Lomalla viimenkin

Nyt alkoi meidän toinen ”kesälomajakso”. Kyllä sitä olikin jo odotettu ja aikoja sitten jo suunniteltu. Tarkalleen ottaen Juhannuksesta asti. Sami kyllä piti pari viikkoa lomaa vaihtaessaan työpaikkaa. Olemme siis molemmat tämän kesän ns. ensimmäisen kesälomajakson jälkeen vaihtaneet työpaikkaa. Tämä syksyn loma oli siis enemmän kuin odotettu tauko arkeen.

Aloitimme loman vieton ystävien ja Caravan -messujen merkeissä. Karavaanarikaverimme Kari ja Mara koirineen, Me3 siis, tulivat lauantaina pihaparkkiin meille. Lauantai-iltana kävimme syömässä hampurilaiset Heinolassa sijaitsevassa ravintolassa, Kusmikussa. Hamppareiden jälkeen siirryimme takaisin meille, laitoimme saunan – tällä kertaa ihan kotisaunan – tulille ja saunan lämmetessä pelailimme lautapelejä. Lautapelisuosikiksemme on vakioitunut peli nimeltä Rummikub. Rummikubia pelaillessa joutuu hieman käyttämään päätä ja pelin idean oivaltaessaan pelailua ei malttaisi lopettaa. Pelasimme aika monta peliä Rummikubia, välillä saunoen ja välillä peliä vaihtaen, mutta palasimme aina takaisin Rummikubin pariin.

Kusmiku

Sunnuntaiaamuna lähdimme Lahteen Caravan -messuille. Messuilla vierähti useampi tunti, mutta siitä huolimatta matkaan ei tarttunut uutta kulkupeliä. Emme tosin sellaista lähteneet hakemaankaan, mutta totesimme messuilla, että uudet matkailuautot ovat ihan hienoja ja raikkaita sisustukseltaan, mutta käytännölisyys niistä puuttuu. Hyvänä esimerkkinä autot, joissa oli parisänky, Joko ne olivat niin ahtaasti sijoiteltu, että muhkeat muotoni eivät olisi mahtuneet ”makuutilan” käytävillä kulkemaan tai joissakin muotoilu oli sellainen, ettei esimerkiksi Sami saanut jalkoja suoraksi ilman, että ne tulivat reunan yli. Palasimme messuilta kotiin hyvillä mielin, valmistautuen pakkaamaan omaa käytännöllistä, vaikkakin vanhahkoa kaksiotamme tulevaa reissua varten. Pakattuamme kaksion, maalasimme vielä pohjamaalit kotona oleviin rappusiin, jotta lomalta palatessamme voimme jatkaa kodin remontointia. Olihan sekin saatava joskus tehtyä.

Suuntana pohjoinen

Maanantaiaamuna herätyskello herätti klo 4.30. Söimme aamupalan ja joimme kahvit ja lähdimme viemään koiria hoitoon jo ennen aamu kuutta. Jatkoimme samantien matkaa, kun koirat oli viety hoitoon. Päämäärää reissulle ei ole asetettu. Meillä on lähes kaksi viikkoa aikaa reissata, ennen kuin pitää taas palata töihin. Otimme varmuuden vuoksi mukaan myös passit, koska emme todella tiedä, mihin tie meidät vie.

Poikkesimme matkalla Kuopiossa Puijon tornissa ihailemassa maisemia ja valokuvailemassa. Tai oikeastaan vain minä olin se, joka osasi olosta siellä nauttia. Samin korkeanpaikankammo muistutti olemassaolostaan ja häntä alkoi hieman hirvittämään tornissa olo. Hänestä tuntui, kuin torni heiluisi. Sami alkoi epäilemään kokemustaan ja kysyi tornin heilumisesta tornikahvilan myyjältä, joka kertoi, että ”kyllä, torni heiluu noin 7 cm verran.” Poistuimme tornista vielä, kun tajunta oli jäljellä.

Puijon tornista siirryimme Puijon frisbeegolfradalle. Puijon frisbeegolfrata on arvosteltu Suomen frisbeegolf -radoista sijalle yksi. Hyvänä kakkosena tulee oma ”kotiratamme” Kippasuo PRO Heinolassa. (https://frisbeegolfradat.fi/) Puijon frisbeegolfrata oli kyllä sijoituksensa ansainnut. Väylät olivat itselleni ehkä hieman pitkiä, pääsin PAR 3 väylällä noin lukemiin 6 tai 7, mutta väylät olivat hienoja, avaria, haastavia, vesiesteitäkin löytyi ja OB:ta oli kyllä aivan riittävästi! OB siis tarkoittaa frisbeegolfissa rajoja, joiden ulkopuolelle ei SAISI heittää, mutta omalla kohdallani ei tainnut montaa väylää mennä ilman OB:n ylitystä. Mahtava kokemus kaikesta huolimatta.

Puijon frisbeegolfradan maisemia

Kuopiosta ajelimme Iisalmen kautta Kajaaniin ja asetuimme yöksi matkaparkkiin Kontiomäen Nesteelle. Aamulla jatkamme matkaa sitten taas kohti pohjoista. Saas nähdä, mistä löydämme itsemme huomenna.

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *