Maaseutumatkailua

Jälleen oli aika viikonloppureissun. Perjantaina starttasimme kohti Pertunmaata. Olimme jo edellisiltana katsoneet, mihin puskaan lähdemme. Tämä paikka ei löytynyt mistään puskaparkkikartasta eikä park4night -sovelluksesta vaan katselimme google mapsin satelliittikuvan avulla, millaisia paikkoja löytyy ja näyttääkö siltä, että kohteessa olisikin jo olemassa esimerkiksi mökki tai muu asuinrakennus, ettemme eksyisi kenenkään kotipihaan.

Viime syksyn reissuista palasi mieleen kaikki koskipaikat/joenvarret, jossa yövyimme. Lähdimme siis satelliittikuvasta ensin katselemaan jokia ja koskia. Koskipaikoissa alkuperäinen ajatus oli, että pääsisi kalastamaan, mutta koska kalaonni ei ole viime aikoina meitä suosinut, katsoimme paikkoja, joissa olisi halvemmat kalastusluvat, mikäli kalaa innostuttaisiin pyytämään. Siispä päädyimme Pertunmaalle erään kosken parkkipaikalle. Paikalle päästyämme käytiin katselemassa näyttääkö virtaavan veden seassa menevän kaloja ja onko paikalla paljon kalastajia. Ehkä meidän onneksemme paikalla ei ollut kuin yksi kalastaja. Emmekä myöskään nähneet kaloja, mutta kosken kuohu oli kivaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Mielenkiinnolla seurasimme paikalla olleen kalastajan saaliita, mutta saaliin määrä ei innostanut meitä kalastamaan, joten kalastusvehkeet pysyivät visusti kontissa. Ja säästimme myös kalastusmaksun verran rahaa.

Paikassa, johon parkkeerasimme oli myös kylätalo hieman rannasta pois päin. Lisäksi kylätalon aitan laidalla oli puucee ja aittakirjasto. Aittakirjasto suorastaan kutsui katsomaan sisälle ja olihan siellä vaikka minkä näköistä kirjaa ja lehteä luettavaksi. Jos aikoisimme viipyä pidempään tällä paikalla, olisin hakenutkin sieltä jotain luettavaa. Emme kuitenkaan aikoneet jäädä tähän kuin yhdeksi yöksi, koska kylätalolla oli tulossa viikonloppuna possujuhlat. Ilmoitustaululla luki, että kaikki ovat tervetulleita possujuhliin, mutta emme kuitenkaan aikoneet tuppautua kyläläisten juhliin, joten jatkoimme aamulla matkaa tästä puskasta.

Suuntasimme lauantaiaamuna kohti Kuorttia. Kuortissa kävimme heittämässä frisbeetä Kuortin frisbeegolfradalla. Rata oli varsin sykettä nostattava vaihtelevan maastonsa vuoksi. Frisbeekierroksen jälkeen teimme ruuan ja jatkoimme matkaa. Ruoan jälkeen mietimme taas mihin lähtisimme ja löysimmekin kivan pienen veneenlaskupaikan pienen matkan päästä Kuortista. Harmiksemme siellä ei ollut yhtään parkkipaikkaa vapaana, joten jouduimme jättämään auton vähän keskemmälle. Elättelimme toiveita, että joku veneilijä tulisi kohta pois vesiltä ja saisimme auton parkkiin. Vaan toisin kävi. Sami kävi heittelemässä virveliä ja vihdoin ja viimein sai yhden ahvenen. Siis todellakin vain yhden. Keittelin kahvit autolla ja tein sen viime viikolla tekemättä jääneen mansikkakakun ja hakiessani Samia kahville, hän olikin siellä elvyttämässä sitä yhtä ainokaista ahventa, koska ei halunnut ottaa vain yhtä kypsennettäväksi. Ahven heräsi henkiin ja uiskenteli pois. Emme saaneet taaskaan kalaa syötäväksi asti.

Matka venepaikalta jatkui mansikkakakun ja kahvin jälkeen kohti kivalta näyttävää uimarantaa. Perille päästyämme, ranta olikin aivan tien vieressä eikä houkutellut jäämään. Kaiken lisäksi autoa ei saanut rantaan asti vaan se piti jättää ns. levähdyspaikalle tien vieressä. Kävimme melkein uimassa – siis melkein, koska polvia myöten veteen päästyämme pohja alkoi tuntua saviselta ja inhottavan tahmealta. Ei tehnytkään mieli uida kuumuudesta huolimatta. Käännyimmekin takaisin rantaan ja lähdimme taas jatkamaan matkaa.

Naumin virkistysalue

Pitkien hiekkatiepätkien jälkeen ja muutaman epäonnistuneen reittivalinnan jälkeen päädyimme ottamaan selvää, millainen on Naumin uimaranta. Parkkipaikalla oli paljon autoja ja epätoivo meinasi taas iskeä, että mitä nyt tehdään. Päätimme hetkellisesti parkkeerata kaksion tien viereen ja lähdimme ulkoiluttamaan koiria. Koiria kävelyttäessä hymy alkoi nousta korviin asti, kun näki alueen , johon olimme saapuneet.

Alueella upean uimarannan lisäksi oli siisti grillikatos, wc:t – myös liikuntarjoitteisille, puita ym. Rannalla oli paljon lapsiperheitä ja osa porukasta pelaili mölkkyä ja osa pelasi rantalentistä. Ihan kuin ulkomailla olisi. Vain aurinkorasvan (joka meiltäkin unohtui kotiin) ja meren tuoksu puuttuivat. Hyvä tunnelma oli selkeästi aistittavissa. Koirien lenkityksen jälkeen haimme pyyhkeet ja picnic -viltin sekä hieman juotavaa mukaan ja suuntasimme itsekin rannalle.

Päijänteellä oli sopivasti Päijännepurjehdus menossa ja purjeveneitä oli vielä joitakin näköpiirissämme. Harmitti, ettei tullut rannalle otettua kameraa mukaan, olisi saattanut saada kivoja kuvia purjehtijoista. Kävin pulahtamassa kohtalaisen kylmässä vedessä ja sen jälkeen asetuin itsekin ottamaan aurinkoa. Lämpötila taisi olla 25 asteen tietämillä ja aurinko porotti vielä iltakuudenkin jälkeen. Pikkuhiljaa ranta alkoi hiljentyä ja parkkipaikka tyhjentyä. Saimme siirrettyä kaksion kunnolliseen asentoon parkkipaikalle ja vedimme verhot tuulilasille ja asetuimme iltapuulle.

Iltapalaksi oli tacopeltiä, pienellä twistillä. Jauhelihan sijaan tacopellissä oli pulled porkia, jonka olin kotona jo lähtiessä valmistanut. Ruoks maistui erinomaiselta myös tällä lihalla. Saimme vatsat täyteen ja pian kävimme nukkumaan.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniina ja lämpimänä. Käytin koirat aamulenkillä ja itse lähdin sen jälkeen rannalle ottamaan aurinkoa. Rannalle ei saapunut ketään lisäkseni ennen kuin kello alkoi olla 11. Lähdin itse jo siinä vaiheessa rannalta kohti autoa ja valmistauduimme kotiin lähtöön. Kotimatkalla vielä pysähdyimme Pulkkilanharjulla sijaitsevassa ravintolassa. Haimme sieltä irtojäätelöpallot ja nautiskelimme ihanasta kesäpäivästä katsellen järvelle.

Matkan taittuessa päätimme vielä pysähtyä Vesivehmaan lentokentällä ja ilmailumuseossa. Ilmailumuseoon asti ei päästy, kun jäimmekin katselemaan varjoliitäjiä ja pienkoneilla lentoon lähteviä laskuvarjohyppääjiä. Kun olimme aikamme katselleet näitä hurjia harrastajia, lähdimme kotia kohti ajatuksissa päästä ilmalämpöpumpun alle viilenemään. Ulkolämpötila näytti auton mittarissa 33 astetta. Ilmankos tuntui hieman lämpimältä. Kotia päästyämme ensimmäinen tehtävä oli laittaa ilmalämpöpumppu päälle ja viilennystä tupaan. Lämmin on ihan kiva, mutta rajansa kaikella. Hetken kuluttua oli mukava oleskella sisällä viileässä ja laittaa ruokaa. Niin se viikonloppu taas mennä hujahti. Ensi viikonloppuna – yllätys, yllätys- pelaillaan frisbeegolfia. Ohjelmassa on hupigolfin parikisa, joten tarinat, joita siltä reissulta syntyy, jäävät sen reissun tarinoiksi….

Ketturiutta

Tämän viikonlopun teemana oli lähimatkailua, siispä suuntasimme perjantaina työpäivän päätteeksi Paistjärven retkeilyalueelle, Ketturiutalle. Ketturiutta on yksi Heinolan virkistysalueista, meiltä sinne on matkaa noin 25km. Sitä kummallisesti aina suuntaa johonkin kauemmas, vaikka kotikaupunki tai sen välittömässä läheisyydessä olevat kunnat saattaisivat tarjota vaikka minkälaisia retkeilymahdollisuuksia. Täytynee ehkä ottaa selvää tarkemmin naapurikuntienkin tarjoamista retkeilypaikoista. Tänä viikonloppuna kuitenkin hyödynsimme kotikaupungin tarjoamia mahdollisuuksia.

Ajaessamme pientä hiekkatietä Ketturiutalle, vastaan tulikin tuttuja kasvoja ja tutun näköisillä kulkupeleillä. Kyseessä oli siis MC Puskalaiset, jotka keväällä äitienpäivämiitissä saivat jengin nimeksi MC Helvetin perkeleet. Tällä kertaa jengiläisiä ei ollut kuin yksi pariskunta, koska valtaosa muista jengiläisistä reissaa tällä hetkellä kesälomareissuillaan toisaalla. Mutta tämäpä oli varsin iloinen yllätys. Lisäksi seuraamme oli myöhemmin illalla liittymässä tuttavapariskunta koirineen, joista olen blogissa aiemminkin kertonut.

Päästyämme alueelle keitimme kahvit ja teimme pari eväsleipää ja lähdimme kohti rantaa. Sami suuntasi virvelin kanssa veteen ja itse istahdin kahvikupposen kanssa pöydän ääreen. Kahvin ja voileivän jälkeen oli hyvä ruveta kasailemaan saunaa, jotta päästäisiin löylyttelemään.

Emme tosiaan olleet ensimmäistä kertaa Ketturiutalla ja edelliskerralla paikasta jäi positiivinen mielikuva vaikkakin hyttyset olivat silloin huomattavasti enemmän kiusana. Tällä kertaa hyttysiä oli paljon vähemmän. Tunne hyttysten pienemmästä määrästä tosin saattoi johtua savusta, jota aiheutui polttaessamme maasta löytyneitä risuja ja oksia. Retkeilyalueella oli kyllä polttopuita, mutta ne olivat pitkinä rankoina, jolloin niitä piti ensin sahailla ja sitten halkoa, jotta olisivat sopivia grilliin tai nuotioon.

Yleisillä paikoilla ei aina ole niin kehumista sahan tai kirveen terävyydestä, joten innokkaita sahaajia oli kovin vähän. Huumoriporukalla kun ollaan, niin sovittiin, että jos joku erehtyy sanomaan, että on kylmä, pitää mennä sahaamaan puita. Kumma juttu, kellään ei illan aikana ollut kylmä vaikka lämpötila laski liki 10 asteeseen, ehkä jopa sen alle yötä vasten.

Ketturiutan nuotiokatos

Löylyttelyjen jälkeen kerättiin risuja maasta notskille, paisteltiin makkaraa ja nautittiin hyvästä fiiliksestä, ehkä hieman viilenevässä illassa – mutta onneksi kellään ei ollut kylmä.

Lauantaiksi ei ollut mitään suunnitelmia. Päivällä yritin hieman valokuvailla, mutta ei oikein löytynyt kuvattavaa. Päivän mittaan tehtiin herkullista ruokaa ja mikä parasta – sen jälkeen sai nukkua päiväunet. Tai niin ainakin kuvittelin, mutta ensin puhelin piippaili ja kohta alkoi satamaan vettä ja piti kiiruhtaa ulos laittamaan matot ja kengät sekä muut sateelta suojattavat tavarat sateensuojaan. No vettä ei sitten satanutkaan, kuin sen hetken, että tavarat sai laitettua suojaan. Eipä siinä enää uni tullut ja rupesimme keittelemään kahvia.

Lounaaksi hampurilaisia.

Naapuriautoistakin alkoi pikkuhiljaa kuulua ääniä, joten päiväuniaika taisi olla ohi muillakin. Siirryimme pikkuhiljaa taas nuotiopaikalle ja illan ohjelmassa oli saunomisen lisäksi frisbeen kopittelua ja mölkkyä.

Mölkkypeliä pelattiin aluksi joukkuekilpailuna, kunnes muutaman karvaan tappion jälkeen siirryttiin ratkaisevaan yksilöpeliin, oikeastaan kahteen tai kolmeen tai taisi niitä olla neljäkin kierrosta. Loppuen lopuksi voittajia oli useampi, mutta Sami pysyi visusti hännillä. Taisi olla lähellä, ettei mölkkykin mennyt nuotioon… Sami nieli tappionsa ja tyytyi kohtaloonsa. Ilta viileni ja sänky lämpimine peittoineen alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Aamulla heräilimme taas kaikessa rauhassa, pakkasimme saunan autoon ja aamupäivän aikana poistuimme Ketturiutalta. Poikkesimme vielä kotimatkalla paikallisella uimarannalla piknikillä, kun ei meillä ollut mihinkään kiire. Pikkuhiljaa aloimme jo suunnittelmaan ensi viikon reissua, katsotaan mihin sitten päädymme.