L niinkuin loma, osa 1.

Kuten moni muukin reissu, myös tämä alkoi ajamalla Mikkeliin. Mikkeliin käy matkamme aika usein, tällä kertaa tarkoituksena oli mennä mökille, jossa ohjelmassa laituritalkoot. Mökille tuli myös Samin veli perheineen, jotta laituri saatiin kunnostettua. Lisäksi Mikkeliin oli muutakin asiaa autoon liittyen.

Lähdimme siis matkaan Helatorstaina illansuussa. Poikkesimme Mikkelin hiidenkirnulla ja sen jälkeen etsimme sopivan rauhallisen paikan, jossa yöpyä. Yöpaikkana oli vain eräs parkkipaikka hieman sivummalla kaupungista. Nukuimme yön yli ja aamulla suuntasimme asioita hoitamaan. Ajelimme päivällä katsomaan vielä uusia puskia ja löysimmekin yhden mukavan uimarannan. Uimaranta sijaitsi kuitenkin hieman liian lähellä omakotitaloa, joten koimme, ettei tämä ainakaan ole sellainen puska, jossa viitsii yöpyä. Teimme siinä ruoan ja nukuimme päiväunet ja sitten siirryimme mökille iltapäivän puolella.

Lounaspaikkamme perjantaina

Mökillä aika meni auringosta nauttien, saunoen ja valokuvatessa. Olimme ottaneet kameran jalustan mukaan reissulle, joten mökillä oli hyvä testailla sen käytettävyyttä enemmänkin. Lauantaina miehet hyppäsivät kahluusaappaisiinsa ja korjasivat laiturin. Illan saunan yhteydessä pääsikin jo uimaan, kun uimalaiturin rappuset oli saatu paikalleen. Kävin kyllä jo edellisviikonloppuna meressä pulahtamassa, joten vesi ei tuntunut lainkaan niin kylmältä kuin viikko sitten. Istuimme iltaa nuotiolla puolille öin, kunnes ilma kylmeni niin, että oli parasta kömpiä peiton alle. Veneillessämme saaresta rantaan autolle nukkumaan, näimme kauniin auringonlaskun. Siihen näkymään ilta oli hyvä päättää.

Sunnuntain koittaessa olimme suunnitelleet, että lähdemme Savitaipaleen suuntaan Viktorin rantaan, mutta suunnitelmat muuttuivatkin viime hetkellä. Olimme jo aiemmin puhuneet, että lähdetään Itä-Suomen kierrokselle. Tarkoituksenamme tosin oli lähteä Lappeenranta-akselilta alaspäin rajan tuntumassa ja päätyä rannikkoseudulle loppuviikosta. Pian kuitenkin huomasimmekin olevamme Varkaudessa, sitten Joensuussa ja päädyimme Ilomantsiin. Itä-Suomen reissumme alkoikin hieman pohjoisemmasta kuin alunperin suunnitelimme.

Ilomantsissa oli paikka nimeltä Kaunisjärvi, jonka löysimme puskaparkkikartasta. Paikka oli nimensä veroinen ja perille päästyämme emme kauaa miettineet jäisimmekö tähän. Suorastaan levitimme tavarat autosta ulos välittömästi, kun saimme sen parkkeerattua. Alueella oli kota ja sivummalla kai olisi ollut huussikin. Sitä emme käyneet katsomassa, koska olihan meillä oma wc mukana. Mutta se järvi – uskomattoman kirkasta vettä. Kuin merivesi Turkin auringossa, tosin lämpötila oli jotain aivan muuta, kuin mielikuvissani siintävä meri. En voinut olla ihastelematta kirkasta vettä ja sen rauhoittavaa liplatusta. Kaunisjärvi oli syvällä metsässä, kaukana kaikesta. Jossain taustalla käki kukkui ja peipot visersivät puiden oksilla. Lomafiilis oli huipussaan!

Kaunisjärvi

Seuraavaksi teimme ruokaa. Ruoaksi olimme ostaneet hampurilasitarvikkeet, koska saimme mökiltä lähtiessämme Samin äidiltä matkaan mukaan kalapihvejä. Teimme kalahampurilaisia ruuaksi ja söimme ne markiisin alla ulkosalla. Tuuli tuiversi kuitenkin turhan kovasti, joten siirryimme ruoan jälkeen sisätiloihin hetkeksi tv:n ääreen. Tuulen hellittäessä kaivoimme kameran jalustoineen esiin ja lähdimme kuvailemaan peilikirkkaaseen veteen muodostuneita heijastumia. Näkymä oli mitä kaunein.

Maanantaiaamun aamupala maistui herkulliselta markiisin alla. Lenkitin koiran ja sillä välin Sami jo kasailikin markiisit ym. pois, jotta pystyimme taas jatkamaan matkaa.

”Kuuleeko Kotka”

Tänä viikonloppuna oli puskakavereiden kanssa sovittu tapaaminen erään puskailijapariskunnan pihapiirissä meren rannalla. Siispä muutama sananen tästäkin reissusta.

Ajelimme kohti merenrantaa, poiketen tapaamassa edellisen automme uutta omistajaa. Oli mielenkiintoista katsella autoa hieman toisesta näkökulmasta. Totesimme sen tosissaan olevan iso, kun näimme sen pitkästä aikaa. Olimme edelleen tyytyväisiä tekemäämme valintaan. Retkiksessä tilat toki ovat pienemmät, mutta parin kuukauden kokemuksella on jo niissäkin oppinut elämään.

Saavuimme pian Kotkaan ja saimmekin heti alkajaisiksi nauttia kahvit ja vastaleivottua pullaa. Kahvin päälle pääsimme rantasaunaan. Mikä ihana tunne päästä rantasaunaan. Saunassa oli isot ikkunat merelle päin. Aurinko laski kauniisti värjäten taivaan violetiksi. Löylyt ja tunnelma oli erittäin rentouttava. Saunomisen jälkeen siirryimme muiden seuraan grillikodalle, jossa jo kovasti suunniteltiin iltapalan tarjolle laittamista. Iltapalaksi oli lohta ja salaattia tuoreiden sämpylöiden kera.

Auringon laskiessa

Ilta jatkui kodalla aamuyön tunneille, mutta hyvässä seurassa ei huomannut ajan kulua. Viikonlopun emäntä sai kiitokseksi meiltä yhteisen lahjan – kattilasarjan, jolla kokkailla tulevilla puskareissuilla.

Aamupala meren äärellä

Heräilin lauantaina vasta kahdeksan jälkeen, jolloin keli olikin jo kerennyt muuttumaan hieman harmaaksi. Aamupala ulkona vähän harmaammasakin kelissä maistui siitä huolimatta erinomaiselta. Päivän mittaan tuli useita sadekuuroja, mutta sateen sattuessa hyödynsimme aikamme nukkumalla päiväunia, lukemalla lehtiä ja valokuvailemalla ikkunasta.

Sateen hellittäessä testailimme Samin kanssa kameran jalustaa ja kameran itselaukaisimen käyttöä. Ja hetkeä myöhemmin joimme porukassa kahvit ja söimme täytekakkua. Kahvien jälkeen alkoi olympialaiset, joissa lajeina oli mölkky, kroketti ja tikan heitto. Olympialaisissa pääsimme toiselle sijalle vaikka etenkin kroketissa peli oli erittäin tiukka. Olimme kroketissa lähes koko kierroksen johdossa, kunnes viime hetkellä – viimeisenä lähes koko matkan – tulleet veivät loppupeleissä voiton ja me hävisimme. Olympialaisten sijoitus oli kuitenkin vahva hopea!

Lauantai-ilta meni melko rauhallisissa ja leppoisissa tunnelmissa hyvästä ruuasta ja juomasta nauttien. Sunnuntaina lähdimme aamupäivän aikana kotiin, jotta kerkesimme käydä frisbeetä heittämässä Anjalankoskella. Näin meni sekin toukokuinen viikonloppu. Seuraavat blogit kertovatkin ensimmäisestä lomaviikostamme. Loput lomasta on vasta elokuussa.

Äitienpäiväviikonloppu

Tämän viikonlopun reissussa käytiin äitejä juhlimassa. Ensin isännän puolelta, sitten omaa äitiäni. Viikonlopun aikana kerettiin nähdä mukavia erilaisia paikkoja, sääkin meitä suosi. Viikonloppuun mahtui tietenkin valokuvausta ja frisbeegolfia reissaamisen ohessa.

Perjantaina siis suuntasimme ensin Mikkeliin mökille, jossa pääsimme ehkä maailman parhaaseen saunaan. Mökin sauna on ihana paikka irtautua arjesta. Samille ehkä vielä minua enemmän, koska on koko lapsuutensa mökillä viettänyt. Mökkeilyyn tietenkin kuuluu notski ja grillimakkarat. Tosin viime viikonloppuna jo totesin, että nyt alkaa olla makkarakiintiö täynnä, mutta niin se vaan upposi taas kerran.

Lauantaina keli oli hieman vaihteleva. Välillä satoi, välillä paistoi, mutta tuuli oli kokoajan kova. Kuvailin lintuja ja leikitimme Millaa aamupäivällä. Anopin tarjoaman herkkuruuan jälkeen päiväunet maistuivat erinomaisilta. Päiväunien jälkeen joimme kahvit ja lähdimme ajelemaan eteenpäin.

Ensimmäisenä kohteenamme oli Kyykoski Luumäellä. Olimme kuulleet, että se on hieno paikka. Ajelimme aina vain pienemmälle ja pienemmälle tielle ja alkoi jo epätoivo iskeä, olemmeko lainkaan oikeassa paikassa. Yllättäen tien varressa oli pieni opaste Kyykoskelle, joten uskoimme olevamme oikeassa paikassa.

Saavuimme pienelle parkkipaikalle, jossa sijaitsi rakennus, jossa oli ainakin huussi. Parkkiksen vieressä, puomin takana sijaitsi hieno kallioinen retkeilyalue. Luulimme olevamme Kyykoskella. Luettuamme kuitenkin tarkemmin tietoja, olimmekin Sulunkoskella. Kyykoski olisi ollut vajaan 1 km:n kävelymatkan päässä. Retkeilyalueella oli pari laavua ja tulipaikkoja sekä savustuspönttöjä. Tällaisessa paikassa viihtyisi vaikka pidempäänkin.

Laavun seinältä löytyi kartta, josta kävi ilmi, että olimme Väliväylän varrella ja retkipaikkoja Väliväylän varrella olikin runsaasti. Ihasteltuamme hetken aluetta, jatkoimme matkaa Park4Night -sovelluksesta löytyvälle Kannuskosken uimarannalle. Kannuskoski olikin viehättävä aito maalaiskylä joen varrella. (Linkissä lisätietoa retkikohteista Väliväylällä https://kannuskoski.fi/fi_FI/etusivun-paakuva-alueen-kuvat-ja-tuotteet/kyykosken-viehekalastusalue)

Aitoa maalaistunnelmaa
Historian havinaa

Kannuskosken uimaranta sijaitsi keskeisellä paikalla maalaiskylässä. Koimme, että olemme hieman tunkeilevia, mikäli jäisimme tähän yöksi. Uimarannalla oli kyllä grillikatos ja tilaa vaikka jäädä yöksi, mutta jotenkin koimme olevamme liian ulkopuolisia.. Matkamme siis jatkui vielä – nyt kohti Kausalaa.

Jatkoimme Iitin Urajärvelle. Urajärven rannalta Radansuun Kartanohotellin lähiympäristöstä mieleeni palautui hetkiä lapsuudestani. Silloin Radansuussa toimi leirintäalue, jossa kävimme äidin kanssa aina kesäisin myymässä leipää karavaanareille. Enää leirintäaluetta ei siinä ollut. Paikalla oli yleinen uimaranta ja jousiammuntarata. Vähän matkan päästä löysimme paikan, johon rauhoittua yöksi. Paikka oli Urajärven rannalla, hieman sivummassa kuin yleinen uimaranta. Sunnuntaina matka jatkui kohti Nastolaa.

Lauantai-illan näkymät olivat rentouttavat
Puskassa

Lähdimme sunnuntaiaamuna ajelemaan kohti Nastolaa. Kävimme ensin lapsuuden maisemissani Uudenkylän perukoilla. Ajoimme vanhan ala-asteeni ohi, joka on vanha puukoulu. Koulu näytti niin kovin pieneltä nyt, mitä se muistoissani oli. Pyörähdimme myös lapsuuteni uimarannalla Sylvöjärvellä. Muistelin, kuinka polkupyörällä aina sinne poljettiin ja uitiin ja polskittiin. Sitten poljimme kotiin, jolloin olimme taas yhtä hikisiä kuin ennen rannalle menoa. Siihen aikaan kuitenkin uimarannalla olo taisi olla enemmän leikkimistä kuin viilentymistä varten. Muistelujen jälkeen ajoimme Nastolan urheilukeskukseen heittämään frisbeetä.

Frisbeekierroksen jälkeen teimme ruokaa, söimme ja lähdimme kohti vanhempieni taloa. Esittelimme isälleni uutta autoamme ja pian myös veljeni saapui äitienpäivää viettämään. Äiti oli tehnyt täytekakkua ja suolaista tarjottavaa, veljeni toi itsetekemiään karjalanpiirakoita. Joimme kahvit ja söimme kakut ja vatsat turvoksissa lähdimme ajelemaan kotia kohti. Viikonloppu oli aivan liian nopeasti taas ohi. Vielä pari viikkoa töitä ja sitten meillä olisi yksi viikko lomaa. Katsotaan, mihin suuntaan auton keula lomalla kuljettaa.

Ikuinen vappu

Vappu sattui tänä vuonna mukavasti perjantaille, joten luvassa oli pidennetty viikonloppu. Suuntana tällä kertaa Etelä-Karjala.

Ajoimme tuttuja reittejä kohti Mikkeliä, siitä Puumalaan ja Puumalassa – harvinaista kyllä – Pistohiekan ohi. Lähes poikkeuksetta tähän suuntaan ajaessamme kohteemme on Pistohiekka. Tällä kertaa kohteemme sijaitsi kuitenkin Ruokolahdella.

Pistohiekalla oli jo vappua viettämässä kymmenkunta autoa, kun siitä ohi ajoimme. Vappu on monelle karavaanarille se kauden aloitusajankohta, jos ei retkeile läpi talven. Ruokolahdella meitä odotti vain kaksi tuttua autokuntaa, joten vappua vietettiin tämän hetken rajoitusten sallimissa määrissä.

Kohteessa oli hieno, iso grillikatos. Katoksessa oli pirttikalusto ja nuotion ympärillä hyvin tilaa istua. Aueella oli veneenlaskupaikka ja mukava hiekkaranta. Ajattelimme, että tämä olisi idyllinen kesäpuska auringonottoon ja uimiseen sekä telttasaunan pystyttämisen. Kuulimme kuitenkin huhuja, että paikka on kesäisin erittäin suosittu, etenkin ulkomaalaisten keskuudessa, joten haaveet telttasaunan pystyttämisestä keskellä kesää saa toistaiseksi unohtaa. Nautimme tästä paikasta sitten tällaisena ajankohtana, kun sesonki ei ole kuumimmillaan.

Vappuaatto meni pääsääntöisesti nuotion äärellä istuen, välillä koiria juoksuttaen. Millalle karavaanarikavereidemme Hugo-koira oli hauska leikkikaveri. Hiekka vain lensi koirien kirmatessa pihalla. Kahdesta juoksevasta koirasta on toisinaan hieman haasteellista saada kuvaa, joten siksi tästä ei todistusaineistoa tällä kertaa. Illan kruunasi kaunis maisema.

Vappupäivä alkoi aurinkoisena ja meillä oli jo etukäteen sovittuna yhteinen Vappubrunssi. Aamupäivän aikana samana puskaan tuli yksi perhe meidän lisäksi, joten meidän piti kasata telttapaviljonki, että emme valloittaisi grillikatosta. Päivä oli erittäin tuulinen, vaikka aurinko mukavasti lämmittikin, joten teltan suojissa oli hyvä ruokailla.

Olimme hieman etukäteen sopineet, millaisia tarjottavia kukakin tuo, joten pöytä alkoi pikkuhiljaa notkumaan toinen toistaan herkullisimmista tarjottavista. Oli lohta erilaisissa muodoissa, salaattia, coctailtikkuja, uusia perunoita, silliä ja muuta pientä naposteltavaa.

Sami krokettimailan kanssa

Ruoan syötyämme ohjelmassa oli jo perinteeksi muodostunut krokettipeli. Krokatessamme haasteita riitti, koska ratamestarimme (Sami ja Kari) olivat tehneet radasta niin haastavan, että pallot osuivat varmasti jokaiseen maassa olevaan juureen, lähtivät pyörimään viimeistään portin kupeessa väärään suuntaan ja oman haasteensa toi maassa olevat kävyt ja kepit. Tämä ensimmäinen kierros krokettia taisi kestää ainakin tunnin ellei puolitoista, toinen kierros mentiin vastakarvaan, mutta sekään ei haasteita poistanut. Itse taisin olla viimeinen kummallakin kierroksella.

Lauantaina ”kolmen kopla” lähti liikkeelle ja ajoimme Särkijärven siirtolohkareille viimeiseksi yöksi. Paikka oli tosissaan puskassa, emmekä varmasti olisi tänne löytäneet ilman Karia, joka oli jo käynyt aiemmin katsomassa, millaisesta paikasta oli kyse. Paikka oli kaunis ja rauhallinen. Tuuli oli edelleen kova ja teki aurinkoisenkin kelin kohtalaisen viileäksi. Tuuli ei meitä kuitenkaan estänyt täälläkään pelaamasta krokettia. Kroketin lisäksi pelasimme mölkkyä.

Päivä meni mukavasti pelaillessa, valokuvaillessa ja luonnon rauhasta nauttien. Iltaa kohten tuuli alkoi tyyntymään ja nukkumaan käydessä näkymä ”makuuhuoneen” ikkunasta oli rauhoittava. Sunnuntaiaamuna saikin herätä sateen ropinaan ja näky iltaan verraten oli aivan toinen. Lähdimme sunnuntaina jo ennen aamu yhdeksää ajelemaan kotia kohti. Kilometrejä tällekin reissulle kerkesi kertymään noin 450 km.

iltanäkymä ikkunasta