Lomaviikko Suomen puolella

Suunnaksi Rovaniemi, hieman olosuhteiden pakosta. Ajoimme Rovaniemelle sateisessa ja harmaassa kelissä, joten sinänsä ei haitannut pitkä siirtymä ilman välipysähdyksiä. Meidän tuurillamme liike, josta matkailuauton vesipumppuja sai, meni kiinni klo 14.00, joten ajoimme lähes yhdeltä istumalta Rovaniemelle. Olimme perillä puoli tuntia ennen liikkeen sulkemisajankohtaa. Hyvä niin.

Saimme uuden pumpun autoon ja seuraavaksi suuntasimme syömään. Nälkä kurni jo vatsassa, eikä mieleenkään tullut ruveta tekemään ruokaa, joten lounaan söimme PizzaPuffassa. Vasta ruoan jälkeen pystyimme ajattelemaan, mihin tästä jatkaisimme matkaa.

Ruoan ja kauppareissun jälkeen punnitsimme vaihtoehtoja Ranuan ja Sallan väliltä. Päädyimme kuitenkin lähtemään Sallan suuntaan. Ollessamme Rovaniemellä, piti tietenkin poiketa joulupukin pajalla. Tuntuihan se hieman erikoiselta käydä keskellä kesää hypistelemässä jouluisia tuotteita. Tarkemmin ajateltuna kuitenkin; jouluun on aikaa enää neljä kuukautta.

Joulupukin pajan jälkeen matka jatkui kohti Sallaa. Poikkesimme matkan varrella Kemijärven frisbeegolfradalla. Frisbeegolfrata oli kiva lyhyt 9-väyläinen puistorata. Juuri sopiva meille pitkän ajomatkan jälkeen. Aurinkokin oli alkanut pilkistelemään pilvien takaa, joten oli kiva käydä hieman ulkoilemassa.

Kippis-lippis Kemijärvellä

Lähestyessämme Sallaa, rupesimme katselemaan mahdollista yöpaikkaa. Päädyimme kivan uimarannan parkkikselle. Sami kävi laiturilta hieman heittelemässä virveliä ja itse ihastelin kesäistä iltaa. Aamulla jatkoimme kohti Sallatunturia.

Pohdimme, että voisimme mennä seuraavaksi yöksi johonkin mökkiin, koska pyykkiä oli viikon aikana jo kertynyt reilusti sekä toiveissa oli päästä saunaan. Varasimme yhdeksi yöksi huoneiston Sallatunturin juurelta, Sallainen Cottages:lta.

Saavuttuamme mökkimajoitukseen, laitoimme ensimmäisenä pyykkejä peseytymään, sitten saunan lämpeämään. Pyykkien peseytyessä kerkesimme käydä heittämässä frisbeetä Sallatunturin frisbeegolfradalla. Rata oli äärimmäisen haasteellinen korkeuserojensa vuoksi. Maisemat rinteessä oli kauniit, mutta fyysinen kuntoni oli aivan totaalisen käytetty kiivetessämme rinteessä. Kierroksen jälkeen sauna maistui erinomaiselta.

Illan saapuessa kävimme syömässä Sallatunturin Keloravintolassa. Olin jo alkuviikosta päättänyt, että poronkäristystä pitää tällä reissulla saada ja nyt sen aika oli. Tilasin ruoaksi poroleivän, joka siis sisälsi perinteisesti poronkäristykseen liittyvät perunamuussin, suolakurkun ja puolukkahillon. Sami puolestaan tilasi savuporopastan. Molemmat olivat hyviä, mutta pitkään himoitsemani käristys oli kyllä odottamisen arvoinen.

Sunnuntaiaamuna lämmitimme vielä saunan, jonka jälkeen jatkoimme taas matkaa. Ajoimme Käylänkosken kautta Salpalinjalle katselemaan vanhoja sota-ajan linnoituksia ja sieltä Hossaan Julma-Ölkyn kanjonille. Hossasta ajoimme yöksi Soivaan metsään puskaparkkiin. Ensimmäisen kerran tälle reissulle nostimme retkituolit ulos ja nautimme hetken ulkosalla ilta-aurinkoa katsellen. Kelin viiletessä oli aika siirtyä sisätiloihin ja katsella televisiota ennen nukkumaan menoa. Aamulla jatkoimme sota-ajan teemalla ja ajoimme Kivivaaraan, jossa oli erilaisia luolia. Valitettavasti luoliin ei enää saanut mennä sortumisvaaran vuoksi. Olisi ollut hienoa päästä käymään luolan sisällä.

Salpalinja
Käylänkoski
Kivivaaran luolamaisemia

Kivivaarasta jatkoimme matkaa kohti Ruunaan retkeilykeskusta, jossa olimme pari vuotta sitten käyneet ja ihastuneet paikkaan.

Valitettavasti Ruunaan retkeilykeskus aiheutti suuren pettymyksen tällä kertaa. Karavaanareiden huoltorakennukset haisivat homeelta, koronan vuoksi saunat oli sujettu ja ravintolan vastaanotossa työskentelevän henkilön asiakaspalveluhenkisyys oli kateissa. Mietimme, olikohan retkeilykeskuksen omistaja vaihtunut vai mitä oli tapahtunut kahdessa vuodessa. Jäimme kuitenkin yöksi alueelle ja kävimme kävelemässä Ruunaankoskilla. Luonto oli kaunis, mutta mieliala matala. Koskilta palatessamme menimme grillikatokseen, jonka hygieniataso ei lainkaan houkutellut. Laitoimme kuitenkin nuotioon tulet ja paistoimme makkarat. Poistuimme hyvin pian makkaranpaiston jälkeen tv:n äärelle ja totesimme, että kolmatta kertaa emme tänne tule.

Ruunaankoskella

Aamulla lähdimme ajamaan Kuopioon, jotta pääsemme Puijon frisbeegolfradalle. Puijon rataan tutustuimme viime syksyn lomareissulla eikä se tälläkään kertaa jättänyt kylmäksi. Omat radat Heinolassa ovat ihan superhienoja, mutta tällainen laskettelurinteeseen tehty puistorata on mieleeni. Liekö syy sitten siinä, että kiekkoni kolahtavat puihin tämän tästä. Rata oli hieno edelleen ja oli kiva käydä kiertämässä. Kuntoa tämäkin koetteli aivan valtavasti.

Kuopiosta eteenpäin meillä ei ollut mitään ajatusta/toiveita kohteen suhteen. Lähdimme ajamaan kohti lossirantaa ihan vain sen vuoksi, koska voimme. Lossilla menimme vastarannalle ja lähdimme ajamaan kohti Varkautta, josko sieltä löytyisi jokin kiva yöpaikka. Ja löytyihän sellainen. Paikka oli nimeltään Honkakoski.

Varkaudesta lähtiessämme totesimme, että kaikki tiet vievät Pistohiekalle eli Pistikselle. Pistohiekalla sattui sopivasti olemaan tuttuja ihmisiä, joten asettauduimme heidän viereen ja viivyimme tässä kaksi yötä. Päivät Pistohiekalla tuntuivat todella lomalta, koska aurinko paistoi lämpimästi ja saimaan vesi oli vielä uimalämpöistä.

Teimme Pistiksellä ensimmäisenä aamuna ”hotelliaamiaisen” itsellemme pekoneineen ja lihapullineen. Sillä pärjäsi pitkälle iltapäivään. Naapureillamme sattui olemaan metallinpaljastin mukana ja sekös sitten vei Saminkin ”sydämen.” Kukin varmaan arvaa, mitä siitä seuraa.

Auringon laskiessa Pistiksellä

Loman lopuksi siirryimme vielä yhdeksi yöksi Mikkeliin mökille, johon vanhempani tulivat meidän kanssa uimaan ja saunomaan. Sami kävi kalassa ja saikin meille muutaman ahventa paistettavaksi. Kyllä ne maistuivatkin herkullisilta.

Lauantaiaamuna ajelimme kotiin, jossa meitä odotti ovella yllätys. Syylliset tähän tempaukseen taisivat edellispäivänä olla kanssamme saunomassa. Onneksi sisään ei ollut tavallista suurempi hätä….

Kahden viikon lomaan mahtui paljon kauniita maisemia, uimista, saunomista, frisbeegolfia ja hyvää ruokaa ja juomaa. Mitä lomalta voisi enempää odottaa. Matkaa tällä kahden viikon lomalla kertyi 3563 km. Kyllä kannatti.

Kuvassa ajoreittimme.

Pohjois-Norjan kierros

Reisan kansallispuistoston parkkikselta herättyämme kävimme pienellä kuvausretkellä kansallispuistomaisemissa. Luontopolku oli kaunista lehtimetsää, joka hiljalleen kohosi korkeammalle. Lyhyen kävelymatkan päässä oli ulkoilmamuseo, joka siis oli vanha kaivos.

Aamumaisema herätessä
Luontopolku
Kaivos

Käveltyämme kaivokselle ja takaisin rupesimme laittamaan autoa lähtökuntoon ja suunnittelemaan Norjan kierroksen jatkoa. Ajattelimme, että ajelemme kaikessa rauhassa eteenpäin maisemia ihastellen ja kuljemme hiljalleen kohti Hammerfestiä. Maisemat olivat mahtavat koko matkan.

Poroja ja pikkukyliä

Pysähdyimme valokuvailemaan ja välillä syömään ja päiväunille. Ajeltuamme koko päivän, päädyimme melkein Altaan asti, josta löysimme sopivan yöpaikan. Kilometrejä kertyi tälle päivälle yhteensä noin 150 km, mutta aikaa se vei koko päivän. Matkan varrella oli kauniiden maisemisen lisäksi poroja, pikkukyliä ja useita tunneleita, jotka olivat pituudeltaan kahdesta kuuteen kilometriä.

Kuvia matkan varrelta

Yöpaikkanamme oli mitä ilmeisimmin paikallinen Pistohiekka. Matkailuautoja, -vaunuja, telttoja ja erilaisia retkeilyautoja ym. löytyi alueelta hajanaisesti sijoittuneena. Asetuttuamme kävin vielä kuvailemassa tyyntyvää vuonoa.

yöpaikkamme

Illan aikana alkoi kuulua koronauutisia Norjasta, joten päätimme, että emme enää aja ns. turistikohteisiin tai isompiin kaupunkeihin. joten päätimme jättää Hammerfestin johonkin tulevaisuuden lomaan. Kenties ensi kesään, milkäli korona ei enää vaikuta matkustamiseen.

Altasta itää kohti ajaessa maisemat olivat huikeat edelleen, mutta pitkän aikaa ajoimme korkealla vuoristossa, jossa maisemat olivat toisenlaiset. Pysähtelimme edelleen kuvailemaan ja ruoka- ja kahvitauoille, mutta ajoimme loppupeleissä Suomeen asti päivän aikana.

Suomeen tulimme Karigasniemen kautta. Kilometrejä tälle päivälle kertyi noin 300, mutta ajoaikaa kului ainakin 7 tuntia vuoriston serpentiiniteillä ajellessa. Lounaspaikaksi löysimme upean paikan Ryssämarkasta. Tähän näkyyn rakastuin.

Ryssämarkka
Ruokatauko ihanassa maisemassa

Hieman harmitti, että Norjan reissu jäi tälläkin kertaa hieman lyhyeksi. Edellisreissulla pakenimme ennustettua lumisadetta ja tällä kertaa tätä pirullista koronavirusta tai sen mahdollisesti aiheuttamia rajoituksia. Josko ensi kerralla onnistuisimme taas hieman paremmin.

Karigasniemen jälkeen etsimme hyvin nopeasti puskan, jossa yöpyä. Asetuttuamme kyseiseen puskaan, huomasimme, että olemme täysin ”verkkojen” ulkopuolella. Puhelimissa ei ollut kenttää eikä nettiä. Pelasimme illan kuluksi pari peliä Rummikubia ja kävimme ajoissa nukkumaan. Seuraavana päivänä ajattelimme lähteä kultaa huuhtomaan Tankavaaran kultakylään.

Yöpaikka tavoittamattomissa
Rummikubia illan kuluksi

Valitettavasti kullan huuhdonta jäi välistä, kun jouduimme aamulla lähteä ajamaan kohti Rovaniemeä, koska vesipumppumme oli hajoamispisteessä ja lähin liike, josta sellaista ostaa, oli Rovaniemellä. Onneksi perjantai näytti sateiselta, joten pitkä ajomatka ei haitannut. Matkaa Rovaniemelle oli tästä puskasta noin 400km.

harmaa ja sateinen perjantaiaamu

Suuntana Pohjois-Norja

Se kauan odotettu kesäloma starttasi vihdoin. Kesäloman ensimmäinen viikonloppu alkoi Heinolassa frisbeegolfin parissa Parigolfin Hupi-SM -kilpailuilla. Kyseisen kisan tarkoituksena on pelata pareittain Kippasuon kaikki frisbeegolfradat tietenkin hyvällä hupimeiningillä, hauskasti pukeutuen. Tänä vuonna tiimiasu parini kanssa oli ”Pink Ladies.” Kisassa jäimme naistensarjan viimeiseksi, mutta se ei menoa haitannut. Hauskaa oli ja se oli pääasia!

Sunnuntaina illan tullen starttasimme liikkuvan kaksion kohti Pohjoista. Lähdimme liikenteeseen sen verran myöhään, että ajoimme vain Laukaaseen asti. Kaikki se kuitenkin on pois seuraavalta päivältä. Ensimmäisen yön olimme Kapeenkosken sululla. Aamulla jo ennen kello kahdeksaa lähdimme jatkamaan kohti pohjoista.

Vaskikello

Ajatuksenamme oli, että jäämme yöksi noin Oulun korkeudelle. Poikkesimme Vaskikelloilla aamukahvilla ja söimme herkulliset munkit ja kahvit siinä. Lounasaikaan olimme Tupoksen ABC:llä, söimme ruoan ja päätimme, että jatketaan vielä vähän matkaa. Loppupeleissä ajoimme noin 650 km päivän aikana ja saavuimme Kolariin. Yövyimme Kolarissa lapsuuteni kaverin pihassa. Aamulla taas hyvissä ajoin jatkoimme matkaa kohti pohjoista.

Seuraavan päivän tavoitteeksi asetimme pääsyn Norjan puolelle. Matkan varrella pysähdyimme syömään lätyt ja kahvit Muonion yläpuolella ja sen jälkeen jatkoimme kohti Kilpisjärveä. Kilpisjärvellä pysähdyimme vielä tankkaamaan ja vaihtamaan vähän euroja Norjan kruunuiksi, mikäli niitä satuttaisiin reissussa tarvitsemaan.

Pikkuhiljaa maisemat muuttuivat aina vaan upeammiksi ja vihdoin pääsimme Norjan puolelle. Rajalla meiltä tarkastettiin henkilöllisyystodistukset ja sen jälkeen matka jatkui vielä hetken. Emme ajaneet Norjan puolella aluksi kovin pitkälle, kun pysähdyimme ruoanlaittoon ja pienille päiväunille. Ruuan ja päikkäreiden jälkeen matka jatkui Samuelsbergiin (?), jossa Sami kävi meille kalastamassa illaksi ruokaa. Pienen hetken jälkeen paikalle tuli muitakin kalastajia ja päätimme vielä vaihtaa paikkaa yötä ajatellen. Ajoimme usean tunnelin läpi ja päädyimme lampaiden valloittaman tien kautta Reisan kansallispuiston parkkikselle. Kävimme ihastelemassa purossa solisevaa kirkasta vettä ja kokkailimme ruokaa sen jälkeen. Ruoaksi meillä oli Samin kalastamaa seitiä ja se olikin erittäin hyvää tuoreena. Ei muistuttanut lainkaan kuivaa pakasteseitiä vaan maistui oikeasti kalalta. Kyllä meidn kelpasi. Iltaa kohden väsymys alkoi painamaan ja suljimme verhot jylhien vuorten keskellä.

Pienoisia esteitä tiellä
Ensimmäinen yöpaikka Norjassa