Hiekkateillä

Viikonlopun alkaessa meillä ei ollut vielä muuta suunnitelmaa, kuin ajaa Muotkalammen laavulle Mäntyharjuun. Olimme nähneet kuvia paikasta toisilta puskailijoilta ja Park4night sovelluksestakin tämä paikka löytyi. Ajelimme pieniä hiekkateitä monia monia kilometrejä, ehkä liki 30 km pelkkää hiekkatietä. Paikka paikoin matkalla näytti aivan kuin ajelisimme keskellä talvea. Lunta ja jäätä oli varjopaikoissa paljon, mutta vastaavasti alueet, johon aurinko oli paistanut – olivat aivan kuravelliä. Samilla tuskan hiki valui, kun auto alkoi kuraantumaan, koska se oli juuri viikolla pesty ja vahattu.

Pääsimme navigaattorin mukaan melkein perille, vain noin puolen kilometrin päähän kohteesta, kun suunnitelmiin tulikin muutos. Tie oli puomitettu. Vielä viikko tai pari takaperin, kun olimme nähneet muiden kuvia tästä paikasta, se ei ollut vielä suljettu. Ei muuta kuin miettimään, mihinköhän sitten. Puskaparkkikartta ja Park4night esiin ja tutkailemaan lähiympäristöä. Onneksi näin huhtikuussa valoisaa riittää jo pidemmälle iltaan, eikä meillä ollut kiire päästä parkkiin. Lähdimme kohti seuraavaa mahdollista paikkaa. Ajelimme samoja hiekkateitä takaisin päin ja käännyimme pienen matkan päästä sivutielle tietämättä, millaisene paikkaan tie vie. Yllätykseksemme se olikin aivan ihana paikka ja kuului Repoveden kansallispuiston maastoihin. Paikka oli nimeltään Pitkäjärven laavu. Laavulla oli kaikkea, mitä retkeilijä voi toivoa. Grilli, puita oli reilusti, pöydät, tuolit, puukkoja, loimutuslautoja, taisi olla halsterikin – kirvestä ja sahaa unohtamatta.

..Mutta, valitettavasti tällä kertaa paikka ei ollut meitä varten, taivaalta alkoi sataa lunta ja laavulta lähtiessä ensimmäisenä oli kohtalaisen iso ylämäki. Olisihan se noloa ensimmäisellä kunnollisella reissulla uuden auton kanssa jäädä jumiin retkeilypaikkaan. Tähän paikkaan kuitenkin palaamme vielä toisella kertaa, kun kelit muuttuvat paremmiksi. Nyt lämpötila oli pari astetta pakkasella ja lunta satoi.

Päätimme lähteä kulkemaamme tietä takaisin päin, koska olimme nähneet matkan varrella pienen lammen, jossa oli mukavan näköistä parkkialuetta. Vaan kuinkas taas kävikään – ”lammelle” päästyämme totesimme, että tämä onkin jonkinlainen jäteveden tyhjennyspaikka. Eli tarvittaessa säiliöauton olisi päästävä tyhjentämään säiliönsä ja silloin olisimme tiellä. Siirryimme jo puskaparkki ym. -sovelluksista maastokartan pariin ja katsoimme, mihin maaston mukaan voisimme mennä yöksi. Nyt kello alkoi jo olla sen verran, että oli päästävä tekemään ruokaa ja laittamaan tavaroita autossa paikalleen. Löysimmekin mukavan kääntöpaikan, johon päätimme asettua.

Lauantaiaamuna heräsimme ajoissa ja siinä aamupalaa syödessä tutkailin nettiä ja lueskelin kaikenlaisia juttuja Omnia -uunista, jolla voi kaasuliedellä tehdä vaikka makaroonilaatikkoa tai leipoa pullaa. Tiesin Omnia -uunin olemassaolosta ja olin sitä jo viikko sitten tutkaillut käydessämme Mikkelissä TilesPoint Caravantarvikkeet -liikkeessä (https://www.facebook.com/caravantarvikkeet/). Sillä kertaa ostos jäi tekemättä, mutta houkutus oli niin suuri, että piti mennä tällä viikolla uudestaan. Samalla reissulla matkaan tarttui uudet terassituolit ja pöytä, koska edelliset menivät vanhan auton mukana.

Matka jatkui taas kuraisilla teillä kauppareissun jälkeen. Ajelimme eräälle ulkoilualueelle hieman sivumpaan, Valkeajärven kalastusalueelle, mutta kas, alueella olikin ruuhkaa. Laskimme, että parkkipaikalla oli yhteensä 13 autoa. Tarkoituksenamme oli jäädä siihen tekemään ruokaa, ottaa päiväunet ja sen jälkeen lähteä lenkittämään koiraa. Puolet edellämainituista onnistuikin, kunnes saimme kutsun makkaranpaistoon eräälle soramontulle, jossa Kari ja Mara kävivät koiria ulkoiluttamassa. Tässä paikassa ei kyllä ollut muita, teimme nuotion ja paistoimme makkarat ja koska keli oli niin kylmä, jatkoimme sen jälkeen matkaa kohti seuravaa kohdetta, joka tosin ei vielä ollut tiedossa, missä se sijaitsisi. Päädyimme tuttuun mökkirantaan, jossa pääsimme vihdoin tutustumaan uuteen ruuanlaittovälineeseemme.

Iltapalaksi tein kinkkupiirakkaa, joka epäilyksistäni huolimatta hyytyi erinomaisesti ja maku oli mitä parhain!

Illan aikana katselimme telkkaria ja söimme tekemääni kinkkupiirakkaa. Uskon, että jatkossa saamme reissueväänä entistäkin parempia herkkuja tuon uunin myötä. Nukuttuamme yön yli aamu valkeni pilvettömältä taivaalta ja suuntasin kameroineni nauttimaan aurongonpaisteesta Samin tuskaillessa kuraista autoamme.

Kotimatka kulki Mäntyharjun kautta Vihantasalmelle, jossa joimme päiväkahvit ja sen jälkeen jatkoimme matkaa kotia kohti. Kotimatkalla ensimmäinen 1000 km tuli mittariin. Tämä hetki oli ikuistettava. Hieman naureskellen totesimme, että aika paljon pystyy viikon aikana uudella kulkineella reissaamaan. Aiemmalla se olisi tullut äärimmäisen paljon kalliimmaksi, joten todettakoon, että olemme tehneet hyvän ratkaisun ostaessamme tämän uuden auton. Toivotaan, että yhteiselo auton kanssa jatkuu yhtä mielekkäänä myös jatkossa. Kotiin päästyämme Sami pääsi vihdoin pesemään auton kertyneestä kurasta. Auto oli jälleen kuin uusi!