme auton parkkiin keitimme kakkukahvit. Sen jälkeen lähdimme Millan kanssa kävelylle rantaan, jossa jäät pitivät äänekästä konserttiaan. Hetken sitä kuunneltuamme, jatkoimme matkaa metsäpolulle pitkospuita pitkin. Leuto talvi oli kuitenkin verottanut osansa ja purossa virtaava vesi oli noussut reitillä kulkevien pitkospuiden ylle. Matkamme pitkospuilla päättyi lyhyeen ja käännyimme takaisin päin. Aurinko oli alkanut laskemaan ja taivas täyttyi vaaleanpunaisesta sävystä, joka heijastui kauniisti peilikirkkaaseen jäähän. Auringonlaskun jälkeen palasimme autolle, jossa seuraavaksi teimme ruokaa. Ruuaksi oli edellispäivänä valmistelmani lihakastike ja sen kaveriksi pilkoimme perunoita ja paistoimme ne sipulin ja valkosipulin kera pannulla.

Auringonlasku

Lauantaiaamuna heräsimme päivän kirkastuessa jo noin klo 6.30. Yöllä oli pakkanen laskenut -15 asteeseen. Milla sai hyvällä omalla tunnolla kaivautua pikaisen aamupissan jälkeen takaisin peiton alle ja itse lähdimme ihastelemaan jään laulua ja auringonnousua. Ihastelimme ja ihmettelimme luonnon voimia kevätauringon pikkuhiljaa alkaessa lämmittämään jään pintaa. Rannat sulivat auringonpaisteessa vaikka jäätä muuten olikin reilusti.

Auringonnousu
Luonnonvoimat puhuivat
Auringonnousua kuvatessani kuulin myös lintujen konserttia. Yksi lintukuoron jäsenistä tuli myös kuvausetäisyydelle.

Aamupäivä meni nopeasti ja paljon kerkesi tekemään, kun oli ajoissa herännyt. Puolen päivän aikoihin söimme ruokaa ja kävimme päiväunille. Päiväunilta meidät kuitenkin herätti ystävämme Kari ja Mara, yhdessä Merjan ja Hessun kanssa. Puskaparkkikööri oli jälleen kasassa. Tällä porukalla olemme ennnenkin viettäneet aikaa ja varmasti vietämme vastaisuudessakin.

Muutamat sanat vaihdettuamme sovimme, että menemme grillikatokselle päiväkahville ja paistelemaan makkaroita. Sami lupasi laittaa tulet grilliin ja Merja keitteli kahvit. Emme kukaan maininneet sanallakaan, että joku toisi tarjottavaa kahvin kanssa ja kun olimme grillikatoksella, oli meillä jokaisella jotain tarjottavaa ja kattaus oli valmis. Tämä kertoo paljon yhteishengestä, joka meitä puskaparkkilaisia yhdistää. Iltapäivän aikana nautimme jäällä auringonpaisteesta, pelasimme mölkkyä ja pimeän tullen siirryimme Karin ja Maran autoon istumaan iltaa, kunnes haukottelusta ei tahtonut tulla loppua. Koko päivän ulkoilu väsytti meitä jokaista ja siirryimme hyvissä ajoin omiin autoihimme iltapuulle ja sen myötä nukkumaan. Sunnuntaiaamuna lähdimme ajoissa kotia kohti.

Sami, Hessu, Merja ja Kari jäällä

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | 5 kommenttia

Ralleissa

Tänä viikonloppuna ohjelmassa olikin jotain uutta. Jotain, missä emme koskaan ole aiemmin olleet – nimittäin rallit. Ristiinassa ajettiin Vaakuna Ralli , joka on rallin SM-sarjan toinen osakilpailu (https://www.vaakunaralli.fi/). Saimme kutsun karavaanarikavereiltamme Karilta ja Marjaanalta, että tarjolla olisi aitiopaikat rallikansalle. Niinpä lähdimme reissun päälle perjantai-iltapäivällä.

Ristiinaan meiltä oli matkaa noin 100km, joten matka ei ole lainkaan paha ajella, vaikka keli olisi vähän huonompikin. Viime päivät oli ollut kaunista talvista pakkaskeliä, mutta näin viikonloppua kohden ilma oli mennyt hieman kehnommaksi. Talvea voi sanoa nyt kestäneen noin viikon ajan, kunnes taas plussakelit tulivat ja luultavasti vievät talven mennessään. No harmittaahan se hieman, koska ensi viikolla minulla on lomaviikko ja olisin mielelläni viettänyt lomapäiväni ”keväthangilla.” No niillä mennään, mitä annetaan ja lomallahan on tarkoitus levätä, joten loma se on keleistä huolimatta. Lepo tekisi varsin hyvää myös ilkeän flunssani kannalta, joka alkoi viikko sitten kovalla kuumeella ja vielä muistona siitä on yskä ja nuha.

Trivial Pursuit

Päästyämme perille, työviikon päätteksi oli ihana istahtaa valmiiseen ruokapöytään. Illan ateriana oli Marjaanan loihtimaa tacopeltiä. Ruoan jälkeen pelasimme Aliasta pariskuntajoukkueittain. Peli oli hyvinkin tasaväkistä, mutta harmiksemme TEAM TUOMOLA hävisi ekan kierroksen. Seuraavaksi pelasimme Trivial Pursuitia miehet vastaan naiset. Olen äärimmäisen surkea tietovisoissa, joten jälleen kerran olin häviäjäjoukkueessa.

Lauantaiaamuna päätin nukkua pitkään, koska illalla väsymyksestä huolimatta yskä otti minusta vallan ja nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään. Aamulla herätessä Kari oli laittanut aamiaispöydän koreaksi. Oli pannulla paistettuja nakkeja ja kananmunia leipien ja leivän päälle laitettavien oheistuotteiden lisäksi, kahvia ja erilaisia tuoremehuja unohtamatta. Hyvällä aamiaisella lähti päivä hyvin käyntiin.

Aamiaispöytä

Aamupäivän ohjelmaan kuului lautapelejä – tällä kertaa Rummikub, päiväsauna ja lounaaksi bataattikeittoa kera patongin. Kerkesimme nukkumaan myös päiväunet. Päiväkahvin lomassa aloimme jo valmistautumaan iltapäivällä alkavaan ralliin. Ralli siis alkoi jo aamulla Mikkelistä, mutta ”meidän” suora oli vasta klo 16 jälkeen. Rallit eivät koskaan ole olleet lähellä sydäntäni, mutta kyllä nyt täytyy sanoa, että meillä oli niin aitiopaikat, että useampi tunti meni kuin siivillä. Katselimme kaikki noin 130 autoa, jotka kilpailussa olivat ja taukojen aikana meillä oli mahdollisuus käydä sisällä lämmittelemässä. Ralliautojen reitti kulki juuri sen tien varressa, jossa Kari ja Mara tällä hetkellä asustelevat.

Rallien jälkeen siirryimme sisätiloihin, jossa Kari kokkaili taas meille ruokaa. Ruuaksi oli pihvejä ja perunaa sekä salaattia. Jälkiruoaksi Mara oli tehnyt samettista pannacottaa kera vadelmien ja mustikan. Ruoan jälkeen otimme uusintakierroksen Aliasta, tällä kertaa joukkueina miehet vastaan naiset ja onnekseni kerrankin olin voittajajoukkueessa! ..Tai niin luulin, kunnes miehet nostivat itsensä jalustalle ja vaativat viimeisen tasoittavan kierroksen kysymyksiä. Pelionneni oli siis menetetty. Melkein. Yhdellä voitettiin siitä huolimatta!

Aktiivisen päivän ja raittiissa ilmassa oleilun jälkeen väsymys alkoi yhden jos toisenkin silmäluomia painamaan kiinni, joten menimme nukkumaan hyvissä ajoin. Tällä kertaa Sami päätti mennä kaksion keulaan nukkumaan, koska arvasi, että en taas yskältäni saa nukuttua. Ja niinhän siinä kävi. Kahden tunnin yskimisen jälkeen olin onneksi nukahtanut, mutta herätessäni oli oikea kylki kauttaaltaan kipeä. Luultavasti se oli ollut yön aikana ainoa asento, jossa ei yskittänyt, mutta hyvä, että jotenkin olin saanut nukuttua. Sunnuntaina suuntasimme kotia kohti taas herkullisen aamiaisen jälkeen. Kotonakin oli valmis ruoka odottamassa, nimittäin Samin tytär oli ollut meillä viikonlopun kodin hengettärenä. Viikonloppua voisi siis kuvailla All Inclusive -viikonlopuksi. Työasiat olivat jääneet työpaikalle ja lomamoodi käännetty päälle. Kiitos tästä viikonlopusta kaikille asianosaisille!

Kisastudio

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti