Tulimme perjantaina kaikessa rauhassa töistä kotiin. Isäntä kävi ostamassa kaasua huomista reissua varten ja itse ajattelin suunnata kauppaan, kunhan olen kahvit saanut juotua.
Sami palasi kaasunhakureissusta puhuen puhelimessa. Puhelun päätyttyä hän totesikin, että ”kohta lähetään.” Olin hieman hämilläni, kun meidän piti vasta aamulla lähteä. Mitään ei ollut laitettu valmiiksi reissua varten saatika, että olisi ollut ruokaa viikonlopuksi. Ei muuta kun töppöstä toisen eteen ja kantamaan tavaraa autoon. Suunnaksi valikoitui Pyhtää ja Flakanäsin uimaranta. Alunperin tarkoituksena oli lähteä Porvoon puskiin, mutta suunnitelmat muuttuivat. Kuten lähes aina, kun reissaamme.
Pilkoin meille matkaevääksi hedelmiä, koska niitä oli jäänyt arkena käyttämättä, ettei menisi piloille. Kävimme kaupassa ja lähdimme liikenteeseen. Lähtiessämme keli oli ihan hyvä, mutta matkalla rupesi pikkuhiljaa satelemaan, niin sisällä kuin ulkonakin. Nimittäin meidän juomavesipönttö alkoi yllättäen vuotamaan matkan aikana. Onneksemme pöntössä oli vain kansi huonosti kiinni, jonka vuoksi se hieman läikkyi. Vettä ei kerennyt vuotamaan kuin noin litran verran. Onni onnettomuudessa, nimittäin astian alla oli iso kasa vilttejä, joten muut kankaiset osat säästyivät kuivana.
Perille päästyämme oli jo pimeä, mutta ensimmmäisenä tehtävänä oli operaatio lakanoiden vaihto, koska olimme edellisen reissun päätteeksi laittaneet lakanat pesuun ja nyt äkkilähdöllä emme kerenneet niitä kotona laittamaan valmiiksi. Kun lakanat oli laitettu ja auto muutenkin kunnolla pysäköity siirryimme grillikatokseen laittelemaan tulia grilliin.
Olimme liikenteessä jälleen Karin ja Marjaanan ja koirien (”Me3″) kanssa, joten grillillä heillä oli meille pieni ylläri. Muun muassa nenäliinoja sen vuoksi, että lomat oli nyt tältä vuodelta lusittu ja seuraavaan lomaan aikaa. Eiköhän siinä välissä muutaman kyyneleen joudu tirauttamaan, ennen kuin Norja taas kutsuu. Lisäksi tähän liittyy pieni sisäpiirivitsi, mutta jätettäköön sen avaaminen toiseen kertaan…
Istuimme grillillä ja paistelimme makkarat ennen kuin siirryimme sisätiloihin pelaamaan Rummikubia, taas kerran.
Yöllä tuli taivaa täydeltä vettä, niin että omia ajatuksia ei kuullut. Tämä ei kuitenkaan koskenut minua, en edes kuullut yöllistä sadetta ja myrskyä. Huomasin vaan aamulla, että nukumme lammikossa. Niin sikeästi nukuin, ettei mokoma myräkkä häirinnyt lainkaan. Lauantaiaamun suunnitelmissa oli kasata Karin auton eteen etuteltta, jotta voisimme nauttia syyskeleistä tuulen suojassa. Vaan kaikki ei aina mene kuin strömsössä…
Teltta saatiin hienosti pystyyn ja hymy nousi korviin, että kohta päästään nauttimaan kauniista syyskelistä meren rannalla, tuulelta suojassa.. ..vaan yksi pieni ongelma tuli, joka aiheutti harmitusta. Teltassa ei ollut mitään vikaa, mutta ovi ei auennut kunnolla teltan ollessa paikallaan. Tämä ei johtunut teltasta tai autosta eikä varsinkaan sen kasaajista vaan Karin auton markiisi oli asennettu liian alas, joka esti teltan asettumisen oikein. Kyllä meitä harmitti, mutta onneksi keli oli kaunis ja tuulikin tyyntyi.
Siirryimme ulkopelien pariin, tällä kertaa ei ollut kroketti mukana vaan keskityimme mölkyn pelaamiseen ennen ruuan laittoa. Kari toimi meille MasterChefinä ja teki herkullista pihviä ja kastiketta ja valkosipuliperunoita. Kyllä meillä taas oli hyvät oltavat. Maisema oli kaunis auringon laskiessa, ruoka maistui erinomaiselta hyvässä seurassa ja nuotio meren rannassa kruunasi illan.
Auringon lasku
Sunnuntaina ohjelmassa ei ollut mitään erikoista. Hitaan aamiaisen jälkeen rupesimme pakkailemaan tavaroita ja suunnittelemaan kotiin lähtöä. Kotiin päästyämme ilta meni kotitöiden parissa, jotka kaikki jäivät perjantain suunnitelman muutoksen myötä tekemättä. Seuraavasta reissusta emme vielä tiedäkään, joskus pitäisi kai keskittyä myös pihan talvikuntoon laittamiseen, joten luultavasti ensi viikonloppu menee kotitöiden parissa. Kaksio saa olla nyt hetken levossa.