Ketturiutta ja kaatosade

Kuten otsikosta voi päätellä, alkoi viikonlopun vietto kaatosateessa Ketturiutalla. Tai oikeastaan viikonlopun vietto alkoi Woikoski Feelingistä. Siellä ollessamme ei vielä satanut, oli kuitenkin kohtalaisen viileää ja tuulista. Kävimme tässä ihanassa paikassa ensimmäisen kerran viime syksynä Heinolan frisbeegolfseuran järjestämissä kisoissa ja se paikka lumosi minut täysin jo silloin. Woikoski Feelingissä on tarjolla vaikka mitä palvelua – hevospalveluista frisbeegolfiin ja automuseosta hotellitasoiseen majoitukseen, rantasaunoista puhumattakaan. Ihan tarkalleen en edes tiedä, mitä kaikkea tämä upea paikka tarjoaa, mutta kaunista siellä on. Sielu lepää näissä maisemissa.

Woikoski Feelingin maalaismaisemista siirryttiin varsinaiseen retkikohteeseemme, Ketturiutalle. Ketturiutta alkaa olla kova vastustaja meidän ykköspaikalle Pistohiekalle. Tämä oli jo kolmas kerta, kun kävimme tänä kesänä Ketturiutalla. Alueena se on sopivasti syrjässä, mutta kuitenkin lyhyen matkan päässä kotoa. Ketturiutalla on hyvät maastot telttailuun, mutta saimme näppärästi auton viereenkin pystytettyä meidän teltan – siis telttasaunan.

Paikalla ei perjantaina ollut meidän lisäksemme ketään. Vain minä, Sami ja Samin vanhempi tytär ja karvakorvat Minni ja Milla.

Aloitimme teltan pystytyksen heti, kun kaksio oli saatu ”asumiskuntoon,” jotta kerkeäisimme kasata sen ennen vesisadetta. Kaatosade alkoi siinä vaiheessa, kun olimme hakemassa pesuvettä järvestä eli emme täysin kerenneet ennen vesisadetta. No, onneksi pian pääsimme saunaan niin ei tarvinnut märissä vaatteissa kauaa palella. Kyllä niin makoisat löylyt tulikin, että sadekaan ei enää haitannut lainkaan.

Saunan jälkeen lähdimme grillikatokseen lettujen paistoon. Olin tehnyt päivällä jo valmiiksi lettutaikinan, jotta voisimme illalla paistaa muurikalla lettuja. Kaatosade ei kuitenkaan luonut kovin retkeilymieltä, mutta letut tuli paistettua ja hyvältä maistui. Siirryttyämme takaisin kaksion lämpöön, pelailimme vähän korttipelejä ennen nukkumaan menoa.

Koko illan tuli vettä niin kovaa, ettei kuullut omia ajatuksia ja yön aikana lisäksi ukkonen piti aika ajoin huolen siitä, ettei tarvitse nukkua. No aamuyön tunteina sade ja ukkonen hellitti ja aamulla herättiin pilviseen, kuitenkin sateettomaan päivään. Lauantai aamupäivä meni kalastellessa ja ruokaa laittaessa ja muuten vaan ulkoillessa. Pari sadekuuroa tuli päivän mittaan ja ilma oli aika viileä.

Iltaa kohden keli kaunistui ja alkoi aurinkokin pilkistelemään pilven raosta. Pelasimme mölkkyä ja varioimme hieman haasteellisemman mölkkylajin. Käänsimme nimittäin kaadettavat kalikat väärin päin ja heittelimme niitä ikään kuin takaa päin. Tämä teki pelin pelaamisesta hieman jännittävämpää ja toisten pelaajien heittojen sabotoimisesta vaikeampaa. Tämä oli varsin hauska versio!

Mölkkyvariaatio

Saunoimme mölkyn pelaamisen jälkeen pitkän kaavan mukaan ja ai että, mitkä löylyt taas saimme. Koiratkin pääsivät saunan lämpöön eivätkä millään olisi halunneet lähteä pois sieltä. Päivän aikana Ketturiutalle oli tullut toinenkin autokunta koirinensa. Kutsuimme heidätkin saunomaan ja näin saimme jaettua telttasaunan ilosanomaa taas uusille ihmisille. Vierailijat kertoivat myös nauttineensa mahtavista löylyistä, olivat kovin tyytyväisiä, että saivat kokea tämän. Sauna, jos mikä yhdistää suomalaisia.

Illalla paistelimme vielä makkarat grilli- katoksessa ja ihas- telimme tyyntä järvimaisemaa. Sunnuntain ohjelmaan ei kuulunut mitään ihmeellistä, vaan pakkasimme tavarat autoon ja ajelimme kotia kohti. Niin se viikonloppu taas mennä hujahti.

Vakkaripaikalla, jälleen.

Lähes kuukausi vierähti edellisestä puskailureissusta, joten oli kiva taas päästä viikonlopuksi ulkoiluttamaan kaksiota. Viikonlopun kohteeksemme valikoitui jälleen Pistohiekka. Pistohiekka vaan aina vetää puoleensa syystä tai toisesta. No, tänä viikonloppuna syynä oli juhlatunnelma ja herkullinen ruoka sekä tietenkin hyvä seura. Yhdistimme toki reissuun myös sukulaiskierroksen.

Perjantaina saavuimme ”Pistikselle,” jossa meitä puskakaverit Kari ja Mara koirinensa jo odottivat. Kari oli luvannut toimia tänäviikonloppuna Top Chefinä. Minä olin luvannut tehdä kakun. Kun saimme auton asetettua mukavasti parkkiin, kasasimme saunan ja otimme kunnon löylyt, ennen kuin Kari rupesi meille kokkailemaan.

Saunan jälkeen joimme shampanjat 30v. juhlieni kunniaksi. Virallinen päivä oli siis jo viikko sitten, mutta aina on syytä juhlaan!

Shampanjalasillisten jälkeen alkoi grillistä tulla herkullinen valkosipulin tuoksu. Siellä oli tekeillä liemi meidän illan aterialle – simpukoille. Ikinä aiemmin emme olleet maistaneet simpukoita ja Samilla etenkin oli suuret ennakkoluulot kyseisen ruuan suhteen. Tuoksun johdattelemana hänkin uskaltautui maistelemaan ja totesi, että ennakkoluulot simpukoita kohtaan taisi olla todellisuutta suuremmat.

Simpukat ja leipä hupeni pöydästä ja maha alkoi täyttymään. Pimeys hiipi yllemme ja siirryimme hetkeksi ennen nukkumaanmenoa nuotiokatokseen tulen äärelle. Nuotiopaikalla oli eräs pariskunta, jotka olivat ensimmäistä kertaa Pistohiekalla ja muutenkin olivat ostaneet asuntoautonsa vasta helmikuussa. Totesimme naurahdellen, että mehän olemme Samin kanssa jo suorastaan konkareita tässä karavaanailussa, kun olemme jo aika tarkalleen vuoden päivät omistaneet asuntoauton ja tutustuneet niin puskailu- kuin leirielämäänkin. Myös Kari ja Mara olivat vasta viime syksynä löytäneet tämän harrastuksen.

Lauantaina meillä oli Samin kanssa ohjelmassa lähteä tapaamaan minun isovanhempiani Imatralle. Imatralle Puumalasta ei ole matkaa kuin noin 80km, joka oli myös yksi syy sille, miksi tulimme Pistohiekalle juuri tänä viikonloppuna. Söimme aamupalan, teimme lounaan ja joimme vielä kahvit ennen Imatralle lähtöä.

Palattuamme Imatralta Kari odotti meitä jo sormet syyhyten, että pääsee tekemään tämän illan ateriaa. Tänään illalliseksi meillä oli kunnon pihvit ja ehkä maailman herkullisinta kastiketta perunan kera. Itse osallistuin tekemällä lisäkesalaatin. Auringon laskiessa ruoka maistui taivaalliselta.

Ruoan jälkeen pelasimme pari erää mölkkyä. Elokuun iltoina pimeys hiipii turhan nopeasti, joten mölkyn pelaaminen tällä erää jäi lyhyeen. Päivä oli mennyt reissatessa, joten myös väsymys hiipi silmäluomiin jo ennen iltakymmentä. Istahdimme vielä hetkeksi kynttilän valoon markiisin alle ennen nukkumaan menoa.

Sami kuola valuen jo odottaa, milloin voidaan aloittaa syöminen

Sunnuntaiaamuna nukuttiin pitkään ja istuskeltiin kaikessa rauhassa aamupalapöydässä. Ulkoilutimme koiria aamupäivän mittaan ja pian jo ruvettiin purkamaan leiriä, jotta voimme suunnistaa kotia kohti. Poikkesimme kotimatkalla vielä Kuortin frisbeegolfradalla heittämässä yksi kierros, jottei tämäkään viikonloppu jää ilman frisbeegolfia. Kotona söimme makaroonia ja jauhelihakastiketta, eiliset herkut olivat enää haave vain.

Milla ja Minni ”puskassa”