Pitkä viikonloppu

Edellinen blogini päättyi puskapikkujoulujen odotukseen, jotka nyt kuitenkin meiltä jäivät väliin. Nyt siis edellisestä reissusta taas useampi viikko ja seuraava reissu tuleekin luultavasti vasta ensi vuoden puolella. Toivottavasti silloin olisi jo kunnolla lunta! Puskailuolosuhteet ovat tähän aikaan vuodesta varsin jännittävät, kuten tänä viikonloppunakin.

Itsenäisyyspäivän aattona lähdimme ajelemaan Evolle, haaveissa saada telttasauna vielä kerran tänä vuonna lämpimäksi. Ei kuitenkaan vielä torstai-iltana, kun olimme perillä vasta pimeän aikaan. Ajelimme tyytyväisinä kohti Evoa, kunnes käännyimme asvalttipäällysteiseltä tieltä hiekkatielle, joka kylläkin muistutti enemmän luistelurataa.

Tien pinta oli aivan peilijäässä, osassa matkaa reunoilla oli lunta ja jostain pilkotti hieman hiekkaakin. Enimmäkseen kuitenkin pelkkää jäätä. Isäntä luotti uusiin nastarenkaisiinsa ja ajoi tyynen rauhallisesti tietä eteenpäin. Itselläni vatsassa kouri enkä uskaltanut ympärilleni katsoa. Rystyset valkoisena puristin tuolin käsinojia. Onneksi en ollut se, jonka olisi pitänyt ajaa. Viimeisen mäen kohdalla isäntäkin hyppäsi jo autosta ulos katsomaan, miltä viimeinen mäki näyttää. Lähinnä hän oli huolissaan siitä, pääsemmekö sitä poislähtiessä ylös. Itse en osannut vielä edes ajatella poislähtöä, kunhan hengissä selvittäisiin edes perille asti.

Voileipäkakkua iltapalaksi

Pääsimme kuin pääsimmekin perille, pilkkopimeälle Niemisjärven retkeilyalueelle. Niemisjärven retkeilyalue on Evolla sijaitseva vanha leirintäalue, jolla ei tällä hetkellä ole yrittäjää. Alueella saa kuitenkin yöpyä, mutta sähköä ei ole saatavissa. Emme sähköä tarvitsekaan, kaksion lämmitys ja jääkaappi, liesi ym. toimivat kaasulla. Asettelimme auton yöpymisvalmiuteen ja söimme iltapalaksi tekemääni voileipäkakkua. Uni tuli iltapalan jälkeen hyvin nopeasti.

Nukuin aamullakin vielä niin pitkään, että Sami tuli minua herättelemään kysyäkseen, aionko herätä tähän päivään lainkaan. Nousin hitaasti ylös ja nautin aamukahvin ja aamupalaleivän kaikessa rauhassa. Kohta kuitenkin päätimme lähteä Evolta pois muuttuvien sääennusteiden vuoksi. Ja koska nettiyhteys oli hieman huono Evolla, emme vielä tienneet, mihin suuntaan lähtisimme.

Kartoitimme mahdollisia kohteita ajaessamme kohti Hämeenlinnaa, mutta merkattuja puskaparkkeja oli aika vähän Hämeenlinnan suunnalla. Ajelimme Aulangon kylpylän ohi ja poikkesimme Aulangon rengastiellä. Aulangon rengastie on 3 km pitkä, yksiksuuntainen reitti, jonka varrella on kivoja pieniä nähtävyyksiä. Tämä ehkä enemmän kesäinen kohde, mutta päätimme nyt poiketa reitillä, kun täällä päin liikuimme. Rengastien jälkeen lähdimme odottelemaan karavaanarikavereita erään uimarannan parkkipaikalle. Teimme ruuan ja kävimme pienellä kävelyllä Millan kanssa kavereita odotellessamme.

Me3″ liittyi seuraamme ja miehet hetken tuumasivat, mihin menisimme ja yhtäkkiä kuulinkin, että lähdemme takaisin Evolle. Vatsassa kouraisi jo ajatus jäisestä pikkutiestä. No, päivän mittaan oli satanut niin paljon vettä, että tie ei enää ollut lainkaan niin jäinen, kuin vielä esimerkiksi aamulla, edellisillasta puhumattakaan. Vietimme illan glögiä juoden Karin ja Maran autossa, linnan juhlia katsellen. Hieman myöhemmin illalla siirryimme grillikatokseen makkaran paistoon. Iltapalan jälkeen taas sänky kutsui hyvin nopeasti.

Lauantaiaamu valkeni kovin harmaana, sateisena ja koleana. Mietimme, olisiko mitään muuta paikkaa, johon mennä päivää viettämään. Niemisjärven retkeilyalue oli oikein mukava, mutta kaatosateesta johtuen aamupäivä meni pääsääntöisesti kaksion lämmössä televisiota katsoen. Päätimme lähteä Myllykoskelle, jossa olimme olleet myös muutama viikko sitten. Myllykosken etuna on iso grillikota, joka lämpeää hyvin ja illan vietto koleammassakin kelissä on mukavaa kodan lämmössä.

Kari tapansa mukaan kokkaili meille muurikalla kaikenmaailman herkkuja, jonka jälkeen otimme pienet päikkärit ja päikkäreiden jälkeen oli minun vuoroni kokkailla. Karin ja Katjan ”K-Keittiössä,” valmistui siis illan mittaan myös muurikkalettuja, jotka syötiin tietenkin hillon ja kermavaahdon kera. Saas nähdä, kehitämmekö K-keittiöstä vielä jotain muuta hauskaa, tämä oli tämän viikonlopun tarjonta.

Lauantai-ilta päättyi tuttuun tapaan Rummikubia pelaillen ja sunnuntaina suuntasimme jo aamupäivästä kotia kohti. Ennen kotialähtöä kerkesin kuitenkin kuvailemaan kolmen Koskikaran touhuja kosken kuohunnassa. Lintujen kuvailu on kyllä mukavaa puuhaa. Kevättä odotellessa harjoittelen kuvaamista niiden lintujen kanssa, joita talvella Suomessa viihtyy. Ja tänään kohdalle osui Koskikara. Lisäksi kuusien oksilla hyppeli Hippiäinen, mutta siitä en saanut kovin hyvää kuvaa.

Koskikara

Lisätäkseni vielä tähän loppuun, emme pystyttäneet saunaa. Sauna saa nyt jäädä odottelemaan ensi kesän reissuja…

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *