Päijänne tutuksi

Viikonloppu alkoi perjantaina sillä, että haettiin autoomme mattosarja Vääksystä. Tämä luonnollisesti ohjasi viikonlopun puskien suunnan. Päätimme samalla asettaa kesän tavoitteeksi teeman ”Päijänne tutuksi.” Olkoot tämä tarinan alku. Mattosarja kuului pakettiin ostaessamme autoa, mutta sovimme, että se noudetaan myöhemmin suoraan ompelijalta, joka sijaitsee Vääksyssä. Meiltä Vääksyyn ei ole kovin pitkä matka. Haimme mattosarjan ja jatkoimme matkaa kohti Padasjokea. Keli oli kaunis ja aurinko lämmitti mukavasti tuulilasin läpi.

Suunnittelimme viettävämme ensimmäisen yön Kellosalmen sillan kupeessa, Kelossin parkkipaikalla. Kahvila-Ravintola Kelossi on avoinna vain kesäaikaan, joten toistaiseksi paikka oli vielä kiinni. Loistava mahdollisuus siis yöpymiseen. Kelossin pizzat tulivat meille tutuiksi aiemman harrastuksen – järvipelastuksen – yhteydessä. Kävimme usein päivystysvuoroilla pizzalla kyseisessä paikassa. Kelossin pizzaa tulee edelleen ainakin kerran kesässä syötyä. Harrastuksistamme järvipelastus on nyt taakse jäänyttä elämää, nykyisin kiertelemme rantoja toisesta suunnasta – maanteitä pitkin. Tuuli ei tuiverra eikä hiukset hulmua paikasta toiseen siirryttäessä, mutta karavaanarin elämä muistuttaa hyvin paljon veneilijöiden elämää. Kauniit maisemat, sauna ja retkieväät sekä vapaus yöpyä eri paikoissa etukäteen suunnittelematta yhdistää näitä kahta retkeilyn muotoa.

Ajellessamme Kelossille, huomasimme tien varressa pienen kyltin, jossa luki uimaranta. Teimme U-käännöksen Kelossin parkkiksella ja kävimme katsomassa, millainen uimaranta oli. Paikkana se olikin aivan mahtava! Tosin käsitykseni uimarannasta on hieman erilainen, mitä tämä oli. Kuvittelen, että uimarannalla kuuluu olla edes pieni ranta-alue ja laituri sekä pukukopit. Pukukopit ja laituri täältäkin löytyi, mutta ei hiekkarantaa. Sen sijaan parkkiksen vieressä oli nuotiopaikka, puita ja hyvin jyrkästi laskeva rinne. Rinteen alapuolelta löytyi laituri, josta ilmeisesti kesäisin pääsee uimaan. Nyt ei ollut edes portaita vedessä. Avotulen teko oli tällä hetkellä kiellettyä, joten odotettavissa ei ollut ketään nuotiopaikallekaan tulijoita. Täydellinen puskaparkki siis.

Uimarannan parkkis

Yövyimme tässä paikassa ja jatkoimme aamulla matkaa taas. Suuntasimme ensin Padasjoen frisbeegolfradalle heittämään frisbeetä. Radalla menikin pari tuntia. Alkuun oli hieman jopa ehkä viileä keli, mutta vaihtelevassa maastolla kiivetessä kylmyys kummasti kaikkosi ja hiki alkoi tulla. Kaksi tuntia kiersimme radalla. Radan varrella oli näkötorni, jossa poikkesimme ihailemassa maisemia.

Frisbeegolfin jälkeen ajelimme Padasjoen satamaan ruuan laittoon ja päiväunille. Ruokana oli ihan tavallista jauhelihakastiketta ja makaroonia sekä paikallista ruisleipää. Kun saimme mahat täyteen, sänky suorastaan huusi päiväunille. Ja kyllä päiväunet hyvältä maistuivatkin ulkoilun ja ruoan päälle!

Liki kahden tunnin päiväunien jälkeen matka jatkui kohti Pulkkilanharjun maisemia ja sitä myöten Naumin uimarannalle. Naumin uimarannan löysimme viime kesänä sattumalta ja silloin jo mietimme, että tämä paikka on kiva puskaparkki syksy- tai kevätaikaan, koska kesällä paikka on varmasti yksi suosituimmista uimarannoista tällä alueella. On se sen verran upea paikka hienoine hiekkarantoineen Päijänteen rannalla. Nautimme olostamme rauhallisella uimarannalla ja illan aikana Kari ja Mara tulivat kanssamme paistelemaan makkaraa ja ihastelemaan auringonlaskua. Onneksemme rannalla on hormillinen grilli(katos), joten iltanuotionkin teko onnistui hienosti.

Sunnuntaiaamuna nukuimme pitkään ja noin 11 aikaan lähdimme kotia. Kerkesi siinä aamupäivän aikana käydä vähän lintujakin kuvailemassa. Uutena lintulajina bongasin palokärjen. Alla kuvia ja tunnelmia Naumin uimarannalta. Uskon, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tähän on hyvä päättää tämä viikko ja odotella ensi viikolla olevaa kolmen päivän vapaata Vapusta johtuen. Suuntaamme kohti Itä-Suomea ensi viikolla.

Milla tutustumassa ympäristöön
”serkukset”
Västäräkistä vähäsen
Palokärki

Pääsiäinen Pistohiekalla

Viime vuonna aika liki tähän aikaan tarkoituksenamme oli mennä Pistohiekalle viettämään kaunista keväistä viikonloppua. Näen mielessäni sen näyn, kun Pistohiekka kylpi auringossa kauempaa katsoessamme ja päästyämme pistohiekan risteykseen, vastassa olikin lumikinos ja silloin meni viikonlopun suunnitelmat uusiksi. (Muistin virkistämiseksi viime vuoden postauksen asiaan liittyen voi lukea alla olevasta linkistä: http://tuomola.munblogi.com/2019/04/06/kesakauden-aloitus/ )

Tällä kertaa tarinalla ei ollut näin harmillinen loppu. Itselläni oli jo keskiviikko ja torstai ennen pääsiäistä lomapäiviä ja Samikin pääsi torstaina ajoissa töistä lähtemään. Suuntasimme jo torstai-iltapäivän aikana Pistohiekalle. Olimme valmistautuneet niin, että olemme kaikki neljä päivää Pistohiekalla, joten reissuun pakattiin mukaan myös telttasauna. Auton pakkaaminen kaiken tavaran mahduttamiseksi olikin oma numeronsa. Mukaan piti telttasaunan lisäksi tietenkin pakata puita, saaveja ja ämpäreitä, jotta saunan lämmittäminen ja peseytyminen onnistuisi. Lisäksi mukaan piti pakata terassikalusteet, koska odotettavissa oli myös ulkona istuskelua ja auringosta nauttimista. Pakattuamme loputkin tavarat starttasimme kohti Puumalaa.

Auton kontti pakattu

Perille päästyämme Pistohiekalla oli jo muutamia autokuntia. Kävimme moikkaamassa ”naapureita” pihalla ja pian sen jälkeen pitikin jo tulla sisätiloihin, kun iltapäivälle oli sovittuna meidän frisbeegolfseuran hallituksen kokous. Keittelin kahvit, koska pitäähän palaverissa kahvit olla, vaikka etänä toimimmekin. Palaverin jälkeen alkoikin saunan kasaus.

Telttasaunassa käyminen on aina yksi reissujen kohokohdista. Telttasauna tarjoaa niin pehmeät, hapekkaat löylyt, että siitä ei voi muuta kuin nauttia. Lisäksi saunassa oleva lämminvesivaraaja vähentää autossa olevan veden kulutusta niin peseytymisen osalta, kuin tiskaamisenkin kannalta. Saunomisen jälkeen ihasteltiin kaunista auringonlaskua.

Torstai-illan auringonlasku

Perjantaiaamuna heräsimme klo 6, kun puhelin rupesi pimputtamaan. Puhelimeen oli jäänyt äänet päälle ja siksi ajatus pitkään nukkumisesta katosi hyvin nopeasti ensimmäisen pimputuksen jälkeen, kohta tuli toinen ja kolmas… Ei ollut vaihtoehtoja kuin nousta kahvin keittoon. Herättyämme Milla katseli kaiholla auton ikkunasta ulos, kun siellä liikkui muita koiria. Pian Millakin pääsi hieman ulos juoksemaan naapuriautosta tutun koiran kanssa.

Aamupäivän ohjelmaan kuului rentoa oleskelua ja auringosta nauttimista. Kahvin kaveriksi olin tehnyt jo kotona kääretorttua. Vatkasin kerman kääretortun päälle ja mansikkakakku oli valmis.

Päivä kului kovalla vauhdilla eteenpäin. Kerkesin kuitenkin käydä lintuja kuvailemassa ja heittelimme frisbeetä metsässä. Tällä kertaa autoon ei mahtunut oikeaa frisbeekoria, joten korin virkaa toimitti saunan saavi. Pian saavinkin sai taas täyttää vedellä ja pääsimme saunomaan.

Perjantaiaamusta viisastuneena olin laittanut puhelimen yöksi äänettömälle ja sain aamulla heräillä kaikessa rauhassa. Sami oli tapansa mukaan hereillä jo heti 6 jälkeen, mutta itse kuorsasin tyytyväisenä hieman pidempään. Lauantaiaamua varten olin suunnitellut tekeväni pataleipää Omnia -uunilla. Olin jo illalla laittanut taikinan valmistumaan, jotta aamupalalla saisimme tuoretta leipää. Kyllä kannatti!

Aamiaisherkkujen jälkeen ulos mennessä piti pukeutua erittäin lämpimästi, kun aika ajoin satoi räntää, rakeita ja kohta taas paistoi aurinko. Lämpötila pysyi kuitenkin kohtalaisen matalana, joten lämmittelemässä piti vähän väliä käydä. Päivällä pelasimme krokettia ja ilokseni voitin ensimmäisen erän!

Luettuamme säätiedotuksia, päätimme kerätä saunan pois jo lauantaina, kun vielä edes osittain oli kuivaa. Sunnuntaille oli ennustettu rankkoja lumikuuroja ja kovaa tuulta, joten valmistauduimme siihen, että lähdemme kotiin jo sunnuntaina ja niin me teimmekin. Sunnuntaiaamuna keli oli harmaa ja ennusteiden mukaan sade alkaisi pian. Pakkasimme loput tavarat kyytiin ja lähdimme kotia kohti. Matkalla lumisade todenteolla alkoi.

Kotimatka pääsiäispäivänä 12.4.2020

Hiekkateillä

Viikonlopun alkaessa meillä ei ollut vielä muuta suunnitelmaa, kuin ajaa Muotkalammen laavulle Mäntyharjuun. Olimme nähneet kuvia paikasta toisilta puskailijoilta ja Park4night sovelluksestakin tämä paikka löytyi. Ajelimme pieniä hiekkateitä monia monia kilometrejä, ehkä liki 30 km pelkkää hiekkatietä. Paikka paikoin matkalla näytti aivan kuin ajelisimme keskellä talvea. Lunta ja jäätä oli varjopaikoissa paljon, mutta vastaavasti alueet, johon aurinko oli paistanut – olivat aivan kuravelliä. Samilla tuskan hiki valui, kun auto alkoi kuraantumaan, koska se oli juuri viikolla pesty ja vahattu.

Pääsimme navigaattorin mukaan melkein perille, vain noin puolen kilometrin päähän kohteesta, kun suunnitelmiin tulikin muutos. Tie oli puomitettu. Vielä viikko tai pari takaperin, kun olimme nähneet muiden kuvia tästä paikasta, se ei ollut vielä suljettu. Ei muuta kuin miettimään, mihinköhän sitten. Puskaparkkikartta ja Park4night esiin ja tutkailemaan lähiympäristöä. Onneksi näin huhtikuussa valoisaa riittää jo pidemmälle iltaan, eikä meillä ollut kiire päästä parkkiin. Lähdimme kohti seuraavaa mahdollista paikkaa. Ajelimme samoja hiekkateitä takaisin päin ja käännyimme pienen matkan päästä sivutielle tietämättä, millaisene paikkaan tie vie. Yllätykseksemme se olikin aivan ihana paikka ja kuului Repoveden kansallispuiston maastoihin. Paikka oli nimeltään Pitkäjärven laavu. Laavulla oli kaikkea, mitä retkeilijä voi toivoa. Grilli, puita oli reilusti, pöydät, tuolit, puukkoja, loimutuslautoja, taisi olla halsterikin – kirvestä ja sahaa unohtamatta.

..Mutta, valitettavasti tällä kertaa paikka ei ollut meitä varten, taivaalta alkoi sataa lunta ja laavulta lähtiessä ensimmäisenä oli kohtalaisen iso ylämäki. Olisihan se noloa ensimmäisellä kunnollisella reissulla uuden auton kanssa jäädä jumiin retkeilypaikkaan. Tähän paikkaan kuitenkin palaamme vielä toisella kertaa, kun kelit muuttuvat paremmiksi. Nyt lämpötila oli pari astetta pakkasella ja lunta satoi.

Päätimme lähteä kulkemaamme tietä takaisin päin, koska olimme nähneet matkan varrella pienen lammen, jossa oli mukavan näköistä parkkialuetta. Vaan kuinkas taas kävikään – ”lammelle” päästyämme totesimme, että tämä onkin jonkinlainen jäteveden tyhjennyspaikka. Eli tarvittaessa säiliöauton olisi päästävä tyhjentämään säiliönsä ja silloin olisimme tiellä. Siirryimme jo puskaparkki ym. -sovelluksista maastokartan pariin ja katsoimme, mihin maaston mukaan voisimme mennä yöksi. Nyt kello alkoi jo olla sen verran, että oli päästävä tekemään ruokaa ja laittamaan tavaroita autossa paikalleen. Löysimmekin mukavan kääntöpaikan, johon päätimme asettua.

Ensimmäinen yöpaikka

Lauantaiaamuna heräsimme ajoissa ja siinä aamupalaa syödessä tutkailin nettiä ja lueskelin kaikenlaisia juttuja Omnia -uunista, jolla voi kaasuliedellä tehdä vaikka makaroonilaatikkoa tai leipoa pullaa. Tiesin Omnia -uunin olemassaolosta ja olin sitä jo viikko sitten tutkaillut käydessämme Mikkelissä TilesPoint Caravantarvikkeet -liikkeessä (https://www.facebook.com/caravantarvikkeet/). Sillä kertaa ostos jäi tekemättä, mutta houkutus oli niin suuri, että piti mennä tällä viikolla uudestaan. Samalla reissulla matkaan tarttui uudet terassituolit ja pöytä, koska edelliset menivät vanhan auton mukana.

Matka jatkui taas kuraisilla teillä kauppareissun jälkeen. Ajelimme eräälle ulkoilualueelle hieman sivumpaan, Valkeajärven kalastusalueelle, mutta kas, alueella olikin ruuhkaa. Laskimme, että parkkipaikalla oli yhteensä 13 autoa. Tarkoituksenamme oli jäädä siihen tekemään ruokaa, ottaa päiväunet ja sen jälkeen lähteä lenkittämään koiraa. Puolet edellämainituista onnistuikin, kunnes saimme kutsun makkaranpaistoon eräälle soramontulle, jossa Kari ja Mara kävivät koiria ulkoiluttamassa. Tässä paikassa ei kyllä ollut muita, teimme nuotion ja paistoimme makkarat ja koska keli oli niin kylmä, jatkoimme sen jälkeen matkaa kohti seuravaa kohdetta, joka tosin ei vielä ollut tiedossa, missä se sijaitsisi. Päädyimme tuttuun mökkirantaan, jossa pääsimme vihdoin tutustumaan uuteen ruuanlaittovälineeseemme.

Iltapalaksi tein kinkkupiirakkaa, joka epäilyksistäni huolimatta hyytyi erinomaisesti ja maku oli mitä parhain!

Illan aikana katselimme telkkaria ja söimme tekemääni kinkkupiirakkaa. Uskon, että jatkossa saamme reissueväänä entistäkin parempia herkkuja tuon uunin myötä. Nukuttuamme yön yli aamu valkeni pilvettömältä taivaalta ja suuntasin kameroineni nauttimaan aurongonpaisteesta Samin tuskaillessa kuraista autoamme.

Kotimatka kulki Mäntyharjun kautta Vihantasalmelle, jossa joimme päiväkahvit ja sen jälkeen jatkoimme matkaa kotia kohti. Kotimatkalla ensimmäinen 1000 km tuli mittariin. Tämä hetki oli ikuistettava. Hieman naureskellen totesimme, että aika paljon pystyy viikon aikana uudella kulkineella reissaamaan. Aiemmalla se olisi tullut äärimmäisen paljon kalliimmaksi, joten todettakoon, että olemme tehneet hyvän ratkaisun ostaessamme tämän uuden auton. Toivotaan, että yhteiselo auton kanssa jatkuu yhtä mielekkäänä myös jatkossa. Kotiin päästyämme Sami pääsi vihdoin pesemään auton kertyneestä kurasta. Auto oli jälleen kuin uusi!