”Tilaamanne tuote on noudettavissa”

Kolme viikkoa sitten.

Vihdoin ja viimein tuli se kauan odotettu puhelu, jossa kerrottiin, että automme on noudettavissa. Mikkelin Rinta-Joupilta kanssamme asioinut myyjä soitteli torstaina, että tilaamamme auto olisi nyt noudettavissa. Niinpä pistimme hösseliksi (vai sanoisinko pösseliksi, koska uusi automme on Pössl -merkkinen) ja tyhjensimme vielä viimeisten päivien aikana kertyneet tavarat vaihtoon lähtevistä autoista. Vaihtoon meiltä lähti siis kaksi autoa ja tilalle tuli yksi. Ja koska kesä on tulossa, uskon, että työmatkat taittuvat yhtä hyvin polkupyörällä tai esimerkiksi skootterilla. ”Kauppakassiksi” jää vielä yksi auto, jolla tarvittaessa työmatkatkin taittuu.

Perjantain työpäivä tuntui ikuisuudelta, vaikka tekemistä riittikin. Työpäivän päätteeksi kävin pikaisesti kotona ja moikkasin veljeäni, joka oli tullut koiran vahdiksi, ettei koiran tarvitse koko päivää olla yksin. Sami kerkesi jo hieman aiemmin lähtemään, koska olihan meidän joka tapauksessa pakko mennä kahdella autolla. Virallisen (paperi)osuuden jälkeen kävimme autoa läpi ja siinä sivussa Rinta-Joupin blogia kirjoittava henkilö haastatteli meitä. (Jaan linkin ko. blogiin sitten, kun se julkaistaan.) Otimme pihassa muutamat kuvat ja suuntasimme sen jälkeen kotia kohti.

Hymyssä suin ajelimme auringon laskiessa kotia päin ja pääsimme matkan puoleen väliin, kunnes rupesimme ihmettelemään, että tuntuu hieman viileältä. Sitten huomasimme, että kattoluukku oli rakosellaan. Ajoimme tien sivuun parkkiin ja yritimme laittaa kattoluukkua kiinni, mutta kas – se ei onnistunutkaan. Sami rupesi tutkimaan asiaa ja huomasi, että kattoluukun reuna ottaa kiinni aurinkopaneeliin, joka siihen oli äskettäin asennettu. Ei muuta kuin puhelinyhteys paneelin asentaneeseen firmaan ja sillä puhelulla saimme sovittua, että asia korjataan pikapuoliin. Kello oli tässä vaiheessa noin kuusi perjantai-iltana, joten tänään asiaa ei voinut enää hoitaa, mutta saimme sovittua, että asia korjataan sunnuntaina. Kiitämme nopeasta aikataulusta paneelin asentanutta firmaa. Luonnollisesti tämä ohjasi meidän ensimmäisen puskaparkin suunnan. Kävimme kuitenkin yhden yön vielä nukkumassa omassa sängyssä ennen reissuun lähtöä.

Lauantai-aamuna ei oikein nukuttanut. Sami oli hereillä jo ennen aamuviittä ja olikin jo kuuteen mennessä tutkimassa auton ominaisuuksia. Itse heräilin noin 6.30 ja ei kauaa mennyt, kun itsekin olin autoa pakkailemassa ja valmistelemassa lähtökuntoon. Pienoisen haasteen pakkailuun asetti kuitenkin tavaroiden asettelu ja se, mitkä asiat on tärkeä ottaa mukaan. Säilytystilaa oli puolet vähemmän edelliseen verrattuna. Moneen kertaan asettelin tavaroita eri paikkoihin todeten, että se olisikin parempi ehkä tuolla tai tuolla. Kello oli noin 10, kun tavarat olivat löytäneet paikkansa, ainakin tälle ensimmäiselle reissulle. Päätimme matkan varrella käydä hakemassa hieman muovilaatikoita ja -koreja, jotta saadaan tavarat pysymään paremmassa järjestyksessä.

Täyttäessämme auton vesisäiliötä vastaan tuli seuraava ongelma. Vesipumppu ei lähde päälle. Mitäs nyt tehdään?! Muutaman ärräpään ja hermostuneen vitsin jälkeen syy tähän löytyi. Vesipumpun sulake ei ollut paikallaan. Kun se saatiin kuntoon, sai taas hetken hengähtää ja todeta, että ehkä tästä reissuun tosissaan vielä pääsemme.

Suuntasimme ensin Lahteen viemään veljeäni kotiin, joka oli ollut koiravahtina meillä. Sieltä lähdimme taas Mikkeliin päin. Matkan varrella teimme pienen pysähdyksen erään huoltoaseman pihalla, kun ohjelmassa oli frisbeegolfseuran etäpalaveri. Palaveri meni mukavasti kahvia siemaillen ja pääsihän siinä ensitestiin myös liesi, joka vaikutti kyllä tehokkaammalta kuin edellisen auton liesi.

Matka jatkui kohti Mikkeliä. Olimme ensimmäisen yön Pesäjärvellä. Parkkeeraus oli huomattavasti nopeampaa kuin aiemmin, kun ei tarvinnut kiilojen ja tukijalkojen kanssa pelata. Sen jälkeen kaivoin kameran esiin, kun ympäröivässä puustossa kuului valtaisa lintukuoro. Lintuja en äänestä tunnista, mutta kameran linssiin sain muutamia osumaan. Oletan, että yksi niistä oli vihervarpunen, pari käpytikkaa ja yksinäinen tilhi. Tilhi päästi minut oudon lähelle, joten epäilen sen olevan jollain tavalla sairas yksilö.

Ilta alkoi hämärtää, keli alkoi muuttua kylmäksi ja nälkäkin kurni vatsassa, joten valokuvauksen jälkeen siirryin sisätiloihin ja rupesimme kokkailemaan. Ruokaa laittaessa pääsi testaamaan taas lieden toimintaa. Ruoaksi ei ollut mitään kummoista, mutta nälkä lähti.

Ruoan jälkeen otimme viinilasit esiin ja avasimme pullon viiniä. Nautimme olostamme uudessa kulkupelissä musiikkia kuunnellen. Yö uudessa autossa sujui hyvin, vähän viileämpää oli, kuin mihin olimme tottuneet, mutta hyvä näin. Edellisessä autossa makuutila lämpeni oleskelutilaa enemmän. Tässä autossa lämpimämpänä pysyy oleskelutila, mutta se on vain hyvä juttu.

Sunnuntaina auto meni heti aamusta huoltoliikkeeseen ja se olikin siitä muutaman tunnin kuluttua jo valmis. Ajelimme sen aikaa huoltoliikkeen sijaisautolla ja Sami esitteli nuoruusvuosiensa ajanviettopaikkoja. Viikonloppu meni nopeasti ja oli todella väsyttävä kaiken uuden oppimiseksi. Kävimme kuitenkin vielä illan aikana hieman ajelemassa, että sain itsekin kosketusta auton käyttäytymiseen. Tästä on hyvä jatkaa!

”Autokoulussa”