Lomaviikko Suomen puolella

Suunnaksi Rovaniemi, hieman olosuhteiden pakosta. Ajoimme Rovaniemelle sateisessa ja harmaassa kelissä, joten sinänsä ei haitannut pitkä siirtymä ilman välipysähdyksiä. Meidän tuurillamme liike, josta matkailuauton vesipumppuja sai, meni kiinni klo 14.00, joten ajoimme lähes yhdeltä istumalta Rovaniemelle. Olimme perillä puoli tuntia ennen liikkeen sulkemisajankohtaa. Hyvä niin.

Saimme uuden pumpun autoon ja seuraavaksi suuntasimme syömään. Nälkä kurni jo vatsassa, eikä mieleenkään tullut ruveta tekemään ruokaa, joten lounaan söimme PizzaPuffassa. Vasta ruoan jälkeen pystyimme ajattelemaan, mihin tästä jatkaisimme matkaa.

Ruoan ja kauppareissun jälkeen punnitsimme vaihtoehtoja Ranuan ja Sallan väliltä. Päädyimme kuitenkin lähtemään Sallan suuntaan. Ollessamme Rovaniemellä, piti tietenkin poiketa joulupukin pajalla. Tuntuihan se hieman erikoiselta käydä keskellä kesää hypistelemässä jouluisia tuotteita. Tarkemmin ajateltuna kuitenkin; jouluun on aikaa enää neljä kuukautta.

Joulupukin pajan jälkeen matka jatkui kohti Sallaa. Poikkesimme matkan varrella Kemijärven frisbeegolfradalla. Frisbeegolfrata oli kiva lyhyt 9-väyläinen puistorata. Juuri sopiva meille pitkän ajomatkan jälkeen. Aurinkokin oli alkanut pilkistelemään pilvien takaa, joten oli kiva käydä hieman ulkoilemassa.

Kippis-lippis Kemijärvellä

Lähestyessämme Sallaa, rupesimme katselemaan mahdollista yöpaikkaa. Päädyimme kivan uimarannan parkkikselle. Sami kävi laiturilta hieman heittelemässä virveliä ja itse ihastelin kesäistä iltaa. Aamulla jatkoimme kohti Sallatunturia.

Pohdimme, että voisimme mennä seuraavaksi yöksi johonkin mökkiin, koska pyykkiä oli viikon aikana jo kertynyt reilusti sekä toiveissa oli päästä saunaan. Varasimme yhdeksi yöksi huoneiston Sallatunturin juurelta, Sallainen Cottages:lta.

Saavuttuamme mökkimajoitukseen, laitoimme ensimmäisenä pyykkejä peseytymään, sitten saunan lämpeämään. Pyykkien peseytyessä kerkesimme käydä heittämässä frisbeetä Sallatunturin frisbeegolfradalla. Rata oli äärimmäisen haasteellinen korkeuserojensa vuoksi. Maisemat rinteessä oli kauniit, mutta fyysinen kuntoni oli aivan totaalisen käytetty kiivetessämme rinteessä. Kierroksen jälkeen sauna maistui erinomaiselta.

Illan saapuessa kävimme syömässä Sallatunturin Keloravintolassa. Olin jo alkuviikosta päättänyt, että poronkäristystä pitää tällä reissulla saada ja nyt sen aika oli. Tilasin ruoaksi poroleivän, joka siis sisälsi perinteisesti poronkäristykseen liittyvät perunamuussin, suolakurkun ja puolukkahillon. Sami puolestaan tilasi savuporopastan. Molemmat olivat hyviä, mutta pitkään himoitsemani käristys oli kyllä odottamisen arvoinen.

Sunnuntaiaamuna lämmitimme vielä saunan, jonka jälkeen jatkoimme taas matkaa. Ajoimme Käylänkosken kautta Salpalinjalle katselemaan vanhoja sota-ajan linnoituksia ja sieltä Hossaan Julma-Ölkyn kanjonille. Hossasta ajoimme yöksi Soivaan metsään puskaparkkiin. Ensimmäisen kerran tälle reissulle nostimme retkituolit ulos ja nautimme hetken ulkosalla ilta-aurinkoa katsellen. Kelin viiletessä oli aika siirtyä sisätiloihin ja katsella televisiota ennen nukkumaan menoa. Aamulla jatkoimme sota-ajan teemalla ja ajoimme Kivivaaraan, jossa oli erilaisia luolia. Valitettavasti luoliin ei enää saanut mennä sortumisvaaran vuoksi. Olisi ollut hienoa päästä käymään luolan sisällä.

Salpalinja
Käylänkoski
Kivivaaran luolamaisemia

Kivivaarasta jatkoimme matkaa kohti Ruunaan retkeilykeskusta, jossa olimme pari vuotta sitten käyneet ja ihastuneet paikkaan.

Valitettavasti Ruunaan retkeilykeskus aiheutti suuren pettymyksen tällä kertaa. Karavaanareiden huoltorakennukset haisivat homeelta, koronan vuoksi saunat oli sujettu ja ravintolan vastaanotossa työskentelevän henkilön asiakaspalveluhenkisyys oli kateissa. Mietimme, olikohan retkeilykeskuksen omistaja vaihtunut vai mitä oli tapahtunut kahdessa vuodessa. Jäimme kuitenkin yöksi alueelle ja kävimme kävelemässä Ruunaankoskilla. Luonto oli kaunis, mutta mieliala matala. Koskilta palatessamme menimme grillikatokseen, jonka hygieniataso ei lainkaan houkutellut. Laitoimme kuitenkin nuotioon tulet ja paistoimme makkarat. Poistuimme hyvin pian makkaranpaiston jälkeen tv:n äärelle ja totesimme, että kolmatta kertaa emme tänne tule.

Ruunaankoskella

Aamulla lähdimme ajamaan Kuopioon, jotta pääsemme Puijon frisbeegolfradalle. Puijon rataan tutustuimme viime syksyn lomareissulla eikä se tälläkään kertaa jättänyt kylmäksi. Omat radat Heinolassa ovat ihan superhienoja, mutta tällainen laskettelurinteeseen tehty puistorata on mieleeni. Liekö syy sitten siinä, että kiekkoni kolahtavat puihin tämän tästä. Rata oli hieno edelleen ja oli kiva käydä kiertämässä. Kuntoa tämäkin koetteli aivan valtavasti.

Kuopiosta eteenpäin meillä ei ollut mitään ajatusta/toiveita kohteen suhteen. Lähdimme ajamaan kohti lossirantaa ihan vain sen vuoksi, koska voimme. Lossilla menimme vastarannalle ja lähdimme ajamaan kohti Varkautta, josko sieltä löytyisi jokin kiva yöpaikka. Ja löytyihän sellainen. Paikka oli nimeltään Honkakoski.

Varkaudesta lähtiessämme totesimme, että kaikki tiet vievät Pistohiekalle eli Pistikselle. Pistohiekalla sattui sopivasti olemaan tuttuja ihmisiä, joten asettauduimme heidän viereen ja viivyimme tässä kaksi yötä. Päivät Pistohiekalla tuntuivat todella lomalta, koska aurinko paistoi lämpimästi ja saimaan vesi oli vielä uimalämpöistä.

Teimme Pistiksellä ensimmäisenä aamuna ”hotelliaamiaisen” itsellemme pekoneineen ja lihapullineen. Sillä pärjäsi pitkälle iltapäivään. Naapureillamme sattui olemaan metallinpaljastin mukana ja sekös sitten vei Saminkin ”sydämen.” Kukin varmaan arvaa, mitä siitä seuraa.

Auringon laskiessa Pistiksellä

Loman lopuksi siirryimme vielä yhdeksi yöksi Mikkeliin mökille, johon vanhempani tulivat meidän kanssa uimaan ja saunomaan. Sami kävi kalassa ja saikin meille muutaman ahventa paistettavaksi. Kyllä ne maistuivatkin herkullisilta.

Lauantaiaamuna ajelimme kotiin, jossa meitä odotti ovella yllätys. Syylliset tähän tempaukseen taisivat edellispäivänä olla kanssamme saunomassa. Onneksi sisään ei ollut tavallista suurempi hätä….

Kahden viikon lomaan mahtui paljon kauniita maisemia, uimista, saunomista, frisbeegolfia ja hyvää ruokaa ja juomaa. Mitä lomalta voisi enempää odottaa. Matkaa tällä kahden viikon lomalla kertyi 3563 km. Kyllä kannatti.

Kuvassa ajoreittimme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *