”Aika sanoa hyvästi Pistohiekalle”
Nyt se on toden totta. Pistohiekan rakennus- ja kehittämistyöt ovat todella alkaneet. Päätimme lähteä katsomaan, miltä Pistohiekalla näyttää sitten viime kevään. Keväällä rakennustyöt hiljalleen alkoivat, mutta nyt ne olivat todella jo pitkällä. Alueelle oli pystytetty muutamia mökkejä ja tehty isot tiealueet, jotka yhdistävät Pistohiekan ja Rokansalon aluetta. Lisäksi isolle saunarakennukselle oli jo pohjatyöt tehty hyvin pitkälle.
Itse kerkesimme nauttia kolmisen vuotta tästä ihanasta puskaparkista. Kolmen vuoden aikana on kerennyt kertyä monia muistoja, niin vanhalla autolla kuin tällä nykyiselläkin. Niin ja ihan ensikosketus vuokra-autolla kesällä 2018. Olemme uineet, saunoneet, pelailleet pihapelejä ja ennenkaikkea nauraneet paljon, on siellä saatettu muutamat kyyneleetkin tirauttaa. Olemme saaneet uusia ystäviä, olemme syöneet ehkä parhainta puskaruokaa (nämä kerrat ovat yleensä olleet kaverimme Karin valmistamia), koirat ovat saaneet juosta ja nauttia olostaan metsässä, nuotiopaikan tulilla on monet laulut laulettu ja makkarat paistettu. Mitä muuta voi puskaparkilta toivoa…
Pistohiekan alueella on toki muitakin puskia, mutta tuo iso, entinen leirintäalue on mahdollistanut useiden puskalaisten samanaikaisen ajanvieton siellä ja alueella on sopusoinnussa voinut uida niin paikalliset kuin ulkopaikkakuntalaisetkin, eläimet mukaanlukien. Aiemmin tämä ei ollut ns. virallinen uimaranta, joten koirien uittaminenkin oli mahdollista. Veikkaan, että tämäkin mahdollisuus poistuu.
Sanoimme paikalle hyvästi heti lauantaiaamuna, kun olimme aamulenkin alueella tehneet. Paikka ei tuntunut enää ”omalta” vaan oli muuttunut työmaa-alueeksi.
HYVÄSTI!
Lauantaiaamuna suuntasimme aluksi ajatellen Ristiinan aluetta, jossa emme juurikaan olleet käyneet, mutta sieltä ei löytynyt sopivia puskaparkkeja, joten jatkoimme matkaa kohti Mäntyharjua. Mäntyharjulla poikkesimme kaupassa ja suuntasimme sen jälkeen Pitkäjärven laavulle, jossa olimme joskus aikaisemminkin pikaisesti pyörähtäneet. Melko pikaiseksi pyörähdykseksi jäi tälläkin kertaa, sillä epäonneksemme laavulle oli tullut ”leiriytyminen kielletty” -kylttejä.
Emmehän me varsinaisesti edes aikoneet leiriytyä, vain nukkua yön autossa.
Emme kuitenkaan halunneet aiheuttaa kenelläkkän pahaa mieltä toimimalla vastoin ohjeistuksia vaikka yön yli olostamme ei olisi sinne jäänyt jälkeäkään, koska vastuullisina karavaanareina paikat jätetään siistimmiksi lähtiessä kuin sinne mentäessä. Tosin sen muutaman tunnin aikana, kun siellä olimme, ei siellä ketään muita näkynyt.
Makkarat maistuivat hyvältä vaikka makkaraa olikin kesän aikana tullut syötyä melko reilunlaisesti sekä frisbeeradoilla, reissussa että mökkeillessä. Ulkoilun ja makkaroiden syömisen jälkeen päiväunet maistuivat makoisilta, ne sentään kehtasimme laavulla ollessamme nukkua. Sen jälkeen matka jatkui kohti Heisanharjun virkistysaluetta. Ilta Heisanharjulla meni lautapelejä pelatessa. Peleinä meillä oli Skippo, Uno ja Yatzy.
Sunnuntaiaamuna heräilimme ajoissa ja odotellessamme päivän kirkastumista pohdiskelimme, mitä vielä päivä voisi tuoda tullessaan.
Sami jäi siivoilemaan autoa jo lähtökuntoon ja itse lähdin kävelylle Heisanharjun maastoon Millan kanssa. Lenkin jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Kausalan ABC:tä, kun siellä on ilmainen wc:n tyhjennysmahdollisuus. Ilmainen wc:n tyhjennys on harvassa paikassa enää mahdollista, mutta muutamia paikkoja vielä onneksi on. Ennen saimme mukavasti Heinolassa Teboil Tähtihovissa tyhjennettyä, mutta nykyään sekin on mennyt maksulliseksi, joten paikallisten palveluiden käyttäminen siltä osin on omalta osaltamme vähentynyt.
Matkan varrella kävimme lounaalla Kausalan Matkakeitaalla ja sieltä jatkoimme matkaa kohti Heinolaa.
Seuraavaksi pitäisi keksiä, mistä löydämme tulevaisuuden ”vakkaripuskan.” Leirintäalue-elämä ei ole meitä varten, koska tykkäämme olla omissa oloissamme, saunoa telttasaunassa ja asettua väljästi muihin nähden. Ehkä sellainen vielä jostain löytyy.
