Viikonloppu frisbeegolfin parissa

On kulunut viikko juhannuksesta eli ensimmäinen loman jälkeinen työviikko takana. Aloitin uudessa työssä maanantaina, joten oli jo aika päästä hetkeksi hengähtämään. Uuden opettelu vie kovin paljon energiaa, mutta onneksi olen päässyt hyvin sisään ja työ on mielenkiintoista ja mieleistä. On hienoa tehdä työtä, josta tykkää.

Lähdimme perjantaina työpäivän jälkeen ajelemaan kohti Sipoota. Oikeastaan kohti Porvoota, jossa yövyimme. Tämä paikka ei ollut tyypillinen meidän reissuihin kuuluva puskaparkki, mutta parkki kuitenkin. Heinolan frisbeegolfseuran aktiiviporukka oli varannut majoituksen Porvoosta, koska tänä viikonloppuna (oikeastaan keskiviikosta alkaen jo) oli ohjelmassa Tyyni 2019 -frisbeegolftapahtuma. Tyyni on vuosittain järjestettävä suuri tapahtuma frisbeegolfin parissa. Tapahtuma kerää aina enemmän ja enemmän kisaajia, tänä vuonna osallistujien määrä kipusi lähes tuhanteen. Siis isosta tapahtumasta kyse.

Saavuimme perjantaina kaverien varaamalle mökille, jos mökistä tässä tapauksessa voi puhua. Asetuimme pihaan ja lähdimme ihastelmaan maisemia. Kaverit takapihan puolella olivat jo saunassa ja osa poreilemassa jakuzzin lämmössä, osa saapui vasta omalta kisakierrokseltaan. Fiilis ihmisillä oli loistava, vaikka kisat eivät ihan kaikilla olleet menneet tavoitteiden mukaisesti. Meille pidettiin esittelykierros, talo oli hyvin vanha, ehkä 1800 -luvun lopulta, jota ajan kuluessa oli laajennettu ja remontoitu paljon. Oman katseeni kuitenkin lumosi tämä ihana maalaismaisema. En ole koskaan asunut täysin maalla, siksi ehkä tämä maisema aina viehättää.

Pian liityimme toisten seuraan saunomaan ja porealtaaseen. Saunomisen jälkeen grillailtiin ja nautittiin olosta. Illan viiletessä siirryimme sisätiloihin pelailemaan korttia. Itse en kyllä osallistunut, mutta olin hengessä mukana. Naurua ja iloa ei tästä illasta puuttunut. Aamulla herätys oli hyvissä ajoin, jotta pääsimme jo klo 8 lähtemään kisapaikoille.

Frisbeegolfrata, jossa kisaa käytiin, oli rakennettu Nevas -golfin viheriöille. Väylät olivat hienoja ja olisi mahtavaa joskus päästä itsekin osallistumaan vastaavanlaiseen kisaan. No se olkoon tulevaisuuden haave sitten joskus. Kiersimme rataa yhden LDG:n (lyhenne Heinolan frisbeegolf -seuran nimesta Lords of disc golf) jäsenen matkassa, Sami toimien hänelle caddynä eli frisbeegolfbägin kantajana. Itse kateellisena seurasin toisten heittoja ja otin valokuvia.

Puolen päivän tietämillä palasimme takaisin mökille ja rupesimme kokkailemaan. Iltapäivän kierrokset alkaisivat pian, mutta itse en enää päässyt lähtemään, koska jalassani oleva pitkäaikainen vaiva äityi kovin kipeäksi aamun aikana. Otin särkylääkkeen ja jäin mökille itsekseni lepuuttamaan jalkaa. Muut lähtivät katsomaan loppukisoja. Kärkiryhmässä pelasi yhdet maailman parhaimmista frisbeegolf -ammattilaisista eli Lizotte, McMahon, Oakley sekä suomalaisista Leo Piironen. Edellisessä postauksessa kerroin olleeni frisbeegolfohjaajakoulutuksessa. Sen koulutuksen meille piti juurikin yllä mainittu henkilö, Leo Piironen.

Kun kisat alkoivat päättymään, laitoin saunan lämpiämään ja iltapäivän aikana leivoin myös porukalle marjapiirakkaa, jotta tullessaan kisoista saisivat juoda kahvit ennen saunaan suuntaamista. Päivä oli kaikin puolin onnistunut ja ilta oli vielä edessä.

Illan aikana ohjelmassa oli saunomista, grillailua, kortin peluuta ja mysteeriboxin avaamista. Mysteeriboksista jokainen kisoihin osallistunut sai itselleen yhden kiekon ja lopuksi suoritettiin kaikkien kesken arvonta. Onni ei suosinut meitä, mutta tunnelma oli katossa siitä huolimatta. Kello alkoi olla yksi yöllä, kun suuntasin kaksioon unten maille. Muut jäivät vielä pelaamaan korttia aamuyön tunneille asti. Sunnuntaiaamuna oli aika lähteä kotia kohti ja ruveta siivoamaan kaksiota, jotta se pääsee maanantaina ilahduttamaan kummipoikaani ja hänen perhettään. Toivottavasti karavaanikärpänen puree myös heitä, jotta voisimme joskus tehdä yhdessä reissuja.

Sunnuntaipäivän päätteeksi kävimme vielä kotiradalla heittämässä yhden kierroksen frisbeetä Kumpelin frisbeegolfpuistossa. Kierros Kumpelin radalla oli kyllä virhe, huonompaa tulosta en vielä tänä kesänä ole saanut. No harjoitus tekee mestarin.,..

Takana siis varsin frisbeen täyteinen viikonloppu.

Korin mainos olisi ollut huomattavasti viisaampi valinta heittelykierroksen sijaan.

Kesäloma 2019, osa 3.

Koulutusmateriaali ja kouluttaja

Kesälomareissailuun tuli pieni katko keskellä lomaa. Olimme siis viikonlopun frisbeegolfohjaakoulutuksessa. Koulutusviikonloppu oli oikein hyvä ja antoi kyllä eväitä jatkoon. Itse olen heitellyt frisbeetä parin vuoden ajan ja nyt sain koulutusta siihen, kuinka aloittelijoita voi ohjata. Oppi siinä itsekin paljon uusia asioita. No se siitä koulutuksesta, kesälomareissailu jatkui taas maanantaina.

Viikonlopun aikana joukkoomme liittyi myös Samin nuorempi tytär, Sara. Reissumme jatkui siis hieman suuremmalla kokoonpanolla. Lähdimme reissuun maanantai-iltapäivällä ja suuntana oli Jyväskylä. Emme kuitenkaan menneet Jyväskylään asti heti maanantaina vaan parkkeerasimme kaksion eräälle veneenlaskupaikalle. Veneenlaskupaikan uintimahdollisuudet olivat hieman heikohkot, mutta koska oli niin kuuma ja hiostava keli, oli aivan sama, missä sitä kastautui, joten vaihdoimme uikkarit päälle ja suuntasimme veneenlaskuluiskalle. Kyllä teki hyvää pulahtaa veteen. Uimiseksi sitä ei voi kutsua, koska veneenlaskuluiskan pohja oli niin kivinen ja epämukavan tuntuinen, ettei siinä tehnyt mieli lähteä uimaan, mutta sai ainakin ihon viilennettyä.

Syy hiostavalle kelille selvisi hyvinkin pian, koska kohta alkoi kertyä ukkospilviä taivaalle ja kaatosade alkoi. Sade meni nopeasti ohi ja ukkonenkin jyrähteli vain vähän. Sami lähti laiturille kalaan ja liityimme Saran kanssa kalastajan seuraksi ihastelemaan tummaa taivasta.

Samin tavoitteena kalastaa meille iltapala-ahvenet, mutta tälläkään kerralla kalastaminen ei tuottanut tulosta. Söimme siis ruuaksi hernekeittoa, höystettynä ylämaan karjan säilykelihalla. Sepä maistuikin hyvältä tuoreen ruisleivän kanssa. Söimme mahat täyteen ja lähdimme Saran kanssa tiskaamaan astioita rantaan. Teimme ehkä tiskaamisen nopeusennätyksen, koska aiemmin ihastelemamme ukkonen räsähti sen verran kovasti pään yläpuolella, että tuli kiire takaisin autoon. Vedimme kaikki ikkunat kiinni ja pimennytverhot eteen, ettei salaman välke pelottaisi koiria. Yritimme peittää jyrinää myös laittamalla musiikkia kovemmalle, mutta todettiin se turhaksi, koska veden ropina yltyi niin kovaksi, ettei kuultu edes omia ajatuksia. Ilta menikin pelaillessa lautapelejä ja kuunnellessa sateen ropinaa.

Tiistai aamuna koiria ulkoiluttaessa erään peräkärryn takaa löytyikin leiriytymisen kieltävä merkki. No emmehän me olleet leiriytyneet vaan olimme vain nukkuneet yön virallisella parkkipaikalla.

Lähdimme aamusta jatkamaan matkaa Jyväskylään, jossa tarkoituksenamme oli mennä Laajiksen seikkailupuistoon. Päästyämme perille Laajiksen parkkikselle, teimme evääksi hodareita ja sen jälkeen Sami ja Sara suuntasivat köysiradalle. Itse tyydyin mielummin katselemaan maan tasalta, koska en usko kuntoni riittävän köysiradalla keikkumiseen.

Laajiksen köysiradan jälkeen, hiki otsalta valuen(myös minulta) lähdimme vielä heittämään frisbeetä Laajiksen lyhyemmälle radalle. Frisbeegolfradan kupeessa oli myös lampi, johon minä ja Sara pulahdimme pikaisesti, että saimme enimmät hiet iholtamme pois. Sen jälkeen kierrettiin rata loppuun ja lähdimme jatkamaan matkaa seuraavaan kohteeseen.

Seuraavan kohteen valinta oli hieman haastavaa, koska olimme menossa Mikkelin suuntaan seuraavaksi, mutta puskaparkkikartta tai park4night -sovellus ei antanut meille Jyväskylän ja Mikkelin väliltä kovinkaan hyviä puskaparkkivaihtoehtoja, koska halusimme paikkaan, missä päästään uimaan ja toivottavasti myös pystyttämään telttasauna. Ajoimme siis suoraan Mikkeliin asti, mutta emme vielä mökille, johon olimme menossa Juhannukseksi.

Ajelimme pitkän matkaa pientä hiekkatietä. Pääsimme kohteeseen, joka oli nimeltään Pesäjärvi. Liikuttava, pieni uimaranta nurmikkopohjalla. Järvivesi ihanan puhdasta ja pitkälle matalaa, hienoa hiekkapohjaa, että se suorastaan kutsui uimaan. Siispä uikkarit niskaan ja menoksi. Uimarannalla oli muutamia perheitä uimassa tullessamme paikalle, mutta uimranta tyhjeni illan mittaan täysin. Tämä oli se meidän paikka, täällä voisi viihtyä pidempäänkin. Pääsimme pystyttämään telttasaunan, joten voiko lomalta enempää toivoa. Saunomista ja uimista, sitä on loma, jota oli vielä muutaman päivää jäljellä.

Valitettavasti kärpäslätkä oli yöllä ja seuraavana aamuna ystävämme. Valitsemassamme paikassa oli niin paljon hyttysiä, mäkäräisiä ja paarmoja, että uimista lukuunottamatta muu ulkonaoleminen oli lähes mahdotonta. Jouduimme poistumaan tästä ihanasta puskaparkista ja lähdimme Mikkeliin ostamaan hyttyskarkotinta sisätiloihin. Matkalla poikkesimme vielä Kenkäverossa, jonka puutarhat lumosivat kukkaloistollaan.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, jaan tunnelmia kenkäverosta kuvien välityksellä. Suosittelen käymään itse paikan päällä. Kaunista on.

Kenkäverosta suuntasimme vielä Naisvuoren näkötornille, mutta emme huomanneet tarkistaa, että se onkin maksullinen. Kävimme siis vain Naisvuorella. Näkötorniin emme menneet, koska otimme mukaamme vain kameran emmekä rahaa.

Naisvuorelta lähdimme mökille, jossa vietimme loppuviikon. Juhannuksen sää oli poikkeuksellisen lämmin. Paahteen seurauksena saimme päälleemme jälleen ukkosmyrskyn. Totesimme jo edellisessä paikassa ukkosmyrskyn keskellä, että siellä ukkonen, missä mekin, joten tämä ei poikennut ns. normaalista lainkaan. Loppuviikko meni mukavasti mökillä saunoen, uiden ja syöden. Ja mikä parasta, ruuat olivat toisten tekemiä, joten maistuivat normaalia paremmalta. Palasimme kotiin jo lauantai-iltana, jotta välttyisimme pahimmalta ruuhkalta.

Sunnuntai ja samalla viimeinen lomapäivä menikin kotitöiden parissa. Pesimme ja puunasimme kaksion perusteellisesti lomaviikon aikana syntyneistä hyttysen raadoista, leikkasimme nurmikon pyykkikoneen pyörittäessä ties kuinka monta koneellista pyykkiä. Lisäksi viimeiseen lomapäivään mahtui lettukestit omalla terassilla ja pyörälenkki Heinolan lintutalon kautta. Seuraavaa lomaa odotellessa.

Kesäloma 2019, osa 2: Pari muuttujaa

Viimeisin postaukseni päättyi siihen, että olisimme jääneet Vihantasalmelle yöksi, mutta sitten tulikin pari muuttujaa… Sunnuntai-iltana hyttysinvaasio iski Vihantasalmella ensin meihin ja koirien iltapissalla myös koiriin. Sen seurauksena Millalle tuli allerginen reaktio. Ja koska suutarin lapsella ei ole kenkiä, ei myöskään sairaanhoitajan perheellä ole Ampikyytä.. ..joten puhelu kaverille, joka ystävällisesti lähti ajamaan iltakymmenen aikaan meille lääkettä omasta varastostaan. Kaiken lisäksi vielä päivällä olin puhunut ajellessamme Puumalasta Vihantasalmea kohti, että ”harmi kun se kyypakkaus unohtui, toivottavasti sille ei ole tarvetta.” Ja kuinka kävikään….

Milla parka

Siirsimme kaksion siis parin puhelun jälkeen kohti Mäntyharjua, toinen puheluista oli ystävälleni, joka toi lääkettä ja toinen eläinlääkäripäivystykseen. Eläinlääkäripäivystyksestä kerrottiin, että päivystys on Mäntyharjulla, joten varmuuden vuoksi ajoimme lähemmäs eläinlääkäriasemaa, mikäli Millan tila menisi huonompaan suuntaan. Onneksemme Millan reaktio helpottui jo yhden Ampikyy -annoksen myötä emmekä tarvinneet eläinlääkärin apua. Kun Millan tilanne oli selkeästi rauhoittunut, astuimme hautausmaan parkkipaikalle nukkumaan. Täytyy kyllä myöntää, että nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään, kun piti vähän väliä käydä tarkkailemassa Millan olotilaa. Onneksi kertaakaan yön aikana ei ollut syytä huoleen.

Maanantaiaamuna, huonojen yöunien jälkeen oli aika miettiä mitä sitten tehtäisiin. Hetken pohdiskelun jälkeen kävimme heittämässä kierroksen Mäntyharjun frisbeegolfradalla ja jatkoimme sitten matkaa. Suunnaksi muototui ensin Kuortin ABC, jossa saisimme tyhjennettyä wc:n ja otettua lisää vettä säiliöön. Sitten suuntasimme kohti Heinolaa. Suuntana Paistjärven retkeilyalue, Ketturiutta.

Ajelimme pikkuteitä kauhunsekaisin tuntein, että joudutaankohan tässä kohta taas hinattavaksi tai mitä jos vastaan tulee tukkirekka, kun tiet näyttivät aina vaan pienentyvän. Uskottelimme itsellemme, että kyllä sinne hyvin pääsee, koska olimmehan kuulleet, että sinne pääsee myös matkailuvaunun kanssa. Ajoimme hissukseen perille saakka ja perillä odottikin hyvänkokoinen parkkialue. Enää ei tarvinnut pidätellä hengitystä.

Samin lounas

Ketturiutta oli mukava, todella luonnonhelmassa oleva retkeilyalue. Linnut pitivät konserttia ja vesi liplatti rantaviivaa vasten. Olimme jo hyvissä ajoin lähteneet liikenteeseen, joten alkoi olla lounasaika. Ruuaksi teimme chili con carnea ja sitten olikin ihanaa kellahtaa päiväunille huonosti nukutun yön jälkeen.

Päiväunien jälkeen lähdimme tutustumaan alueeseen tarkemmin. Alueelta löytyi useita nuotiopaikkoja, huussi ja grillikatos. Alueella oli myös jonkunlainen uimaranta. Joskin paikoin ihanan hiekkarannan sijaan oli lehtiä ja oksia pohjalla. Koirien kanssa käytiin lenkillä ja myöhemmin Sami lähti kalaan. Kala ei oikein ollut syönnillä ja jäi meiltä sitten ahvenet muurikalla paistelematta, vaikka vesi kielellä niitä toivottiinkin. Muurikka kuumeni lettutaikinalle ja lisäksi paistelimme siinä perunoita ja perunoiden kaveriksi söimme silliä.

Aurinko alkoi laskea ja hyttyset löysivät meidät jälleen. Oli aika siirtyä sisätiloihin elokuvan pariin ja käydä sitten nukkumaan.

Tiistaiaamuna oli taas se hetki, kun mietimme, mihin seuraavaksi suuntaamme. Pyykkikasa alkoi kasvamaan ja viikkoa oli vielä jäljellä. Päätimme lähteä heittämään frisbeetä Vääksyn frisbeegolfradalle. Onneksi asumme tässä matkan varrella, joten teimme pikapysähdyksen kotona. Kun pääsimme kotipihaan, oli nurmikko päässyt kasvamaan muistuttaen enemmänkin heinikkoa. Pihassa oleva alppiruusu oli komeassa kukassa. Isäntä kävi nurmikon kimppuun ja minä menin laittamaan pyykkejä koneeseen.

oman pihan alppiruusu

Kun oli pyykit pesty, kukat kasteltu ja vähän jotain syötykin, niin oli aika jatkaa matkaa. Ajoimme Vääksyyn frisbeegolfradalle. Vääksyn rata on kauniilla paikalla, frisbeetä tulee heiteltyä mielellään ihan jo maisemienkin takia. Pienen haasteen radalle tuo ympäröivä vesistö, jolloin heittelystä tulee hieman varovaisempaa. Varovaisuudesta huolimatta Vääksyn kanava imaisi yhden meidän kiekoista. Kierroksen jälkeen oli mukava itsekin pulahtaa uimaan.

Frisbeen jälkeen lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka oli Kalkkisten kanava. Kalkkisten kanava liittyy vahvasti entiseen harrastukseemme, järvipelastukseen. Karavaanailu on nyt vienyt voiton järvipelastusharrastuksesta, joten aika ei ole enää riittänyt molempiin harrastuksiin. Saimme siitä huolimatta luvan yöpyä järvipelastajien tukikohdassa Kalkkisten kanavalla.

Pystytimme saunan, otimme siellä kunnon löylyt ja lähdimme ruuan laittoon ennen nukkumaan menoa. Auringonlasku oli erittäin kaunis kanavansuulla, joten iltasella oli vielä otettava kamera matkaan ja lähdettävä pienelle iltakävelylle.

Kesäloma 2019, osa 1

Torstai 6.6.2019

Se hetki, jota odotetaan ympäri vuoden, siitä jaksetaan aina haaveilla ja sitä suunnitellaan – kesäloma. Kuten myös omalla kohdallani, tätä päivää on odotettu. Päästiin käynnistämään kaksio torstaina. Tässä kohtaa voin kiittää vuorotyötä, että vapaapäivien avulla loma pääsi alkamaan jo muutamaa päivää aiemmin. Virallisesti se siis alkaa maanantaina 10.6.

Tuo torstai oli myös omalla tapaa eräänlainen siirtymävaihe työelämässä. Kesäloman jälkeen uudet tuulet puhaltavat, tosin toistaiseksi vain vuoden loppuun asti, mutta kuitenkin. Uuden työn myötä siirryn arkityöhön, jolloin kaksio saa käynnistyä entistä useammin. Täytynee kyllä todeta, että viimeisen vuoden sisällä on tullut tutustuttua Suomeen enemmän kuin viimeisen 10 vuoden aikana.

Tämän reissun alkajaisiksi suuntasimme – yllätys, yllätys – Pistohiekalle. Keli mitä mahtavin, lämpötila ulkona +26 ja fiilis sitäkin mahtavampi, koska olihan loma!

Asetuimme rantapaikalle, levitimme markiisin ja rupesimme pohtimaan saunan kasausta. Saunan kasaamisessa olikin pohtimista. Ei niinkään siinä teknisessä toteutuksessa, mutta siinä, mihin se pystytetään. Valitsimme Pistohiekalta keskeisimmän rantapaikan ja rupesimme miettimään, että teltan kasaus ”samalle tontille” ei oikein onnistu, koska männyn oksat ovat aika matalalla tässä. Teltta myös kasattava lähelle meitä ja huomioitava veden kantaminen. Kaivoimme peräkontista metrimitan ja rupesimme mittailemaan aluetta, johon saisimme teltan järkevästi kasattua. Pienen epäröinnin jälkeen päätimme kuitenkin laittaa telttasaunan aivan viereemme. Alueen ehkä toiseksi keskeisemmälle paikalle. On ainakin mahtavat maisemat saunan ikkunasta.

Torstai vaihtui iltaa ja aurinko alkoi laskemaan. Saunan löylyt hikisen päivän päätteeksi teki todella hyvää, järvivesi oli ihanan lämmintä ja uiminen auringonlaskussa kruunasi päivän. Tätä on loma!

Perjantai 7.6.2019

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Aamukahvi maistui erinomaiselta järvimaisemaa ihastellessa. Aamun aikana muutamat autokunnat tekivät tilaa uusille tulijoille ja jatkoivat itse matkaansa seuraavaan kohteeseen. Perjantai -aamupäivä meni lähinnä nautiskellessa auringonpaisteesta ja uidessa. Iltapäivän puolella uusia autokuntia alkoi saapua viikonlopun viettoon. Osa oli jo tullessaan varsin hilpeissä tunnelmissa. Iltapäivä kääntyi illaksi ja sauna lämpesi taas illan aikana. Sauna kiinnosti myös lähiympäristössämme olevia ihmisiä, joten ”naapuritkin” pääsivät testaamaan saunan.

Näkymä saunan ikkunasta

Illan aikana teimme paremmin tuttavuutta erään pariskunnan kanssa, jonka tapasimme ensimmäisen kerran äitienpäivän miitissä Pistohiekalla. On mahtavaa jutella ihmisten kanssa, joiden kanssa tuntuu, kuin olisi aina tunnettu. Jatkoimme oikeastaan koko viikonlopun heidän kanssaan. Viini maistui perjantai-iltana hieman liiankin hyvältä, lauantai -aamuna se kostautui pahoinvointina.

Lauantai 8.6.2019

8.6.2013

Kuusi vuotta sitten, kaunis kesäinen lauantai, oli erittäin merkityksellinen elämässämme. Silloin sanoimme toisillemme ”tahdon.” Tätä hääpäivää vietimme hieman erilaisissa tunnelmissa.

Saimme vieraaksi vanhempani ja toisen pikkuveljistä. He tulivat nauttimaan kesäpäivästä Pistohiekalle ja muistelemaan vanhoja aikoja. Pistohiekka oli ollut hyvinkin suosittu heidän nuoruudessaan.

Keittelimme kahvit ja söimme retkieväitä. Eväänä meillä oli karjalanpiirakoita ja juustoa sekä meetwurstia. Aina sitä ihmettelee, miten niinkin arkinen ruoka maistuu niin herkulliselta ulkoilmassa ja hyvässä porukassa. Nautimme sen jälkeen jälleen auringosta ja uimisesta. Iltapäivää kohden rupesi kertymään tummia pilviä taivaalle ja saimme niskaamme ukkoskuuron. Hetkeksi siirryimme sisätiloihin ja sitten laitoimmekin saunan lämpeämään.

Saunan jälkeen tehtiin hyvät ruuat ja vuorossa oli telttasaunan purkaminen, jotta pääsimme siirtymään toisaalle, koska aiemmin mainitsemani ”hilpeänä” paikalle saapuneen autokunnan juhlat jatkuivat edelleen ja itse kaipasimme jo hieman rauhallisempaan paikkaan.

Lauantai-illaksi siirryimme tuttavapariskunnan kanssa hieman rauhallisemmalle alueelle ja mitäpä muutakaan kuin kävimme taas telttasaunan kasaamisen pariin. Kasasimme saunan tähän ihanaan rauhalliseen paikkaan, saunoimme, teimme nuotion rannalle ja istahdimme nauttimaan kauniista auringonlaskusta. Olisipa tultu tähän paikkaan jo aiemmin. Tässä vaiheessa Pistohiekka jäi kakkossijalle. Tästä tuli lempparipaikkamme.. ..kunnes sunnuntaina oli aika lähteä seuraavaan kohteesen…

Sunnuntai 9.6.2019

Sunnuntaiaamuna itse nukuin pitkään. Isäntä oli herännyt jo hyvissä ajoin ja alkanut purkamaan telttasaunaa ennen kuin ennusteiden mukainen vesisade alkaisi. Niin ihanalta kuin tämä paikka oli tuntunut (ja sitä se olikin), iski totuus vasten kasvoja: ”Mitenköhän me päästään täältä pois?” Pehmeä maa yhdistettynä ylämäkeen ja asuntoautoon, ei ollut kovin hyvä yhdistelmä. Jätimme tarkoituksella takakontin tavarat vielä pakkaamatta ja yritimme päästä hieman kevyemmällä kuormalla liikkeelle. Arvaatte varmaan, miten siinä kävi.. no ei ainkaan kovin hyvin.

Onneksemme olimme liikkeellä yhdessä tämän toisen pariskunnan kanssa ja miehet yhdessä pohtivat, miten edetään. Rannan kupeesta löytyi lankun pätkä, jolla koitimme saada maahan uppoutuneita renkaita ohjattua. Oli siitä sen verran apua, että pääsimme lankun verran eteenpäin. Vaan sittenpä iski ongelma toiselta puolelta, eli renkaat kaivautui myös toiselta puolelta pehmeään maahan. Ei muuta kun kaivamaan köysi varastosta ja hinaushommiin. Se mitä meillä ei ole, ei tarvita. Karavaanarin tiepalvelu on sitten viimeinen vaihtoehto, mutta sitä ei onneksi tällä kertaa tarvittu vaan miehet onnistuivat hinaamaan auton mäen päälle ja pian pääsimme jatkamaan matkaa. Suuntasimme Vihantasalmen vanhalle leirintäalueelle ja asetuimme yöksi siihen.