Kohti merenrantaa

Tulimme perjantaina kaikessa rauhassa töistä kotiin. Isäntä kävi ostamassa kaasua huomista reissua varten ja itse ajattelin suunnata kauppaan, kunhan olen kahvit saanut juotua.

Sami palasi kaasunhakureissusta puhuen puhelimessa. Puhelun päätyttyä hän totesikin, että ”kohta lähetään.” Olin hieman hämilläni, kun meidän piti vasta aamulla lähteä. Mitään ei ollut laitettu valmiiksi reissua varten saatika, että olisi ollut ruokaa viikonlopuksi. Ei muuta kun töppöstä toisen eteen ja kantamaan tavaraa autoon. Suunnaksi valikoitui Pyhtää ja Flakanäsin uimaranta. Alunperin tarkoituksena oli lähteä Porvoon puskiin, mutta suunnitelmat muuttuivat. Kuten lähes aina, kun reissaamme.

Matkaeväät

Pilkoin meille matkaevääksi hedelmiä, koska niitä oli jäänyt arkena käyttämättä, ettei menisi piloille. Kävimme kaupassa ja lähdimme liikenteeseen. Lähtiessämme keli oli ihan hyvä, mutta matkalla rupesi pikkuhiljaa satelemaan, niin sisällä kuin ulkonakin. Nimittäin meidän juomavesipönttö alkoi yllättäen vuotamaan matkan aikana. Onneksemme pöntössä oli vain kansi huonosti kiinni, jonka vuoksi se hieman läikkyi. Vettä ei kerennyt vuotamaan kuin noin litran verran. Onni onnettomuudessa, nimittäin astian alla oli iso kasa vilttejä, joten muut kankaiset osat säästyivät kuivana.

Perille päästyämme oli jo pimeä, mutta ensimmmäisenä tehtävänä oli operaatio lakanoiden vaihto, koska olimme edellisen reissun päätteeksi laittaneet lakanat pesuun ja nyt äkkilähdöllä emme kerenneet niitä kotona laittamaan valmiiksi. Kun lakanat oli laitettu ja auto muutenkin kunnolla pysäköity siirryimme grillikatokseen laittelemaan tulia grilliin.

Olimme liikenteessä jälleen Karin ja Marjaanan ja koirien (”Me3″) kanssa, joten grillillä heillä oli meille pieni ylläri. Muun muassa nenäliinoja sen vuoksi, että lomat oli nyt tältä vuodelta lusittu ja seuraavaan lomaan aikaa. Eiköhän siinä välissä muutaman kyyneleen joudu tirauttamaan, ennen kuin Norja taas kutsuu. Lisäksi tähän liittyy pieni sisäpiirivitsi, mutta jätettäköön sen avaaminen toiseen kertaan…

Istuimme grillillä ja paistelimme makkarat ennen kuin siirryimme sisätiloihin pelaamaan Rummikubia, taas kerran.

Yöllä tuli taivaa täydeltä vettä, niin että omia ajatuksia ei kuullut. Tämä ei kuitenkaan koskenut minua, en edes kuullut yöllistä sadetta ja myrskyä. Huomasin vaan aamulla, että nukumme lammikossa. Niin sikeästi nukuin, ettei mokoma myräkkä häirinnyt lainkaan. Lauantaiaamun suunnitelmissa oli kasata Karin auton eteen etuteltta, jotta voisimme nauttia syyskeleistä tuulen suojassa. Vaan kaikki ei aina mene kuin strömsössä…

Teltta saatiin hienosti pystyyn ja hymy nousi korviin, että kohta päästään nauttimaan kauniista syyskelistä meren rannalla, tuulelta suojassa.. ..vaan yksi pieni ongelma tuli, joka aiheutti harmitusta. Teltassa ei ollut mitään vikaa, mutta ovi ei auennut kunnolla teltan ollessa paikallaan. Tämä ei johtunut teltasta tai autosta eikä varsinkaan sen kasaajista vaan Karin auton markiisi oli asennettu liian alas, joka esti teltan asettumisen oikein. Kyllä meitä harmitti, mutta onneksi keli oli kaunis ja tuulikin tyyntyi.

Siirryimme ulkopelien pariin, tällä kertaa ei ollut kroketti mukana vaan keskityimme mölkyn pelaamiseen ennen ruuan laittoa. Kari toimi meille MasterChefinä ja teki herkullista pihviä ja kastiketta ja valkosipuliperunoita. Kyllä meillä taas oli hyvät oltavat. Maisema oli kaunis auringon laskiessa, ruoka maistui erinomaiselta hyvässä seurassa ja nuotio meren rannassa kruunasi illan.

Illan tunnelmavalaistusta

Sunnuntaina ohjelmassa ei ollut mitään erikoista. Hitaan aamiaisen jälkeen rupesimme pakkailemaan tavaroita ja suunnittelemaan kotiin lähtöä. Kotiin päästyämme ilta meni kotitöiden parissa, jotka kaikki jäivät perjantain suunnitelman muutoksen myötä tekemättä. Seuraavasta reissusta emme vielä tiedäkään, joskus pitäisi kai keskittyä myös pihan talvikuntoon laittamiseen, joten luultavasti ensi viikonloppu menee kotitöiden parissa. Kaksio saa olla nyt hetken levossa.

Loman viimeiset päivät

Hailuodossa heräsimme hyvissä ajoin ja lähdimme jatkamaan matkaa. Tämän päivän tavoitteena meillä oli Sautinkarin leirintäalue. Sautinkariin oli matkaa liki 200 km ja päivän ohjelmassa oli vielä pyykin pesua. Pyykkiä olisi ainakin kahteen koneelliseen ja tietenkin siihen lisäksi niiden kuivatus. Lähdimme siis aamulla ennen klo 9 liikkeelle.

Jotenkin kummasti silmiin osuu aina ohimennen kaikki frisbeegolfradat ja niin kävi myös tänä aamuna. Olimme niin hyvissä ajoin liikkeellä, että kerkesimme käydä aamulenkin heittämässä Hailuodon frisbeegolfradalla. Kirkkomäen frisbeegolfrata oli oikein mukava metsäinen rata, jossa oli kohtalaisen lyhyet väylät. Eli juuri omiaan meille. Frisbeekierroksen jälkeen istahdimme autoon ja katsoimme, moneltakohan menee seuraava lautta takaisin mantereelle. Seuraava lautta menikin aika pian, joten kaasujalka saattoi olla hieman raskas, jotta kerkesimme lautalle eikä tarvinnut odottaa tuntia ennen seuraavaa lauttaa.

Saavuimme Sautinkarin leirintäalueelle iltapäivän aikana. Alue oli kohtalaisen isokokoinen ja alueella oli paljon kausipaikkoja. Valitettavasti paikoissa, joissa on paljon kausipaikkalaisia, tuntee itsensä hieman ulkopuoliseksi. No, tällä kertaa se ei tuottanut ongelmaa, koska paikalla meidän lisäksemme taisi olla noin neljä ihmistä. Pääsimme alueen rantapaikalle ja pian suuntasimme pyykinpesukoneelle pyykkikassiemme kanssa. Vaan kaikki kun ei aina mene niin kuin Strömsössä, pyykkien kuivatus asetti pienen haasteen… Pesimme ensimmäisen koneellisen pyykkiä ja laitoimme pyykit kuivuriin. Vaan kuivuri ei ollutkaan kuivannut niitä kunnolla ja se toimi vain kolikoilla. Laitoimme toiset kolikot, jotta saimme kuivurin uudelleen pyörimään siinä toivossa, että toisella kierroksella olisi kuivunut. Mutta ei, ei ollut vieläkään kuiva ja nyt kuivattavaa vaatetta olisi ollut kahden koneellisen edestä. Ei auttanut muu, kuin viedä pyykit kuivumaan kaksion tilaihmeeseen. Onneksi meillä oli pyykkitelineitä mukana, mutta kuivatustilat hieman rajalliset. Pian automme näytti enemmänkin kuivaushuoneelta, kuin asuntoautolta. Mutta saimme olla onnellisia, että pyykit oli pesty.

Sautinkarista jatkoimme matkaa kohti Keski-Suomea. Kohteeksemme valikoitui Palsankoski. Palsankoski on kalastajien käyttöön tehty alue, jossa on laavu, nuotiopaikka, savustuspönttö ja huussi. Tämä paikka oli loistava valinta ajankohtaan nähden, koska tällä hetkellä on taimenen rauhoitusaika ja joissa kalastaminen kielletty, joten kalastajia ei siellä tällä hetkellä ollut. Kävelimme kosken rantaa pitkin ja ihastelimme ruskan sävyjä kosken kuohutessa. Illansuussa teimme vielä makkarat nuotiolla ja siirryimme pimeän tullen kaksion lämpöön.

Loma läheni loppuaan ja suuntasimme vielä viimeisiksi päiviksi ns. kausipaikalle Pistohiekalle, josta olen moneen kertaan blogissakin kirjoitellut. Pistohiekalla ensitöiksemme teimme ruokaa ja sitten, mikä parasta – päiväunet ruuan päälle. Päiväunien jälkeen kasasimme telttasaunan ja levitimme markiisin, jotta viimeisistä lomapäivistä voi nauttia ”omalla terassilla” ennen lumien tuloa. Kahvit markiisin alla odotellessa saunan lämpiämistä, maistui erinomaiselta ja saunan lämpöön päästyämme olo oli erittäin rentoutunut. Tältä tuntuu loma!

Seuraavana aamuna ripotteli hieman vettä, mutta se ei meitä toistaiseksi haitannut, sillä olihan meillä agrikaatti ja koko Pistohiekka vain omassa käytössämme, joten aggren pörinä ei taatusti haitannut ketään. Kaivoin tietokoneen esille ja aloin tekemään koulutehtäviä. Opinnäytetyö pitäisi saada tehtyä, jotta olisin pätevä toimimaan esimerkiksi esimiestehtävissä. Oppari eteni kohtalaisen hyvin, mutta keskittymisen herpaantuessa päätin lopettaa siltä päivältä noin kolmen tunnin uurastuksen jälkeen. Oli aika tehdä ruokaa ja nauttia taas pienet päiväunet.

Sauna

Illan hämärtäessä laitoimme nuotiokatoksessa tulet ja paistoimme makkarat ennen saunaan menoa. Siinä vaiheessa oli alueelle saapunut toinenkin autokunta. Tottakai kutsuimme autokunnan väen saunomaan ja kokemaan tämä saunahuuma, jonka itse koimme keväällä. Se kannatti, isäntä naapuriautosta oli aivan hämmästyksissään ja totesi, että ”sehän on ihan oikea sauna” ja päivitteli kokemustaan moneen kertaan.

Olimme pistohiekalla vielä toisenkin yön, mutta vesisateen vallitessa päätimme lähteä kotia kohti torstaiaamuna 3.10. Seuraavana päivänä tulikin sitten räntää jo Heinolassa asti, joten lomareissun päätös sattui oivalliseen aikaan. Kaiken kaikkiaan lomareissuun mahtui ajamista 3030 km verran, paljon mahtavia kokemuksia, kaunista ruskaa, jännitystä Norjan jyrkissä mäissä ja ennen kaikkea lomatunnelmaa! Alla vielä Youtube -linkki, jossa kuvakooste mahtavista maisemista.

Linkki: https://youtu.be/dNRpat3tRW0

Ajotietokoneen dataa lomareissun päättyessä
Ajettu reitti