Tunnetko Egotripin Matkustaja -biisin?
Laulussa lauletaan, että:
Yöllä linja-autossa
Yksi väsynyt matkustaja
Huuruisesta ikkunasta katsoo,
vaihtuvat maisemat.
Laskee vastaantulijat
Pysäkit kun ohi vilahtavat
Tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla
Se oikea”
Sen enempää sanojen merkitykseen tai Egotripin hittikappaleen en mene. Tämä biisi vain tuli mieleen, kun autot ja pysäkit ohi vilahtavat miettiessämme, mihin suunnistamme seuraavaksi. Lomaa oli onneksi vielä rutkasti jäljellä, elettiinhän vasta maanantaita. Maanantaiaamuna siis lähdimme Ilomantsista jatkamaan matkaa. Päätimme ajaa Kolille, kun olimme edellispäivänä nähneet kivan kuvan kivasta puskasta Kolilla. Puska näytti kuvassa sellaiselta, että sinne sai saunankin.
Ajellessamme Kolia kohti mieleen tuli viime syksyn loma, jossa tavoitteenamme oli mennä Kuusamoon ja päädyimme Norjaan. Tällä kertaa piti mennä Savitaipaleelle, mutta päädyimmekin Kolille. Ehkä elokuussa tulevaa kesälomareissua ei kannata suunnitella kovin pitkän matkan päähän, kun matkat näyttävät aina kasvavan kolminkertaisiksi suunnitellusta. Toki karavaanailun ihanuutta on juuri tämä, kun suunnitelmat voivat lennossa muuttua. Tosin, se tuo samalla myös oman haasteensa, koska yöpaikasta ei koskaan ole varmuutta, onko tilaa, onko liian pientä tietä vai kenties liian lähellä asutusta. Toki teknologian avulla, kuten google mapsin satelliittiominaisuutta hyödyntämällä pääsee jonkinlaiseen käsitykseen kohteesta. Ilman liikkuvaa kaksiota emme olisi nähneet Suomea niin paljon.
Saavuimme Kolille, aurinko paistoi ja lämpötila oli yli 20 asteen. Oli hienoa päästä katselemaan maisemia näin kauniilla kelillä. Viimeksi Kolilla käydessämme oli sumua ja sadetta ilmassa. Olihan silloin lokakuu.
Päästyämme autosta ulos huomasimme ihmisten kävelevän rappusia ylös ja alas – siis maisemahissi mitä ilmeisemmin oli pois käytöstä. Tuskan hiki valui jo siitä ajatuksesta, että vaaran päälle piti kävellä.
Lähdimme kiipeämään portaita ylös. Muutaman pysähdystä joutui tekemään, että sai hieman hengitystä tasattua. Oli kunto päässyt lumettoman talven aikana heikentymään PALJON.
Pääsimme Kolikeskukseen ja jatkoimme edelleen rappusten kiipeämistä päästäksemme Ukko-Kolille. Kolilla oli mitä ilmeisemmin ollut talvella myös lunta, koska sitä oli nytkin vielä varjopaikoissa. Ukko-Kolilta avautuivat kauniit maisemat.
Laskeuduimme huipulta alas niitä samoja portaita, joita äsken kävelimme ylös. Alaspäin oli huomattavasti helpompaa mennä. Lähdimme kohti puskaa, johon olimme suunnitelleet ajavamme. Paikka tosiaan oli kaunis ja täydellinen saunan pystyttämiselle. Tähän paikkaan ei kyllä olisi muita meidän lisäksemme mahtunut, joten oli onni, että paikka oli tyhjä. Aloitimme saunan kasaamisen lähes heti saavuttuamme kohteeseen. Saunan lämmetessä paistelin lettuja, joita söimme saunomisen jälkeen kera mansikkahillon ja kermavaahdon.
Iltakahvi ja letut
Saunan yhteydessä tuli pulahdettua myös Pielisessä uimassa. Vesi oli jonkin verran kylmempää, kuin viikonloppuna mökillä.
Lettujen ja kahvin jälkeen kannoimme penkit rannalle, otimme lasit viiniä ja nautimme olostamme ilta-auringossa.
Tiistaina taas matka jatkui. Tällä kertaa pääsimme jo lähtemään kohti etelää, vaikka mielessä kävi jo Kuopio, länsirannikko ja mitä lie. Päätimme kuitenkin nyt toteuttaa alkuperäisen suunnitelmamme ja lähdimme ajamaan Itä-Suomeen. Välietappeja emme olleet suunnitelleet, mutta matkan varrella poikkesimme valokuvailemassa upeaa kirkkoa Kerimäellä, josta matka jatkui vielä kohti Savonlinnaa. Valitettavasti Olavinlinna oli suljettu, joten tyydyimme katselmaan kauniita maisemia Olavinlinnan ympäristössä.
Savonlinnasta lähdimme ajelemaan kohti Punkaharjun maisemia. Etsimme Punkaharjulta puskaparkkia, mutta päädyimme kuitenkin jatkamaan matkaa pidemmälle ja aina vaan pidemmälle. Nyt saavuimme vihdoin kohti sitä suunniteltua itärajaa. Ajoimme parkkiin Parikkalaan Siikalahden Lintujärvelle. Tämä paikka oli lintubongarin unelma. Tilasin aamuksi herätyksen, jotta pääsen oikeaan aikaan lintuapajille.
