Starttasimme kaksion lokakuisena perjantaina vasta alkuillan puolella. Isännän työpäivä venähti pidemmäksi, joten matkaan lähtö viivästyi. Suuntasimme ensimmäiseksi yöksi tuttuun ja turvalliseen paikkaan Pistohiekalle. Tällä kertaa emme aikoneet jäädä Pistikselle viikonlopun viettoon vaan yövyimme yhden yön siellä ja aamulla jo heti auringon noustessa jatkoimme matkaa kohti uusia maisemia.
Lauantaiaamu oli hyvällä tavalla syksyinen. Ilma oli raikas ja taivaalla kevyttä pilviharsoa. Tienpielet olivat hieman jäisiä, tie onneksi sula. Ajelimme Puumalan kauniissa maisemissa kohti Kyläniemeä.
Aamun sarastaessa
Matkakohteena oli Rastinniemi, eräs virkistysalue Saimaalla. Erikoisen tästä reissusta teki se, että Rastinniemi oli Saimaan saaressa (taas se biisi), jonne mentiin lossilla. Saareen matkustamisesta tuli mieleeni ajat järvipelastustoiminnassa, joka oli iso osa arkeamme noin 10 vuotta sitten. Nyt rantapaikoille meitä kuljettaa veneen sijaan auto.
Lossilla
Saavuimme Rastinniemeen, jossa meitä jo odotti Kari ja Marjaana koirinensa, ”Me3”. Lähdimme tutustumaan alueeseen. Rantaa riitti silmänkantamattomiin. Aamuauringossa veden yllä leijaileva sumupilvi teki maiseman valokuvanomaiseksi. Tuuli kuitenkin oli melko kova, joten todellisuus iski vasten kasvoja – kirjaimellisesti. Pikkuhiljaa ulkoillessa alkoi nälkä kurnimaan vatsassa ja oli mentävä ruoan laittoon. Ruuaksi tein mitä-kaapista-löytyy risottoa. Ruoka oli ainakin sävyiltään varsin syksyinen.
Ruoan jälkeen päiväunet tekivät terää ja päiväunien jälkeen lähdimme alueen nuotiopaikalle kahville. Sami otti metallinpaljastimen mukaan ja siivosi rantaa folion palasista ja tölkkiklipsuista. Tavoitteena toki oli löytää myös ”aarteita,” mutta toisin kävi. Muut porukastamme lähtivät suppismetsään. Sienestäjien saalis oli valtaisa metsästä palatessa! Ulkoilun päätteeksi oli aika laittaa grilliin tulet ja paistaa makkarat.
Ilta alkoi hämärtyä ja siirryimme sisätiloihin lautapelien pariin loppuillaksi.
Tämä oli se yö, kun kelloja siirretään taakse päin, joten se tarkoitti aikaista aamuherätystä. Nukuimme kuitenkin liki seitsemään ”uutta aikaa,” joten kunnon yöunien jälkeen oli mukava lähteä taas ulkoilemaan. Veden yllä leijaili jälleen sumupilvi, jota ei voinut muuta kuin tuijottaa. Sumuisessa kelissä on jotain taikaa, olen sen aiemminkin todennut. Se lumoaa täysin ja ajantaju hukkuu. Tunnetta ei sanoin voi kuvailla, mutta kuvat puhukoot puolestaan.
Aamun tunnelmaa
Aamun ulkoilun jälkeen lähdimme kohti Mikkeliä, josta poimimme matkaamme yhden nojatuolin kotiin mennessä. Taianomainen näky sumun keskellä jatkui vielä koko ajomatkan Mikkeliin. Kotiin saavuimme iltapäivän puolella.
Kesän aikana reissaaminen on ollut hieman vähäisempää, mutta näin syksyn tullen alkaa meidän puskailukausi. Tällä kertaa lähdimme Lahden kautta kohti Porvoota. Kävimme siis Samin tyttären luona Lahdessa kahvilla ja moikkaamassa pikku-Bellaa. Lahdesta tarkoituksena oli jatkaa matkaa kohti Köttbodan uimarantaa, Porvoon kupeeseen.
Bella papan sylissä
Poikkesimme kuitenkin suunnitelmastamme ja menimmekin Lahdesta Myrskylään eräälle mökille illaksi. Jäimme mökin pihaan yöksi ja aamupäivällä jatkoimme matkaa kohti Porvoota.
Aamulenkki koiran kanssa oli mukava raikkaassa, aurinkoisessa kelissä. Yöllä oli mennyt keli pakkaselle ja pellot olivat kauniissa kuurassa. Aamun lämpötila taisi olla pari astetta plussan puolella. Kävin myös pellonlaidalla kuvailemassa auringonnousua, mutta crocs-kengät eivät olleet paras mahdollinen jalkine pellolla kävellessä. Onneksi maa oli hieman kohmeessa.
Ajelimme Porvooseeen ihastellen kauniita maalaismaisemia. Pian pääsisimme tekemään ruokaa ja päiväunille. Koska päiväunethan ovat vapaapäivän kohokohta. Ajellessamme kohteeseen horisontissa varjosti erittäin tumma pilvi.
Veikkasimme, että kohta sataa…
Pääsimme rannalle ja katselimme hieman ympäristöä vielä kun aurinko paistoi. Sadepilvi varjosti edelleen horisontissa, mutta ei satanut vielä. Paikka, johon pysäköimme oli tarkoitettu koiran kanssa liikkuville, alueella oli nimittäin koirien uimaranta. Luulen, että kesällä tämä on erittäin suosittu kohde koiranomistajien keskuudessa.
Köttbodan koirauimaranta
Ulkoiluhetken jälkeen rupesimme ruoanlaittoon. Ruokana oli kanaa ja riisiä sekä salaattia. Ruokailun jälkeen koitti se hetki, kun sai kömpiä peiton alle ja nukkua vaikka koko päivän. Parin tunnin unet tuli nukuttua ja sen aikana tummana varjostanut pilvi oli aiheuttanut kaatosateen. Sadetta kesti käytännössä koko illan, pieniä taukoja lukuunottamatta.
Sateen tauotessa oli aina käytävä hieman ulkoilemassa. Iltaa kohden sade ei enää hellittänytkään. Ilta meni mukavasti piirrellen ja televisiota katsellen. Sadetta kesti koko yön ja sunnuntaina aamulla herätessämme näytti huolestuttavasti siltä, että päästäänkö lainkaan liikkeelle, kun yöllinen sade oli muodostanut isoja lammikoita metsäalustalle, josta meidän piti ajaa pois. Pääsimme kuitenkin liikkeelle ja lähdimme jo aamusta ennen klo 9 kotia kohti, kun sade ei vieläkään näyttänyt hellittävän. Heinolassa sitten paistoikin aurinko.
Kaksi viikkoa reissattuamme Samin oli aika palata työn pariin. Itselläni lomaa oli vielä viikko jäljellä. Lomaanhan kuuluu aina pakolliset kotityöt, joita ajattelin hoitaa. Matot oli pesemättä, nurmikko leikkaamatta ja piha täynnä puista pudonneita omenoita. En ole mikään innokas siivooja, joten matot ovat edelleen pesemättä. Omenat tuli kyllä kerättyä ja nurmikko leikattua. Kotitöitä sisälläkin sain hieman tehtyä.
Keskiviikkoaamuna lähdin kaverini kanssa reissuun. Suunnittelimme sellaisen toteuttamista jo keväällä, mutta koronan vuoksi se jäi suunnitteluasteelle. Nyt saimme sen toteutettua. Reissaaminen naisten kesken poikkesi hieman tuosta isännän kanssa reissaamisesta, mutta varsin positiivisella tavalla.
Ajoimme Heinolasta Kimolan kautta Repovedelle ja tietenkin matkan varrella poikkesimme katsomassa Kimolan kanavaa, joka oli avattu vastikään myös huvivenekäyttöön. Kimolan kanava oli hienon näköinen ja korkeusero kanavassa oli valtava. Olisiko se ollut 12 metriä.. Odottelimme hetken, josko kanavaan saapuisi joku sulutukseen, mutta valitettavasti kohdallemme ei osunut sulutusta. Matka jatkui Repoveden suuntaan.
Saavuttuamme Repovedelle kävelimme Ketunlenkin, joka on noin 4km pitkä. Viime kerralla kyseistä lenkkiä kävellessäni narulossi, joka lenkkiin kuuluu oli suljettu. Tällä kertaa pääsimme lossilla ylittämään vesistön. Yllätyimme odotellessamme vuoroa lossille, miten paljon näin arkipäivänäkin Repovedellä oli porukkaa. Lossin laiturilla jouduimme oikein jonottamaan ja meidän jälkeemmekin tuli jatkuvasti uusia ihmisiä.
Hikisen lenkin jälkeen teki mieli pulahtaa uimaan, joten etsimme kivalta vaikuttavan uimarannan, johon mennä. Googlen avulla löytyi hieno uimaranta, nimeltään Jokelan särkkien uimaranta. Kastelimme hieman varpaita ja totesimme, että taitaakin uimiset tältä erää jäädä. Vesi oli sen verran kylmää.
Jokelan särkkien uimaranta
Palasimme autoon takaisin ja rupesimme tekemään ruokaa. Ruoaksi oli jo kotona valmiiksi Omnia-vuokaan tehty lasagne. Lämmitimme ruoan ja ruoan jälkeen mietimme, mihin suuntaan lähteä seuraavaksi. Pitihän meidän etsiä yöpaikka. Yöpaikaksi valikoitui tuttu paikka Jaalassa, jossa olemme joskus Saminkin kanssa olleet.
Aamulla herättyämme ja syötyämme aamiaiseksi uunituoreita sämpylöitä lähdimme taas liikenteeseen. Suuntasimme Heisanharjun virkistysalueelle tutustumaan paikkaan. Parkkitilaa alueella oli kohtalaisen hyvin (ajatellen tulevia reissujamme), mutta laavuja tai tulipaikkoja ei parkkiksen läheisyydessä ollut. Metsäpolkua ja harjuja kävellessämme vastaan kuitenkin tuli hienot laavut ja tulipaikat. Tämä voisi siis olla oivallinen retkeilypaikka noin muuten.
Ennen kuin lähdimme Heisanharjulta jatkamaan matkaa, paistoimme lettuja, tietenkin kera kermavaahdon ja mansikkahillon. Eihän se ole retki eikä mitään ilman lettuja.
Heisanharjulta lähdimme kotia kohti hiljakseen, mutta poikkesimme vielä matkan varrella Hiidenvuorella. Kunto loppui portaita kiivetessä, mutta näkymä Hiidenvuoren huipulta oli kaunis. Tämän jälkeen ajoimme Vuolenkosken kautta kotia kohti.
Heisanharjun kota
Hiidenvuori
Reissu oli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut ja hieman erilainen kuin tavallisesti. Oli kiva käydä ulkoilemassa oikein kunnolla. Säät suosi ja seura oli mukavaa. Millakin oli aivan rättiväsynyt kotia saavuttuamme. Täytynee lähteä joskus toistekin naisten kesken reissuun.
Suunnaksi Rovaniemi, hieman olosuhteiden pakosta. Ajoimme Rovaniemelle sateisessa ja harmaassa kelissä, joten sinänsä ei haitannut pitkä siirtymä ilman välipysähdyksiä. Meidän tuurillamme liike, josta matkailuauton vesipumppuja sai, meni kiinni klo 14.00, joten ajoimme lähes yhdeltä istumalta Rovaniemelle. Olimme perillä puoli tuntia ennen liikkeen sulkemisajankohtaa. Hyvä niin.
Saimme uuden pumpun autoon ja seuraavaksi suuntasimme syömään. Nälkä kurni jo vatsassa, eikä mieleenkään tullut ruveta tekemään ruokaa, joten lounaan söimme PizzaPuffassa. Vasta ruoan jälkeen pystyimme ajattelemaan, mihin tästä jatkaisimme matkaa.
Ruoan ja kauppareissun jälkeen punnitsimme vaihtoehtoja Ranuan ja Sallan väliltä. Päädyimme kuitenkin lähtemään Sallan suuntaan. Ollessamme Rovaniemellä, piti tietenkin poiketa joulupukin pajalla. Tuntuihan se hieman erikoiselta käydä keskellä kesää hypistelemässä jouluisia tuotteita. Tarkemmin ajateltuna kuitenkin; jouluun on aikaa enää neljä kuukautta.
Joulupukin pajan jälkeen matka jatkui kohti Sallaa. Poikkesimme matkan varrella Kemijärven frisbeegolfradalla. Frisbeegolfrata oli kiva lyhyt 9-väyläinen puistorata. Juuri sopiva meille pitkän ajomatkan jälkeen. Aurinkokin oli alkanut pilkistelemään pilvien takaa, joten oli kiva käydä hieman ulkoilemassa.
Kippis-lippis Kemijärvellä
Lähestyessämme Sallaa, rupesimme katselemaan mahdollista yöpaikkaa. Päädyimme kivan uimarannan parkkikselle. Sami kävi laiturilta hieman heittelemässä virveliä ja itse ihastelin kesäistä iltaa. Aamulla jatkoimme kohti Sallatunturia.
Pohdimme, että voisimme mennä seuraavaksi yöksi johonkin mökkiin, koska pyykkiä oli viikon aikana jo kertynyt reilusti sekä toiveissa oli päästä saunaan. Varasimme yhdeksi yöksi huoneiston Sallatunturin juurelta, Sallainen Cottages:lta.
Saavuttuamme mökkimajoitukseen, laitoimme ensimmäisenä pyykkejä peseytymään, sitten saunan lämpeämään. Pyykkien peseytyessä kerkesimme käydä heittämässä frisbeetä Sallatunturin frisbeegolfradalla. Rata oli äärimmäisen haasteellinen korkeuserojensa vuoksi. Maisemat rinteessä oli kauniit, mutta fyysinen kuntoni oli aivan totaalisen käytetty kiivetessämme rinteessä. Kierroksen jälkeen sauna maistui erinomaiselta.
Illan saapuessa kävimme syömässä Sallatunturin Keloravintolassa. Olin jo alkuviikosta päättänyt, että poronkäristystä pitää tällä reissulla saada ja nyt sen aika oli. Tilasin ruoaksi poroleivän, joka siis sisälsi perinteisesti poronkäristykseen liittyvät perunamuussin, suolakurkun ja puolukkahillon. Sami puolestaan tilasi savuporopastan. Molemmat olivat hyviä, mutta pitkään himoitsemani käristys oli kyllä odottamisen arvoinen.
Sunnuntaiaamuna lämmitimme vielä saunan, jonka jälkeen jatkoimme taas matkaa. Ajoimme Käylänkosken kautta Salpalinjalle katselemaan vanhoja sota-ajan linnoituksia ja sieltä Hossaan Julma-Ölkyn kanjonille. Hossasta ajoimme yöksi Soivaan metsään puskaparkkiin. Ensimmäisen kerran tälle reissulle nostimme retkituolit ulos ja nautimme hetken ulkosalla ilta-aurinkoa katsellen. Kelin viiletessä oli aika siirtyä sisätiloihin ja katsella televisiota ennen nukkumaan menoa. Aamulla jatkoimme sota-ajan teemalla ja ajoimme Kivivaaraan, jossa oli erilaisia luolia. Valitettavasti luoliin ei enää saanut mennä sortumisvaaran vuoksi. Olisi ollut hienoa päästä käymään luolan sisällä.
SalpalinjaKäylänkoskiKivivaaran luolamaisemia
Kivivaarasta jatkoimme matkaa kohti Ruunaan retkeilykeskusta, jossa olimme pari vuotta sitten käyneet ja ihastuneet paikkaan.
Valitettavasti Ruunaan retkeilykeskus aiheutti suuren pettymyksen tällä kertaa. Karavaanareiden huoltorakennukset haisivat homeelta, koronan vuoksi saunat oli sujettu ja ravintolan vastaanotossa työskentelevän henkilön asiakaspalveluhenkisyys oli kateissa. Mietimme, olikohan retkeilykeskuksen omistaja vaihtunut vai mitä oli tapahtunut kahdessa vuodessa. Jäimme kuitenkin yöksi alueelle ja kävimme kävelemässä Ruunaankoskilla. Luonto oli kaunis, mutta mieliala matala. Koskilta palatessamme menimme grillikatokseen, jonka hygieniataso ei lainkaan houkutellut. Laitoimme kuitenkin nuotioon tulet ja paistoimme makkarat. Poistuimme hyvin pian makkaranpaiston jälkeen tv:n äärelle ja totesimme, että kolmatta kertaa emme tänne tule.
Ruunaankoskella
Aamulla lähdimme ajamaan Kuopioon, jotta pääsemme Puijon frisbeegolfradalle. Puijon rataan tutustuimme viime syksyn lomareissulla eikä se tälläkään kertaa jättänyt kylmäksi. Omat radat Heinolassa ovat ihan superhienoja, mutta tällainen laskettelurinteeseen tehty puistorata on mieleeni. Liekö syy sitten siinä, että kiekkoni kolahtavat puihin tämän tästä. Rata oli hieno edelleen ja oli kiva käydä kiertämässä. Kuntoa tämäkin koetteli aivan valtavasti.
Kuopiosta eteenpäin meillä ei ollut mitään ajatusta/toiveita kohteen suhteen. Lähdimme ajamaan kohti lossirantaa ihan vain sen vuoksi, koska voimme. Lossilla menimme vastarannalle ja lähdimme ajamaan kohti Varkautta, josko sieltä löytyisi jokin kiva yöpaikka. Ja löytyihän sellainen. Paikka oli nimeltään Honkakoski.
Varkaudesta lähtiessämme totesimme, että kaikki tiet vievät Pistohiekalle eli Pistikselle. Pistohiekalla sattui sopivasti olemaan tuttuja ihmisiä, joten asettauduimme heidän viereen ja viivyimme tässä kaksi yötä. Päivät Pistohiekalla tuntuivat todella lomalta, koska aurinko paistoi lämpimästi ja saimaan vesi oli vielä uimalämpöistä.
Teimme Pistiksellä ensimmäisenä aamuna ”hotelliaamiaisen” itsellemme pekoneineen ja lihapullineen. Sillä pärjäsi pitkälle iltapäivään. Naapureillamme sattui olemaan metallinpaljastin mukana ja sekös sitten vei Saminkin ”sydämen.” Kukin varmaan arvaa, mitä siitä seuraa.
”Hotelliaamiainen”Auringon laskiessa Pistiksellä
Loman lopuksi siirryimme vielä yhdeksi yöksi Mikkeliin mökille, johon vanhempani tulivat meidän kanssa uimaan ja saunomaan. Sami kävi kalassa ja saikin meille muutaman ahventa paistettavaksi. Kyllä ne maistuivatkin herkullisilta.
Lauantaiaamuna ajelimme kotiin, jossa meitä odotti ovella yllätys. Syylliset tähän tempaukseen taisivat edellispäivänä olla kanssamme saunomassa. Onneksi sisään ei ollut tavallista suurempi hätä….
Kahden viikon lomaan mahtui paljon kauniita maisemia, uimista, saunomista, frisbeegolfia ja hyvää ruokaa ja juomaa. Mitä lomalta voisi enempää odottaa. Matkaa tällä kahden viikon lomalla kertyi 3563 km. Kyllä kannatti.
Reisan kansallispuistoston parkkikselta herättyämme kävimme pienellä kuvausretkellä kansallispuistomaisemissa. Luontopolku oli kaunista lehtimetsää, joka hiljalleen kohosi korkeammalle. Lyhyen kävelymatkan päässä oli ulkoilmamuseo, joka siis oli vanha kaivos.
Aamumaisema herätessä
Luontopolku
Kaivos
Käveltyämme kaivokselle ja takaisin rupesimme laittamaan autoa lähtökuntoon ja suunnittelemaan Norjan kierroksen jatkoa. Ajattelimme, että ajelemme kaikessa rauhassa eteenpäin maisemia ihastellen ja kuljemme hiljalleen kohti Hammerfestiä. Maisemat olivat mahtavat koko matkan.
Poroja ja pikkukyliä
Pysähdyimme valokuvailemaan ja välillä syömään ja päiväunille. Ajeltuamme koko päivän, päädyimme melkein Altaan asti, josta löysimme sopivan yöpaikan. Kilometrejä kertyi tälle päivälle yhteensä noin 150 km, mutta aikaa se vei koko päivän. Matkan varrella oli kauniiden maisemisen lisäksi poroja, pikkukyliä ja useita tunneleita, jotka olivat pituudeltaan kahdesta kuuteen kilometriä.
Kuvia matkan varrelta
Yöpaikkanamme oli mitä ilmeisimmin paikallinen Pistohiekka. Matkailuautoja, -vaunuja, telttoja ja erilaisia retkeilyautoja ym. löytyi alueelta hajanaisesti sijoittuneena. Asetuttuamme kävin vielä kuvailemassa tyyntyvää vuonoa.
yöpaikkamme
Illan aikana alkoi kuulua koronauutisia Norjasta, joten päätimme, että emme enää aja ns. turistikohteisiin tai isompiin kaupunkeihin. joten päätimme jättää Hammerfestin johonkin tulevaisuuden lomaan. Kenties ensi kesään, milkäli korona ei enää vaikuta matkustamiseen.
Altasta itää kohti ajaessa maisemat olivat huikeat edelleen, mutta pitkän aikaa ajoimme korkealla vuoristossa, jossa maisemat olivat toisenlaiset. Pysähtelimme edelleen kuvailemaan ja ruoka- ja kahvitauoille, mutta ajoimme loppupeleissä Suomeen asti päivän aikana.
Kuvia matkan varrelta
Suomeen tulimme Karigasniemen kautta. Kilometrejä tälle päivälle kertyi noin 300, mutta ajoaikaa kului ainakin 7 tuntia vuoriston serpentiiniteillä ajellessa. Lounaspaikaksi löysimme upean paikan Ryssämarkasta. Tähän näkyyn rakastuin.
RyssämarkkaRuokatauko ihanassa maisemassa
Hieman harmitti, että Norjan reissu jäi tälläkin kertaa hieman lyhyeksi. Edellisreissulla pakenimme ennustettua lumisadetta ja tällä kertaa tätä pirullista koronavirusta tai sen mahdollisesti aiheuttamia rajoituksia. Josko ensi kerralla onnistuisimme taas hieman paremmin.
Karigasniemen jälkeen etsimme hyvin nopeasti puskan, jossa yöpyä. Asetuttuamme kyseiseen puskaan, huomasimme, että olemme täysin ”verkkojen” ulkopuolella. Puhelimissa ei ollut kenttää eikä nettiä. Pelasimme illan kuluksi pari peliä Rummikubia ja kävimme ajoissa nukkumaan. Seuraavana päivänä ajattelimme lähteä kultaa huuhtomaan Tankavaaran kultakylään.
Valitettavasti kullan huuhdonta jäi välistä, kun jouduimme aamulla lähteä ajamaan kohti Rovaniemeä, koska vesipumppumme oli hajoamispisteessä ja lähin liike, josta sellaista ostaa, oli Rovaniemellä. Onneksi perjantai näytti sateiselta, joten pitkä ajomatka ei haitannut. Matkaa Rovaniemelle oli tästä puskasta noin 400km.
Se kauan odotettu kesäloma starttasi vihdoin. Kesäloman ensimmäinen viikonloppu alkoi Heinolassa frisbeegolfin parissa Parigolfin Hupi-SM -kilpailuilla. Kyseisen kisan tarkoituksena on pelata pareittain Kippasuon kaikki frisbeegolfradat tietenkin hyvällä hupimeiningillä, hauskasti pukeutuen. Tänä vuonna tiimiasu parini kanssa oli ”Pink Ladies.” Kisassa jäimme naistensarjan viimeiseksi, mutta se ei menoa haitannut. Hauskaa oli ja se oli pääasia!
”Pink Ladies”
Sunnuntaina illan tullen starttasimme liikkuvan kaksion kohti Pohjoista. Lähdimme liikenteeseen sen verran myöhään, että ajoimme vain Laukaaseen asti. Kaikki se kuitenkin on pois seuraavalta päivältä. Ensimmäisen yön olimme Kapeenkosken sululla. Aamulla jo ennen kello kahdeksaa lähdimme jatkamaan kohti pohjoista.
Vaskikello
Ajatuksenamme oli, että jäämme yöksi noin Oulun korkeudelle. Poikkesimme Vaskikelloilla aamukahvilla ja söimme herkulliset munkit ja kahvit siinä. Lounasaikaan olimme Tupoksen ABC:llä, söimme ruoan ja päätimme, että jatketaan vielä vähän matkaa. Loppupeleissä ajoimme noin 650 km päivän aikana ja saavuimme Kolariin. Yövyimme Kolarissa lapsuuteni kaverin pihassa. Aamulla taas hyvissä ajoin jatkoimme matkaa kohti pohjoista.
Seuraavan päivän tavoitteeksi asetimme pääsyn Norjan puolelle. Matkan varrella pysähdyimme syömään lätyt ja kahvit Muonion yläpuolella ja sen jälkeen jatkoimme kohti Kilpisjärveä. Kilpisjärvellä pysähdyimme vielä tankkaamaan ja vaihtamaan vähän euroja Norjan kruunuiksi, mikäli niitä satuttaisiin reissussa tarvitsemaan.
Lätyt ja kahvi
Pikkuhiljaa maisemat muuttuivat aina vaan upeammiksi ja vihdoin pääsimme Norjan puolelle. Rajalla meiltä tarkastettiin henkilöllisyystodistukset ja sen jälkeen matka jatkui vielä hetken. Emme ajaneet Norjan puolella aluksi kovin pitkälle, kun pysähdyimme ruoanlaittoon ja pienille päiväunille. Ruuan ja päikkäreiden jälkeen matka jatkui Samuelsbergiin (?), jossa Sami kävi meille kalastamassa illaksi ruokaa. Pienen hetken jälkeen paikalle tuli muitakin kalastajia ja päätimme vielä vaihtaa paikkaa yötä ajatellen. Ajoimme usean tunnelin läpi ja päädyimme lampaiden valloittaman tien kautta Reisan kansallispuiston parkkikselle. Kävimme ihastelemassa purossa solisevaa kirkasta vettä ja kokkailimme ruokaa sen jälkeen. Ruoaksi meillä oli Samin kalastamaa seitiä ja se olikin erittäin hyvää tuoreena. Ei muistuttanut lainkaan kuivaa pakasteseitiä vaan maistui oikeasti kalalta. Kyllä meidn kelpasi. Iltaa kohden väsymys alkoi painamaan ja suljimme verhot jylhien vuorten keskellä.
Pienoisia esteitä tielläEnsimmäinen yöpaikka Norjassa
Kesää elellään jo pitkällä heinäkuussa ja kaksio on liikkunut paljon, mutta ei varsinaisesti reissannut. Kesä on juhlien kulta-aikaa ja toki perheen tärkeät juhlat menevät puskailun edelle. Olemme saaneet juhlia Samin tyttären rippijuhlia ja toisen tyttären tyttären ristiäisiä. Lisäksi toinen harrastuksemme – frisbeegolf – on ollut isossa roolissa arjessamme. Heinolassa on #Kippis2020 -hanke menossa ja talkooväelle on ollut tarvetta. Parilla sanasella #Kippis2020 -hankkeesta voin mainita, että tavoitteena siis on luoda ammattilaistason frisbeegolfrata Heinolan Kippasuolle ja sen myötä laajentaa Heinolan FrisbeeGolf Worldin tarjontaa erilaisilla peli- ja harjoitusalueilla. Nämä kaksi lausetta saattavat kuvastaa, kuinka suuresta hankkeesta on kyse. Voimme siis ylpeästi kertoa kuuluvamme tähän porukkaan! (lisätietoja #Kippis2020 -hankkeesta https://ldg.fi/?page_id=5677)
Paikallislehdessä oli juttua naisten frisbeegolfiin liittyen
Kesälomareissu Itä-Suomessa toteutettiin toukokuun lopulla ja sen jälkeen olimme juhannuksen Puumalan Rokansalossa. Kävimme myös mökkeilemässä ja tämän lisäksi kesäjuhlat ovat kuljettaneet meitä lähiseutujen lisäksi muun muassa Seinäjoelle ja samaisella reissulla poikkesimme Tuurin kyläkaupalle. Voimme siis todeta, että kesää on vietetty, kuten kesää kuuluukin viettää, vaikka tuntuu, että emme juuri ole reissanneet.
Keskikesän juhla sujui mukavasti tutulla paikalla Puumalassa. Monet aloittivat juhannuksen vieton jo aiemmin viikolla, mutta itse pääsimme juhannuksen viettoon aatonaattona eli torstaina. Päivä työmaalla tuntui kiireiseltä ja epäilykset siitä, päästäänkö ajoissa lähtemään saivat päivän tuntumaan pitkältä. Auto oli pakattu jo hyvissä ajoin alkuviikolla ja ruoat siirretty auton jääkaappiin edellispäivänä. Toiveenamme oli päästä Rokansaloon rantapaikalle, mutta teimme myös varasuunnitelman, mikäli valitsemamme alue olisi täynnä. Tukka putkella kiiruhdimme liikkeelle lähes työmaalta suoraan ja onneksemme valitsemassamme puskassa oli yksi paikka vapaana ja saimme sen! Ei tarvinnutkaan ottaa suunnitelma B:tä käyttöön.
Vaan haasteitta emme selvinneet tästäkään reissusta. Muistot viime kesältä tulvivat mieleemme jäädessämme JÄLLEEN KERRAN hiekkaan kiinni. Onneksi tällä kertaa kulkupelimme oli kevyempi ja irroittautumiseen emme tarvinneet kuin pari syvää hengenvetoa, vaihteiden oikeanlaista käyttöä ja äärimmäistä rauhallisuutta. Onneksi kuljettajana toimi Sami, itseltäni ei tuo olisi onnistunut. Sen jälkeen pääsimme asettautumaan paikalle ja pystyttämään telttasaunan. Saunaa oli kyllä odotettu!
Leiri pystyssä. (Huomaa pehmeä hiekka etualalla)
Vietimme juhannusta vanhempieni ja enoni kanssa. Aamupäivästä ennen vieraiden saapumista kävin keräilemässä niittykukkia, kuten juhannukseen kuuluu kesän kukat. En kuitenkaan ollut ajatellut, että eihän meillä ollut mitään maljakkoa tai astiaa mukana, johon laittaa kukkaset. Mutta onneksi meillä oli ämpäreitä. Ämpärit tosin edellyttivät isomman kimpun keräämistä, mutta tämä vain loi entistä enemmän juhannustunnelmaa. Keräsin siinä ohessa myös pöydälle pienen kukkakimpun.
Juhannuksen tunnelmaa
Vieraat saapuivat ja pääsimme ruoan laittoon. Ruoaksi oli perinteisesti uusia perunoita ja silliä, tietenkin. Lisäksi äiti toi erilaisia salaatteja, eno toi maailman parasta ohraleipää. Näiden lisäksi olin tehnyt lihapullia ja kahvin kaveriksi britakakun. Kuten tavallista, jotain meni pieleen.. Marjat, jotka olin varautunut laittamaan kakun koristeeksi olivatkin homehtuneet. Onneksi hätä ei lue lakia ja meillä olikin mansikka-persikkabritakakkua mansikka-mustikkabritakakun sijaan. Lisäksi juhannusaaton viettoon liittyi sauna ja uiminen.
Illan tullen, kun vieraamme olivat lähteneet kotiin, teimme nuotion järven rantaan ja nautimme kesäillasta. Edes hyttyset eivät kiusanneet.
Milla tarkastamassa saunan lämpötilan
Juhannuksen vietto jatkui lauantaina Samin tyttären tullessa perheineen uimaan ja saunomaan.
Lauantaina päätimme kuitenkin illan tullen pakata saunan autoon ja lähteä kotiin jo lauantai-iltana, jotta välttäisimme pahimman juhannusruuhkan.
Vältimme ruuhkan hyvin ajellessamme kotia lähes ainoana autona matkalla. Olimme kotona puolen yön aikaan ja sunnuntai oli aikaa kotitöille.
Juhannuksen jälkeen seuraava viikonloppureissumme olikin mökillä ja sen jälkeen viikonloput ovatkin menneet jo aiemmin mainittujen perhejuhlien parissa. Puhumattakaan frisbeegolfradan talkoista, joita lähes joka viikonloppu on ollut. Yhdet talkoot jäivät väliin, koska halusimme pitkän tauon jälkeen lähteä karavaanarikavereidemme kanssa puskailemaan heidän palatessaan Norjan reissulta. Viikonloppu meni hyvissä tunnelmissa krokettia pelaillen, hyvästä seurasta nauttien. Vielä olisi pari viikkoa töitä, ennen kuin oman kesäloman ajankohta koittaa.
Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena, Siikalahden linnut lauleskelivat aamuvarhain ja kutsuivat metsän siimekseen. Nousin ylös kaikessa rauhassa, söin aamupalan ja kaivoin kameran matkaan ja lähdin kohti lintutorneja. Montaakaan metriä en eteenpäin päässyt, kun piti jo pysähtyä kuuntelemaan lintukuoron konserttia. Lintujen laulu raikasi lehtimetsän keskellä, tunsin olevani Liisa Ihmemaassa.
Valitettavasti en vielä tunne lintujen ääniä, jotta olisin voinut tunnistaa, ketkä konserttia pitivät. Kameran linssiin onnistuin kuitenkin saamaan kymmenkunta eri lajia, ainakin nokikana, härkälintu, taivaanvuohi, ruokokerttunen (ja muitakin pieniä lintuja), mutta ennen kaikkea pari petolintua! Petolinnuista tunnistin toisen sääkseksi ja toinen oli kauempaa kuvattu, joten veikkasin sen olleen ruskosuohaukka. Linturetkellä vierähti melkein kolme tuntia, mutta kyllä kannatti. Saavuttuani takaisin autolle, lähdimme jatkamaan matkaa.
Lintuja
Seuraavaksi suunnistimme Savitaipaleelle Viktorin rantaan. Tai niin ainakin uskoimme. Kävimme Imatralla kaupassa ja moikkaamassa ukkia ohimennen. Ajoimme vierailun jälkeen kohti Viktorin rantaa ja löysimmekin perille. Kiinnitimme ensin huomiota parkkipaikkaan, jossa oli paljon autoja ja totesimme, että taitaa tämä kohde – joka oli alkuperäinen suunnitelmamme – jäädä nyt kokonaan kokematta, kun emme mahtuneet rantaan.
Olimme jo pitkään puhuneet, että tekisi mieli käydä haukkaamassa mäkkärin hamppareita, joten ensisijaiseksi osoitteeksemme otimme Lappeenrannan mäkkärin. Vasta sen jälkeen mietimme, mihin menisimme yöksi. Mahat täynnä oli mukavampi miettiä seuraavaa kohdetta.
Löysimme matkan edetessä tulevan kohteemme. Kohteeksemme valikoitui Sianeteisen uimaranta. Sianeteisen uimaranta sijaitsee Ylämaalla, Lappeenrannasta noin 30km Vaalimaan suuntaan. Venäjän rajalle Sianeteisestä oli noin 10km. Sianeteisen uimaranta oli pieni kyläyhdistyksen ylläpitämä uimapaikka. Ranta oli aiemmin ollut yleinen uimaranta, mutta nyt pukukopin seinässä olevat tiedotteet tiesivät kertoa, että ranta on yleisessä käytössä, mutta sitä ylläpitää lähialueen kyläyhdistys. Maastokartan mukaan Sianeteinen oli valtavan syvä noin pieneksi järveksi. Syvyyttä oli kartan mukaan 54metriä.
Loppupäivä kului istuskellen laiturilla, äänikirjaa kuunnellen. Äänikirjasta sivulauseena täytynee todeta, että en vain osaa keskittyä sellaisen kuuntelemiseen. Tämä oli jo toinen kerta, kun otan ilmaiskokeilun jostakin appistä, mutta uskottava se on – ei ole minun juttu.
Sami katseli autossa televisiota minun istuskellessa laiturilla. Tänään emme enää aikoneet ajaa lainkaan, vaikka matkaa ei tälle päivälle kertynyt kuin noin 120 km. Saunaa ei tällä kertaa pystytetty, mutta itse kävin uimassa illan päätteeksi. Vesi oli huomattavasti lämpimämpää kuin Pielisessä pari päivää sitten. Yövyimme tässä ja huomenna matka jatkuu.
Puskassa
Aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan Itärajaa taas alaspäin päätyen Kotkaan. Kotkassa kävimme ihastelemassa Sapokan vesipuiston kukkaloistoa. Puistokohteen jälkeen mietimme taas, mihin menisimme. Puskaparkkikartta ja Park4Night kertoi meille paljon eri vaihtoehtoja vaan nyt piti päättää lähdemmekö Kymijoen vartta kohti Kouvolaa vai lähdemmekö jatkamaan rantaviivaa pitkin merimaisemiin. Valitsimme Kouvolan suunnan ja tietyn paikan Jaalassa.
Sapokan vesipuisto KotkassaSami ja Milla
Saavuttuamme Jaalaan kohteeseen, jossa ajattelimme yöpyä ja pystyttää saunan, rupesimmekin empimään jäädäänkö sittenkään tähän. Paikan yhteydessä oli vanha veneenlaskupaikka, mutta epäilykset heräsi, mahtaako joku vielä käyttää kyseistä paikkaa veneen laskuun. Teimme kuitenkin ruoan ja jäimme miettimään, olisiko mitään kivaa paikkaa lähellä. Tutkailtuamme mahdollisuuksiamme, tulimme siihen tulokseen, että menemmekin tuttuun ja turvalliseen paikkaan Pistohiekalle. Matkaa toki Pistohiekalle tästä oli aika paljon, mutta ajattelimme sen niin, että olemme sitten kaksi yötä samassa paikassa ja syötyämme ruoan, jatkoimme matkaa.
Matka Lappeenrannan Ylämaalta suoraan Pistohiekalle olisi ollut huomattavasti suorempi, mutta näin ne suunnitelmat (aika usein) muuttuvat matkan edetessä. Emme jääneet Pistohiekalla tyypilliseen paikkaan vaan menimme hieman sivummalle. Sinne saimme pystytettyä saunan ja todella olimme kaksi yötä samassa paikassa. Loma läheni loppuaan ja lauantaina jo palasimme kotiin. Matkan varrella kävimme vielä Mikkelin Kenkäverossa, mutta siellä ei puutarha ollut vielä loistossaan näin toukokuun lopulla. Uusi reissu tehtävä sitten, kun pionit kukkivat.
Kotona odotti nurmikon leikkuuta ja muita kotitöitä. Olihan kesä tullut meidän loman aikana Heinolaankin ja rikkaruohot lähteneet hurjaan kasvuun. Lomareissu loppui tällä erää tähän ja elokuulle asti reissataan vain viikonloppuisin, koska seuraava loma on vasta silloin.
Yöllä linja-autossa Yksi väsynyt matkustaja Huuruisesta ikkunasta katsoo, vaihtuvat maisemat. Laskee vastaantulijat Pysäkit kun ohi vilahtavat Tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla Se oikea”
Sen enempää sanojen merkitykseen tai Egotripin hittikappaleen en mene. Tämä biisi vain tuli mieleen, kun autot ja pysäkit ohi vilahtavat miettiessämme, mihin suunnistamme seuraavaksi. Lomaa oli onneksi vielä rutkasti jäljellä, elettiinhän vasta maanantaita. Maanantaiaamuna siis lähdimme Ilomantsista jatkamaan matkaa. Päätimme ajaa Kolille, kun olimme edellispäivänä nähneet kivan kuvan kivasta puskasta Kolilla. Puska näytti kuvassa sellaiselta, että sinne sai saunankin.
Ajellessamme Kolia kohti mieleen tuli viime syksyn loma, jossa tavoitteenamme oli mennä Kuusamoon ja päädyimme Norjaan. Tällä kertaa piti mennä Savitaipaleelle, mutta päädyimmekin Kolille. Ehkä elokuussa tulevaa kesälomareissua ei kannata suunnitella kovin pitkän matkan päähän, kun matkat näyttävät aina kasvavan kolminkertaisiksi suunnitellusta. Toki karavaanailun ihanuutta on juuri tämä, kun suunnitelmat voivat lennossa muuttua. Tosin, se tuo samalla myös oman haasteensa, koska yöpaikasta ei koskaan ole varmuutta, onko tilaa, onko liian pientä tietä vai kenties liian lähellä asutusta. Toki teknologian avulla, kuten google mapsin satelliittiominaisuutta hyödyntämällä pääsee jonkinlaiseen käsitykseen kohteesta. Ilman liikkuvaa kaksiota emme olisi nähneet Suomea niin paljon.
Saavuimme Kolille, aurinko paistoi ja lämpötila oli yli 20 asteen. Oli hienoa päästä katselemaan maisemia näin kauniilla kelillä. Viimeksi Kolilla käydessämme oli sumua ja sadetta ilmassa. Olihan silloin lokakuu.
Päästyämme autosta ulos huomasimme ihmisten kävelevän rappusia ylös ja alas – siis maisemahissi mitä ilmeisemmin oli pois käytöstä. Tuskan hiki valui jo siitä ajatuksesta, että vaaran päälle piti kävellä.
Lähdimme kiipeämään portaita ylös. Muutaman pysähdystä joutui tekemään, että sai hieman hengitystä tasattua. Oli kunto päässyt lumettoman talven aikana heikentymään PALJON. Pääsimme Kolikeskukseen ja jatkoimme edelleen rappusten kiipeämistä päästäksemme Ukko-Kolille. Kolilla oli mitä ilmeisemmin ollut talvella myös lunta, koska sitä oli nytkin vielä varjopaikoissa. Ukko-Kolilta avautuivat kauniit maisemat.
Lomalaiset
Laskeuduimme huipulta alas niitä samoja portaita, joita äsken kävelimme ylös. Alaspäin oli huomattavasti helpompaa mennä. Lähdimme kohti puskaa, johon olimme suunnitelleet ajavamme. Paikka tosiaan oli kaunis ja täydellinen saunan pystyttämiselle. Tähän paikkaan ei kyllä olisi muita meidän lisäksemme mahtunut, joten oli onni, että paikka oli tyhjä. Aloitimme saunan kasaamisen lähes heti saavuttuamme kohteeseen. Saunan lämmetessä paistelin lettuja, joita söimme saunomisen jälkeen kera mansikkahillon ja kermavaahdon.
Puskaparkissa Kolilla
Iltakahvi ja letut
Saunan yhteydessä tuli pulahdettua myös Pielisessä uimassa. Vesi oli jonkin verran kylmempää, kuin viikonloppuna mökillä. Lettujen ja kahvin jälkeen kannoimme penkit rannalle, otimme lasit viiniä ja nautimme olostamme ilta-auringossa.
Auringon laskiessa
Tiistaina taas matka jatkui. Tällä kertaa pääsimme jo lähtemään kohti etelää, vaikka mielessä kävi jo Kuopio, länsirannikko ja mitä lie. Päätimme kuitenkin nyt toteuttaa alkuperäisen suunnitelmamme ja lähdimme ajamaan Itä-Suomeen. Välietappeja emme olleet suunnitelleet, mutta matkan varrella poikkesimme valokuvailemassa upeaa kirkkoa Kerimäellä, josta matka jatkui vielä kohti Savonlinnaa. Valitettavasti Olavinlinna oli suljettu, joten tyydyimme katselmaan kauniita maisemia Olavinlinnan ympäristössä.
Kerimäen kirkko
Olavinlinna
Savonlinnasta lähdimme ajelemaan kohti Punkaharjun maisemia. Etsimme Punkaharjulta puskaparkkia, mutta päädyimme kuitenkin jatkamaan matkaa pidemmälle ja aina vaan pidemmälle. Nyt saavuimme vihdoin kohti sitä suunniteltua itärajaa. Ajoimme parkkiin Parikkalaan Siikalahden Lintujärvelle. Tämä paikka oli lintubongarin unelma. Tilasin aamuksi herätyksen, jotta pääsen oikeaan aikaan lintuapajille.
Kuten moni muukin reissu, myös tämä alkoi ajamalla Mikkeliin. Mikkeliin käy matkamme aika usein, tällä kertaa tarkoituksena oli mennä mökille, jossa ohjelmassa laituritalkoot. Mökille tuli myös Samin veli perheineen, jotta laituri saatiin kunnostettua. Lisäksi Mikkeliin oli muutakin asiaa autoon liittyen.
Lähdimme siis matkaan Helatorstaina illansuussa. Poikkesimme Mikkelin hiidenkirnulla ja sen jälkeen etsimme sopivan rauhallisen paikan, jossa yöpyä. Yöpaikkana oli vain eräs parkkipaikka hieman sivummalla kaupungista. Nukuimme yön yli ja aamulla suuntasimme asioita hoitamaan. Ajelimme päivällä katsomaan vielä uusia puskia ja löysimmekin yhden mukavan uimarannan. Uimaranta sijaitsi kuitenkin hieman liian lähellä omakotitaloa, joten koimme, ettei tämä ainakaan ole sellainen puska, jossa viitsii yöpyä. Teimme siinä ruoan ja nukuimme päiväunet ja sitten siirryimme mökille iltapäivän puolella.
Lounaspaikkamme perjantaina
Mökillä aika meni auringosta nauttien, saunoen ja valokuvatessa. Olimme ottaneet kameran jalustan mukaan reissulle, joten mökillä oli hyvä testailla sen käytettävyyttä enemmänkin. Lauantaina miehet hyppäsivät kahluusaappaisiinsa ja korjasivat laiturin. Illan saunan yhteydessä pääsikin jo uimaan, kun uimalaiturin rappuset oli saatu paikalleen. Kävin kyllä jo edellisviikonloppuna meressä pulahtamassa, joten vesi ei tuntunut lainkaan niin kylmältä kuin viikko sitten. Istuimme iltaa nuotiolla puolille öin, kunnes ilma kylmeni niin, että oli parasta kömpiä peiton alle. Veneillessämme saaresta rantaan autolle nukkumaan, näimme kauniin auringonlaskun. Siihen näkymään ilta oli hyvä päättää.
Päivän ohjelma – aurinkoa ja laituritalkoita
Sunnuntain koittaessa olimme suunnitelleet, että lähdemme Savitaipaleen suuntaan Viktorin rantaan, mutta suunnitelmat muuttuivatkin viime hetkellä. Olimme jo aiemmin puhuneet, että lähdetään Itä-Suomen kierrokselle. Tarkoituksenamme tosin oli lähteä Lappeenranta-akselilta alaspäin rajan tuntumassa ja päätyä rannikkoseudulle loppuviikosta. Pian kuitenkin huomasimmekin olevamme Varkaudessa, sitten Joensuussa ja päädyimme Ilomantsiin. Itä-Suomen reissumme alkoikin hieman pohjoisemmasta kuin alunperin suunnitelimme.
Ilomantsissa oli paikka nimeltä Kaunisjärvi, jonka löysimme puskaparkkikartasta. Paikka oli nimensä veroinen ja perille päästyämme emme kauaa miettineet jäisimmekö tähän. Suorastaan levitimme tavarat autosta ulos välittömästi, kun saimme sen parkkeerattua. Alueella oli kota ja sivummalla kai olisi ollut huussikin. Sitä emme käyneet katsomassa, koska olihan meillä oma wc mukana. Mutta se järvi – uskomattoman kirkasta vettä. Kuin merivesi Turkin auringossa, tosin lämpötila oli jotain aivan muuta, kuin mielikuvissani siintävä meri. En voinut olla ihastelematta kirkasta vettä ja sen rauhoittavaa liplatusta. Kaunisjärvi oli syvällä metsässä, kaukana kaikesta. Jossain taustalla käki kukkui ja peipot visersivät puiden oksilla. Lomafiilis oli huipussaan!
Kaunisjärvi
Seuraavaksi teimme ruokaa. Ruoaksi olimme ostaneet hampurilasitarvikkeet, koska saimme mökiltä lähtiessämme Samin äidiltä matkaan mukaan kalapihvejä. Teimme kalahampurilaisia ruuaksi ja söimme ne markiisin alla ulkosalla. Tuuli tuiversi kuitenkin turhan kovasti, joten siirryimme ruoan jälkeen sisätiloihin hetkeksi tv:n ääreen. Tuulen hellittäessä kaivoimme kameran jalustoineen esiin ja lähdimme kuvailemaan peilikirkkaaseen veteen muodostuneita heijastumia. Näkymä oli mitä kaunein.
Maanantaiaamun aamupala maistui herkulliselta markiisin alla. Lenkitin koiran ja sillä välin Sami jo kasailikin markiisit ym. pois, jotta pystyimme taas jatkamaan matkaa.
