Suuntana Pohjois-Norja

Se kauan odotettu kesäloma starttasi vihdoin. Kesäloman ensimmäinen viikonloppu alkoi Heinolassa frisbeegolfin parissa Parigolfin Hupi-SM -kilpailuilla. Kyseisen kisan tarkoituksena on pelata pareittain Kippasuon kaikki frisbeegolfradat tietenkin hyvällä hupimeiningillä, hauskasti pukeutuen. Tänä vuonna tiimiasu parini kanssa oli ”Pink Ladies.” Kisassa jäimme naistensarjan viimeiseksi, mutta se ei menoa haitannut. Hauskaa oli ja se oli pääasia!

Sunnuntaina illan tullen starttasimme liikkuvan kaksion kohti Pohjoista. Lähdimme liikenteeseen sen verran myöhään, että ajoimme vain Laukaaseen asti. Kaikki se kuitenkin on pois seuraavalta päivältä. Ensimmäisen yön olimme Kapeenkosken sululla. Aamulla jo ennen kello kahdeksaa lähdimme jatkamaan kohti pohjoista.

Vaskikello

Ajatuksenamme oli, että jäämme yöksi noin Oulun korkeudelle. Poikkesimme Vaskikelloilla aamukahvilla ja söimme herkulliset munkit ja kahvit siinä. Lounasaikaan olimme Tupoksen ABC:llä, söimme ruoan ja päätimme, että jatketaan vielä vähän matkaa. Loppupeleissä ajoimme noin 650 km päivän aikana ja saavuimme Kolariin. Yövyimme Kolarissa lapsuuteni kaverin pihassa. Aamulla taas hyvissä ajoin jatkoimme matkaa kohti pohjoista.

Seuraavan päivän tavoitteeksi asetimme pääsyn Norjan puolelle. Matkan varrella pysähdyimme syömään lätyt ja kahvit Muonion yläpuolella ja sen jälkeen jatkoimme kohti Kilpisjärveä. Kilpisjärvellä pysähdyimme vielä tankkaamaan ja vaihtamaan vähän euroja Norjan kruunuiksi, mikäli niitä satuttaisiin reissussa tarvitsemaan.

Pikkuhiljaa maisemat muuttuivat aina vaan upeammiksi ja vihdoin pääsimme Norjan puolelle. Rajalla meiltä tarkastettiin henkilöllisyystodistukset ja sen jälkeen matka jatkui vielä hetken. Emme ajaneet Norjan puolella aluksi kovin pitkälle, kun pysähdyimme ruoanlaittoon ja pienille päiväunille. Ruuan ja päikkäreiden jälkeen matka jatkui Samuelsbergiin (?), jossa Sami kävi meille kalastamassa illaksi ruokaa. Pienen hetken jälkeen paikalle tuli muitakin kalastajia ja päätimme vielä vaihtaa paikkaa yötä ajatellen. Ajoimme usean tunnelin läpi ja päädyimme lampaiden valloittaman tien kautta Reisan kansallispuiston parkkikselle. Kävimme ihastelemassa purossa solisevaa kirkasta vettä ja kokkailimme ruokaa sen jälkeen. Ruoaksi meillä oli Samin kalastamaa seitiä ja se olikin erittäin hyvää tuoreena. Ei muistuttanut lainkaan kuivaa pakasteseitiä vaan maistui oikeasti kalalta. Kyllä meidn kelpasi. Iltaa kohden väsymys alkoi painamaan ja suljimme verhot jylhien vuorten keskellä.

Pienoisia esteitä tiellä
Ensimmäinen yöpaikka Norjassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *